"On mahdotonta tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se olisi periaatteessa mahdollista, tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta. Jos vaikka kuuntelisi paljon musiikkia, jossa on hyvät sanoitukset.

En oikein usko. Kirja on formaattina niin erilainen kuin musiikkikappale. Se on paljon pidempi ja vaatii enemmän hahmoilta ja rakenteelta.

En mäkään usko että tuo olisi mahdollista noin. Itse teen sanoituksia, ja olen lukenutnimen omaan runoja, biisien sanoituksia, ja toki niitä myös kuunnellut koko elämäni. Kirjaa en koe pystyväni kirjoittamaan. Liian pitkäveteistä.

Vierailija kirjoitti:

Lukuharrastuksen glorifiointi tuohon tapaan on mielestäni elitismiä ja perusteetonta. Tietenkin on selvää, että kirjallisuudesta kiinnostunut yleensä harrastaa lukemista jossain määrin, paljonkin. Mutta vain yleensä. Siitä ei voi vetää ehdottomia ja mustavalkoisia yleissääntöjä.

Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. Hyvä kirjailija on kirjailija, joka pystyy tuottamaan säännönmukaisesti hyviä kirjoja, eli kirjoja, joille on kysyntää. Ei tarvitse olla menestyskirjailija eikä elättää itseään päätoimisesti kirjallisuudella (koska jotkut kategoriat nyt vaan ovat suppeita).

Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. Oleellista silloin on kirjan sisältö, joka vastaa johonkin markkinoiden tarpeeseen; sellaista ei vielä ole tai sitä halutaan yhä lisää. Sen lisäksi tarvitaan jonkin verran muodollista laatua. Kirjan on oltava riittävän sujuvasti luettavissa ja kielellisesti riittävän laadukasta, jotta muoto ei estä sisällön välittymistä ja siitä nauttimista. 

Esimerkiksi tietokirjailijan tulee pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti tarpeeksi ymmärrettävästi asiasisältöön nähden, mutta erityistä lukuharrastusta tuskin vaaditaan. Kouluäidinkielen osaaminen ja asiantuntijuuden sekä yleisen elämän hankittu tekstitaito luultavasti riittävät hyvin. 

Suosituimmissa kategorioissa, kuten fiktiivinen kertomakirjallisuus, painottuvat eri asiat, mutta silti voidaan peilata samaan nyrkkisääntöön. Sisältönä tällöin toimii ensi sijassa aina tarina. Tarinankerronta on taitoyhdistelmä sekä kiehtovan tarinan luomisesta että kyvystä kertoa se ihmisille sujuvasti. Hyvä kirja on olennaisimmillaan hyvää tarinankerrontaa. Siitä päästäänkin siihen, että lukutaidoton alkuasukas voi olla loistava tarinankertoja. Meillä kaikilla sitä kykyä on, joillakin kyky on toisia parempi. Hyvän kirjan luodakseen tässä kategoriassa on AINA oltava hyvä tarinankertoja. Tarinankerrontaa tietenkin voi oppia ja harjaannuttaa lukemalla paljon, mutta se on vain yksi tapa. Silloin opitaan jäljittelemään hyviä tarinoita lukemalla, mutta niitä voi oppia myös elävästä elämästä, oraalis-verbaalisesti, tai vaikkapa luontoa tarkkailemalla.

Sitten on se säännönmukainen tuottaminen. Sisältö yksin ei riitä. Muotoakin tarvitaan. Hyvä tarina tai tietoteos ei synny vain hyvän idean pohjalta itsestään. Kirjoittaminen on haastava ja työteliäs palapeliprosessi, jossa hierotaan ja iteroidaan kaikkea paljon. Tämä on työtä vaativa opittu taito, joka ei ilmene lopputuloksen ideasta. Asiaa voisi rinnastaa vaikkapa tietokoneeseen. Ihminen saattaa olla tosi harjaantunut tietokoneen käyttäjä ja alan harrastaja, mutta ei osaisi tehdä alkeellisintakaan tietokoneohjelmaa. Häneltä puuttuu tieto, osaaminen ja kokemus tietokoneohjelman laatimisesta. Pelkkä idea lopputuloksesta ei tee hänestä ohjelmoijaa. Se taito on hankittava ihan itse, alusta alkaen kokonaan, eikä sitä saa vain sovelluksia paljon käyttämällä. 

