Lue keskustelun säännöt.
Teinillä ei ole yhtään kaveria
26.10.2022 |
Olen aivan neuvoton. Teini on yksinäinen ja itkee kun kukaan ei halua olla hänen kaverinsa. On ujo ja hitaasti lämpenevä, eikä ole koulusta löytänyt kavereita. Useampaa harrastustakin ollaan kokeiltu, mutta mikään ei ole ollut teinin juttu tai auttanut kaveriongelmaan. Tuntuu pahalta toisen puolesta
Kommentit (46)
Kuulostaa siltä että tyttäresi voisi löytää netin kautta uusia kavereita joilla on samoja kiinnostuksenkohteita. Tietenkin valvotusti niin että olet tietoinen kenen kanssa viestittelee ja ketä tapaa.
Partio ja seurakunnan nuortentoimintakin voisivat olla hyviä paikkoja saada kavereita. Toki muunkinlainen nuorille suunnattu toiminta. Niihin voi ainakin aluksi tuntua vaikealta mennä yksin mutta ohjaajille voisi kertoa ennakkoon että nuori tarvitsee tukea muihin tutustumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muillakaan ole aina ollut. Luokkakaverit todellakin menevät muualle opiskelemaan teini-iässä, osa töihin ja ovat tosiaan eri kavereiden kanssa jostain syystä - heiltä voi kysyä mikä se syy on että vaihtuu kaverit. Kouluissa porukka tosiaan usein on ihan erilaista (tai keskenään erilaista) kuin yksittäiset ihmiset, jotkut juovat alkoholia porukoissaan ja polttavat tupakkaa. Joskus tutut tulevat myöhemmin elämään tai ei tule, silloin ehtisi harrastaa omia juttuja kotona ja matkustella, jos vanhempi lähtee myös. Oman asunnon laitto. Suomi on huono maa löytää heti, koska on aika pieni ja monilla on omat porukat, sisäänpäin lämpiävää. Eri arvomaailmat, eri ihmistyyppejä, eri kiinnostuksia, osa pinnallisia. Pääasia ettei ole väärässä seurassa tai joudu sellaiseen. Joillakin on lapsena tuo sama tilanne, että jostain syystä kaverit eivät pidä yhteyttä. Ei ole mahdollista että on joka hetki kavereita, ellei sattumalta. Siihen pitää totutella.
Ensimmäisessä viestissä ei kerrota tarkemmin, millaisesta teinistä on kyse. Yleisesti ottaen taitaa olla niin, että jos teini on kovin erilainen kuin keskimääräinen koulukaveri, hänen voi olla vaikea löytää kaltaistaan seuraa.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi nörttimäisen lahjakkaan teinin voi olla vaikea saada hyviä kavereita koulussa. Tilanne on ehkä hieman parempi kuin minun kouluaikanani, mutta tuskinpa nörttityypit nytkään ovat koulussa halutuinta seuraa. Minullakaan ei ollut peruskoulussa kavereita. Lukiossa tilanne ei ollut sen parempi. Löysin oikeita ystäviä vasta yliopistossa, koska siellä oli muitakin kaltaisiani, joten meidän oli paljon helpompi ystävystyä.
En osaa antaa hyviä neuvoja. Paras, mitä osaan ehdottaa, on se, että pitää vain jatkaa kiinnostavan harrastuksen etsimistä. Osaisiko teini itse kertoa, millainen harrastus kiinnostaisi?
Liiallinen ujous on ongelma, mutta siitä on vaikea päästä eroon. Voisi tietysti yrittää asettaa tavoitteita, jotka kannustavat tekemään asioita, joita ujous haittaa, mutta tavoitteet eivät saa olla liian suuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallanne nuorisolle harrastetiloja, jonne voisi mennä mukaan? Esim. Aloituksesta ei ilmennyt, onko tyttö vai poika kyseessä. En tunne tarkemmin tätä, mutta Helsingissä on kai yhä tpiminnassa tyttöjen talo, olikoham Annankadulla. Jostain olisi hyvä löytää samanhenkistä seuraa. Yksikin hyvä kaveri muuttaisi kokemusta paljon.
Vaikka serkut ovat vanhempia, niin iän myötä ikäeron merkitys luultavasti vähenee. Olisi hienoa, jos heistä voisi löytyä tukea. Onko lapsella kummeja? Pitävätkö he yhteyttä? Voisit jutella kummien kanssa tilanteesta. Ehkä järjestyisi joitakin tapaamisia, voisivat tehdä asioita yhdessä. Aikuiset eivät korvaa omanikäistä seuraa, mutta tuovat kuitenkin kuulumisen tunnetta, yhteyttä.
