Amstaffi tappoi omistajansa Ruotsissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joko tästä on jo keskusteltu?" Ai pyhä vi**u... joko tästä on jo keskusteltu että tuntuu että kaikki nämä tappajaverikoira alotukset on provoja. Nämä provoilijat pitäisi kieltää. 133

Ei tämä ole provo. Vai epäiletkö kyseisen uutisen todenmukaisuutta? Varmasti olisi uutisoitu, jos jonkun muunkin rotuinen olisi raadellut omistajansa hengiltä ja toisen ihmisen sairaalakuntoon, tai tappanut lapsen niin kuin Virossa, hyökännyt ovesta suoraan tappamaan ohikulkevan koiran jne. Nämä kaikki vielä ihan muutamien viime viikkojen aikana. Miten selität, että sama rotu/rotutyyppi on kerta toisensa jälkeen asialla?

Ja jos kyseessä olisi ollut joku muu rotu, niin taatusti silloinkin tapauksista olisi keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Ai terriereiden roturyhmän maine pilattu? Tuskin. Ainoastaan näiden tappelukoirien maine.

Ei nämä amstaffit ja staffit edes ole mitään terrierejä: Katsokaapa muita terrieri-rotuja, eihän ne ole yhtään samanlaisia kuin nämä pikku-molossit.

Ja bullterrieri on samaa molossien porukkaa. Terrierit ovat yleensä joko metsästyskoiria tai rottakoiria, nämä koiratappelukoirat eivät kuulu tähän kategoriaaan ollenkaan, ihan sama vaikka joskus vuonna kivi ja nakki rotujen luomiseen olisikin käytetty terrierirotua.

Joka tapauksessa alunperin tappelukoiriksi suunniteltuja ihmisen aikaansaannoksia. Tytärtäni puri pit bull joku vuosi sitten, onneksi selvisi muutamalla tikillä. Koira oli tyttäreni ystävän, hän oli pelastanut sen jostakin hylättyjen koirien kennelistä. 

Ei tarvi kieltää amstaffeja yms vaan kielletään koiran hankinta elämänkoululaisilta ja muilta krimaaleilta niin eipä ole enää amstaffejakaan.

Kaikki aloitukset Virossa amstaffin tappamasta lapsesta poistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Ai terriereiden roturyhmän maine pilattu? Tuskin. Ainoastaan näiden tappelukoirien maine.

Ei nämä amstaffit ja staffit edes ole mitään terrierejä: Katsokaapa muita terrieri-rotuja, eihän ne ole yhtään samanlaisia kuin nämä pikku-molossit.

Meillä on ollut käyttöterrierejä (foxeja, sakuja) sekä pullamössöterrejä ja vaikeimmat sakut ovat olleet hyvin pidettyinäkin vaarallisia esim. lapsille. Näillä vieteillä varustettu koira ei saisi painaa yli 10 kg, se alkaa oikeasti käydä vaaralliseksi silloin. Molossin fysiikalla ja paskemmanpuoleisen terrierin luonteella varustettu koira on pelkkä aikapommi vaan.

Toki ovat ärhäköitä varsinkin sakut, mutta eipä näy silti videoilla niiden hyökkäyksiä jatkuvasti. Joten väittäisin, ettei se sakukaan silti ole sellainen riski ihmiselle, kuin nämä koiratappelukoirat ovat.

Yksi juttu on se, ettei riistaviettisen koiran omistaja pidä taajamassa koiraansa irti, koska ei halua, että se karkaa ja joutuu onnettomuuteen esim.

Mitä se kertoo sitten noiden molossirotuisten ja tätä nykyä huskyjen omistajista, että säännöllisesti pääsee koira vähän lipsahtamaan otteesta? Aika lailla sitä, että porukkaan on jotenkin valikoitunut sellaisia, jotka ei piittaa oikein mistään mitään. Tuskin huomaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Ai terriereiden roturyhmän maine pilattu? Tuskin. Ainoastaan näiden tappelukoirien maine.

Ei nämä amstaffit ja staffit edes ole mitään terrierejä: Katsokaapa muita terrieri-rotuja, eihän ne ole yhtään samanlaisia kuin nämä pikku-molossit.

