***SYYSQ-04 JA WIIKKISPINKKA***

Meidän päivään on kuulunut siivousta, ulkoilua ja haudalla käyntiä. Nöösä on jättänyt viikonlopuilta päiväunet pois. Hoidossa nukkuu ja nukahtaa helposti, mutta viikonloppuisin vain, jos autolla ajellaan. Viikonloppuisin nukkuu pitempään, joten siinä kai syy. Ainahan hän on ollut vähäuninen ja päikkäreille huonosti nukahtava. Tänään onneksi on Nöösä ollut pitkästä aikaa vähemmän uhmainen. Itse olen pohtinut viime päivät äitiyttä. Yritän tiedostaa omat huonot puoleni ja tsempata paremmaksi äidiksi ja vaimoksi.



Kiitos vastauksista iho asiaan. Elän toivossa. Parempaa ihotilannetta muihinkin perheisiin.



Kaarimaljat on muuten aina valmiina teille, armaat sisaret. Tilaa on.



Lila: Paljon voimia kaikkeen. Toivottavasti asiat helpottuu ja järjestyy kukin vuorollaan.



Hilu: pahoitteluni opiskelupaikan menemisestä sivu suun. Harmillista, vaikkakin toiveikasta, että olit noin lähellä pääsemistä. Yritä ihmeessä uudelleen. Onnistut vielä varmasti. Voimia arkeen ja eloon.



Keilinille paranemista. Meidän pitäisi treffata, kun viime kerrasta on turhan pitkä.



T-P: Voimia läheisen auttamiseen. Onneksi on tuollaisia ystäviä kuin sinä. Haleja!



Aavikselle voimia. Olet paljon ajatuksissani.



Mimmulle jaksua ja voimia ja parempaa oloa. Haleja.



Hipsulle voimia työmaalle. Hurjalta kuulostaa työsi. Uuden kodin etsintöihin onnea. Halitukset Kepsutille. Nöösälläkin on lumeen totuttelemista.



Ayapille haleja ja voimia.



Kukkuulle haleja ja voimia.



Enkelillä oli ollut jännät paikat viime yönä. Ihan itseä hengästytti, kun pinoa luin eteenpäin. Tsemppiä ja unta ensi yölle, jos mitään ei tapahdu.



Reelille voimia ja supistuksia niin, ettei tarvitse kovin paljon la:n yli odotella.



Jännä, miten itsellä oli Nöösän odotuksessa koko ajan olo, ettei yöllä mitään tapahdu. Paikkansa piti. Säännölliset supparit alkoi päivällä kello 13. On sitä mukava näin jälkikäteen fiilistellä.



Hyvää viikonlopun jatkoa! Smuik! =)



-Mimmuli ja Nöösä

Riparimuistot täyttää mielen,sillon ainakin jakso valvoa..ei ollu nukkuminen mielessä.Mitähän niillekin sillon niin tärkeille ystäville nyt kuuluu?Poika on 9vuoden päästä 15v,siis ihan kohta..Kauhistuttava ajatus,miten sen saa pidettyä pois kaikesta siitä mitä ite teki?!

Riparista reilu 2vuotta eteenpäin ja tapasin mieheni ja nyt on kohta 14v kuljettu tähän päivään...



Ajatukset olu kokopäivän Enkelissä,kotana on vielä...



Pojat on saunassa,kohta iltapalat.



jatu

Olen ollut pihalla risusavotassa 8h tänään! Hui! On kyllä todella hyytynyt olo.



Synnytyksestä. Hurjaa toi klo 1 alkaminen. Mullahan meni lapsivesi about 1.15 sillon. Ei se kyllä synnytystä käynnistänyt, mutta silti:)



Ei jaksa enempää.



T: Ynis

Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.



Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa.



Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät.



Happamia sanoi vihreä kettu rauhoittavista.



Itseäni olen aina kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.

Päivä oli ja meni. Kävin töissä (minä possu..mieskin tais olla samaa mieltä..Antoi ensin minun nukkua hävettävän pitkään ja nukkui sitten Antsan kanssa päiväunia, kun karkasin töihin tekemään " pari rästihommaa" ). Nukkumaan mennessä ei Antsalle äidin unilaulu kelvannut, vaan " isi laalaa, isi laalaa" .



Mitäs menit, sano (tämä sano itelleen).



Sovitustehtävänä pesin pyykkiä ja tiskasin, en saanut imuroitua.