Kyseessä on tyttö, joka tykkää leipoa, lukea ja piirtää. Kuviskerhoa ollaan hänen kanssaan kokeiltu, mutta ei viihtynyt siellä. Teinin kummit ovat oma veljeni ja hänen vaimonsa, joita lapsi näkee vähintään kerran kuukaudessa.
Kyseessä on huomattavasti Helsinkiä pienempi paikkakunta, mutta on täällä nuorisotila, jota olen teinille suositellut. Ei vain vielä ole uskaltanut sinne mennä, pelkää jäävänsä sielläkin yksin
Nuo eivät ole kovin sosiaalisia harrastuksia. Miten hän pärjää koulussa? Mitkä ovat suosikkiaineita tai missä aineissa hän on erityisen hyvä. Löytyisikö Suomesta esimerkiksi erikoislukiota, joka painottaisi häntä kiinnostavia aineita ja jonne hakeudutaan laajemmalta alueelta? Sellaisesta voisi löytyä samanhenkistä seuraa. Lukion aika ei ole vielä, mutta erikoislukio voi olla tavoite, joka kannustaa ja parantaa mielialaa jo nyt.
Entä olisiko sellaista harrastusta, jossa voisi yhdistää lukemisen ja piirtämisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallanne nuorisolle harrastetiloja, jonne voisi mennä mukaan? Esim. Aloituksesta ei ilmennyt, onko tyttö vai poika kyseessä. En tunne tarkemmin tätä, mutta Helsingissä on kai yhä tpiminnassa tyttöjen talo, olikoham Annankadulla. Jostain olisi hyvä löytää samanhenkistä seuraa. Yksikin hyvä kaveri muuttaisi kokemusta paljon.
Vaikka serkut ovat vanhempia, niin iän myötä ikäeron merkitys luultavasti vähenee. Olisi hienoa, jos heistä voisi löytyä tukea. Onko lapsella kummeja? Pitävätkö he yhteyttä? Voisit jutella kummien kanssa tilanteesta. Ehkä järjestyisi joitakin tapaamisia, voisivat tehdä asioita yhdessä. Aikuiset eivät korvaa omanikäistä seuraa, mutta tuovat kuitenkin kuulumisen tunnetta, yhteyttä.
Kyseessä on tyttö, joka tykkää leipoa, lukea ja piirtää. Kuviskerhoa ollaan hänen kanssaan kokeiltu, mutta ei viihtynyt siellä. Teinin kummit ovat oma veljeni ja hänen vaimonsa, joita lapsi näkee vähintään kerran kuukaudessa.
Kyseessä on huomattavasti Helsinkiä pienempi paikkakunta, mutta on täällä nuorisotila, jota olen teinille suositellut. Ei vain vielä ole uskaltanut sinne mennä, pelkää jäävänsä sielläkin yksin
Nuo eivät ole kovin sosiaalisia harrastuksia. Miten hän pärjää koulussa? Mitkä ovat suosikkiaineita tai missä aineissa hän on erityisen hyvä. Löytyisikö Suomesta esimerkiksi erikoislukiota, joka painottaisi häntä kiinnostavia aineita ja jonne hakeudutaan laajemmalta alueelta? Sellaisesta voisi löytyä samanhenkistä seuraa. Lukion aika ei ole vielä, mutta erikoislukio voi olla tavoite, joka kannustaa ja parantaa mielialaa jo nyt.
Entä olisiko sellaista harrastusta, jossa voisi yhdistää lukemisen ja piirtämisen?
Ainakin taidepainotteinen lukiolinja löytyy ihan täältä meidän kotikaupungista. Tyttö on hyvä kaikissa aineissa (ka 9.7 viime todistuksessa), mutta erityisesti pitää äidinkielestä ja historiasta
Hankkikaa koira. Sitten sen kanssa johonkin kivaan harrastukseen/kurssille (pentukoulu, agility tms), ja sieltä löytyy kyllä kavereita. Lisäksi koira on ystävä jo itsessään, et ole sen jälkeen koskaan enää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallanne nuorisolle harrastetiloja, jonne voisi mennä mukaan? Esim. Aloituksesta ei ilmennyt, onko tyttö vai poika kyseessä. En tunne tarkemmin tätä, mutta Helsingissä on kai yhä tpiminnassa tyttöjen talo, olikoham Annankadulla. Jostain olisi hyvä löytää samanhenkistä seuraa. Yksikin hyvä kaveri muuttaisi kokemusta paljon.
Vaikka serkut ovat vanhempia, niin iän myötä ikäeron merkitys luultavasti vähenee. Olisi hienoa, jos heistä voisi löytyä tukea. Onko lapsella kummeja? Pitävätkö he yhteyttä? Voisit jutella kummien kanssa tilanteesta. Ehkä järjestyisi joitakin tapaamisia, voisivat tehdä asioita yhdessä. Aikuiset eivät korvaa omanikäistä seuraa, mutta tuovat kuitenkin kuulumisen tunnetta, yhteyttä.