Ja bullterrieri on samaa molossien porukkaa. Terrierit ovat yleensä joko metsästyskoiria tai rottakoiria, nämä koiratappelukoirat eivät kuulu tähän kategoriaaan ollenkaan, ihan sama vaikka joskus vuonna kivi ja nakki rotujen luomiseen olisikin käytetty terrierirotua.

Joka tapauksessa alunperin tappelukoiriksi suunniteltuja ihmisen aikaansaannoksia. Tytärtäni puri pit bull joku vuosi sitten, onneksi selvisi muutamalla tikillä. Koira oli tyttäreni ystävän, hän oli pelastanut sen jostakin hylättyjen koirien kennelistä. 

juu ja nämä bull-mixit ja molossit kiertää kodista toiseen, valtaosa kodinetsijöistä kuuluu näihin rotuihin. Kyllä sitä monesti miettii miten tässäkin maassa sujuisi asiat jos ei olisi tuota satatuhatpäistä kuolleen painon massaa, joka on kouluttamattomat, päihdeporukat ja rikolliset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa asiaa kahdesta näkökulmasta:

1) Yhteiskunnan näkökulmasta jotain pitäisi tehdä, ettei nämä koirat olisi vaaraksi ihmisille ja muille koirille. Ehdolla on ollut rotukieltoja, koira-ajokortteja yms. Rotukielto ei välttämättä toimi, koska niissäkin maissa, joissa kieltoja on ollut jo kauan, näitä on edelleen "sekarotuisina". Lisäksi on aika korkea kynnys lähteä kieltämään jotain rotua kokonaan. Koira-ajokortit? Njaa, olen aika skeptinen niidenkin toimivuudelle. Kuka nekin asiat päättäisi ja toimisiko sekään? Seurauksena luultavasti vain yksi uusi rahastuskeino Kennelliitolle ja tarpeetonta byrokratiaa.

2) Yksilön näkökulmasta. Ajatelkaapa, että itsellänne on ollut tuon rotuisia koiria vaikkapa 30 vuotta ilman ongelmia. Nyt ne haluttaisiin kieltää. Jos ne jollain aikavälillä kiellettäisiinkin, niin nyt jo olemassa ja syntymässä olevat koirat pitäisi ainakin saada pitää elämänsä loppuun saakka, mikäli ne eivät aiheuta ongelmia. Muuten tapahtuisi oikeusmurha, jos rakastetut perheenjäsenet yhtäkkiä vaadittaisiin piikille ilman syytä. Tämä tietäisi melko pitkää siirtymäaikaa.

Koira-ajokortti taas kosahtaisi kaikkien kunnollisten koiranomistajien nilkkaan. Oikeastiko 30 vuoden aktiiviharrastustaustalla pitäisi lähteä suorittamaan jotain piipertäjien keksimiä kortteja? Kennelliiton tuntien niissä olisi joku 5 vuoden voimassaoloaika, joten pulittaisit vähintään sen 50 euroa joka 5. vuosi tästä turhuudesta Kennelliiton loputtoman monopoli-byrokratian pyörittämiseen. Ja tuostakaan kortista ei näihin pahimpiin ongelmatapauksiin olisi yhtään mitään hyötyä. Tietynlaisen koiraetiketin hallinta kyllä olisi hyväksi kaikille: kiinnipito, vastaantulijoiden ohittaminen ja väistäminen jne. tai edes laaja keskustelu näistä aiheista, mutta en oikein kannata tuollaista pakollista ajokorttia. Vapaaehtoisena sellainen voisi toimia tavallisille, uusille koiranomistajille, koska kyllä niissäkin on sellaisia, joiden koiranpito aiheuttaa muille ongelmia. Kasvattaja voisi halutessaan vaatia tällaista pennunottajilta.