Hyväksi kirjailijaksi voi tulla ilman lukuharrastusta, eikä lukuharrastus ole tae hyväksi kirjailijaksi tulemisesta. Hyvän kirjailijan on kyettävä tuottamaan systemaattisesti ja toistuvasti kiinnostavia sisältöjä riittävän sujuvassa muodossa. Sisältö ratkaisee, eikä sitä yleensä kannata kopioida olemassaolevasta, ja muotoon pääseminen on työteliäs opeteltava prosessitaito. 

Lukeminen tietenkin kannattaa aina. On vain tyhmää yleistää.

En lukenut kokonaan koska jo alussa meni pieleen. Sillä miten paljon kirjaa luetaan, tai musiikkikappaletta kuunnellaan ei ole tekemistä teoksen hyvyyden kanssa, vaan suosio johtuu oikeasta ajasta ja paikasta, ja näiden hyödyntämisestä. Maailma on täynnä aivan mahtavaa musiikkia jota ei kuule mistään, ja pullollaan miljoonia kuunteluja saavaa kökkömusiikkia joka myy kuin häkä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan musiikkiakaan tee kuuntelematta sitä myös.

Voi tehdä. Mutta ei niin ettei olisi koskoaan kuunnellut musiikkia. Eihän silloin edes tietäisi mitä musiikki on :D 

Tiedän paljonkin porukkaa jotka kuuntelevat lähinnä sitä mitä ovat itse sillä hetkellä tekemässä. Muu aika pitää saada korvien levätä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen periaate, että jos joku on jaksanut kirjoittaa kirjan, minä jaksan kyllä lukea sen.

Nykyään lukeminen ylipäätään tuntuu ja ennenkaikkea näkyy olevan vanhanaikaista hapatusta. Jos ei vaan jaksa lukea (nykypäivän veruke), ei myöskään voi kokea sitä maailmaa, jonka kirjat tarjoavat. Kirjan lukija elää tarinassa, jota lukee ja sitä tunnetta ei korvaa mikään muu viihteen muoto.

Lukemattomuus näkyy ja kuuluu kömpelönä kielenä, koska sanavarasto jää vääjäämättä hyvin alhaiselle tasolle. On vaikea kuvitella, että ihminen itsenäisesti valitsee luku- ja kirjoitustaidottomuuden, koska ei vaan jaksa. Ja bonuksena sanavarasto jää lapsen tasolle. Ei ole suuri ihme, että nykyään tyhmyys tuntuu olevan voimakkaasti kasvava luonnonvara, jota ilman me todellakin voisimme olla.

Ihminen oppii kylläkin puhumaan kuuntelemalla ja matkimalla, ei lukemalla. Eipä sinukaan ole tuo lukeminen paljon sivistänyt, tai viisastuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Kirja ja lukeminen on aina vuorovaikutteinen suhde sen kirjan ja lukijan välillä: kummankin täytyy kohdata. Kun 12-vuotias poika luki Tuntemattoman sotilaan, oli kokemus sanalla sanoen tylsä. Kun sama lukija palasi 38-vuotiaana maisterina ja entisenä erikoisjoukkojen sotilaana asiaan, oli lukukokemus tyystin erilainen.

Ja kun paljon lukee, huomaa muiden teksteistä nopeasti sen, kuka lukee paljon sen kirjoittamisen lisäksi. Kokemukseni mukaan vain sellainen, joka ei itse lue, painottaa sitä kuinka ei tarvitse lukea itse tullakseen ymmärretyksi. Tämä on tietysti totta, mutta on tyystin eri asia tulla ymmärretyksi, ja kirjoittaa asiansa hyvin.

Sen sijaan pitää muistaa, ettei vaikeaselkoinen, vierasperäisiä sivistyssanoja vilisevä teksti tee kirjoittajasta hyvää ja sivistynyttä. Jos tarkoituksena on kirjoittaa suomeksi, pitäisi silloin pyrkiä kirjoittamaan nimenomaan mahdollisimman selkeää ja ymmärrettävää suomea.

Monesti hyväkin kirja on sellainen, että se toimii paremmin tietynikäisille lukijoille. Esimerkiksi 12-vuotiaalle ei Tuntematon sotilas varmaan oikein aukea kuin pikkuisen. Jotkut kirjat toimivat parhaiten myöhäisteineille ja nuorille aikuisille (itsesäälissä kieriskely ja suuruusfantasiat, jotka vanhemmalla iällä vaikuttavat lähinnä noloilta), jotkut taas antavat eri-ikäisille eri asioita.

