Teinillä ei ole yhtään kaveria
Olen aivan neuvoton. Teini on yksinäinen ja itkee kun kukaan ei halua olla hänen kaverinsa. On ujo ja hitaasti lämpenevä, eikä ole koulusta löytänyt kavereita. Useampaa harrastustakin ollaan kokeiltu, mutta mikään ei ole ollut teinin juttu tai auttanut kaveriongelmaan. Tuntuu pahalta toisen puolesta
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallanne nuorisolle harrastetiloja, jonne voisi mennä mukaan? Esim. Aloituksesta ei ilmennyt, onko tyttö vai poika kyseessä. En tunne tarkemmin tätä, mutta Helsingissä on kai yhä tpiminnassa tyttöjen talo, olikoham Annankadulla. Jostain olisi hyvä löytää samanhenkistä seuraa. Yksikin hyvä kaveri muuttaisi kokemusta paljon.
Vaikka serkut ovat vanhempia, niin iän myötä ikäeron merkitys luultavasti vähenee. Olisi hienoa, jos heistä voisi löytyä tukea. Onko lapsella kummeja? Pitävätkö he yhteyttä? Voisit jutella kummien kanssa tilanteesta. Ehkä järjestyisi joitakin tapaamisia, voisivat tehdä asioita yhdessä. Aikuiset eivät korvaa omanikäistä seuraa, mutta tuovat kuitenkin kuulumisen tunnetta, yhteyttä.
Kyseessä on tyttö, joka tykkää leipoa, lukea ja piirtää. Kuviskerhoa ollaan hänen kanssaan kokeiltu, mutta ei viihtynyt siellä. Teinin kummit ovat oma veljeni ja hänen vaimonsa, joita lapsi näkee vähintään kerran kuukaudessa.
Kyseessä on huomattavasti Helsinkiä pienempi paikkakunta, mutta on täällä nuorisotila, jota olen teinille suositellut. Ei vain vielä ole uskaltanut sinne mennä, pelkää jäävänsä sielläkin yksin
Onko partiota kokeiltu? Siellä ollaan reiluja ja siedetään hyvin erilaisuutta.
Otan osaa. Tiedän miltä tyttärestäsi tuntuu, koska olen itsekkin ollut teininä just se tyyppi jolla ei ollut kavereita.
Vanhemmat tuntuvat usein ajattelevan, että nuoret ovat kuin koiranpentuja, jotka alkavat heti leikkiä toisen koiranpennun kanssa sellaisen kohdattuaan. Mutta ei se ole niin. Kemioiden ja mielenkiinnonkohteiden täytyy kohdata. Eiväthän aikuisetkaan ystävysty kaikkien kanssa.
Omien kokemusten mukaan yläasteen jälkeen alkaa helpottaa. Lukiossa ihmiset ovat paljon kypsempiä, ja heidän kanssaan on helpompi ystävystyä. Ainakin omalla kohdalla kävi niin, että joka viikonloppu dokaavat ja rikollisen uraa aloittelevat ankeuttajat eivät tulleet lukioon, joten ilmapiiri parani huomattavasti.
Voisiko olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tmv? Tuollaiseen on apua olemassa, josta voisi hyötyä. Toki vaikea tietää onko siitä kyse vai vaan ujoudesta tai missä edes kulkee noiden raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyiskö joku nettipeliyhteisö? Niitä on hyviäkin.
Hän ei ole kiinnostunut pelaamisesta
Mistä hän on kiinnostunut? Joku urheiluharrastus? Harry Potter tyyppinen kiinnostuksen kohde? Joku bändi fanitus?
Onko mahdollisesti autismia taustalla?