"On mahdotonta tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta"

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se erikoista, jos joku haluaisi hyväksi kirjailijaksi, vaikka ei ole edes kiinnostunut kirjallisuudesta eikä viitsi lukea mitään.

Moni wannabe-kirjailija nykyään jopa ylpeilee sillä, että ei lue omaa genreään, koska haluaa olla uniikki. Eivät vaan näytä tajuavan, että uniikkiuden sijaan päätyvät yleensä keksimään pyörää uudestaan tai toistamaan TV-sarjojen genrekonventioita - jotka eivät useinkaan ole samoja kuin saman genren kirjallisuuden konventiot.

Tämä on erityisen yleistä omakustannekirjalijoilla, ja aivan erityisesti amerikkalaisilla sellaisilla, mikä ei varmaan yllätä ketään.

Tiedän kyllä silti ihan perinteisestikin julkaistuja genrekirjailijoita, jotka ylpeilevät samalla asialla. Lähinnä noloahan se on.

Mielenkiintoista. Kyllähän esim. JP Koskinen kertoo dekkarioppaassaan, että vaikka suurin osa kirjailijoihin liitetyistä väitteistä on täyttä puppua, kirjailijan täytyy kuitenkin lukea paljon. Samaten Stephen King kirjoittaa Kirjoittamisesta-oppaassaan (loistava kirja siitä riippumatta pitääkö itse herran lajityypistä - minä en), että jos ei ole aikaa ja halua lukea, ei ole työkaluja kirjoittaa. 

Ihmettelin tuon jutun alussa, että JULKAISTUISSA kirjoissa, ei vain kustantamoon lähetetyissä käsikirjoituksissa, on tällaisia kömpelyyksiä, sillä vain 1-2 % käsikirjoituksista julkaistaan. Mutta tulihan se taikasana sieltä: julkkis. Olen itse harrastajakirjoittaja, joka haaveilee julkaisemisesta, ja myönnän, että v*tuttaa lukea jonkun julkkiksen hehkutusta, että "sitten mä päätin kirjoittaa kirjan, laitoin kustantamoon sähköpostia ja siellä oltiin heti innostuneita". S*atana toiset tekee vuosia ja vuosikymmeniä työtä, hioo ja parantelee, eikä mikään mene läpi :( Sitten joku rintamuksellaan ja ankkahuulillaan työtä tehnyt on heittämällä kirjailija. No, ei kai voi muuta sanoa kuin että on kirjoja ja kirjoja. Esim. mieheni joskus esitti ajatuksen, että voisi (työ)kokemuksistaan kirjoittaa kirjan ja varmaan olisi menestyksekäs, vaikka ei itse asiassa lue yhtään mitään kaunokirjallisuutta. Mutta painisikin ihan eri sarjassa kuin sanotaan nyt vaikka Olli Jalonen, jonka kirjaa nyt luen. Sen ns. oikean kirjailijan kielessä on minusta aina jotain magiaa :) Sitä vaan ei sitten arvosteta. 

Vierailija kirjoitti:

--- Samaten Stephen King kirjoittaa Kirjoittamisesta-oppaassaan (loistava kirja siitä riippumatta pitääkö itse herran lajityypistä - minä en), että jos ei ole aikaa ja halua lukea, ei ole työkaluja kirjoittaa. ---

Tekstisi oli muuten hyvä, mutta sivumennen sanon, että Stephen King on pitkän uransa kuluessa kirjoittanut jos jonkinlaista lajityyppiä. Tarkoitat varmaan kauhua, johon King on profiloitunut.

Samaa mieltä Salmen kanssa, mutta huvittaa silti vähän, kun oli niin katkera kolumni. Lisäksi hänen upea ystävänsä Maria Veitola mm. myös nimittää itseään kirjailijaksi, vaikka on tehnyt vain carriebradshaw't ja julkaissut kolumnejaan kansien sisään. Mariasta tässä kolumnissa tuskin siis oli kyse, mutta ilmeisesti toiset saavat näin tehdä ja toiset eivät... :)

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Vierailija kirjoitti:

Esim. Jukka Hilden on tuskin koskaan kirjaa avannut, mutta luultavasti ensi vuoden nobelisti. 

Hän ei ole itse kirjoittanut nyt julkaistua kirjaa. Kannessa on kirjoittajan nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Jukka Hilden on tuskin koskaan kirjaa avannut, mutta luultavasti ensi vuoden nobelisti. 

Hän ei ole itse kirjoittanut nyt julkaistua kirjaa. Kannessa on kirjoittajan nimi.

Joo, yhdessä tehneet sitä, Jani Niipolan kanssa.

Jani Niipola on kirjoittanut myös kaksi aiempaa kirjaa Duudsoneista.