Useimmiten ongelmia taitaa tulla näiden taistelurotujenkin kohdalla nimenomaan silloin, kun koira on väärissä käsissä. Tämä koskee myös tiettyjä perinteisiä palveluskoirarotuja. Ehkä osa roduista voitaisiin määritellä luvanvaraisiksi. Niitä ei voisi jatkossa ottaa seurakoiriksi, vaan pitäisi olla perustelut sille, miksi omistaa senrotuisen koiran. Perusteluiksi kävisi työkäyttö, aktiiviharrastus, rodun kasvatus työ- ja harrastuskäyttöön (koiratappelut tietysti poislukien, ne eivät kuulu sivistyneeseen maailmaan). Näyttelyitäkään en lukisi tässä riittäväksi käyttötarkoitukseksi. Joissakin tapauksissa eläkekoti em. tarkoituksiin soveltumattomille koirille voitaisiin hyväksyä, mutta tällöinkin kodin pitäisi olla osaava ja koiran täyspäiseksi todistettu. Palvelusrotujen kohdalla kriteerit voisivat olla lievemmät kuin taistelurotuisten kohdalla, mutta esim. käyttö-/sekalinjaisia sakemanneja näkee ihan liikaa narkeilla ja ongelma on paljon laajempi kuin taistelurotujen kohdalla. Vaarallinen yhdistelmä nekin ovat. Tuskin tälläkään kokonaan saataisiin näitä rotuja pois elämänkoululaisilta, kuten ei rotukiellollakaan, mutta ehkä vähemmäksi ja jollain aikavälillä kokonaan, kun olisi helpompaa hankkia erirotuisia koiria.

Vanhan harrastajan olisi helppo todistaa uuden koiran tarve vanhoilla kisatuloksilla. Uusi harrastaja joutuisi tekemään luvan eteen vähän enemmän töitä ja perustelua. Parin vuoden päästä voitaisiin uuden harrastajan kohdalla tarkistaa, onko koiran kanssa oikeasti harrastettu. Näihin löytyisi keinot kyllä, vaikkei kisoihin asti olisi vielä ehdittykään. BH-kokeen suorittaminenkin olisi jo ihan merkittävä näyttö koirakon yhteiskuntakelpoisuudesta. Liian kallista ja vaikeaa näistä ei kuitenkaan pitäisi tehdä.

Mikä sitten olisi riittävä peruste tietyn rodun omistamiselle/kasvattamiselle, siinäkin rajan asettaminen saattaisi olla huomattavan hankalaa, esimerkkeinä:

1. Tarvitseeko kukaan koiraa suojelu harrastukseen. Tällainen koira elää kuitenkin 95% ajastaan seurakoirana. Miten tarve perusteltaisiin ja kelpaavat rodut ja harrastajat määriteltäisiin?

2. Tarvitseeko kukaan koiraa tokoon, agilityyn jne, mikä on niiden yhteiskunnallinen hyöty muille kuin harrastajille? Onko koiran kanssa kisaaminen riittävä peruste terävämmän rodun pitämiselle ja poissulkeeko se tosiasiassa täysin vahinkojenkaan mahdollisuutta (toki varmasti vähentää niiden mahdollisuutta)?

3. Onko Suomessa mahdollista käyttää laumanvartijoita turvallisesti työkäytössä? Jos on, niin missä maakunnissa, nimittäin tilanne tuskin on sama Uudellamaalla, kuin Kainuussa? Entä mikä eläinmäärä/eläinlaji riittäisi siihen, että koira voidaan määrittää työkäyttöön, riittääkö siihen lemmikkimarsu, kaksi lemmikkivuohta, vai pitääkö olla suuri kaupallinen kotieläintila?

4. Entä kaikki muut työominaisuuksia omaavat koirarodut, eli siis lähes kaikki koirarodut seurakoira rotuja lukuunottamatta. Miten niiden pitämistä perusteltaisiin? Onko oikein pitää metsästys tyyppistä koiraa kuten vaikka beaglea tai mäyräkoiraa seurakoirana kaupungissa jne? Saatko ne toteuttaa koskaan todellisia viettejään?

Tietyt piirit taitaa suosia meilläkin pienehköjä taistelukoira rotuja juuri sen takia, että niitä on helppo hankkia sekarotuisina ja paperittomina ns mustasta pörssistä. Ne ovat myös suht halpoja ylläpitää, koska eivät syö mahdottomia, eivät pahemmin vahdi haukkumalla ja ovat toki ulkonäöltään pelottavia.

Voisiko sitten ratkaisu olla se, että tietyille roduille, esimerkiksi Saksan kieltolistan mukaisesti, määrättäisiin tavallista korkeampi vuotuinen koiravero, kiinnipitopakko muualla kuin omalla tontilla sekä taajamissa kuonokoppa pakko sakon uhalla. Sekarotuiset pitäisi myös rekisteröidä ja geenitestata pohjarotujen selvittämiseksi, joten miksien tehtailusta ei olisi apua.

