Amstaffi tappoi omistajansa Ruotsissa

Huutonaurua vedet silmissä! Sellainen herttainen hauveli. Toivottavasti löytää uuden kodin jonkun harrastajan sohvalta.

Ajatellaanpa asiaa kahdesta näkökulmasta:

1) Yhteiskunnan näkökulmasta jotain pitäisi tehdä, ettei nämä koirat olisi vaaraksi ihmisille ja muille koirille. Ehdolla on ollut rotukieltoja, koira-ajokortteja yms. Rotukielto ei välttämättä toimi, koska niissäkin maissa, joissa kieltoja on ollut jo kauan, näitä on edelleen "sekarotuisina". Lisäksi on aika korkea kynnys lähteä kieltämään jotain rotua kokonaan. Koira-ajokortit? Njaa, olen aika skeptinen niidenkin toimivuudelle. Kuka nekin asiat päättäisi ja toimisiko sekään? Seurauksena luultavasti vain yksi uusi rahastuskeino Kennelliitolle ja tarpeetonta byrokratiaa.

2) Yksilön näkökulmasta. Ajatelkaapa, että itsellänne on ollut tuon rotuisia koiria vaikkapa 30 vuotta ilman ongelmia. Nyt ne haluttaisiin kieltää. Jos ne jollain aikavälillä kiellettäisiinkin, niin nyt jo olemassa ja syntymässä olevat koirat pitäisi ainakin saada pitää elämänsä loppuun saakka, mikäli ne eivät aiheuta ongelmia. Muuten tapahtuisi oikeusmurha, jos rakastetut perheenjäsenet yhtäkkiä vaadittaisiin piikille ilman syytä. Tämä tietäisi melko pitkää siirtymäaikaa.

Koira-ajokortti taas kosahtaisi kaikkien kunnollisten koiranomistajien nilkkaan. Oikeastiko 30 vuoden aktiiviharrastustaustalla pitäisi lähteä suorittamaan jotain piipertäjien keksimiä kortteja? Kennelliiton tuntien niissä olisi joku 5 vuoden voimassaoloaika, joten pulittaisit vähintään sen 50 euroa joka 5. vuosi tästä turhuudesta Kennelliiton loputtoman monopoli-byrokratian pyörittämiseen. Ja tuostakaan kortista ei näihin pahimpiin ongelmatapauksiin olisi yhtään mitään hyötyä. Tietynlaisen koiraetiketin hallinta kyllä olisi hyväksi kaikille: kiinnipito, vastaantulijoiden ohittaminen ja väistäminen jne. tai edes laaja keskustelu näistä aiheista, mutta en oikein kannata tuollaista pakollista ajokorttia. Vapaaehtoisena sellainen voisi toimia tavallisille, uusille koiranomistajille, koska kyllä niissäkin on sellaisia, joiden koiranpito aiheuttaa muille ongelmia. Kasvattaja voisi halutessaan vaatia tällaista pennunottajilta.

Useimmiten ongelmia taitaa tulla näiden taistelurotujenkin kohdalla nimenomaan silloin, kun koira on väärissä käsissä. Tämä koskee myös tiettyjä perinteisiä palveluskoirarotuja. Ehkä osa roduista voitaisiin määritellä luvanvaraisiksi. Niitä ei voisi jatkossa ottaa seurakoiriksi, vaan pitäisi olla perustelut sille, miksi omistaa senrotuisen koiran. Perusteluiksi kävisi työkäyttö, aktiiviharrastus, rodun kasvatus työ- ja harrastuskäyttöön (koiratappelut tietysti poislukien, ne eivät kuulu sivistyneeseen maailmaan). Näyttelyitäkään en lukisi tässä riittäväksi käyttötarkoitukseksi. Joissakin tapauksissa eläkekoti em. tarkoituksiin soveltumattomille koirille voitaisiin hyväksyä, mutta tällöinkin kodin pitäisi olla osaava ja koiran täyspäiseksi todistettu. Palvelusrotujen kohdalla kriteerit voisivat olla lievemmät kuin taistelurotuisten kohdalla, mutta esim. käyttö-/sekalinjaisia sakemanneja näkee ihan liikaa narkeilla ja ongelma on paljon laajempi kuin taistelurotujen kohdalla. Vaarallinen yhdistelmä nekin ovat. Tuskin tälläkään kokonaan saataisiin näitä rotuja pois elämänkoululaisilta, kuten ei rotukiellollakaan, mutta ehkä vähemmäksi ja jollain aikavälillä kokonaan, kun olisi helpompaa hankkia erirotuisia koiria.

