***SYYSQ-04 JA WIIKKISPINKKA***
Kommentit (48)
Ihan pitää jatkuvasti käydä tarkistamassa olisiko Enkeli tai Reeli jo synnärillä. Tsemppiä molemmille.
Meille on ilmaantunut ns. mielikuvituskamut. Nöösä komentaa yksin tai meidän vanhempien kanssa leikkiessään hoitokavereitaan ja @iti80:n O-poikaa. Minä kuvittelin, että nämä ilmaantuisivat vasta myöhemmällä iällä.
Tänään vietimme ratkiriemukkaita hetkiä ihanan tyttömme kanssa ulkona pulkkamäessä. Kyllä onkin kivaa, kun on lunta. Ihanaa, kun ei ole helteitä! =)
Paljon voimia parisuhteellisuuteen kaikille.
Joulun vietämme ainakin aaton osalta ensimmäistä kertaa omassa kodissamme keskenämme. Riippuen sitten miehen töistä menemme ehkä Pohjanmaalle loppujouluksi. Ihanaa, kun saa olla kotona eikä tarvitse aattona juosta talosta toiseen stressissä, vaikka lähisuvun kanssa toisaalta olisikin mukava aattokin viettää, kun siihen olemme tottuneet. Nyt vain alkoi tuntua, että aatto ainakin kotona rauhassa luoden omia perinteitä.
Saamuskan tapaan täälläkin Maajussin morsianta odotetaan. Tosin suklaalevyn lopun söin jo aiemmin, mutta onneksi on jätskiä. Nam.
Jatulle voimia vauvahaaveprobleemaan. Vaikea on tilanne ja sopivan ratkaisun löytäminen vasta vaatiikin, kun jompikumpi joutuu käymään sopeutumisprosessin. Haleja.
Smuik!
-Mimmuli ja Nöösä
Mittari näyttää jo yli -20 astetta. Kävin äsken koirien + Neitin kanssa vaunukävelyllä. Ihmettelin, kun ei ollut hirveästi muita kulkijoita. No ompa kumma :) Kotona vasta katsoin mittaria. Neiti oli kyllä niin hyvin topattu, että kylmästä ei ollut tietoakaan.
Jännät paikat Enkelillä ja Reelillä. Iiiiih.... just sanoin päivällä miehelle, että olisi niin kiva tuntea vielä pienet potkut masussa, mutta vauvavalvomiset ei houkuta. Viime yönäkin Neiti konsertoi kolmeen otteeseen... meinas mennä hermot!!!
Hormonikierukasta tietävät! Kymysys:
Onko normaalia ja tavallista, että h-kierukka aiheuttaa " uuden murkkuiän" ? Lähinnä finnien suhteen? Kuukausi sitten laitettiin kierukka ja naama alkoi noin viikko sen jälkeen kukkia ihan älysti. Oikein kipeitä ja isoja finnejä. Tasoittuukohan tämä? Onko merkki siitä, että kierukka ei käy? Ei oo kiva, kun eukko 30vee+ ja naama niin kuin 15-kesäisellä....
JouluGee: ei vielä aavistustakaan. Olisi kiva olla kotona, mutta siinä on niin monta muttaa... saap nähdä.
Nyt on sellainen meteli alakerrassa, että ajatus ei kulje ollenkaan. Jotain minun piti vielä kommentoida, mutta mitä...?
Mimmu ja lapset x3
Jumbon parkkiin oli tolkuttomat jonot, mutta onnistuin saamaan helposti parkkipaikan silti:) Olenko taitava shoppaaja siis:) No, en ole. En löytänyt oikeastaan yhtään mitään. En jaksanut katella enkä miettiä yhtään mitään. Haahuilin pitkin kauppoja ja kanniskelin välillä kaverin vauvaa sylissä. Oli silti erittäin tarpeellinen irtiotto. Just just hermot jaksoi tunnin lasten kanssa:) Nyt ovat sängyissään.
