"On mahdotonta tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta"

Millaisia on teistä hyvät kirjan aloitukset?

Muhun iski mm. tämä Raven Leilanin aloitus kirjassa Luster:

https://www.amazon.com/Luster-Novel-Raven-Leilani/dp/1250798671/ref=sr_…

Toisaalta samaa mieltä... täytyy tuntea se ala (kirjallisuus), jolla aikoo hyväksi (kirjailijaksi) ... mutta toisaalta, voisiko muutenkin onnistua. Miksi ei voisi. Luovilla aloilla ei tarvitse olla tiukasti yhdessä lokerossa vaan voi luoda jotain omaakin.

Ehkä joillain on niin rikas sisäinen ääni että siitä riittää tarinaa paperille asti, vaikka ei niin itse ehtisi paljon lukeakaan. 

Tunnen yhden adhd-henkilön, jolla valtava mielikuvitus ja rikas sanavarasto ja huikeita (lyhyitä) tarinoita kehittelee; ei kuitenkaan juurikaan pysähdy kirjojen ääreen itse. En tiedä. Voisiko sellaisesta tulla millään tavalla hyvä kirjailija, hyvä tarinankertoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se olisi periaatteessa mahdollista, tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta. Jos vaikka kuuntelisi paljon musiikkia, jossa on hyvät sanoitukset.

En oikein usko. Kirja on formaattina niin erilainen kuin musiikkikappale. Se on paljon pidempi ja vaatii enemmän hahmoilta ja rakenteelta.

Kirjoja on erilaisia. Esim. runokirjassa voi olla todella lyhyitä runoja.

Kirjailija ja runoilija ovat eri asioita.

No niin ovat. Kaikki runoilijat ovat kirjailijoita, mutta kaikki kirjailijat eivät ole runoilijoita.

Oletteko varmoja, että Homeros harrasti lukemista?

Kirja ja lukeminen on aina vuorovaikutteinen suhde sen kirjan ja lukijan välillä: kummankin täytyy kohdata. Kun 12-vuotias poika luki Tuntemattoman sotilaan, oli kokemus sanalla sanoen tylsä. Kun sama lukija palasi 38-vuotiaana maisterina ja entisenä erikoisjoukkojen sotilaana asiaan, oli lukukokemus tyystin erilainen.

Ja kun paljon lukee, huomaa muiden teksteistä nopeasti sen, kuka lukee paljon sen kirjoittamisen lisäksi. Kokemukseni mukaan vain sellainen, joka ei itse lue, painottaa sitä kuinka ei tarvitse lukea itse tullakseen ymmärretyksi. Tämä on tietysti totta, mutta on tyystin eri asia tulla ymmärretyksi, ja kirjoittaa asiansa hyvin.

Sen sijaan pitää muistaa, ettei vaikeaselkoinen, vierasperäisiä sivistyssanoja vilisevä teksti tee kirjoittajasta hyvää ja sivistynyttä. Jos tarkoituksena on kirjoittaa suomeksi, pitäisi silloin pyrkiä kirjoittamaan nimenomaan mahdollisimman selkeää ja ymmärrettävää suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, jos on poikkeuksellisen älykäs.

Miten voi olla poikkeuksellisen älykäs, jos ei lue?

Eihän ne liity toisiinsa. Yleissivistys ja lukeminen kyllä liittyy, mutta älykkyys ja lukeminen ei liity. 

Vaikea uskoa että tuollainen kognitiivinen ominaisuus pysyy yllä, jos sitä ei ruoki.

Eli siis älykkäitä ihmisiä ei ollut olemassa siihen aikaan, kun kirjoja ei ollut olemassa.

Tämmöistähän en väittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta samaa mieltä... täytyy tuntea se ala (kirjallisuus), jolla aikoo hyväksi (kirjailijaksi) ... mutta toisaalta, voisiko muutenkin onnistua. Miksi ei voisi. Luovilla aloilla ei tarvitse olla tiukasti yhdessä lokerossa vaan voi luoda jotain omaakin.

Ehkä joillain on niin rikas sisäinen ääni että siitä riittää tarinaa paperille asti, vaikka ei niin itse ehtisi paljon lukeakaan. 

Tunnen yhden adhd-henkilön, jolla valtava mielikuvitus ja rikas sanavarasto ja huikeita (lyhyitä) tarinoita kehittelee; ei kuitenkaan juurikaan pysähdy kirjojen ääreen itse. En tiedä. Voisiko sellaisesta tulla millään tavalla hyvä kirjailija, hyvä tarinankertoja? 

Voisi varmaan tulla tarinankertoja, mutta jos hän ei tunne kirjallisuutta eikä omaa genreään, hän saattaa päätyä toistamaan 20 vuotta (tms.) vanhoja kliseitä. Ja niitä ei jaksa lukea ne, jotka ovat kirjallisuuteen perehtyneet.

Sen kolumnin tärkein pointti oli se, että jos et tunne kirjallisuutta, et myöskään tiedä mitä on jo tehty, joten päädyt toistamaan vanhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Aloituksien uniikkius on itseisarvo lähinnä liikaa kirjoja lukeneille arvostelijoille.