Jännää-jännää ja vieläkin jännempää. Enkelillä on kohta tosipaikka edessä. Kyllä synnyttäminen vain oli sitten ihanaa (tarkoitan kai hetkiä heti synnytyksen jälkeen).



Näin etukäteen jo: Hyvää matkaa molemmille! Enkelille sekä uudelle pienokaiselle. Aika rankka matka varmasti on tulla tähän maailmaan (vaikka maailma sinällään on kyllä valtavan ihana...apropoo: Esikoinen sanoi tänään, että " Kyllä on ihanaa olla olemassa!" )



Omaa napaa siis lähinnä.

Teitä ajatellen -kuitenkin,



♥Saamuska

Tyttökaverit lähtivät juuri kotiinsa. Meillä oli ihana ilta. Puhetta riitti, ajatuksia riitti, ruokaa riitti, viiniä riitti ... Tajusin kuinka onnekas olen kun minulla on noin mahtavia ystäviä :)



Jatu, samaa mekin hiukan ajatusvirrassamme sivuutimme kuin mitä sinäkin ajattelit. Että miten saamme lapsemme pysymään erossa kaikesta siitä mitä itse olemme tehneet (nuorena). Totesimme, että emme millään ... Osaamme vain olla valmiudessa, korkeintaan.



Ayap, kiitos viisauksista :)



Enkelin tilannetta täälläkin jännätään ja odotellaan kovasti väliaikatietoja.



Minulla on kova ikävä tyttöä! Hän on isänsä kanssa mummolassa, tulevat huomenna (tai siis tänään, kun kello on jo noin paljon!). On kuulemma ollut kovasti touhua päivän. Istunut potkukelkan kyydissä ja leiponut sämpylöitä. Mummu jaksaa myös väsymättä lukea lempikirjoja uudestaan ja uudestaan. Luulen, että tytöllä ei ole yhtään ikävä kotiin ...



Alli

Tyttöjen nuoruusaikoja olen minäkin tykönäni kovasti miettinyt. Jos yhtään äitiinsä tulevat, niin haasteelliset ajat ovat silloin tulossa. Miksei nuorille hartioille voisi istuttaa vanhaa päätä?? Mitenkä äidin sydäntä silloin survotaan kun tytöt oppivat elämän tosiasiota kantapään kautta? Onneksi nyt saa painia vain algeerioiden ja uhman kanssa. Näitä aikoja tulen taatusti vielä kaipaamaan..



Ulkona on kovin kaunista. Järvi jäätyi ja puiden oksilla lumi kimaltaa. Silmä lepää.



Aamulehdessä oli kuvattuna erilaisia sänkyjä. Yksi kuva pysäytti. Verinen synnytyssänky. Sen sotkun oli aiheuttanut uusi elämä. Kamalan kaunista sotkua. Mietenköhän voi Enkeli ja Reeli? Heillä on tulossa niin hienoja ja ainutlaatuisia hetkiä. Olen kateellinen. Tunnustan! :-)



Nyt hyvää yötä!



Lila75

Illalla supisteli, vessa kutsui ja lisää limaa (ihania kuvauksia..),mutta sit meni ohi ja mun ainoa toive oli, et saisin nukkua. Ja sainkin! En edes muista, et milloin olisin voinut sanoa, et nukuin hyvin! Nyt unta 21-7 ja vain 3 vessareissua! Ihanaa! Vaikka en siis mitenkään ole pirteä, niin olo on fiksumpi! Taas näin unta et vauva oli viime hetkellä mennyt perätilaan ja mä olin ihan kauhuissani, et en halua sectioon! Tuntuu kuiteskin siltä, et tää voi kestää vielä kauan... No mikäs sen parempi, jos syntyis sit ens viikonloppuna, kun se mummi täällä. Mut unettomia supistus öitä en kaipaa... On kuulkaa mahtavaa, miten elätte mukana ja ootte jännittämässä mun kanssa! :-) Mieletön tää porukka! :-)



Hilu, pahoittelut, kun jäi pisteestä kiinni! Muistan pettymyksen, mullakin kävi ekal kerralla sama juttu! Puolen vuoden päästä hain uudelleen ja sain vinkin eräältä Diakin opiskelijalta, et pääsykokeessa kannattaa haastattelussa olla todella innokas; eli kun multa kysyttiin, et mitä jos et nyt pääse, niin vastasin, että sitten haen uudelleen ja näette mut täällä pääsykokeessa niin monta krt, että pääsen sisälle! :) Eli en siis alkanut puhua, et onhan täs muitakin suunnitelmia jne, vaan diak oli se juttu! Mut tsemppiä!