Vanhan harrastajan olisi helppo todistaa uuden koiran tarve vanhoilla kisatuloksilla. Uusi harrastaja joutuisi tekemään luvan eteen vähän enemmän töitä ja perustelua. Parin vuoden päästä voitaisiin uuden harrastajan kohdalla tarkistaa, onko koiran kanssa oikeasti harrastettu. Näihin löytyisi keinot kyllä, vaikkei kisoihin asti olisi vielä ehdittykään. BH-kokeen suorittaminenkin olisi jo ihan merkittävä näyttö koirakon yhteiskuntakelpoisuudesta. Liian kallista ja vaikeaa näistä ei kuitenkaan pitäisi tehdä.

Ompahan yksi ruotsalainen vähemmän.

Tappavan vaarallisen kokoiset kotieläimet tulisi kouluttaa rangaistuksen uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Ai terriereiden roturyhmän maine pilattu? Tuskin. Ainoastaan näiden tappelukoirien maine.

Ei nämä amstaffit ja staffit edes ole mitään terrierejä: Katsokaapa muita terrieri-rotuja, eihän ne ole yhtään samanlaisia kuin nämä pikku-molossit.

Ja bullterrieri on samaa molossien porukkaa. Terrierit ovat yleensä joko metsästyskoiria tai rottakoiria, nämä koiratappelukoirat eivät kuulu tähän kategoriaaan ollenkaan, ihan sama vaikka joskus vuonna kivi ja nakki rotujen luomiseen olisikin käytetty terrierirotua.

Oikeilta molosseilta näihin rotuihin on ehkä aikoinaan haettu kokoa, lihasmassaa ja rohkeutta, mutta kyllä bull rotujen luonne ja toimintatapa enemmän tulee terrieri perimästä, etenkin luonteen terävyys, taisteluhalu ja peräänantamattomuus.

Kannattaa hieman tutkia, mihin terriereitä on yleensä käytetty ja osin nykyisinkin käytetään. Kyllä, niitä käytetään muiden eläinten, yleensä tuhoeläinten, tappamiseen: kettujen, rottien yms ja miten? no "retuuttamalla" ja "raatelemalla".

Joo, mutta terriereillä on järki päässä ja käskyt menee perille. Taistelukoirilla ei ole näitä ominaisuuksia.

Niin no. Pitbullin "saaliiksi" on jalostuksella saatu ne muut koirat, kettuterrierin saalis taas on ketut jne.

Haluan nähdä sen kettuterrierin, joka vapaana ollessaan jää kuuntelemaan käskyjä, kun kettu jolkottelee vierestä :)

Jos pitbullin saalisvietin kerta laukaisee toinen koira tai ihminen, niin sehän siitä niin vaarallisen tekeekin. Aika harva vinttikoiran omistaja uskottelee itselleen, että kykenisi estämään vapaana olevaa koiraansa lähtemästä edestä juoksevan jäniksen perään, tai että vahvasti riistaviettinen koira pysyy aitaamattomalla pihalla vahtimatta. Jos koiran perusominaisuutena on tietynlainen saaliskäyttäytyminen, on näiden viettien sataprosenttisen varma sammuttaminen lähes mahdotonta. Ja tätähän näiltä pitbulleilta ja amstaffeilta vaadittaisiin, jotta ne olisivat edes teoriassa yhteiskuntakelpoisia. Siksi jokainen tuon rotutyypin yksilö on mielestäni aikapommi, joka vain odottaa räjähtämistään. Jotkut koirat elävät koko elämänsä niin ettei sille tarjoudu tilaisuutta toteuttaa perimmäistä vaistoaan, mutta olemassa se siitä huolimatta on. Ei minun vinttikoiranikaan ole (vielä) kertaakaan lähtenyt jahtaamaan jänistä, koska a) ulkoilutan sitä kotipihan ulkopuolella hihnassa 98 % ajasta ja luoksetulon koirani osaa hyvin b) minulla on ollut hyvä tuuri ettei kotipihalla tai vapaana ulkoiluun turvalliseksi katsomassani paikassa ole tullut jänistä tai muutakaan juoksevaa riistaa vastaan.

Täysin turha rotu. Kukaan ei tarvitse tuollaista koiraa.

Naistenhuone aina täynnä näitä näiden rotujen puolustelijoita. Huvittavaa luettavaa elämänkoululaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Niin, kunnes napsahtaa ja repivät jonkun kappaleiksi. Jenkeissä kymmeniä esimerkkejä.