Käytetty kieli taas riippuu myös siitä, mitä kirjassa käsitellään, ja millaisia ihmisiä siinä on äänessä, joskin ehdottomasti olen sitä mieltä että ylenpalttinen kiehkurointi kannattaa jättää niille harvoille, jotka oikeasti osaavat tehdä sen hyvin (kuten Volter Kilpi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukuharrastuksen glorifiointi tuohon tapaan on mielestäni elitismiä ja perusteetonta. Tietenkin on selvää, että kirjallisuudesta kiinnostunut yleensä harrastaa lukemista jossain määrin, paljonkin. Mutta vain yleensä. Siitä ei voi vetää ehdottomia ja mustavalkoisia yleissääntöjä.

Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. Hyvä kirjailija on kirjailija, joka pystyy tuottamaan säännönmukaisesti hyviä kirjoja, eli kirjoja, joille on kysyntää. Ei tarvitse olla menestyskirjailija eikä elättää itseään päätoimisesti kirjallisuudella (koska jotkut kategoriat nyt vaan ovat suppeita).

Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. Oleellista silloin on kirjan sisältö, joka vastaa johonkin markkinoiden tarpeeseen; sellaista ei vielä ole tai sitä halutaan yhä lisää. Sen lisäksi tarvitaan jonkin verran muodollista laatua. Kirjan on oltava riittävän sujuvasti luettavissa ja kielellisesti riittävän laadukasta, jotta muoto ei estä sisällön välittymistä ja siitä nauttimista. 

Esimerkiksi tietokirjailijan tulee pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti tarpeeksi ymmärrettävästi asiasisältöön nähden, mutta erityistä lukuharrastusta tuskin vaaditaan. Kouluäidinkielen osaaminen ja asiantuntijuuden sekä yleisen elämän hankittu tekstitaito luultavasti riittävät hyvin. 

Suosituimmissa kategorioissa, kuten fiktiivinen kertomakirjallisuus, painottuvat eri asiat, mutta silti voidaan peilata samaan nyrkkisääntöön. Sisältönä tällöin toimii ensi sijassa aina tarina. Tarinankerronta on taitoyhdistelmä sekä kiehtovan tarinan luomisesta että kyvystä kertoa se ihmisille sujuvasti. Hyvä kirja on olennaisimmillaan hyvää tarinankerrontaa. Siitä päästäänkin siihen, että lukutaidoton alkuasukas voi olla loistava tarinankertoja. Meillä kaikilla sitä kykyä on, joillakin kyky on toisia parempi. Hyvän kirjan luodakseen tässä kategoriassa on AINA oltava hyvä tarinankertoja. Tarinankerrontaa tietenkin voi oppia ja harjaannuttaa lukemalla paljon, mutta se on vain yksi tapa. Silloin opitaan jäljittelemään hyviä tarinoita lukemalla, mutta niitä voi oppia myös elävästä elämästä, oraalis-verbaalisesti, tai vaikkapa luontoa tarkkailemalla.

Sitten on se säännönmukainen tuottaminen. Sisältö yksin ei riitä. Muotoakin tarvitaan. Hyvä tarina tai tietoteos ei synny vain hyvän idean pohjalta itsestään. Kirjoittaminen on haastava ja työteliäs palapeliprosessi, jossa hierotaan ja iteroidaan kaikkea paljon. Tämä on työtä vaativa opittu taito, joka ei ilmene lopputuloksen ideasta. Asiaa voisi rinnastaa vaikkapa tietokoneeseen. Ihminen saattaa olla tosi harjaantunut tietokoneen käyttäjä ja alan harrastaja, mutta ei osaisi tehdä alkeellisintakaan tietokoneohjelmaa. Häneltä puuttuu tieto, osaaminen ja kokemus tietokoneohjelman laatimisesta. Pelkkä idea lopputuloksesta ei tee hänestä ohjelmoijaa. Se taito on hankittava ihan itse, alusta alkaen kokonaan, eikä sitä saa vain sovelluksia paljon käyttämällä. 

Hyväksi kirjailijaksi voi tulla ilman lukuharrastusta, eikä lukuharrastus ole tae hyväksi kirjailijaksi tulemisesta. Hyvän kirjailijan on kyettävä tuottamaan systemaattisesti ja toistuvasti kiinnostavia sisältöjä riittävän sujuvassa muodossa. Sisältö ratkaisee, eikä sitä yleensä kannata kopioida olemassaolevasta, ja muotoon pääseminen on työteliäs opeteltava prosessitaito. 

Lukeminen tietenkin kannattaa aina. On vain tyhmää yleistää.