Mimmuli, tuttuja pohdintoja hyvästä äitiydestä ja vaimona olemisesta..Haleja!



Lila, toivottavasti saitte nukuttua!



Jatu, ihanaa tietää, että olet kuulolla! :-)



Tänään, jos suppareita ei oo, olis tarkotus mennä kaupoille, mies ne kengät tarvitsee. Olis ihan kiva päästä, kun eilinen meni sisällä. Illalla oltii kävelylle lähdössä, ni alko supparit ja suoli laulamaan.. Nea pötköttelee edelleen sängyssään, kivaa kun viihtyy siellä leluineen, niin saa hetken olla itsekseen. Nyt ollu rasittavaa, ku naapurit tuli lomalta, kuuluu kolinaa ym. niin Nea TAAS pelkää ja joka äänestä kysyy, et mikä toi oli ja saattaa nukahtaminen venyä. No tottuu kai taas pian..



Pää ei toimi. Jotain kai piti vielä kommentoida. En muista. Pitäs kai lähteä Nekuttia viemää pesulle. Nyt on kyllä sellanen olo, et synnytys tosi kaukana. Ois helpompi, jos menis ne lapsivedet, kuin kuulostella epämääräisiä supistuksia..



Hyvää sunnuntaita kaikille!



Enkeli1 ja Nea+minivauva rv38+1

Tulin otiveikkaina katsomaan, ettei Enkuli vaan olisi täällä. Mutta toisin kävin. Ehkä tänään synnytät, kun olet tavallista peremmin nukkunut ja jaksat.



Olen pari kertaa yrittänyt kirjoittaa, mutta sitten aina on tullut muuta ja teksti ei ole päässyt eetteriin asti.



Ayap, kiitos viisaista sanoista. Noinhan se menee :)



Meillä on käyty perhepoliittisia keskusteluja. Nyt on taas kaikki vähän aikaa hyvin. Mikä siinä onkin kun alussa kaikki luonteenpiirteet ovat ihania ja nyt ne alkaa ottaa päähän tosissaan. Vähän paremmin ymmärrän miestäni, kun katson poikaani, joka on aika hyvä kopio isästä. Tyttö on taas niin tutun tuntuinen. Erot näkyvät vaikka kävelyssä: Valma kävelee reippaasti jo pitkiäkin matkoja, pitää rattaista kiinni ja päättäväisesti menee eteenpäin. Poika taas kävelee hitaasti, keskittyy kiviin, lehtiin, autoihin, ääniin, tuuleen, kuuhun, aurinkoon, pimeyteen, valoon, varjoon... Matka kestää ja päämäärä ei ole aina muistissa. Kun lähdetään ulos Valmalla on kaikki vaatteet päällä ja Otsolla vasta yksi sukka. Kun patistelen, hän sanoo ettei löydä toista sukaa, joka on ihan vieressä. Sanomattakin selvää, että mieheni ja minun vauhti ei kohtaa kovin nätisti. Tästä voisi kirjoittaa pitkään, mutta säästän teidät.



Eilen oli kavereita kylässä. He joilla on 3 viikkonen vauva. Valma on aivan haltioitunut vauvasta ja haluaa koko ajan pitää sylissä ja totesi, että:" Valman vauva" . Yritin ettei se ole hän, mutta ei siitä keskusteltu. Ensimmäisenä kun kuuli että tämä perhe on tulossa kylään, kyseli vauvasta ei suinkaan 2 vuotiaasta " bestiksestään" . Hassua seurata pienen tytön hoitoviettiä. Otso ei aikoinaan halunnut ottaa edes Valmaa syliin. Mutta nyt hänkin on innoissaan vauvasta. Samoinkuin men vanhemmat. Mies piti vauvaa sylissä varmaan 1,5 tuntia. Suoloinen rauhallinen käärö. Voisihan tommosen ottaa - lainaan :).



Tänään tiedossa liikuntaa ja 2-vee synttärit.



Omaa napaa vaan. Mutta kuten Saamustakin sanoi, olette kyllä mielessä ja tiedän, mitä teille kuuluu. Riittäkö se?