Kyseessä on tyttö, joka tykkää leipoa, lukea ja piirtää. Kuviskerhoa ollaan hänen kanssaan kokeiltu, mutta ei viihtynyt siellä. Teinin kummit ovat oma veljeni ja hänen vaimonsa, joita lapsi näkee vähintään kerran kuukaudessa.
Kyseessä on huomattavasti Helsinkiä pienempi paikkakunta, mutta on täällä nuorisotila, jota olen teinille suositellut. Ei vain vielä ole uskaltanut sinne mennä, pelkää jäävänsä sielläkin yksin
Nuo eivät ole kovin sosiaalisia harrastuksia. Miten hän pärjää koulussa? Mitkä ovat suosikkiaineita tai missä aineissa hän on erityisen hyvä. Löytyisikö Suomesta esimerkiksi erikoislukiota, joka painottaisi häntä kiinnostavia aineita ja jonne hakeudutaan laajemmalta alueelta? Sellaisesta voisi löytyä samanhenkistä seuraa. Lukion aika ei ole vielä, mutta erikoislukio voi olla tavoite, joka kannustaa ja parantaa mielialaa jo nyt.
Entä olisiko sellaista harrastusta, jossa voisi yhdistää lukemisen ja piirtämisen?
Ainakin taidepainotteinen lukiolinja löytyy ihan täältä meidän kotikaupungista. Tyttö on hyvä kaikissa aineissa (ka 9.7 viime todistuksessa), mutta erityisesti pitää äidinkielestä ja historiasta
Mieleen tulevat myös erilaiset harrastuskurssit ja leirit. Löytyisikö esimerkiksi nuorille suunnattuja kesäkouluja tai muita harrastuskursseja, jotka kiinnostaisivat. Tiedän, että matematiikasta ja tietotekniikasta kiinnostuneille on tuollaisia leirejä, mutta en tiedä, onko niitä taiteissa, äidinkielessä tai historiassa. Voisin kyllä kuvitella, että ainakin jotain taideleirejä tai -kursseja on.
En tarkoittanut erikoislukiolla tavallisen lukion painotettuja linjoja. Ajattelin ennemminkin sen tapaisia kuin vaikkapa Helsingin kuvataidelukio. Vastaavia on varmaan muuallakin Suomessa. Muutto koulupaikkakunnalle on tietysti iso asia, eikä sovi kaikille lukioikäisille.
Jos kaveritaidot eivät ole kunnossa, eivät hankitut kaverisuhteet pysy, vaikka niitä kavereita saisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Daruden sandstormilla on melkein 250miljoonaa katselukertaa youtubessa. Kukaan ei yleensä tiedä, että Darude on suomalainen, mutta tuo yksi biisi on todella tunnettu Euroopassa ja Pohjois-amerikassa.
Mun tytär oli todella yksinäinen 12-15 vuotiaana. Ja tossa iässä just kaipaa nuori eniten ystäviä.
Mä kävin tyttären kanssa kaikissa eläintapahtumissa, retkeilemässä ja ratsastamassa. Ja tallilta löytyikin onneksi kavereita. Mun tyttö on älyttömän eläinrakas, koira hankittiin ja se oli paras ystävä. Samoin hevoset ovat jääneet elämään.
Olihan toi raskasta aikaa. Ei äiti voi korvata omanikäistä ystävää, mutta kotiinkaan ei voi jäädä makaamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveritaitoja olisi kyllä hyvä harjoitella. Sosiaalisesti taitavat saavat kavereita mistä vain. Ujommilla on paljon vaikeampaa ja siksi sitä harjoitusta pitäisikin saada. Toivottavasti löydätte tytölle harrastuksen, jossa olisi samanmielistä porukkaa ja hän saisi kavereita. Netistä on kyllä hyvä aloittaa jostakin turvallisesta foorumista niin, että voitte valvoa, että mitään hämärää ei tapahdu.
Hevosharrastus? Sosiaalipedagogista hevostoimintaa harjoittava talli. Tois itseluottamusta. Tallilta vous köytyä samanhenkistä seuraakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo aiemmin lueteltuja hevos- ja koiraharrastuksia tulin minäkin suosittelemaan. Omat teinit löytäneet näistä uusia kavereita kaupungin eri asuinalueilta ja eri kouluista. Nämä on myös harrastuksia, jotka on helppo aloittaa missä iässä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaveritaidot eivät ole kunnossa, eivät hankitut kaverisuhteet pysy, vaikka niitä kavereita saisikin.