Tuohon nauroin melkein ääneen. Vai että lukuharrastus on ELITISMIÄ. Ilmaisten kirjastojen maassa. Se yksi harvoista harrastuksista, mikä ei vaadi minkäänlaista, minkäänlaista taloudellista panostusta. Siihen on ihan jokaisella sama mahdollisuus. 

Sinulle suosittelen ensiksi lukutaidon hankkimista ennenkuin jatketaan pidemmälle.

Ei, kyllä mä ymmärsin. Täysin ilmaista harrastusta jos kannustetaan ja sanotaan sitä "glorifioinniksi" ja "elitismiksi" tai harrastuksen glorifioinnin väittäminen "elitismiksi", siis käännät miten päin vain mutta kun kyseessä on halvista halvin harrastus, niin ei se muuta aiheuta kuin naurahduksen. 

Vai meinaatko oikeasti ettei lukuharrastus ole kaikkien ulottuvilla? Se ei ole esteetön harrastus? Nykyään on varsin kattava valikoima äänikirjojakin, niille joille lukeminen ei ole esteetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Teksti ei ole muuttunut, mutta maailma on saattanut muuttua otollisemmaksi juuri tuolle kirjalle. Samoin monet aikoinaan suositut kirjat eivät enää nykypäivänä kiinnosta yleisöä tai herättävät paheksuntaa, vaikka itse teksti ei ole muuttunut.

-eri.

Näinhän se menee, mutta juuri tuostakin syystä ei voi sanoa että hyvä kirja on sellainen, jolla on kysyntää. Toki hyvällä kirjalla voi olla kysyntää, mutta ei kaikki suosittu ole hyvää kirjallisuutta. Kyllä hyvän kirjan määrittely täytyy lähteä muista lähtökohdista kuin kysynnästä. T. Ohis

Esim twilight ja seitsemän sisarta ovat kumpikin tosi suosittuja sarjoja mutta eihän noiden kirjallinen anti ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen periaate, että jos joku on jaksanut kirjoittaa kirjan, minä jaksan kyllä lukea sen.

Nykyään lukeminen ylipäätään tuntuu ja ennenkaikkea näkyy olevan vanhanaikaista hapatusta. Jos ei vaan jaksa lukea (nykypäivän veruke), ei myöskään voi kokea sitä maailmaa, jonka kirjat tarjoavat. Kirjan lukija elää tarinassa, jota lukee ja sitä tunnetta ei korvaa mikään muu viihteen muoto.

Lukemattomuus näkyy ja kuuluu kömpelönä kielenä, koska sanavarasto jää vääjäämättä hyvin alhaiselle tasolle. On vaikea kuvitella, että ihminen itsenäisesti valitsee luku- ja kirjoitustaidottomuuden, koska ei vaan jaksa. Ja bonuksena sanavarasto jää lapsen tasolle. Ei ole suuri ihme, että nykyään tyhmyys tuntuu olevan voimakkaasti kasvava luonnonvara, jota ilman me todellakin voisimme olla.

Ihminen oppii kylläkin puhumaan kuuntelemalla ja matkimalla, ei lukemalla. Eipä sinukaan ole tuo lukeminen paljon sivistänyt, tai viisastuttanut.

Lainasitko väärää viestiä? Eihän tuossa puhuttu mitään siitä että ihminen oppisi puhumaan lukemalla?

Tästä tuli kyllä mieleen se kun jossain toisessa keskustelussa monet olivat sitä mieltä että taaperon sanavarasto jää huonoksi jos ei katso tvtä. Ihan kuin se tv erityisesti auttaisi sanavaraston kasvuun. Siinä missä tv-ohjelmassa kuullaan dialogi, kuullaan kirjassa kuvaus koko tapahtumasta.

Aika hölmöä muuta väitttää. Ihan sama mikä ammatti tai harrastus, jos haluat olla oikeasti hyvä pitää perustason osaaminen olla hallussa. 

Toki subjektiivinen hyvä vaihtelee. Jos henkilö ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa, voi ensimmäinen luettu kirja olla kokemuksena vahva ja sillä hetkellä tuntua 10/10 teokselta. Sitten kun on luettu 50 kirjaa, voi se ensimmäinen luettu teos ollakin uudelleen luettuna tai jälkikäteen muisteltuna vain 6/10. Tai sitten osaa jaotella kirjan tarkemmin eri osa-alueiden perusteella; kuten idea 9/10 mutta kirjallinen ilmaisu 5/10.