Vierailija kirjoitti:

Lukuharrastuksen glorifiointi tuohon tapaan on mielestäni elitismiä ja perusteetonta. Tietenkin on selvää, että kirjallisuudesta kiinnostunut yleensä harrastaa lukemista jossain määrin, paljonkin. Mutta vain yleensä. Siitä ei voi vetää ehdottomia ja mustavalkoisia yleissääntöjä.

Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. Hyvä kirjailija on kirjailija, joka pystyy tuottamaan säännönmukaisesti hyviä kirjoja, eli kirjoja, joille on kysyntää. Ei tarvitse olla menestyskirjailija eikä elättää itseään päätoimisesti kirjallisuudella (koska jotkut kategoriat nyt vaan ovat suppeita).

Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. Oleellista silloin on kirjan sisältö, joka vastaa johonkin markkinoiden tarpeeseen; sellaista ei vielä ole tai sitä halutaan yhä lisää. Sen lisäksi tarvitaan jonkin verran muodollista laatua. Kirjan on oltava riittävän sujuvasti luettavissa ja kielellisesti riittävän laadukasta, jotta muoto ei estä sisällön välittymistä ja siitä nauttimista. 

Esimerkiksi tietokirjailijan tulee pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti tarpeeksi ymmärrettävästi asiasisältöön nähden, mutta erityistä lukuharrastusta tuskin vaaditaan. Kouluäidinkielen osaaminen ja asiantuntijuuden sekä yleisen elämän hankittu tekstitaito luultavasti riittävät hyvin. 

Suosituimmissa kategorioissa, kuten fiktiivinen kertomakirjallisuus, painottuvat eri asiat, mutta silti voidaan peilata samaan nyrkkisääntöön. Sisältönä tällöin toimii ensi sijassa aina tarina. Tarinankerronta on taitoyhdistelmä sekä kiehtovan tarinan luomisesta että kyvystä kertoa se ihmisille sujuvasti. Hyvä kirja on olennaisimmillaan hyvää tarinankerrontaa. Siitä päästäänkin siihen, että lukutaidoton alkuasukas voi olla loistava tarinankertoja. Meillä kaikilla sitä kykyä on, joillakin kyky on toisia parempi. Hyvän kirjan luodakseen tässä kategoriassa on AINA oltava hyvä tarinankertoja. Tarinankerrontaa tietenkin voi oppia ja harjaannuttaa lukemalla paljon, mutta se on vain yksi tapa. Silloin opitaan jäljittelemään hyviä tarinoita lukemalla, mutta niitä voi oppia myös elävästä elämästä, oraalis-verbaalisesti, tai vaikkapa luontoa tarkkailemalla.

Sitten on se säännönmukainen tuottaminen. Sisältö yksin ei riitä. Muotoakin tarvitaan. Hyvä tarina tai tietoteos ei synny vain hyvän idean pohjalta itsestään. Kirjoittaminen on haastava ja työteliäs palapeliprosessi, jossa hierotaan ja iteroidaan kaikkea paljon. Tämä on työtä vaativa opittu taito, joka ei ilmene lopputuloksen ideasta. Asiaa voisi rinnastaa vaikkapa tietokoneeseen. Ihminen saattaa olla tosi harjaantunut tietokoneen käyttäjä ja alan harrastaja, mutta ei osaisi tehdä alkeellisintakaan tietokoneohjelmaa. Häneltä puuttuu tieto, osaaminen ja kokemus tietokoneohjelman laatimisesta. Pelkkä idea lopputuloksesta ei tee hänestä ohjelmoijaa. Se taito on hankittava ihan itse, alusta alkaen kokonaan, eikä sitä saa vain sovelluksia paljon käyttämällä. 

Hyväksi kirjailijaksi voi tulla ilman lukuharrastusta, eikä lukuharrastus ole tae hyväksi kirjailijaksi tulemisesta. Hyvän kirjailijan on kyettävä tuottamaan systemaattisesti ja toistuvasti kiinnostavia sisältöjä riittävän sujuvassa muodossa. Sisältö ratkaisee, eikä sitä yleensä kannata kopioida olemassaolevasta, ja muotoon pääseminen on työteliäs opeteltava prosessitaito. 

Lukeminen tietenkin kannattaa aina. On vain tyhmää yleistää.

Tässäpä se, mikä nykymaailmassa on pielessä. "Hyvä kirja on sellainen, jolle on kysyntää" Niin, sata kärpästä ei voi olla väärässä, pa sk an täytyy olla hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Teksti ei ole muuttunut, mutta maailma on saattanut muuttua otollisemmaksi juuri tuolle kirjalle. Samoin monet aikoinaan suositut kirjat eivät enää nykypäivänä kiinnosta yleisöä tai herättävät paheksuntaa, vaikka itse teksti ei ole muuttunut.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko varmoja, että Homeros harrasti lukemista?