Niitä taitoja voi oppia, erityisesti jos saa kavereita. Ilman kavereita oppiminen voi olla vaikeaa. Vika voi olla myös niissä kavereissa, jotka eivät hyväksy erilaisuutta.
Myös erot älykkyydesäs ja koulumenestyksessä voivat eristää. Ihmisten voi olla vaikea sietää ihmisiä, jotka ovat selvästi itseä älykkäämpiä tai typerämpiä. Tyhmemmän voi olla vaikea sietää selvästi itseään älykkäämpää kaveria, joka ajattelee nopeammin ja tietää enemmän. Hän voi kokea toisen olevan liian liian omahyväinen tai jopa ylimielinen. Fiksumman taas voi olla vaikea kestää pitkään selvästi tyhmemmän seuraa, koska on rasittavaa kerrasta toiseen selittää itsestäänselvyyksiä tai odottaa, että toinen saa yksinkertaisen tehtävän tehtyä. Reagointi voi olla täysin tahatonta, mutta toinen huomaa sen silti. Esimerkiksi hitaampi lukija saattaa kokea ärsyttävänä sen, että nopeammin lukenut kysyy, joka hän luki tekstin tai teki tehtävän.
En tiedä, miten tässä tapauksessa on, mutta olen itse ehtinyt nähdä hyvin monenlaisia ihmisiä. On ihmisiä, joilla on paljon kavereita ja ystäviä, vaikka he ovat itse kavereina kelvottomia. He voivat olla hyvinkin suosittuja, mutta he haluavat muiden jatkuvan huomion ja heidän täytyy saada päättää, mistä keskustellaan, mitä mieltä ollaan ja mitä tehdään. He saattavat jopa suuttua, jos ryhmä ei olekaan heidän kanssaan samaa mieltä. En ymmärrä heidän suosiotaan.
On myös ihmisiä, jotka osaisivat olla hyviä ystäviä, mutta joita jostain syystä kartetaan. Ehkä muita ärsyttää se, että he eivät mukaudu ryhmäpaineeseen ja saattavat olla omaa mieltään asioista, vaikka hyväksyvät sen, että muut ovat eri mieltä. Ehkä he ovat väärän näköisiä tai ehkä he harrastavat vääriä asioita. Osansa on silläkin, että osa ihmisistä ei pärjää ilman jatkuvaa muiden ihmisten seuraa ja sitten on ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta jatkuvaan yhdessäoloon. Noita ominaisuuksia yhdistelemällä saa hyvin erilaisia ihmisiä, joista joidenkin voi olla mahdotonta ymmärtää toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi ja suomalaiset on paha maa.
Vierailija kirjoitti:
Hevosharrastus? Sosiaalipedagogista hevostoimintaa harjoittava talli. Tois itseluottamusta. Tallilta vous köytyä samanhenkistä seuraakin.
Ei se nyt mitään eläimiä kaipaa vaan ikäistään seuraa ääliö!
Yksi suomalainen kansanhuvi on kiusata silläkin tavalla että eristetään ihmisiä. Ovat sitten yksin hähää. Sellainen on suomen kansa.
Vierailija kirjoitti:
Netistä löytyy muita yksinäisiä kaveriksi.
kyllä musli miukoja. Niilehän 14v on täysi-ikäinen.
Ei se ole niin kovin erikoista ja onneksi siitä selviää. Itsellänikään ei koskaan ollut, olin sellainen introvertti lukutoukka ja nörtti, ei suosittu tyttö teinien keskuudessa. Ottihan se jokusen vuoden koville, olla nuorten elämän ulkopuolella tavallaan. Ja minä yritinkin välillä aktiivisesti etsiä seuraa, mutta tahdoin joutua vain pilkatuksi yrityksissäni. Esim. menin tallille koska tietty tyttöporukka kävi siellä ja aloitin hevosharrastuksen. Mutta ne tytöt pilkkasi ja nauroi. minua ja kusettivat tyyliin soittivat että lauantaina klo 14 nähdään tallilla ja eivät tulleeetkaan sinne, sen kun saivat huijattua turhaan lähtemään bussilla sinne kauas yksin. Rippileirillä sentään löysin 10 v. vanhemman kokkipojan poikakaverikseni, se oli hyvä muisto.
Mutta niin, ei mulla ole oikeastaan ala-asteen jälkeen ollut koskaan mitään kavereita tai ystäviä, nyt jo viisikymppinen. Ja hyvinhän sitä on näinkin pärjäilty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netistä löytyy muita yksinäisiä kaveriksi.
Voi olla hyvä idea, mutta netissä pitää olla varovainen: kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä ja muuten vahingollisia tyyppejä ehkä valeprofiilein on liikkeellä.
Siellä kultamunaiset renkaanvaihtaja allahit etsii seuraa.
Häpeä.