Tässäkin näkee, että ei ole luettu kirjoja, tuskin edes Aku Ankkoja.

"Mensa palkitsi Aku Ankan oivaltavasta kielenkäytöstä

Suomen Mensa on myöntänyt Aku Ankka -lehden toimitukselle vuoden Mensa-palkinnon.  Mensa kehuu lehden kykyä pysyä ajan hermolla ja taitoa käyttää suomen kieltä oivaltavasti."

- https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002768794.html

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se erikoista, jos joku haluaisi hyväksi kirjailijaksi, vaikka ei ole edes kiinnostunut kirjallisuudesta eikä viitsi lukea mitään.

Tunnen tällaisen tyypin. Pääasiassa haukkuu kirjoja, joita useimpia ei edes ole lukenut.

Kyllähän sen huomaa, jos ei ole kirjallista sivistystä eikä sellaisista ainakaan hyviä kirjailijoita tule. Jonkun julkkiksen kirja voidaan tietysti silti julkaista.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko varmoja, että Homeros harrasti lukemista?

Tämä on kuin suoraan sivistymättömän wanna-be-kirjailjan suusta!

Hirveä raivo kustantajia kohtaan, jotka julkaisevat vain paskoja kirjoja :D

Hei, sivistymättömyydellä ei kannattaisi kehuskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se olisi periaatteessa mahdollista, tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta. Jos vaikka kuuntelisi paljon musiikkia, jossa on hyvät sanoitukset.

En oikein usko. Kirja on formaattina niin erilainen kuin musiikkikappale. Se on paljon pidempi ja vaatii enemmän hahmoilta ja rakenteelta.

Kirjoja on erilaisia. Esim. runokirjassa voi olla todella lyhyitä runoja.

Myös novellit ovat lyhyitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se erikoista, jos joku haluaisi hyväksi kirjailijaksi, vaikka ei ole edes kiinnostunut kirjallisuudesta eikä viitsi lukea mitään.

Tunnen tällaisen tyypin. Pääasiassa haukkuu kirjoja, joita useimpia ei edes ole lukenut.

Kyllähän sen huomaa, jos ei ole kirjallista sivistystä eikä sellaisista ainakaan hyviä kirjailijoita tule. Jonkun julkkiksen kirja voidaan tietysti silti julkaista.

Niinpä. Julkkis ei välttämättä ole kirjoittanut itse. On voinut käyttää ihan täysin haamukirjoittajaa, tai sitten kustannustoimittaja on auttanut ja muokannut niin paljon, että julkkiksen osa on olla vain "kertoja", ei varsinainen kirjailija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, jos on poikkeuksellisen älykäs.

Miten voi olla poikkeuksellisen älykäs, jos ei lue?

Eihän ne liity toisiinsa. Yleissivistys ja lukeminen kyllä liittyy, mutta älykkyys ja lukeminen ei liity. 

Vaikea uskoa että tuollainen kognitiivinen ominaisuus pysyy yllä, jos sitä ei ruoki.

No nyt me puhutaan ihan eri asioista. Älykkyyttä mitataan kuviopäättelytesteillä. Älykkyystestissä ei vaikuta osaatko lukea hyvin tai oletko käynyt kouluja. 

Esim. Jukka Hilden on tuskin koskaan kirjaa avannut, mutta luultavasti ensi vuoden nobelisti. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä meidän Pm - tissivilauttelijakin on suuri runoilija, kun on kirjoittanut Instagram - englanniksi kustannetun teoksen. 

Kallio minullekin tuli ensimmäisenä mieleen kehnosta esikoiskirjailijasta (ja -runoilijasta). Harmittaa, että tällaisia "lahjakkuuksia" promotaan, koska kohta ei enää muuta kannata julkaista. Idioluutio.

Lukuharrastuksen glorifiointi tuohon tapaan on mielestäni elitismiä ja perusteetonta. Tietenkin on selvää, että kirjallisuudesta kiinnostunut yleensä harrastaa lukemista jossain määrin, paljonkin. Mutta vain yleensä. Siitä ei voi vetää ehdottomia ja mustavalkoisia yleissääntöjä.

Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. Hyvä kirjailija on kirjailija, joka pystyy tuottamaan säännönmukaisesti hyviä kirjoja, eli kirjoja, joille on kysyntää. Ei tarvitse olla menestyskirjailija eikä elättää itseään päätoimisesti kirjallisuudella (koska jotkut kategoriat nyt vaan ovat suppeita).

Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. Oleellista silloin on kirjan sisältö, joka vastaa johonkin markkinoiden tarpeeseen; sellaista ei vielä ole tai sitä halutaan yhä lisää. Sen lisäksi tarvitaan jonkin verran muodollista laatua. Kirjan on oltava riittävän sujuvasti luettavissa ja kielellisesti riittävän laadukasta, jotta muoto ei estä sisällön välittymistä ja siitä nauttimista. 

Esimerkiksi tietokirjailijan tulee pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti tarpeeksi ymmärrettävästi asiasisältöön nähden, mutta erityistä lukuharrastusta tuskin vaaditaan. Kouluäidinkielen osaaminen ja asiantuntijuuden sekä yleisen elämän hankittu tekstitaito luultavasti riittävät hyvin. 