Berliinin "musta lista"

amerikanpitbullterrieri

amerikanstaffordshirenterrieri

bullmastiffi

bullterrieri

dogo argentino

espanjanmastiffi

fila brasileiro

mastiffi

napolinmastiffi

tosa inu

bordeauxindoggi

staffordshirenbullterrieri

Suomen oloissa tältä listalta voisi mielestäni poistaa Espanjanmastiffin, Mastiffin ja Staffordshirenterierin joiden läsnäoloa listalla muutenkin hieman hämmästelen. Listalle voisi lisätä sen sijaan American bulldogin, Anatoliankoiran, Tosan, Mallorcandogin, Akitan, Sao Miquelinfilan ja Kanariandoggin.

Miksi hämmästelet staffia? Niiden hyökkäykseen aikuinen ei niin helposti kuole, mutta on silti vaarallinen koira.

Juuri tuon pienen koon takia sen poistaisin listalta. Myönnän kyllä, että staffeissa on luonteeltaan haastaviakin yksilöitä ja kokoisekseen se on hurja koira, mutta se on kuitenkin niin pienikokoinen, ettei niistä juuri hengenvaaraa ihmisille ole.

Sitä vastoin espanjanmastiffi ja mastiffi ovat vaarallisia korkeintaan omalle reviirilleen tunkeutujalle, jos silloinkaan.

T. Yllä olevan pitkän viestin kirjoittanut

Staffi on tappanut Suomessakin oman perheen vauvan 90-luvulla. Saksassa staffi tappoi vähän aikaa sitten 4-vuotiaan ja Briteissä aikuisen miehen.

Näiden vaarallisuutta ei saa vähätellä.

Staffia en itse osaa pitää yhtä ihmisvaarallisena kuin sen isompia "serkkuja", mutta ainakin lapsiperheessä sellainen on vain ongelmien kerjäämistä, ja lapselle vaarallinen voisi hyvinkin olla tuollainen vahva, vilkas, suoraan päälle jyräävä koira, joka on sellainen älykkyydeltään vajaalta vaikuttava hömelö. Ainakin kaikki tapaamani staffit ovat olleet tuollaisia, ja ne ovat pääasiassa olleet sellaisia, joiden kanssa harrastetaankin jotain. Koirille todella vaarallisena staffia kuitenkin pidän.

Mikähän näissä staffeissa, amstaffeissa ja vastaavissa oikein vetoaa ja vielä usein kai vääränlaisiin ihmisiin. Esimerkiksi minun naapurissa asuva eläkeläispariskuntakin otti pari vuotta sitten staffin. Sitten iski molemmille jotain sairauksia, joten staffin lenkitys on viimeisen vuoden ollut mallia postilaatikolle ja takaisin, tai hyvänä päivänä korttelin ympäri, toki koira fleksissä. Varsinkaan pariskunnan nainen ei hallitse staffia ollenkaan, vaan koira vetää häntä perässään juuri sinne minne haluaa. Koira on myös karannut huterasti aidatulta pihalta jo monta kertaa, mutta muun lenkityksen puutteessa siellä koiraa kuitenkin paljon pidetään. Tämän vuoksi saa aina olla varuillaan omien koirien puolesta. Pariskunnan nainen on useamman kerran harmitellut minulle, että kun tämä "musti" on niin kiltti ja haluaisi vain leikkiä muiden koirien kanssa, niin miksei kukaan koskaan anna koiransa leikkiä. Oikeasti minä ja kaikki muutkin koiranulkoiluttajat väistelemme heitä lenkillä parhaamme mukaan, koska meno on niin hallitsematonta, ja ainakaan minä en halua staffia (tai lenkkeillessä mitään muutakaan koiraa) omien koirieni lähelle. Minun koiranpennun se viime syksynä jo pelästytti pahasti rynnimällä nainen hihnan perässä roikkuen pihalleni suoraan pennun päälle, ei onneksi tappomeiningillä, mutta kilon painoinen pentu oli hätää kärsimässä ennen kuin sain sen napattua kiinni. En huomannut pentua pissalle viedessäni, että naapuri oli koiran kanssa myös ulkona. Ja siinäkin kohtaa minun pentuni oli kuulemma arka, kun ei halunnut leikkiä! Onneksi pentukoira oli ja on sen verran hyvähermoinen, että pysyviä pelkoja tuosta ei jäänyt. Mutta siis, ainakin näille iäkkäämmille ihmisille täysin väärä rotuvalinta, kun voimat ei riitä hallitsemaan, taidot opettamaan ja ymmärrys rodusta on noin vaillinaista. Eihän tuolla lenkityksellä mikään koira pärjäisi, mutta joku kamala päivä kaikki tuo patoutunut energia ja hallitsemattomuus koituu vielä jonkun sivullisen koiran kohtaloksi.