Tämä on kuin suoraan sivistymättömän wanna-be-kirjailjan suusta!

Hirveä raivo kustantajia kohtaan, jotka julkaisevat vain paskoja kirjoja :D

Hei, sivistymättömyydellä ei kannattaisi kehuskella.

Sivistys ja kriteerien mukainen hyvä kirjallisuus on sidottu yhteen. Se on pyhä alue jolla ei saa kaikki häärätä? Onkin tarpeellista että taso säilyy ja tosiaan surku kun se ei pysy menossa mukana.   Mutta eihän kaikki halua  eli pysty niitä hyviä kirjoja ei tekemään, eikä lukemaan.  Kirjoittaminen voi olla ihan vain viestintää,  vaikka kehnohkoa, sen avulla pääsee yhtäkaikki vaikkapa  julkkisten tai vertaiskokemusten maailmoihin. Se korkeakirjallisuudesta oppimamme  humaanius (siihen suuntaan ne esitellään viittaavan) ei sitten ylety todellisten, mutta mitättömien ihmisten kynäilyyn?  Mielelläni lukisin vaikka jokikisen muistelmat ja käsityksiä elämästä(ä)n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Teksti ei ole muuttunut, mutta maailma on saattanut muuttua otollisemmaksi juuri tuolle kirjalle. Samoin monet aikoinaan suositut kirjat eivät enää nykypäivänä kiinnosta yleisöä tai herättävät paheksuntaa, vaikka itse teksti ei ole muuttunut.

-eri.

Näinhän se menee, mutta juuri tuostakin syystä ei voi sanoa että hyvä kirja on sellainen, jolla on kysyntää. Toki hyvällä kirjalla voi olla kysyntää, mutta ei kaikki suosittu ole hyvää kirjallisuutta. Kyllä hyvän kirjan määrittely täytyy lähteä muista lähtökohdista kuin kysynnästä. T. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, jos on poikkeuksellisen älykäs.

Miten voi olla poikkeuksellisen älykäs, jos ei lue?

Jos äly käsitetään myötäsyntyiseksi jota ei omaksuta mistään ulkopuolelta.  Kehittää voi ja suunnata tiedonhalunsa kirjojenkin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. --- Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. ---

Ööh... tuota... tämä on niin väärä perusväittämä kuin olla ja voi. Olisi mielenkiintoista tietää taustastasi enemmän, koska en ole koskaan kuullut kenenkään tällä tavalla esittävän.

On olemassa kirjailijoita, joiden tekstejä ei juuri noteerata heidän eläessään, ja kirjailijan kuoltua tekstit unohdetaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Sitten joku kaivaa ne esille, ja kirjailijan perikunta kuittaa huimat rahat kasvaneen kysynnän ansiosta. Itse teksti ei siis ole muuttunut miksikään. Onko siis niin, että julkaisuhetkellä huono kirja (jolle siis ei ollut kysyntää) kokee taikaloitsun, ja muuttuu hyväksi kirjaksi (jolle siis on kysyntää)?

Markkinointi vaikuttaa.  Siellä jossain voi olla mieluisia tekstejä, mutta kustantaja katsoo mille olis juuri sillä hetkellä isompaa vastakaikua.  Tai joissain tapauksissa pienempääkin.

Mua harmittaa monissa kirjoissa se, että kirjailija selittää liikaa. Siis asia jonka tekstistä voisi ymmärtää ilman että sitä tavataan kuin pikkulapselle. Huonojen kirjailijoiden kirjoissa on yleensä aina plot armory päähenkilöllä. Eli jollain älyttömällä juonen käänteellä asia ratkeaa tai päähenkilö pelastuu tms. Todella tympeää lukea semmoista.

Ei kai kukaan musiikkiakaan tee kuuntelematta sitä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä "kirjailijoita", jotka oikein ääneen ovat sanoneet, etteivät lue ainakaan suomeksi. 

Jotain ulkomaalaisia, vai?

Lotta S. papan lapsenlapsi.

Stephen Kingin vinkki menestykseen on 4 tuntia lukemista ja 4 tuntia kirjoittamista päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Lukuharrastuksen glorifiointi tuohon tapaan on mielestäni elitismiä ja perusteetonta. Tietenkin on selvää, että kirjallisuudesta kiinnostunut yleensä harrastaa lukemista jossain määrin, paljonkin. Mutta vain yleensä. Siitä ei voi vetää ehdottomia ja mustavalkoisia yleissääntöjä.

Perusväittämäni on, että (hyväksi) kirjailijaksi tullakseen pitää kirjoittaa hyviä kirjoja. Hyvä kirja mielestäni on sellainen, jolle on kysyntää. Hyvä kirjailija on kirjailija, joka pystyy tuottamaan säännönmukaisesti hyviä kirjoja, eli kirjoja, joille on kysyntää. Ei tarvitse olla menestyskirjailija eikä elättää itseään päätoimisesti kirjallisuudella (koska jotkut kategoriat nyt vaan ovat suppeita).