Nämäkään rodut eivät ykskaks napsahda. Kyllä mielenvikaisuudesta alkaa tulla vihjeitä ja merkkejä, jos omistajat vaan yhtään tuntevat koiraansa. Silloin pitää omistajan toimia nopealla aikataululla. Ikiuneen välittömästi pienestäkin vihjeestä, ettei mitään pahempaa pääse käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Niin, kunnes napsahtaa ja repivät jonkun kappaleiksi. Jenkeissä kymmeniä esimerkkejä.

Jep ja jokaista esimerkiä kohden miljoona hyssyttelijää. On kuulemma aina omistajasta kiinni ja argunentit tasoa "chihuahuat puree useammin nönnönnöö". Juu, siitä ei vaan kuole tai vammaudu. Semmoinen pikku ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Ai terriereiden roturyhmän maine pilattu? Tuskin. Ainoastaan näiden tappelukoirien maine.

Ei nämä amstaffit ja staffit edes ole mitään terrierejä: Katsokaapa muita terrieri-rotuja, eihän ne ole yhtään samanlaisia kuin nämä pikku-molossit.

Meillä on ollut käyttöterrierejä (foxeja, sakuja) sekä pullamössöterrejä ja vaikeimmat sakut ovat olleet hyvin pidettyinäkin vaarallisia esim. lapsille. Näillä vieteillä varustettu koira ei saisi painaa yli 10 kg, se alkaa oikeasti käydä vaaralliseksi silloin. Molossin fysiikalla ja paskemmanpuoleisen terrierin luonteella varustettu koira on pelkkä aikapommi vaan.

Toki ovat ärhäköitä varsinkin sakut, mutta eipä näy silti videoilla niiden hyökkäyksiä jatkuvasti. Joten väittäisin, ettei se sakukaan silti ole sellainen riski ihmiselle, kuin nämä koiratappelukoirat ovat.

Eroja:

Terrieri painaa 7 kg.

Koiratappelukoira painaa jopa 30 kg.

Terrierin terrieriluonne riittää 15 kg ketun uhmaamiseen.

Pitbullterrierin terrieriluonne riittää 1000 kg naudan uhmaamiseen.

Tärkein ero on ero kohderyhmissä. Toiset menevät perämetsätiloille aktiiviseen metsästyskäyttöön, toiset deekuille ja narkeille isoihin kaupunkeihin.

Olen samaa mieltä että pitti on vaarallisempi ihmiselle kuin saku. En kyllä uskaltaisi ottaa pitin kokoista sakuakaan :D Itseään kaksi kertaa suurempaa vihollista vastaan hyökkäävä 30 kg saku olisi jo uhka kaikille alle 60-kiloisille.

Terriereitä on aika paljon muitakin kuin kääpiökokoinen 7kg sekä koiratappelu rodut :)

Löytyy ihan normi terriereitäkin yli 30 kiloisina.

Jokin airdalenterrieri kuvaa terriereiden syvintä ydintä yhtä hyvin kuin sheltti paimenkoiran ydintä, eli ei kovin hyvin. Terrierin tunnistaa alkuperäisestä käyttötarkoituksesta: (tuho)eläinten hävittäminen.

Joku leväperäinen kikkare lienee nimittänyt airikset terriereiksi, vaikka rotu on ollut ennen vahtikoira ja nykyäänkin palveluskoira. Sama tyyppi lienee nimennyt myös tiibetinterrierin.

Christiiina kirjoitti:

Mitä kicksejä joku saa siitä, että hankkii tuollaisen pitbull -tyyppisen taistelukoiran?

Niitä otetaan turvaksi, eivät oletusarvoisesti pure hoitajaansa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa asiaa kahdesta näkökulmasta:

1) Yhteiskunnan näkökulmasta jotain pitäisi tehdä, ettei nämä koirat olisi vaaraksi ihmisille ja muille koirille. Ehdolla on ollut rotukieltoja, koira-ajokortteja yms. Rotukielto ei välttämättä toimi, koska niissäkin maissa, joissa kieltoja on ollut jo kauan, näitä on edelleen "sekarotuisina". Lisäksi on aika korkea kynnys lähteä kieltämään jotain rotua kokonaan. Koira-ajokortit? Njaa, olen aika skeptinen niidenkin toimivuudelle. Kuka nekin asiat päättäisi ja toimisiko sekään? Seurauksena luultavasti vain yksi uusi rahastuskeino Kennelliitolle ja tarpeetonta byrokratiaa.