Rotukiellot tai joku pakollinen koira-ajokortti näille tietyille roduille olisi saatava. Nykyisin näitä vakavia koirahyökkäyksiä on ihan liikaa.

Anustappi tappoi omistajansa?

Millainen koira tappaa omistajansa!? Miten kukaan uskaltaa omistaa tollasen hirviön? Epäluotettavia joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen koira tappaa omistajansa!? Miten kukaan uskaltaa omistaa tollasen hirviön? Epäluotettavia joka asiassa.

Tappamaan jalostettu. Ihmiset on niin toopeja, että kuvittelevat koulutuksella muuttavansa koiran perimää tappokoneesta perhekoiraksi.

Löytyykö siitä Virossa tapahtuneesta raatelusta jotain lisätietoa jostain? Koska se on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö siitä Virossa tapahtuneesta raatelusta jotain lisätietoa jostain? Koska se on tapahtunut?

https://www.baltictimes.com/small_child_dies_in_dog_attack_in_tallinn/

Vierailija kirjoitti:

Hanki nyt ap elämä. Jollakin täällä koiraneuroosi pahasti päällä!

Pelko estää elämästä. Ei hyvä.

Lopeta huolehtimasta toisten elämästä ja hyppää yli nämä sivut.V tuttaa lukea sinun ikuista mankumista .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö siitä Virossa tapahtuneesta raatelusta jotain lisätietoa jostain? Koska se on tapahtunut?

https://www.baltictimes.com/small_child_dies_in_dog_attack_in_tallinn/

Kiitos! Kauhea kohtalo pienellä lapsella :( Mutta eihän tässä mainita, että se oli amstaffi. Olikohan oman perheen koira?

Esim. Postimees-lehdessä juttuja, joissa kerrotaan rotu.

https://www.postimees.ee/7629434/nelja-aastase-lapse-tapnud-koer-sai-su…

Oli perheen oma koira.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun vinttikoiranikaan ole (vielä) kertaakaan lähtenyt jahtaamaan jänistä, koska a) ulkoilutan sitä kotipihan ulkopuolella hihnassa 98 % ajasta ja luoksetulon koirani osaa hyvin b) minulla on ollut hyvä tuuri ettei kotipihalla tai vapaana ulkoiluun turvalliseksi katsomassani paikassa ole tullut jänistä tai muutakaan juoksevaa riistaa vastaan.

Vinttikoiran saalistusrefleksin laukaisee pakeneva saalis. Oliko joku venäläisistä klassikkokirjaijoista joka kuvasi miten aatelishera usutti afgaanin maaorjan lapsen perään, koira tietty tappoi lapsen.

Eikös samanlainen tapaus ole sattunut myös ihan vahingossa.

Hyvä että sinä hoidat asiasi hyvin, mutta miten ne muut.

Ihmiset ei osaa kasvattaa koiriaan. Monesti niitä ei ulkoiluteta kuin vain pihalla kuten tässä ylempänä joku kertoi naapuristaan. Siksi karkailevat. Meilläpäin yksi pieni ja hento nainen otti saksanpaimenkoiran ja yllätys ei pärjännyt sen kanssa. Nyt ei ole koiraa naisella näkynyt ja en tiedä mihin joutui. Huusi ja karjui vaan sille. Ärsyttää tämmöiset ihmiset ja käy sääliksi eläimet.

Suojautukaa kaikki! Suosittelen luotiliivejä ja lyijyhanskoja sekä turvasaappaita aina ulos mentäessä.