Hyvä kirja määrittyy kysynnän mukaan. Oleellista silloin on kirjan sisältö, joka vastaa johonkin markkinoiden tarpeeseen; sellaista ei vielä ole tai sitä halutaan yhä lisää. Sen lisäksi tarvitaan jonkin verran muodollista laatua. Kirjan on oltava riittävän sujuvasti luettavissa ja kielellisesti riittävän laadukasta, jotta muoto ei estä sisällön välittymistä ja siitä nauttimista. 

Esimerkiksi tietokirjailijan tulee pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti tarpeeksi ymmärrettävästi asiasisältöön nähden, mutta erityistä lukuharrastusta tuskin vaaditaan. Kouluäidinkielen osaaminen ja asiantuntijuuden sekä yleisen elämän hankittu tekstitaito luultavasti riittävät hyvin. 

Suosituimmissa kategorioissa, kuten fiktiivinen kertomakirjallisuus, painottuvat eri asiat, mutta silti voidaan peilata samaan nyrkkisääntöön. Sisältönä tällöin toimii ensi sijassa aina tarina. Tarinankerronta on taitoyhdistelmä sekä kiehtovan tarinan luomisesta että kyvystä kertoa se ihmisille sujuvasti. Hyvä kirja on olennaisimmillaan hyvää tarinankerrontaa. Siitä päästäänkin siihen, että lukutaidoton alkuasukas voi olla loistava tarinankertoja. Meillä kaikilla sitä kykyä on, joillakin kyky on toisia parempi. Hyvän kirjan luodakseen tässä kategoriassa on AINA oltava hyvä tarinankertoja. Tarinankerrontaa tietenkin voi oppia ja harjaannuttaa lukemalla paljon, mutta se on vain yksi tapa. Silloin opitaan jäljittelemään hyviä tarinoita lukemalla, mutta niitä voi oppia myös elävästä elämästä, oraalis-verbaalisesti, tai vaikkapa luontoa tarkkailemalla.

Sitten on se säännönmukainen tuottaminen. Sisältö yksin ei riitä. Muotoakin tarvitaan. Hyvä tarina tai tietoteos ei synny vain hyvän idean pohjalta itsestään. Kirjoittaminen on haastava ja työteliäs palapeliprosessi, jossa hierotaan ja iteroidaan kaikkea paljon. Tämä on työtä vaativa opittu taito, joka ei ilmene lopputuloksen ideasta. Asiaa voisi rinnastaa vaikkapa tietokoneeseen. Ihminen saattaa olla tosi harjaantunut tietokoneen käyttäjä ja alan harrastaja, mutta ei osaisi tehdä alkeellisintakaan tietokoneohjelmaa. Häneltä puuttuu tieto, osaaminen ja kokemus tietokoneohjelman laatimisesta. Pelkkä idea lopputuloksesta ei tee hänestä ohjelmoijaa. Se taito on hankittava ihan itse, alusta alkaen kokonaan, eikä sitä saa vain sovelluksia paljon käyttämällä. 

Hyväksi kirjailijaksi voi tulla ilman lukuharrastusta, eikä lukuharrastus ole tae hyväksi kirjailijaksi tulemisesta. Hyvän kirjailijan on kyettävä tuottamaan systemaattisesti ja toistuvasti kiinnostavia sisältöjä riittävän sujuvassa muodossa. Sisältö ratkaisee, eikä sitä yleensä kannata kopioida olemassaolevasta, ja muotoon pääseminen on työteliäs opeteltava prosessitaito. 

Lukeminen tietenkin kannattaa aina. On vain tyhmää yleistää.

Tuohon nauroin melkein ääneen. Vai että lukuharrastus on ELITISMIÄ. Ilmaisten kirjastojen maassa. Se yksi harvoista harrastuksista, mikä ei vaadi minkäänlaista, minkäänlaista taloudellista panostusta. Siihen on ihan jokaisella sama mahdollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Sama pätee kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, musiikkiin... Jotta voisi olla aidosti omaääninen, täytyy olla edes joskus kuunnellut toisten ääniä. Muuten vain keksii pyörää uudelleen.

Taidekoulussa aikoinaan:  Opi ensin säännöt, sitten vasta voit tehdä mitä vaan.  Pätee moneen asiaan elämässä.

Parempi vaan hyväksyä että kotomainen kaunokirjallisuus on kuollut tällä hetkellä, mutta meikäpoika kyllä elvyttelee senkin kunhan vaan saan ensinnä piäkopukkani kuntoon ja helpot fyffet taskuun toisista homnista.