2) Yksilön näkökulmasta. Ajatelkaapa, että itsellänne on ollut tuon rotuisia koiria vaikkapa 30 vuotta ilman ongelmia. Nyt ne haluttaisiin kieltää. Jos ne jollain aikavälillä kiellettäisiinkin, niin nyt jo olemassa ja syntymässä olevat koirat pitäisi ainakin saada pitää elämänsä loppuun saakka, mikäli ne eivät aiheuta ongelmia. Muuten tapahtuisi oikeusmurha, jos rakastetut perheenjäsenet yhtäkkiä vaadittaisiin piikille ilman syytä. Tämä tietäisi melko pitkää siirtymäaikaa.

Koira-ajokortti taas kosahtaisi kaikkien kunnollisten koiranomistajien nilkkaan. Oikeastiko 30 vuoden aktiiviharrastustaustalla pitäisi lähteä suorittamaan jotain piipertäjien keksimiä kortteja? Kennelliiton tuntien niissä olisi joku 5 vuoden voimassaoloaika, joten pulittaisit vähintään sen 50 euroa joka 5. vuosi tästä turhuudesta Kennelliiton loputtoman monopoli-byrokratian pyörittämiseen. Ja tuostakaan kortista ei näihin pahimpiin ongelmatapauksiin olisi yhtään mitään hyötyä. Tietynlaisen koiraetiketin hallinta kyllä olisi hyväksi kaikille: kiinnipito, vastaantulijoiden ohittaminen ja väistäminen jne. tai edes laaja keskustelu näistä aiheista, mutta en oikein kannata tuollaista pakollista ajokorttia. Vapaaehtoisena sellainen voisi toimia tavallisille, uusille koiranomistajille, koska kyllä niissäkin on sellaisia, joiden koiranpito aiheuttaa muille ongelmia. Kasvattaja voisi halutessaan vaatia tällaista pennunottajilta.

Useimmiten ongelmia taitaa tulla näiden taistelurotujenkin kohdalla nimenomaan silloin, kun koira on väärissä käsissä. Tämä koskee myös tiettyjä perinteisiä palveluskoirarotuja. Ehkä osa roduista voitaisiin määritellä luvanvaraisiksi. Niitä ei voisi jatkossa ottaa seurakoiriksi, vaan pitäisi olla perustelut sille, miksi omistaa senrotuisen koiran. Perusteluiksi kävisi työkäyttö, aktiiviharrastus, rodun kasvatus työ- ja harrastuskäyttöön (koiratappelut tietysti poislukien, ne eivät kuulu sivistyneeseen maailmaan). Näyttelyitäkään en lukisi tässä riittäväksi käyttötarkoitukseksi. Joissakin tapauksissa eläkekoti em. tarkoituksiin soveltumattomille koirille voitaisiin hyväksyä, mutta tällöinkin kodin pitäisi olla osaava ja koiran täyspäiseksi todistettu. Palvelusrotujen kohdalla kriteerit voisivat olla lievemmät kuin taistelurotuisten kohdalla, mutta esim. käyttö-/sekalinjaisia sakemanneja näkee ihan liikaa narkeilla ja ongelma on paljon laajempi kuin taistelurotujen kohdalla. Vaarallinen yhdistelmä nekin ovat. Tuskin tälläkään kokonaan saataisiin näitä rotuja pois elämänkoululaisilta, kuten ei rotukiellollakaan, mutta ehkä vähemmäksi ja jollain aikavälillä kokonaan, kun olisi helpompaa hankkia erirotuisia koiria.

Vanhan harrastajan olisi helppo todistaa uuden koiran tarve vanhoilla kisatuloksilla. Uusi harrastaja joutuisi tekemään luvan eteen vähän enemmän töitä ja perustelua. Parin vuoden päästä voitaisiin uuden harrastajan kohdalla tarkistaa, onko koiran kanssa oikeasti harrastettu. Näihin löytyisi keinot kyllä, vaikkei kisoihin asti olisi vielä ehdittykään. BH-kokeen suorittaminenkin olisi jo ihan merkittävä näyttö koirakon yhteiskuntakelpoisuudesta. Liian kallista ja vaikeaa näistä ei kuitenkaan pitäisi tehdä.

Mikä sitten olisi riittävä peruste tietyn rodun omistamiselle/kasvattamiselle, siinäkin rajan asettaminen saattaisi olla huomattavan hankalaa, esimerkkeinä:

1. Tarvitseeko kukaan koiraa suojelu harrastukseen. Tällainen koira elää kuitenkin 95% ajastaan seurakoirana. Miten tarve perusteltaisiin ja kelpaavat rodut ja harrastajat määriteltäisiin?