Soitin jo Heseariin, kun lehti ei ole tullut (kun ensin kävin tutkimassa muiden postiluukut). Siellä sanoi nauhoite:" Hyvä HS tilaaja, lehti ei ilmesty tänään" . Naapureilla taisi olla eilinenkin lehti lukematta.

Mutta hyvin te korvastitte Hesarin jättämää aukkoa.



Pilette

Ilmottaudun läsnäolijaksi vaan. Enkelille edelleen tsemppiä! Samoin Reelille! Eikä äk tule kovinkaan kaukana perässä!



T: Ynis, hyvin väsyneenä

Meillä sairastetaan. Milolla oli eilen kuumetta, makasi koko päivän sohvalla reporankana, illalla oksensi kerran ja nyt on taas ihan ok. Ihme juttu. En kuitenkaan päästä häntä tänään ulos, ainakaan aamupäivällä.



Otettiin kunnon keskustelu miehen kanssa tässä toissailtana, mietittiin että mihin tässä oikein ollaan menossa ja väläyteltiinpä keskustelussa sitäkin vaihtoehtoa että josko lähdettäis eri suuntiin. Todettiin ja päätettiin kuitenkin, että kyllä meillä kimpassa on paremmin. Molemmilta vaaditaan nyt aika paljon. Minun näin tiivistä opiskelua ei meidän perhe kestä, lapset kärsii ja kaikki kärsii, joten sitä täytyy löysätä. Toisaalta, mies alkaa ottaa enempi vastuuta joistain jutuista. On kyllä ollut paljon parempi fiilis tuon jälkeen.



Lilli-pupunen on tullut hurjan isoksi tytöksi. Pukee kaikki vaatteet itse, vain napeissa ja vetoketjujen aluissa saa auttaa. Puhuu pitkiä lauseita, selittää asioita ja kertoo mitä tarhassa on touhunnut. Leikkii ihanasti veljiensä kanssa. Tekee nätisti palapelejä ja piirtää. Kullanmuru.



Lillin taiveihottuma on taas lehahtanut näkyviin. Testasin syyslomalla omenan, ihottuma tuli heti taas ja paheni vaan joten omena on edelleen pois. Mutta nyt ihottumaa on vaikkei mitään allergisoivaa ole saanutkaan, ellei tarhassa sitten vahingossa. Ja kutisee, rassukka tulee sanomaan että " pipi" . Johtunee tästä pakkasesta.



Tänään Lilli silitteli korvaansa ja totesi, että pipi. Nuhaa on ollut, mutta ei Lilli kovin kipeältä vaikuta. Joten tuskin siellä tulehdusta on, eihän...



No, se omasta navasta.



Enkelillä on jännät paikat! Ihanaa, kohta teillä on pikkuinen nyytti. Ja reelillä myös, eikä äitikuullakaan enää kovin pitkään mene. Oih, vauvat on ihania!



Hilu, kurja juttu tuo yhden pisteen päähän jääminen. Tsemppiä seuraavaan yritykseen, ja jos sitä odotellessa ehdit vaikka avoimella puolella opiskella jotain aiheeseen liittyvää niin aina parempi.



Nyt uhmis kiukuttelee, täytyy mennä...



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Otettii just pojan kanssa yhteen,ei tuo pukeminen ja pesut sujunu mitenkään,siskon kiusaaminen kylläkin..SAi miehenkin karjasemaan kunnolla.Yleensä minun ääni raikuu pitkin pihoja mut nyt sai sinki hermostumaan.



Tuo Pilen kuvaus sopii niin meille..siis isi+poika ja typy+minä..huokaus!!!



Ankkikselle voimia!Meillä oli kesällä samnan tyyppinen keskustelu,aiheena kylläkin se vauva...No,yhdessä päätettii pysyä ja eteenpäin kuljetaan.

Tiedän jo nyt että ensisyksytä tulee vaikea,mun työt,pojankoulu,typyn hoito..joutuu mieskin ottaamaan reilusti enempi vastuuta tästä arjesta!



Allilla oli ihana ilta :-)



Flunssa pahenee,nenä vuotaa ja yskä rohisee...samoin lapsilla!Nukuttuakaan ei saa..herään myös 100kertaa että jos Enkeli soittaakin..

Onneks kaverit tulee piristämän,hekin flunssassa ni ei haittaa pöpöt.