Pelätkää! :D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa asiaa kahdesta näkökulmasta:

1) Yhteiskunnan näkökulmasta jotain pitäisi tehdä, ettei nämä koirat olisi vaaraksi ihmisille ja muille koirille. Ehdolla on ollut rotukieltoja, koira-ajokortteja yms. Rotukielto ei välttämättä toimi, koska niissäkin maissa, joissa kieltoja on ollut jo kauan, näitä on edelleen "sekarotuisina". Lisäksi on aika korkea kynnys lähteä kieltämään jotain rotua kokonaan. Koira-ajokortit? Njaa, olen aika skeptinen niidenkin toimivuudelle. Kuka nekin asiat päättäisi ja toimisiko sekään? Seurauksena luultavasti vain yksi uusi rahastuskeino Kennelliitolle ja tarpeetonta byrokratiaa.

2) Yksilön näkökulmasta. Ajatelkaapa, että itsellänne on ollut tuon rotuisia koiria vaikkapa 30 vuotta ilman ongelmia. Nyt ne haluttaisiin kieltää. Jos ne jollain aikavälillä kiellettäisiinkin, niin nyt jo olemassa ja syntymässä olevat koirat pitäisi ainakin saada pitää elämänsä loppuun saakka, mikäli ne eivät aiheuta ongelmia. Muuten tapahtuisi oikeusmurha, jos rakastetut perheenjäsenet yhtäkkiä vaadittaisiin piikille ilman syytä. Tämä tietäisi melko pitkää siirtymäaikaa.

Koira-ajokortti taas kosahtaisi kaikkien kunnollisten koiranomistajien nilkkaan. Oikeastiko 30 vuoden aktiiviharrastustaustalla pitäisi lähteä suorittamaan jotain piipertäjien keksimiä kortteja? Kennelliiton tuntien niissä olisi joku 5 vuoden voimassaoloaika, joten pulittaisit vähintään sen 50 euroa joka 5. vuosi tästä turhuudesta Kennelliiton loputtoman monopoli-byrokratian pyörittämiseen. Ja tuostakaan kortista ei näihin pahimpiin ongelmatapauksiin olisi yhtään mitään hyötyä. Tietynlaisen koiraetiketin hallinta kyllä olisi hyväksi kaikille: kiinnipito, vastaantulijoiden ohittaminen ja väistäminen jne. tai edes laaja keskustelu näistä aiheista, mutta en oikein kannata tuollaista pakollista ajokorttia. Vapaaehtoisena sellainen voisi toimia tavallisille, uusille koiranomistajille, koska kyllä niissäkin on sellaisia, joiden koiranpito aiheuttaa muille ongelmia. Kasvattaja voisi halutessaan vaatia tällaista pennunottajilta.

Useimmiten ongelmia taitaa tulla näiden taistelurotujenkin kohdalla nimenomaan silloin, kun koira on väärissä käsissä. Tämä koskee myös tiettyjä perinteisiä palveluskoirarotuja. Ehkä osa roduista voitaisiin määritellä luvanvaraisiksi. Niitä ei voisi jatkossa ottaa seurakoiriksi, vaan pitäisi olla perustelut sille, miksi omistaa senrotuisen koiran. Perusteluiksi kävisi työkäyttö, aktiiviharrastus, rodun kasvatus työ- ja harrastuskäyttöön (koiratappelut tietysti poislukien, ne eivät kuulu sivistyneeseen maailmaan). Näyttelyitäkään en lukisi tässä riittäväksi käyttötarkoitukseksi. Joissakin tapauksissa eläkekoti em. tarkoituksiin soveltumattomille koirille voitaisiin hyväksyä, mutta tällöinkin kodin pitäisi olla osaava ja koiran täyspäiseksi todistettu. Palvelusrotujen kohdalla kriteerit voisivat olla lievemmät kuin taistelurotuisten kohdalla, mutta esim. käyttö-/sekalinjaisia sakemanneja näkee ihan liikaa narkeilla ja ongelma on paljon laajempi kuin taistelurotujen kohdalla. Vaarallinen yhdistelmä nekin ovat. Tuskin tälläkään kokonaan saataisiin näitä rotuja pois elämänkoululaisilta, kuten ei rotukiellollakaan, mutta ehkä vähemmäksi ja jollain aikavälillä kokonaan, kun olisi helpompaa hankkia erirotuisia koiria.