2. Tarvitseeko kukaan koiraa tokoon, agilityyn jne, mikä on niiden yhteiskunnallinen hyöty muille kuin harrastajille? Onko koiran kanssa kisaaminen riittävä peruste terävämmän rodun pitämiselle ja poissulkeeko se tosiasiassa täysin vahinkojenkaan mahdollisuutta (toki varmasti vähentää niiden mahdollisuutta)?

3. Onko Suomessa mahdollista käyttää laumanvartijoita turvallisesti työkäytössä? Jos on, niin missä maakunnissa, nimittäin tilanne tuskin on sama Uudellamaalla, kuin Kainuussa? Entä mikä eläinmäärä/eläinlaji riittäisi siihen, että koira voidaan määrittää työkäyttöön, riittääkö siihen lemmikkimarsu, kaksi lemmikkivuohta, vai pitääkö olla suuri kaupallinen kotieläintila?

4. Entä kaikki muut työominaisuuksia omaavat koirarodut, eli siis lähes kaikki koirarodut seurakoira rotuja lukuunottamatta. Miten niiden pitämistä perusteltaisiin? Onko oikein pitää metsästys tyyppistä koiraa kuten vaikka beaglea tai mäyräkoiraa seurakoirana kaupungissa jne? Saatko ne toteuttaa koskaan todellisia viettejään?

Tietyt piirit taitaa suosia meilläkin pienehköjä taistelukoira rotuja juuri sen takia, että niitä on helppo hankkia sekarotuisina ja paperittomina ns mustasta pörssistä. Ne ovat myös suht halpoja ylläpitää, koska eivät syö mahdottomia, eivät pahemmin vahdi haukkumalla ja ovat toki ulkonäöltään pelottavia.

Voisiko sitten ratkaisu olla se, että tietyille roduille, esimerkiksi Saksan kieltolistan mukaisesti, määrättäisiin tavallista korkeampi vuotuinen koiravero, kiinnipitopakko muualla kuin omalla tontilla sekä taajamissa kuonokoppa pakko sakon uhalla. Sekarotuiset pitäisi myös rekisteröidä ja geenitestata pohjarotujen selvittämiseksi, joten miksien tehtailusta ei olisi apua.

Berliinin "musta lista"

amerikanpitbullterrieri

amerikanstaffordshirenterrieri

bullmastiffi

bullterrieri

dogo argentino

espanjanmastiffi

fila brasileiro

mastiffi

napolinmastiffi

tosa inu

bordeauxindoggi

staffordshirenbullterrieri

Suomen oloissa tältä listalta voisi mielestäni poistaa Espanjanmastiffin, Mastiffin ja Staffordshirenterierin joiden läsnäoloa listalla muutenkin hieman hämmästelen. Listalle voisi lisätä sen sijaan American bulldogin, Anatoliankoiran, Tosan, Mallorcandogin, Akitan, Sao Miquelinfilan ja Kanariandoggin.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mitä kicksejä joku saa siitä, että hankkii tuollaisen pitbull -tyyppisen taistelukoiran?

Niitä otetaan turvaksi, eivät oletusarvoisesti pure hoitajaansa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Turvaksi? Miltä?

Ne oikeat ja koulutettavissa olevat suojelukoirat tulee kyllä ihan muista roduista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Tämä lienee sarkasmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Niin, kunnes napsahtaa ja repivät jonkun kappaleiksi. Jenkeissä kymmeniä esimerkkejä.

Nämäkään rodut eivät ykskaks napsahda. Kyllä mielenvikaisuudesta alkaa tulla vihjeitä ja merkkejä, jos omistajat vaan yhtään tuntevat koiraansa. Silloin pitää omistajan toimia nopealla aikataululla. Ikiuneen välittömästi pienestäkin vihjeestä, ettei mitään pahempaa pääse käymään.

Sehän näissä taistelukoirissa onkin hauskaa, ettei tule mitään vihjeitä. Tämä on erittäin tärkeää toisia koiria vastaan tapellessa, mitään pientäkään vihjettä tai elettä ei saa antaa tulevasta aggressiosta vastustajalle. Arvaamattomuudella päästään voittoon.

Muun rotuiset viestivät ihmisille ja muille koirille ihan eri tavalla, koska niiltä ei ole jalostettu näitä eleitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Niin, kunnes napsahtaa ja repivät jonkun kappaleiksi. Jenkeissä kymmeniä esimerkkejä.

Suomessa oliko 10 yhdentoista vuoden sisällä vai 11 kymmenen vuoden sisällä? Jompikumpi.