Itellänyt tosi masentunu fiilis,ku todella uskoin ja luulin että nyt odottasin ja syksyllä alkas äippäloma eikä työt(kevät vauvaa olisin kyllä toivonu).Nyt on aikamenny umpee saada miehen pää kääntymää ja jotenki pitäs ittesä kasata ja jaksaa eteenpäin :-(



No,nyt pitää jaksaa kauppaan..ja leipominenki eilen jäi,joten seki odottaa.



jatu

Olen edelleen eilisistä varjotalkoista ihan poikki. Menin nukkumaan klo 22 ja nukahdin varmaan heti. Heräsin puolen yön aikaan, kun mies tuli koiran kanssa nukkumaan. Piti huolehtia, että mies muisti koiran lääkkeet. Eilen loppui koiran paasto ja yöllä heräsin 1.30 siihen, että koira oksensi käytävän matolle. Ei kun sitä pesemään ja siivoamaan lisää oksennuksia. Kaikki ruoka tuli ylös, muttei onneksi muuta. Tuli silti aika epätoivoinen olo. Valvoin siinä pari tuntia, kun ei uni tullut. Tänään on väsyttänyt ihan kauheasti. Mies lähti jo aamupäivällä ja mulla meinaa loppua pinna jo alkuunsa lasten kanssa.



Koira on menossa anoppilaan. Pelkään, ettei anoppi osaa olla antamatta ruokaa liikaa. Ajattelin, että tänään taas pelkkää riisiä ja aikaisintaan huomenna riisin kanssa eläinlääkäristä ostettua eriryisruokaa. Ja ihan pieniä määriä alkuun. Mutta kun anoppi ajattelee, että pieniä määriä monta kertaa päivässä, huoh.



Pienen vein jo nukkumaan, mutta siellä vaan huutelee ja riekkuu. Kohta tulee meidän äiti ja minä lähden Jumboon. Ei vaan kauheasti huvita koko shoppailu, kun olen näin raato. Pakko silti päästä pois täältä vähäksi aikaa.



Jee, tässä siis valitusvirttä...



T: Ynis

Ei supistuksia kuulu! Saas nähdä miten kauan tässä menee! Mieli on kuitenkin ihan levollinen, kun kaikki on kotona valmiina. Aamulla ulkoiltiin koko perhe ja Nea heittäytyi lopulta taas veltoksi maahan ja ei mitään totellut. Toi on nykyään just painajaista ulkoiluissa tän mahan kanssa..onneks mies oli nyt mukana!



Jatu rakas, yritä nukkua tämän asian suhteen kuitenkin ihan rauhassa. Sovitaan, et vauva syntyy vasta ens viikonloppuna sitten mummin tultua! ;-) Ei mut oikeesti kurjaa, että tää asia valvottaa sua lisää.. Toivottavasti ensi yönä olis rauhallisempi mieli! Ja mukavaa iltaa kavereiden kanssa ja paranemisia koko perheelle! Kunpa voisin ottaa pois pahan mielen koskien vauva-ajatuksia ja niistä luopumista, oot rukouksissa!



Ynikselle parempaa mieltä ja voimia yh-päiviin! Toivottavasti on kuitenkin mukava ostosreissu!



Pile, oli mielenkiintoista lukea noita pohdintoja!



Ankkikselle helpotusta arkeen ja hienoa, että saitte miehen kanssa keskusteltua! Toivottavasti Lillin korvat kunnossa! Voimia!



Hipsu, miltäs asunnot näyttivät? Tulehan kertomaan!



Allin ilta kuulosti kivalle! Meillä oli ennen lapsia tapana pitää tyttöjen iltoja, saunottiin ja juteltiin ja syötiin.. Nyt ne on jääneet.. Pitäis taas yrittää järjestää! Mut nyt voi taas mennä aikaa, kun vauva tulee..



Äitikuu, miten jakselet? Ikäviltä kuulosti supistelut! Lepoa ja voimia!



Onko Reeli maisemissa! Nyt ilmoittautumaan! :)



Mä vetäsin just ison kasan irtokarkkeja, tuloksena oksettava olo. Aina käy näin.. Nekun unien jälkeen suunnataan Selloon. Kivaa päästä vähän ihmisten ilmoille! Huomenna aamulla tulee naapuri kahville, kivaa kun on jotain ohjelmaa!



Mukavaa päivän jatkoa kaikille!