Vanhan harrastajan olisi helppo todistaa uuden koiran tarve vanhoilla kisatuloksilla. Uusi harrastaja joutuisi tekemään luvan eteen vähän enemmän töitä ja perustelua. Parin vuoden päästä voitaisiin uuden harrastajan kohdalla tarkistaa, onko koiran kanssa oikeasti harrastettu. Näihin löytyisi keinot kyllä, vaikkei kisoihin asti olisi vielä ehdittykään. BH-kokeen suorittaminenkin olisi jo ihan merkittävä näyttö koirakon yhteiskuntakelpoisuudesta. Liian kallista ja vaikeaa näistä ei kuitenkaan pitäisi tehdä.

Mikä sitten olisi riittävä peruste tietyn rodun omistamiselle/kasvattamiselle, siinäkin rajan asettaminen saattaisi olla huomattavan hankalaa, esimerkkeinä:

1. Tarvitseeko kukaan koiraa suojelu harrastukseen. Tällainen koira elää kuitenkin 95% ajastaan seurakoirana. Miten tarve perusteltaisiin ja kelpaavat rodut ja harrastajat määriteltäisiin?

2. Tarvitseeko kukaan koiraa tokoon, agilityyn jne, mikä on niiden yhteiskunnallinen hyöty muille kuin harrastajille? Onko koiran kanssa kisaaminen riittävä peruste terävämmän rodun pitämiselle ja poissulkeeko se tosiasiassa täysin vahinkojenkaan mahdollisuutta (toki varmasti vähentää niiden mahdollisuutta)?

3. Onko Suomessa mahdollista käyttää laumanvartijoita turvallisesti työkäytössä? Jos on, niin missä maakunnissa, nimittäin tilanne tuskin on sama Uudellamaalla, kuin Kainuussa? Entä mikä eläinmäärä/eläinlaji riittäisi siihen, että koira voidaan määrittää työkäyttöön, riittääkö siihen lemmikkimarsu, kaksi lemmikkivuohta, vai pitääkö olla suuri kaupallinen kotieläintila?

4. Entä kaikki muut työominaisuuksia omaavat koirarodut, eli siis lähes kaikki koirarodut seurakoira rotuja lukuunottamatta. Miten niiden pitämistä perusteltaisiin? Onko oikein pitää metsästys tyyppistä koiraa kuten vaikka beaglea tai mäyräkoiraa seurakoirana kaupungissa jne? Saatko ne toteuttaa koskaan todellisia viettejään?

Tietyt piirit taitaa suosia meilläkin pienehköjä taistelukoira rotuja juuri sen takia, että niitä on helppo hankkia sekarotuisina ja paperittomina ns mustasta pörssistä. Ne ovat myös suht halpoja ylläpitää, koska eivät syö mahdottomia, eivät pahemmin vahdi haukkumalla ja ovat toki ulkonäöltään pelottavia.

Voisiko sitten ratkaisu olla se, että tietyille roduille, esimerkiksi Saksan kieltolistan mukaisesti, määrättäisiin tavallista korkeampi vuotuinen koiravero, kiinnipitopakko muualla kuin omalla tontilla sekä taajamissa kuonokoppa pakko sakon uhalla. Sekarotuiset pitäisi myös rekisteröidä ja geenitestata pohjarotujen selvittämiseksi, joten miksien tehtailusta ei olisi apua.

Berliinin "musta lista"

amerikanpitbullterrieri

amerikanstaffordshirenterrieri

bullmastiffi

bullterrieri

dogo argentino

espanjanmastiffi

fila brasileiro

mastiffi

napolinmastiffi

tosa inu

bordeauxindoggi

staffordshirenbullterrieri

Suomen oloissa tältä listalta voisi mielestäni poistaa Espanjanmastiffin, Mastiffin ja Staffordshirenterierin joiden läsnäoloa listalla muutenkin hieman hämmästelen. Listalle voisi lisätä sen sijaan American bulldogin, Anatoliankoiran, Tosan, Mallorcandogin, Akitan, Sao Miquelinfilan ja Kanariandoggin.

Tarkoitatko Amerikanakitaa vai alkuperäistä japanilaista perinnerotuista Akitaa?