Perheen oma amstaffi tappoi myös Tallinnassa perheen nelivuotiaan lapsen muutama viikko sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa asiaa kahdesta näkökulmasta:

1) Yhteiskunnan näkökulmasta jotain pitäisi tehdä, ettei nämä koirat olisi vaaraksi ihmisille ja muille koirille. Ehdolla on ollut rotukieltoja, koira-ajokortteja yms. Rotukielto ei välttämättä toimi, koska niissäkin maissa, joissa kieltoja on ollut jo kauan, näitä on edelleen "sekarotuisina". Lisäksi on aika korkea kynnys lähteä kieltämään jotain rotua kokonaan. Koira-ajokortit? Njaa, olen aika skeptinen niidenkin toimivuudelle. Kuka nekin asiat päättäisi ja toimisiko sekään? Seurauksena luultavasti vain yksi uusi rahastuskeino Kennelliitolle ja tarpeetonta byrokratiaa.

2) Yksilön näkökulmasta. Ajatelkaapa, että itsellänne on ollut tuon rotuisia koiria vaikkapa 30 vuotta ilman ongelmia. Nyt ne haluttaisiin kieltää. Jos ne jollain aikavälillä kiellettäisiinkin, niin nyt jo olemassa ja syntymässä olevat koirat pitäisi ainakin saada pitää elämänsä loppuun saakka, mikäli ne eivät aiheuta ongelmia. Muuten tapahtuisi oikeusmurha, jos rakastetut perheenjäsenet yhtäkkiä vaadittaisiin piikille ilman syytä. Tämä tietäisi melko pitkää siirtymäaikaa.

Koira-ajokortti taas kosahtaisi kaikkien kunnollisten koiranomistajien nilkkaan. Oikeastiko 30 vuoden aktiiviharrastustaustalla pitäisi lähteä suorittamaan jotain piipertäjien keksimiä kortteja? Kennelliiton tuntien niissä olisi joku 5 vuoden voimassaoloaika, joten pulittaisit vähintään sen 50 euroa joka 5. vuosi tästä turhuudesta Kennelliiton loputtoman monopoli-byrokratian pyörittämiseen. Ja tuostakaan kortista ei näihin pahimpiin ongelmatapauksiin olisi yhtään mitään hyötyä. Tietynlaisen koiraetiketin hallinta kyllä olisi hyväksi kaikille: kiinnipito, vastaantulijoiden ohittaminen ja väistäminen jne. tai edes laaja keskustelu näistä aiheista, mutta en oikein kannata tuollaista pakollista ajokorttia. Vapaaehtoisena sellainen voisi toimia tavallisille, uusille koiranomistajille, koska kyllä niissäkin on sellaisia, joiden koiranpito aiheuttaa muille ongelmia. Kasvattaja voisi halutessaan vaatia tällaista pennunottajilta.

Useimmiten ongelmia taitaa tulla näiden taistelurotujenkin kohdalla nimenomaan silloin, kun koira on väärissä käsissä. Tämä koskee myös tiettyjä perinteisiä palveluskoirarotuja. Ehkä osa roduista voitaisiin määritellä luvanvaraisiksi. Niitä ei voisi jatkossa ottaa seurakoiriksi, vaan pitäisi olla perustelut sille, miksi omistaa senrotuisen koiran. Perusteluiksi kävisi työkäyttö, aktiiviharrastus, rodun kasvatus työ- ja harrastuskäyttöön (koiratappelut tietysti poislukien, ne eivät kuulu sivistyneeseen maailmaan). Näyttelyitäkään en lukisi tässä riittäväksi käyttötarkoitukseksi. Joissakin tapauksissa eläkekoti em. tarkoituksiin soveltumattomille koirille voitaisiin hyväksyä, mutta tällöinkin kodin pitäisi olla osaava ja koiran täyspäiseksi todistettu. Palvelusrotujen kohdalla kriteerit voisivat olla lievemmät kuin taistelurotuisten kohdalla, mutta esim. käyttö-/sekalinjaisia sakemanneja näkee ihan liikaa narkeilla ja ongelma on paljon laajempi kuin taistelurotujen kohdalla. Vaarallinen yhdistelmä nekin ovat. Tuskin tälläkään kokonaan saataisiin näitä rotuja pois elämänkoululaisilta, kuten ei rotukiellollakaan, mutta ehkä vähemmäksi ja jollain aikavälillä kokonaan, kun olisi helpompaa hankkia erirotuisia koiria.