Musiikissa on hankalampi jaotella "hyviin ja huonoihin", sillä tekijöitä on useita, tilanteita missä musiikkia kuunnellaan on erilaisia ja aikakauden suuntaus vaikuttaa vahvemmin mielipiteisiin. Sanoituksellisesti ja syvyydeltään täyttä kuraa olevat kappaleet voivat olla myyntihittejä vetävän laulajan, tarttuvan soinnin ja tuotannon ansiota. Taas erittäin oivaltavat sanat ja sanomat voivat jäädä piiloon koska ne eivät sovellu radiosoittoon - ainakaan markkinamiesten laskelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Teksti ei ole muuttunut, mutta maailma on saattanut muuttua otollisemmaksi juuri tuolle kirjalle. Samoin monet aikoinaan suositut kirjat eivät enää nykypäivänä kiinnosta yleisöä tai herättävät paheksuntaa, vaikka itse teksti ei ole muuttunut.

-eri.

Näinhän se menee, mutta juuri tuostakin syystä ei voi sanoa että hyvä kirja on sellainen, jolla on kysyntää. Toki hyvällä kirjalla voi olla kysyntää, mutta ei kaikki suosittu ole hyvää kirjallisuutta. Kyllä hyvän kirjan määrittely täytyy lähteä muista lähtökohdista kuin kysynnästä. T. Ohis

Esim twilight ja seitsemän sisarta ovat kumpikin tosi suosittuja sarjoja mutta eihän noiden kirjallinen anti ole mitään.

No tämä... Tuttu teinityttö nauttii kaikkien taputuksista kun hän lukee niiiiin paljon kirjoja!!! Ne kirjat on sitten just 8 x joku twilightsarja läpi... Ja kuorossa hihkutaan miten tyttö on niin älykäs, ja hänen sanavarastonsa niiin laaja! Siis ihan vain mutulla koska lukee niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Aina tietysti voi olla kuriositeetteja ja poikkeuksia. Nyt puhe oli kuitenkin pääsäännöstä. Sinänsä on erikoinen tapaus jo sekin, jos joku tekee elämäntyönsä pöytälaatikkoon kirjoittaen ilman huomiota tai tuloja ja sitten postuumisti nouseekin arvostukseen ja suosioon. Niin kai sulla muutama tunnettu esimerkki edes oli nimetä?

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että sinä perustelet, miksi ihmeessä 1) juuri sillä hetkellä 2) siinä kyseisessä maassa ja 3) juuri sillä kielellä toteutuva kysyntä tekee kirjasta hyvän tai huonon? Ja mikä taikaisku tapahtuu, kun vuosia tai vuosikymmeniä julkaisunsa jälkeen kirja äkkiä kokeekin "jotain", ja nousee hyväksi eli kysytyksi esimerkiksi jossain toisessa maassa ja toisella kielellä? Kun kerran teksti itsessään ei ole muuttunut miksikään? Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että tekstin kääntäminen aiheuttaa jotain erikoista ja mystistä?

Andrzej Sapkowski kirjoitti 1990-luvulla puolaksi kirjasarjan Wiedźmin. Kirjasarja saavutti jonkinlaista suosiota Puolassa, mutta sitä ei kummemmin käännetty muille kielille, koska ei ollut kysyntää. Toteamme siis kirjasarjan olleen huono, eikö? Sitten oliko vuonna 2007 puolalainen pelifirma CD Projekt Red teki videopelin The Witcher, ja hiljalleen suosio alkoi kasvaa Puolan ulkopuolella. Sitten tulivat muilla kielillä tehdyt käännökset (muun muassa suomeksi alkaen 2010 nimellä Noituri), ja nousu suosioon suureen puhumattakaan Netflixin TV-sarjasta The Witcher, jonka pääosassa on Henry Cavill. Itse Sapkowskin teksti ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään 1990-luvun jälkeen, mutta silti materiaali onkin nyt äkkiä muuttunut huonosta hyväksi, koska kysyntä on olemassa, niinkö?

Nyt seuraavaksi oletettavasti toteat, että kysyntä oli aina olemassa, mutta on sittemmin kasvanut entistä Suuremmaksi Mikä sitten on riittävä maaginen raja sille kysynnälle, jonka jälkeen kirja nousee huonosta hyväksi? Riittääkö 1000 myytyä kirjaa? Vai 10 000? Vai vaaditaanko suuren budjetin Hollywood-elokuva, että kirja on hyvä (eli on kysyntää)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Teksti ei ole muuttunut, mutta maailma on saattanut muuttua otollisemmaksi juuri tuolle kirjalle. Samoin monet aikoinaan suositut kirjat eivät enää nykypäivänä kiinnosta yleisöä tai herättävät paheksuntaa, vaikka itse teksti ei ole muuttunut.