Parisuhteilusta. Mun mielestä on ihan normaalia, että joskus haluaa vetäytyä hyvinkin itsekeskeiseen elämään. Älkää kantako huonoa omaatuntoa siitä. Suosittelen kuitenkin mainitsemaan asiasta miehelle, ettei tule väärinkäsityksiä ja turhia riitoja tms. sen takia. Meillä mies oli ihanan ymmärtäväinen sillon pari viikkoa sitten hotellissa ollessa, kun sanoin heti lähtiessä, että olen ihan raato ja mieli tekee vaan nukkua. Vasta seuraavana aamuna sain kunnolla puhehanat auki ja selitettyä miehelle mistä väsy johtuu. Kun ei siis johtunut suoraan miehestä tms. vaan siitä arjen epäsäännöllisyydestä. Sen jälkeen on ollut helpompi puhua taas ihan muitakin juttuja, kun ollaan vaikka illalla saatu huijattua lapset jättämään meidät rauhassa nauttimaan omaa ruokaamme.
Tänään olin kyllä taas niin raato, että hyvä kun jaksoin sanoa moi miehelle, kun tämä aamupäivällä lähti. Jostain pitäis kehittää vähän lisää virtaa, mutta mistä. Jospa tää tästä taas. Viikon päästä on miehen yh-vuoro:) Kyllä odotankin taas omaa reissuani. Odotan myös innolla T-P:n kanssa shoppailua ja illastamista! Muihin ihmisiin olen aika laiskasti edes ottanut yhteyttä ja kertonut tulevani Ouluun. Tuttuja ja sukulaisia on siellä jonkun verran. Teihin päivittäisiin seuralaisiin on helpompi ottaa yhteyttä:)
Joulu. Ei olla suunniteltu eikä kyselty meidän vanhemmilta mitään. Mutta kotoa en poistu! :) Toivottavasti edes toiset isovanhemmat tulee seuraksi.
Isänpäiväkysymys: Onko teillä jotain traditioita isänpäivänä? Meillä ei juurikaan ole. Mies haluais ihan vaan kotihousut, jotkut siistit collegehousut lahjaksi. En löytänyt mieleisiä tänään. Ehkä joskus. Mitähän ukille ja vaarille? Kun jaksais lasten kanssa kehitellä edes omatekemät kortit, mutta olen maailman surkein siinä. Pitäisköhän viritellä väritulostin kuntoon ja skannata jotain piirustuksia ja laittaa kuvien kera Photoshopilla joku kollaasi kasaan. Vois laittaa myös kehyksiin ne. Jee, siinähän ideaa. Paitsi, että ei meillä ole toimivaa konetta jolla tehdä mitään:( Unohdin, että se näytönohjain puuttuu. Saisinkohan asentaa tähän koneeseen sen Photoshopin. Täytynee selvittää.
Nyt sohvalle!
T: Ynis
on tällä kaaoksella. Riidellään tavoista poiketen jokainen harmitus. Yleensä kun nieleskellään harmien aiheet ja kerätään niitä sopiviksi mykkyröiksi, jotka odottavat anteeksiantamattomina hamaan ikuisuuteen. Tänä päivänä juuri viimeksi annoin tulla puollaidallisen siivousproblematiikkaa.
Olen pohdiskellut, että riidat on joskus sellaisia keloja, jotka pyörii ja pyörii, eikä riidan aloittaja edes halua pois niistä. Niissä keloissa on sellainen totuuden siemen, mutta pääosa asioista on joko mahdottomia ratkaista tai riitelijä ei ihan oikeasti edes halua tehdä päätöstä omasta puolestaan ja syyttää sitten toista siitä.
Me tahdotaan, tällä hetkellä. Kaukana ei ole se aika kun en ollut asiasta ollenkaan varma. Epäilen, että tässäkin asiassa onni täällä vaihtelee ja Taivaan Isä suojee. Kuuntelen kovin mielelläni, jos aallon pohjan näkymistä haluatte kertoa. Vaikka ihan sähköpostilla.
Kukkanen on mielenkiintoisessa iässä. Tänään kävimme synttäreillä ja olin salaa suunnattoman onnellinen, että Kukkanen jäi isin kanssa kotiin. Samalla pelkään kuollakseni kaikkia onnettomuuksia, joita juuri kaksivuotiaille tapahtuu.