Vanhan harrastajan olisi helppo todistaa uuden koiran tarve vanhoilla kisatuloksilla. Uusi harrastaja joutuisi tekemään luvan eteen vähän enemmän töitä ja perustelua. Parin vuoden päästä voitaisiin uuden harrastajan kohdalla tarkistaa, onko koiran kanssa oikeasti harrastettu. Näihin löytyisi keinot kyllä, vaikkei kisoihin asti olisi vielä ehdittykään. BH-kokeen suorittaminenkin olisi jo ihan merkittävä näyttö koirakon yhteiskuntakelpoisuudesta. Liian kallista ja vaikeaa näistä ei kuitenkaan pitäisi tehdä.

Mikä sitten olisi riittävä peruste tietyn rodun omistamiselle/kasvattamiselle, siinäkin rajan asettaminen saattaisi olla huomattavan hankalaa, esimerkkeinä:

1. Tarvitseeko kukaan koiraa suojelu harrastukseen. Tällainen koira elää kuitenkin 95% ajastaan seurakoirana. Miten tarve perusteltaisiin ja kelpaavat rodut ja harrastajat määriteltäisiin?

2. Tarvitseeko kukaan koiraa tokoon, agilityyn jne, mikä on niiden yhteiskunnallinen hyöty muille kuin harrastajille? Onko koiran kanssa kisaaminen riittävä peruste terävämmän rodun pitämiselle ja poissulkeeko se tosiasiassa täysin vahinkojenkaan mahdollisuutta (toki varmasti vähentää niiden mahdollisuutta)?

3. Onko Suomessa mahdollista käyttää laumanvartijoita turvallisesti työkäytössä? Jos on, niin missä maakunnissa, nimittäin tilanne tuskin on sama Uudellamaalla, kuin Kainuussa? Entä mikä eläinmäärä/eläinlaji riittäisi siihen, että koira voidaan määrittää työkäyttöön, riittääkö siihen lemmikkimarsu, kaksi lemmikkivuohta, vai pitääkö olla suuri kaupallinen kotieläintila?

4. Entä kaikki muut työominaisuuksia omaavat koirarodut, eli siis lähes kaikki koirarodut seurakoira rotuja lukuunottamatta. Miten niiden pitämistä perusteltaisiin? Onko oikein pitää metsästys tyyppistä koiraa kuten vaikka beaglea tai mäyräkoiraa seurakoirana kaupungissa jne? Saatko ne toteuttaa koskaan todellisia viettejään?

Tietyt piirit taitaa suosia meilläkin pienehköjä taistelukoira rotuja juuri sen takia, että niitä on helppo hankkia sekarotuisina ja paperittomina ns mustasta pörssistä. Ne ovat myös suht halpoja ylläpitää, koska eivät syö mahdottomia, eivät pahemmin vahdi haukkumalla ja ovat toki ulkonäöltään pelottavia.

Voisiko sitten ratkaisu olla se, että tietyille roduille, esimerkiksi Saksan kieltolistan mukaisesti, määrättäisiin tavallista korkeampi vuotuinen koiravero, kiinnipitopakko muualla kuin omalla tontilla sekä taajamissa kuonokoppa pakko sakon uhalla. Sekarotuiset pitäisi myös rekisteröidä ja geenitestata pohjarotujen selvittämiseksi, joten miksien tehtailusta ei olisi apua.

Berliinin "musta lista"

amerikanpitbullterrieri

amerikanstaffordshirenterrieri

bullmastiffi

bullterrieri

dogo argentino

espanjanmastiffi

fila brasileiro

mastiffi

napolinmastiffi

tosa inu

bordeauxindoggi

staffordshirenbullterrieri

Suomen oloissa tältä listalta voisi mielestäni poistaa Espanjanmastiffin, Mastiffin ja Staffordshirenterierin joiden läsnäoloa listalla muutenkin hieman hämmästelen. Listalle voisi lisätä sen sijaan American bulldogin, Anatoliankoiran, Tosan, Mallorcandogin, Akitan, Sao Miquelinfilan ja Kanariandoggin.

Miksi hämmästelet staffia? Niiden hyökkäykseen aikuinen ei niin helposti kuole, mutta on silti vaarallinen koira.

Jaa-a, luen tätä ketjua sohvalla, saksanpaimenkoiran kuono sylissä. En koskaan ikimaailmassa voisi kuvitella, että se kävisi minuun kiinni raatelutarkoituksessa, eikä kyllä kehenkään muuhunkaan ihmiseen tai koiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinhan huonosti sitä koiraa oli kohdeltu. Lopulta napsahti hermot. 

Niinpä, hyvin kohdeltuina, oikeanlaisessa kodissa lempeitä perhekoiria. Harmi että koko roturyhmän maine on pilaantunut.

Niin, kunnes napsahtaa ja repivät jonkun kappaleiksi. Jenkeissä kymmeniä esimerkkejä.