Enkeli1

Ihana talvipäivä. Tästä huolimatta ei takapuoleni ole käynyt pihalla. Mies hoiti ulkoilut. Itse etsin matskua lasten avaruusprojektiin. Oli aika mukavaa itse asiassa.



Emme ehkä menekään tänään näyttöihin. Koko perhe on akkujen lataamisen tarpeessa. Ehkä vain kyläilemme tai kauppailemme. Ehkäpä näemme ynkän kaupoilla ;)



Olen monta kertaa meinannut kirjoittaa jotain liittyen Lempon taannoisiin ihmissuhdekeskusteluihin. Olen aloittanut, mutta on ollut liian vaikeaa. Nyt Ankkiksen tekstin jälkeen en voi lykätä. Se, että en ole pystynyt kirjoittamaan kertoo tilasta kaiken. Päässä pyörii kaikkien ihanien ihmisten puheet laatuajasta, parisuhdekeskusteluista, yhteisistä lomista. Minulle ei ole nyt tarmoa, vaikka tiedän, että se tulisi tarpeeseen. Kuullostaa omistuislta, mutta nyt on minusta helpompi himan koomata tällä rintamalla. Toivon, että mies on samoilla linjoilla hiljaisesti. Että näin. Mulla on joku oman ajan ja reviirin kausi, kait



hk

Pinoa kun aloin lukea, yritin nopsaan lukea eteenpäin onko Enkeli lähtenyt tositoimiin.



Kiitos Diak-vinkistä Enkeli, keväällä haen uudelleen, ehkä sitkeys palkitaan :)



Ihanan näköinen ilma, en kyllä ole käynytkään tänään ulkona, Typy nukkumassa ja minä tietysti täällä.



Pitäisi ruokahommeleita alkaa miettimään, hyvää loppupäivää kaikille.



Hilu

Väsyttää. Oltiin Onnin kanssa yö mummulassa, että mies sai toipua rauhassa eilisestä kärppä-pelistä. Tai oikeastaan siksi, etten tosiaankaan halua herätä yöllä kun toinen könyää kotiin, haisee viinalle ja aamullakin vielä haisee ku rankki tynnyri. Ja yrittää lähennellä:) Mutta kumpi olis pahempi... En nimittäin osaa nukkua porukoitten luona, jos tiedän,e ttä olen Onnin kanssa yön yksin. Nukuin ekat kolme tuntia koiran unta, siis olo oli aivan kuin en olis nukkunutkaan. Hiippailin vessaan (jep, helppo homma kun lattia ja portaat narisee). Sitten Onni kohta heräs vähän itkeen äitiä, peittelin ja jatkoi unia. Mutta tunti meni varmaan, että itse nukahdin. Onni muutaman kerran vielä jotain huudahteli. Sitten heräsin kuudelta, eli nukuin noin kolmesta kuuteen. Ja torkuin vielä vartti vajaa seiskaan kun Onni heräs. Lyhyeksi jäi hänenkin yönsä, kun tunnin höpöttelyn jälkeen nukahti vähän ennen kymmentä.



Tuli myötätunnosta vielä raadompi olo, kun luin Yniksen yöstä ja siihen lisänä se, että miehesikin lähti reissuun. Ei muuta kuin jaksuja vaan!



Ankkis olikin käynyt perusteellisia keskusteluja miehensä kanssa. Meillä tuossa äsken vaan huudettiin persiistä asti ja asia jäi kesken. Mutta niin meillä tapaa aina jäädä. Komppaan Hipsua tässä asiassa, mulle sopii hissukseen olo nyt kaikin puolin.



Voi Jatu:( Enpä osaa mitenkään lohduttaa vauvahaaveissa. Mutta jospa asioilla olis tässäkin tapauksessa taipumus järjestyä. Saat kivan työn ensi syksynä ja pian miehesi kääntäisikin kelkkansa. Toivon kovasti niin!



Meidän tän päivän äänenavauksesta kumpuaa kysymys elikkäs galluppi:



Missä ja miten vietätte joulun tänä vuonna? Ja eroaako se viime joulusta (viettopaikan suhteen esim.), tai jouluista yleensä? Kompromissijoulu vai mikä?



Näihin ajatuksiin.



T-P

Missä Kerppu???

on raikas talvisää...da-di-di-di-dim..