Suosituimmissa kategorioissa, kuten fiktiivinen kertomakirjallisuus, painottuvat eri asiat, mutta silti voidaan peilata samaan nyrkkisääntöön. Sisältönä tällöin toimii ensi sijassa aina tarina. Tarinankerronta on taitoyhdistelmä sekä kiehtovan tarinan luomisesta että kyvystä kertoa se ihmisille sujuvasti. Hyvä kirja on olennaisimmillaan hyvää tarinankerrontaa. Siitä päästäänkin siihen, että lukutaidoton alkuasukas voi olla loistava tarinankertoja. Meillä kaikilla sitä kykyä on, joillakin kyky on toisia parempi. Hyvän kirjan luodakseen tässä kategoriassa on AINA oltava hyvä tarinankertoja. Tarinankerrontaa tietenkin voi oppia ja harjaannuttaa lukemalla paljon, mutta se on vain yksi tapa. Silloin opitaan jäljittelemään hyviä tarinoita lukemalla, mutta niitä voi oppia myös elävästä elämästä, oraalis-verbaalisesti, tai vaikkapa luontoa tarkkailemalla.

Sitten on se säännönmukainen tuottaminen. Sisältö yksin ei riitä. Muotoakin tarvitaan. Hyvä tarina tai tietoteos ei synny vain hyvän idean pohjalta itsestään. Kirjoittaminen on haastava ja työteliäs palapeliprosessi, jossa hierotaan ja iteroidaan kaikkea paljon. Tämä on työtä vaativa opittu taito, joka ei ilmene lopputuloksen ideasta. Asiaa voisi rinnastaa vaikkapa tietokoneeseen. Ihminen saattaa olla tosi harjaantunut tietokoneen käyttäjä ja alan harrastaja, mutta ei osaisi tehdä alkeellisintakaan tietokoneohjelmaa. Häneltä puuttuu tieto, osaaminen ja kokemus tietokoneohjelman laatimisesta. Pelkkä idea lopputuloksesta ei tee hänestä ohjelmoijaa. Se taito on hankittava ihan itse, alusta alkaen kokonaan, eikä sitä saa vain sovelluksia paljon käyttämällä. 

Hyväksi kirjailijaksi voi tulla ilman lukuharrastusta, eikä lukuharrastus ole tae hyväksi kirjailijaksi tulemisesta. Hyvän kirjailijan on kyettävä tuottamaan systemaattisesti ja toistuvasti kiinnostavia sisältöjä riittävän sujuvassa muodossa. Sisältö ratkaisee, eikä sitä yleensä kannata kopioida olemassaolevasta, ja muotoon pääseminen on työteliäs opeteltava prosessitaito. 

Lukeminen tietenkin kannattaa aina. On vain tyhmää yleistää.

Pari vuotta sitten luin Anne Kukkohovin elämästä kertovan kirjan ja huomioni kiinnitti selkeästi se, että siellä oli useita selkeitä kirjoitus- tai kielioppivirheitä tekstissä. Ei siis mitään pieniä tyyliseikkoja, vaan ihan selkeitä virheitä, tyyliin yksi sana puuttui lauseesta. Siinä kohtaa kävi kyllä mielessä, että mitenkähän syvällisen kustannustoimitusprosessin kyseinen kirja oli käynyt läpi ennen julkaisuaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, jos on poikkeuksellisen älykäs.

Ei poikkeuksellinen äly välttämättä tee hyvää tai edes keskinkertaista kirjoittajaa. Mieheni on erittäin älykäs, Mensan jäsenkin, mutta ei hänestä kyllä kirjailijaa tulisi. Työsähköpostitkin on melkoista yhdys sana virheitä ja muuta sisältävää kökkökieltä. Hän kun on lahjakas ja älykäs matemaattisesti ja teknisesti, ei kielellisesti. (Varmasti hän voisi oppia hyväksi kielenkäyttäjäksikin jos sellainen kiinnostaisi, mutta kun ei ole kiinnostanut niin ei ole lukenut kuin pääosin englanninkielistä ammattikirjallisuutta ja se kyllä vaikuttaa)

Onhan se vähän niin, että jos ei lue, niin ei se teksti voi olla niin rikasta ja oivaltavaa. Jostain pitää ammentaa ja kun on lukenut paljon erilaisia tekstejä, niin on mielessä sellainen sammio josta ottaa.

Itse olen siirtynyt nyt vanhemmiten (tietystä syystä) äänikirjojen kuuntelijaksi. Hyvä lukija muuttaa kirjoitetun tekstin elävämmäksi kuin mitä se paperilla on, tuo vivahteet ja värit esiin. Mutta tärkeintä silti on kieliopillisesti puhdas teksti ja luova kuvaus. Kaikki eivät siihen pysty. Hyvin harvat osaavat kieliopillisesti puhdasta kieltä (oli sitten äidinkieli tai joku muu) vain lukion perusteella, kyllä lukeminen, kuunteleminen ja elämän seuraaminen kodin ulkopuolella kehittävät sitä enemmän.