Tunnen melko hyvin koirien tapaa käyttää voimaansa/hyökätä. Voin vain todeta, ettei pittbull tai amstaffi kyllä yksinään saa henkeä pois täysillä vastaan laittavalta terveeltä aikuiselta mieheltä kuin poikkeuksellisessa tapauksessa, puhumattakaan kahdelta mieheltä yhdellä kertaa, elleivät he sitten ole tiedottomassa/täysin sekavassa tilassa, muuten sairaita tai vanhuksia. Kysymys siis on todennäköisesti (jälleen kerran) päihdeongelmaisten koirasta.

Toki myönnän, että näillä on koirilla on koiratappelu taustastaan johtuen muita koiria suurempi mahdollisuus syyllistyä hyökkäyksiin toisia koiria kohtaan. Myönnän myös, että nämä koirat saavat hyökätessään aikaiseksi hieman pahempaa jälkeä, kuin vaikkapa raivokas saksanpaimenkoira, mutta ero ei oikeasti ole kovinkaan merkittävä. Nämä koirat eivät "raatele" tai omaa "lukkoleukoja" sen enempää kuin monet muutkaan koirarodut, samaten kaikki mukavat "seurakoirat" taas eivät hermostuessaan vain "pikaisesti näykkäise/puraise", vaan kyllä niistäkin money oikeasti hurjistuessaan ihan tarraa kunnolla kiinni ja myös pysyy kiinni tai puree sinne tänne kohdettaan. Näykkäisyt on kyseessä enemmänkin silloin, kun puraisu johtuu silkasta pelosta tai epävarmuudesta, tai kun esimerkiksi oman lauman koirat setvivät välejään.

Kannattaa huomioida, että Jenkeissä näitä "pittbull" tyyppisiksi laskettavia koiria on satoja tuhansia yksilöitä, joten prosentuaalisesti hyökkäysten lukumäärä ei sielläkään ole niin valtava, kuin uutisia lukemalla voisi kuvitella, vaikka tämä(kin) asia siellä on ihan oikea ongelma tai siis lähinnä näiden koirien päätyminen väääräntyyppisille omistajille. Siellä näitä koiria myös suht yleisesti juoksentelee vapaina pitkin maita ja mantuja, myös kaupungeissa.

Kannattaa myös huomioida Jenkkien massiivinen opioidi kriisi ja se, että näitä koiria on erittäin paljon rikollisen alamaailman edustajilla, päihdeongelmaisilla ja muilla, joilla ei tulisi olla mitään koiraa hoidossaan. Näiden koirien hoito/ulkoilutus/ruokinta on usein täysin retuperällä ja varmaankin tätä samaa esiintyy paljon muissakin länsimaissa pienemmässä mittakaavassa, koska jostakin syystä juuri Bull tyyppiset rodut näyttävät olevan alamaailman kavereiden suosiossa (varmaankin ulkomuotonsa takia, sekä sen takia että ovat suht kompaktin kokoisia ja näin sopivampia kaupunkioloihin).

Rotuinahan nämä pittbullit ja amstaffit ovat kuitenkin huomattavan aktiivisia ja toiminnan tarpeisia koiria, joten en oikein osaa edes ihmetellä, jos tällaisella(kin) koiralla napsahtaa päässä, mikäli se elää usein nälässä ja sen elämän lenkit on lähinnä pieni korttelin kierto 1-2 päivässä, joskus ehkä ei mitään päiväkausiin.

Ehkä näitä myös yritetään kotikonstein kouluttaa suojeluun yms, jolloin voin hyvinkin kuvitella, että käsissä on erittäin arvaamaton koira myös ihmisiä kohtaan, etenkin kun huomioi nuo yllä mainitut näille roduille valitettavan tyypilliset asuin- ja elinolosuhteet.

Oon niin kova jätkä, et vaikka amstaffini repisi multa naaman irti, niin en yhtään kuolis. Öyh öyh.

Ei siinä kova jätkä tarvitse olla, riittää että uskaltaa laittaa täysillä vastaan. Ei tästä montaakaan vuotta ole, kun Suomessa tavallinen perheen isä hapetti hengiltä tuollaisen hyökänneen bull rotuisen keskikokoisen koiran. Ei ne mitään ylivertaisia tappokoneita ihmistä vastaan ole, ei niitä edes sellaisiksi alunperin ole suunniteltu. En silti sano, etteivätkö nämä voisi olla huonosti pidettyinä ja kasvatettuina vaarallisiakin ihmiselle.

Hieno voimafantasia