Kaunokaiselle meinasi tapahtua onnettomuus. Kukkanen syötti luultavasti Kaunokaiselle Kindermunalelun sormenpään kokoisen pyörylän. Henki ei kulkenut, mutta pää alaspäin ja taputus selkään sai palan liikkumaan alas. Ohhhoh. Ruokoukseni on siis tänään kuultu, eikä lapselle käynyt mitään.
Enkelille ja Reelille nautinnollisia viimeisiä raskauspäiviä!
Kukkuu
Taas tulin kurkkimaan joko Enkeli tai Reeli on mennyt.
Ihanaa et Enkeli oli saanu viime yönä nukuttua, toivoisin sulle nyt viikon verran yhtä hyviä unia ja sitten synnytyksen käynnistymistä kun mummi on tullut teille kylään :)
Oltiin ostoksilla, ajattelin et ostaisin jotain lahjoja samalla... no en sitten ostanu mut sainpahan ostettua vauvalle vaippapaketin. Niitä meillä ei ollukkaan, et nyt on melkein kaikki hankittuna... sänky ja turvakaukalo tosin on varastossa mut ehtii ne sieltä sitten. Sitteri haettiin tänään varastosta ku arvelin et se on Idan mielestä niin mielenkiintoinen, et antaa rauhassa nyt touhuta sen kanssa jos se ei sit enää kiinnostais ku vauva sitä tarvitsee. Sitterin nähtyään Ida halus heti siihen istumaan, usko kyllä ku sanoin ettei se kestä.
Joulu: Ollaan joko kotona (ykköstoive), sairaalassa tai sitten mennään miehen vanhempien luona ja sit mun vanhempien luokse. Eka vaihtoehto toteutuu jos vauva on jo syntyny, vika taas jos vauva ei ole syntyny jouluun mennessä...
Lindexillä oli aika kiva ale, Ida on taas venahtanut pituutta ja etenkin paitojen hihat on liian lyhyitä. Mikä apina meillä mahtaa asua? :) No löysin Idalle farkut ja 3 pitkähihasta paitaa, yht. 14e, oli siis oikein opiskelijaystävälliset hinnat! Vauvalle ostin kaksi pitkähihaista bodya, nekään ei maksanu oikeastaan mitään.
Paljon piti kommentoida, mut enpä nyt sitten muistakaan enää mitään.
nyt ruotsin läksyjen kimppuun... vähän reilu kk enää koulua :)
Petra, Ida ja vauva rv 33+2
Iikalla ollu tiheän imun kautta ja vaihtaa ryhtmiä. Päivät täynnä touhua ja iltaisin mentävä ajoissa nukkumaan.
Hengessä mukana, teitä ajatellen
T@hti
pitänee viissiin ilmoitella itsestään kun on ollut niin laiska, saamaton ja innoton. Mummotautikin on vienyt mennessään, käsiä särkee kun niin kovasti olen kutonut. Lopputuloksen pitäisi olla hieno huovutettu laukku, sitä enne voipi olla jännetuppitulehdus ja itku :)
Töissä olin tänäänkin 8 tuntia. Viikolla joitakin tunteja, huomaan kuunvaihteen tulleen ja kohta menneenkin. Puuhaa piisaa kotona ja töissä, innolla odotan pikkujoulukautta ja edes muutamaa vapaatuntia ja rentoutumista, I need it! Ensi viikonlopuna tulisi läheinen ihminen pitkästä aikaa ja ois kiva lähtee bailaamaan mutta tuskinpa saan lapsenlikkaa. Appivanhukset lähtee reissuun pitkästä aikaa ja äitini oli tänään lapsenlikkana mun oleessa töissä. Lisäksi hänen ukkonsa ei vissiin osaa reppana nukkuu patjalla tai yläkerrassa ilman heilaansa, joten pojat tuskin voi sitten koskaan mennä sinne yöksi, kirottuja olkoot vanhat pojat joilla ei oo mitään tajua lapsista tai perheellisistä ihmisistä... Talutusnuorassa taitaa olla mammanikin :/