-eri.

Näinhän se menee, mutta juuri tuostakin syystä ei voi sanoa että hyvä kirja on sellainen, jolla on kysyntää. Toki hyvällä kirjalla voi olla kysyntää, mutta ei kaikki suosittu ole hyvää kirjallisuutta. Kyllä hyvän kirjan määrittely täytyy lähteä muista lähtökohdista kuin kysynnästä. T. Ohis

Esim twilight ja seitsemän sisarta ovat kumpikin tosi suosittuja sarjoja mutta eihän noiden kirjallinen anti ole mitään.

No tämä... Tuttu teinityttö nauttii kaikkien taputuksista kun hän lukee niiiiin paljon kirjoja!!! Ne kirjat on sitten just 8 x joku twilightsarja läpi... Ja kuorossa hihkutaan miten tyttö on niin älykäs, ja hänen sanavarastonsa niiin laaja! Siis ihan vain mutulla koska lukee niin paljon.

Sanoisin, että tiettyyn ikään saakka pääasia on, että lukee jotain, vaikka sitten sitä Twilightia. Mutta jos vielä 50-vuotiaana lukee vain sitä Twilightia, voi jo opastaa jonkin muunkin pariin. Ei siinä, että Twilightissa jotain erityisen pahaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta samaa mieltä... täytyy tuntea se ala (kirjallisuus), jolla aikoo hyväksi (kirjailijaksi) ... mutta toisaalta, voisiko muutenkin onnistua. Miksi ei voisi. Luovilla aloilla ei tarvitse olla tiukasti yhdessä lokerossa vaan voi luoda jotain omaakin.

Ehkä joillain on niin rikas sisäinen ääni että siitä riittää tarinaa paperille asti, vaikka ei niin itse ehtisi paljon lukeakaan. 

Tunnen yhden adhd-henkilön, jolla valtava mielikuvitus ja rikas sanavarasto ja huikeita (lyhyitä) tarinoita kehittelee; ei kuitenkaan juurikaan pysähdy kirjojen ääreen itse. En tiedä. Voisiko sellaisesta tulla millään tavalla hyvä kirjailija, hyvä tarinankertoja? 

Voisi varmaan tulla tarinankertoja, mutta jos hän ei tunne kirjallisuutta eikä omaa genreään, hän saattaa päätyä toistamaan 20 vuotta (tms.) vanhoja kliseitä. Ja niitä ei jaksa lukea ne, jotka ovat kirjallisuuteen perehtyneet.

Sen kolumnin tärkein pointti oli se, että jos et tunne kirjallisuutta, et myöskään tiedä mitä on jo tehty, joten päädyt toistamaan vanhaa.

Mitään uutta ei kirjallisuuteen ole lisättävissä. Kaikki on vanhan toistoa, vartiointia ja kombinointia. Mutta erityisesti vastustan tuota ajatusta etttä pitäisi tuntea läpikotaisin jo tehty, jottei vahingossa toisintaisi samaa. Ihminen pikemminkin toistaa oppimaansa alitajuisesti vähintään. Toisaalta puhtaasti vaikutteeton uudisluomus on sitä aidosti tekijälleen vaikka sattuisikin olemaan 20 vuotta vanha klishee jonkun superhyperkriitikon mielestä. En tiedä onko siitä haittaa kenellekään, jos näin käy. Tietenkin superhyperkriitikko näkee punaista heti jos jokin uutuus ei ole kulloisenkin muotivirtauksen mukaisen taidesuuntauksen tuorein pläjäys jolle Finlandiapalkintokin olisi lähinnä loukkaava tavishuomiointi. Pitäisi olla niin uniikki ja kiemurainen tajunnanräjäyttäjä että ilman alan tohtorintutkintoa ei edes ymmärrä kirjan sanomaa. Mutta antiikin klassiset muutama draamankaari ne vaan edelleen porskuttaa kaikessa tarinviihteessä. Uusia ei ole keksitty. Ei edes baskerin alla punkkua haudutellen.

Kliseetkin voi kirjoittaa hyvin jos sen osaa. Mutta harva osaa, vaan sortuu samoihin kangistuneisiin kaavoihin kun eivät osaa ajatella eri tavalla lukemattomuuttaan.