Koiran kanssa kävin reippailemassa (puskemassa eteenpäin lumessa)



Parisuhdeasia..hmmm..Juu..taidan kompata hipsuliinia. Koomailen minäkin, ei taida mies olla samoilla linjoilla (taitaa kärsiä raukka, ja luulee että jotain on vialla. Ainoa vika on minun väsypäässäni ja väsykropassani). Mies haluaisi ana keskustella ja keskustella. Minä olen meillä se, joka ei jaksa vatvoa, vaan olisin tässä ja nyt eteenpäin katsoen. Minä en haluaisi kaivaa vanhoja haavoja (jotka itse asiassa eivät minulla ole enää haavoja. Kehunko itseäni liikaa jos väitän olevani hyvä antamaan anteeksi?). Minä olen päättänyt olla yhdessä aina (veto-oikeus toki koskien muutamaa poikkeamaa...väkivaltaa en tietenkään sietäisi ollenkaan..). Tulikohan pitkä ja sekava sepustus tästä asiasta?



Anteeksiantamisesta mieleen...Keskustelin joku aika sitten erään ihmisen kanssa, joka sanoi, ettei voi antaa anteeksi työtoverilleen jotain vanhaa asiaa (" selkäänpuukottamista" ). Sanoi, ettei ole kotona ikinä opetettu anteeksi antamaan. Että rehellisiä ovat olleet ja aina näyttäneet tunteensa ja tehneet oikein. Puhelin, että anteeksiantaminen on armollista ja ihmisen on vain pakko oppia antamaan anteeksi. Tuli mieleen: Miten voisi muka opettaa lapsensa olematta antamaan anteeksi?



Joulua vietämme kotosalla, jälleen. Viime vuosina on jouluperinteeseemme kuulunut mummo eli anoppi. olisi mukava, jos hän tulisi tänäkin vuonna, mutta miehellä toki on 5 sisarusta, joten mummollakin vaihtoehtoja on :)



Anteeksiantamisen lisäksi olisi itsensä hyväksyminen hyvä taito. Sen kanssa olen joutunut vuosia kamppailemaan. Kurssitetaanko sellaista jossain?



Jänskätys Enkelin suunnalle kasvaa... :)



Kohta on ensi viikko edessä taas. Vielä Maajussille morsian sentään tänään (ja kaapissa suklaata, aih ja voih..En saanut käytyä tällä viikolla kuntosalilla..apua..)



Kamalan surullinen juttu oli viikonlopun Iltalehdessä siitä, miten kymmenen vuotta sitten tyttö hukkui kotipihallaan saaviin kaksivuotiaana. Sydän aivan murtui lukiessa. Voi miten monta vaaraa on olemassa. Ja vielä pitäisi jossain vaiheessa joskus osata päästää irtikin (ei vielä onneksi, ei vielä).



Joka kappaleeseen sain sulun (ja kuka vielä sanoi jossain ohjelmassa, että on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät hymiöitä ja niitä, jotka eivät käytä?)



:) :) SaaMa

Eipä täällä kummia. Anoppilassa käytiin kääntymässä.



Ukin isänpäivälahja ok, mut miehelle pitäs jotain keksiä... Poika tekee varmaan tarhassa jotain isille, joten maalattiin vaan isille kortti ja itse en keksi kuin jotain sukkia/kalsareita... Hää on tosi huono lukemaan niin ei oikein kirjaakaan viitsi, ehkä joku leffa tai cd sit...



Pää lyö ihan tyhjää.. mitään en keksi kirjoittaa. Karjalanpaisti on uunissa joten parin päivän ruokakin on selvillä.



Käytiin katselemassa lähiseudun latuja! Miehellä hirmuinto hiihtämään, tykit kyllä laulaa tuolla läheisessäurheilupuistossa ja joku siellä jo luistelemalla hiihtelikin, jokohan huomenna mieskin sinne painuu...



Mut nyt lopetteöen kun ei oo mitään!!! kirjoitettavaakaan. Voikeehan hyvin ja tsemppiä Enkeli jos lähtö tulee!



Reeli, Lenni ja masukas 39+1 (miten se onkin jo noin paljon.. Yritän nauttia viimeisistä yksilapsisen perheen päivistä, vaikka kova himo olisikin laitokselle.)



(poika oli jo pe tarhassa sanonut että meillä on vauva ja se on tyttö!!! Tädit oli uskoneet täysin ja ihmettelivät pe kun tulin poikaa hakemaan et ei tainnu olla Lennin kertomuksessa perää...)