Joulu tulla jollottaa, ihanaa, odotan innolla. Talvihan täällä on todellakain: -26 oli eilen aamullakin joten en nenääni ole ulos laittanut. Sairastelut on hetkeksi hellittäneet, tahtoo jo ulostautua ja hikoilla jumpassa. Ehkäpä tää sairastelu ja sisällä olo on tehnyt tahtävänsä: syön, syön ja syön, lihon, lihon ja lihon, masentaa, masentaa syöminen, lihominen, liikkumattomuus... Jospa ensi viikko toisi tullessaa kivaa, läheisiä ihmisiä, liikuntaa,jumppaa, keittoo (BB :) ), jotain ERILAISTA. Työ stressaa kun se jota tuuraan jää hoitikselle, mutta mä en tiiä yhtään mitä haluuan kannattaa: jatkanko mää tässä vai haluunko omiin duuneihin opetteleen taas uutta mutta sitä mitä oon halunnut aina tehdä vai mikä ois parasta. Miehen työpaikka uhattuna, vähennetään jengiä säästösyistä ja hänen vakanssi uhattuna, pelkää minne joutuu (tuskin pois, mutta mikä on uusi työ, kiinnostaako, motivaatio miinuksella kun menee paljon työpaikkoja...), sanoo myyvänsä talon, muuttavansa muualle. En tiiä onko tosissaan vai ei, jotenkin tää kiire ei ees anna mahdollisutta keskustella tai ei vaan jaksa. Jospa huomenna tekisin senkin, miettisimme yhdessä vaikka kukapa ennakoi tulevaa. Käämit palaa puolin ja toisin, tiuskitaan, mökötetään, ollaan kaukana. Hetki lämpöä ja sitten taas vuorotyö, ylityöt vie mennessään.
Kun luen tekstini, vaikuttaa aika synkältä, vaikka eihän mulla hätää ole. Vaan ois paljon tekemistä, puhumista, läheisyyden kaipuuta, omaa aikaa tahtoo. Tai yhteistä.
Kukkuulle tsemppiä synnytykseen, taitaapi olla käärö jo vieressä, veikkaan mä.
Mielessä olette vaikka olenkin poissa...
Tuttis kera rakkaiden lastensa 2v1kk ja 3v8kk
Enkelin takia täällä nyt :-) Ekalla tarkistuskäynnillä oli niin paljon tekemistä rästissä, etten kehdannut availla sanaista arkkua.
Reeli: voi sitä Lenniä - hauskaa oli varmaan seurata hoitajien ilmeitä :-)
Mimmuli: mielessä olette paljonkin, koitetaan ehtiä tapaamaan!!!
Joulusta ei vielä varmaa tietoa. Pari vaihtoehtoa on. Mieluummin olisin kotona, kuin että lähdettäisiin sukuloimaan. Tai sitten jotain uusia kuvioita olisi kiva kokeilla. Joskus oli puhetta, että Typyn kummien luokse mentäisiin, mutta siitä on jo muutama kuukausi eikä sen jälkeen ole joulusta puhetta ollut - pitäisi siis kai puheeksi ottaa.
Yllätysshoppailemassa käytiin ja löytyi kuin löytyikin miehelle siisti talvitakki. Isänpäivälahjaa ei ole löytynyt...
Parisuhdekiemuroissa: pitäisi ehtiä keskustelemaan enemmän. Arki, väsymys, työt painavat. Oikeasti on terveellistä pysähtyä miettimään erilaisia vaihtoehtoja silloin kun elo hankalalta tuntuu. Hiljaiseloa ei saa kestää liian kauan, mutta silti omaa aikaa ja reviiriäkin täytyy tarpeen tullen saada.
Musta on tullut entistä heikompi ottamaan omaa aikaa. Suurin syy on surullista kyllä se, että jos olen pari tuntia poissa niin jälkien kunnostamiseen kotona menee enemmän kuin pari tuntia. Ja se turhauttaa liikaa. (Siksipä olen Tampereen keikan ajaksi järjestänyt miehelle ja lapselle parkin muualle kuin kotiimme :-)
Pah, kesken jäi, mutta mentävä on...
Keilin