Onko teidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat tämmöisiä?

Eivät ole. Ulkomailla vanhempani ovat käyneet kerran elämänsä aikana (perhereissu koko perheen kera kun minä + sisko oltiin pieniä), uutta elektroniikkaa jne eivät osta juuri koskaan. Äidillä ei edes ollut älypuhelinta ennen tämän vuoden alkua kun ostimme siskon kanssa hänelle sellaisen. Eivät valita köyhyyttä taikka veden tai sähkönhintoja (asuvat rivarissa vuokralla, sähkö + vesi ei sisälly vuokraan joten ne menee erikseen).

Äiti syntynyt -51 isä syntynyt -56.

Autokorjaamolla eläkeläismies valitti aina laskun saatuaan. Sitten yllättäen tulikin uudella 30000 autolla näyttämmään sitä. Kysyi vaan eikö olekkin kiva. Otin selvää miehestä. Oli ollut hyvässä virassa erikoislääkäri. Taas 1 minä köyhä eläkeläinen.

Ahneiden k-päiden sukupolvi. Kehtaavatkin ruikuttaa. Pullamössösukupolvi tarkoitti alunperin nimenomaan 50-luvulla syntyneitä, ja sitä he ovat edelleen.

Mun äidillä on taas jotain ihmeellistä kurjuuden ihannointia. Ei sinällään valita ettei olisi rahaa, mutta hänellä on jotenkin sellainen asenne että kaiken elämässä pitää olla harmaata ja ankeaa. Kehuskelee mm. että miten vähän ja huonosti on syönyt. Jos on tarkoitus viettää esim. joulua/juhannusta yhdessä ja alan pohtimaan ruokalistaa, niin alkaa tiuskimaan että perunoita on ja hän tekee ruskean kastikkeen, muuta ei tarvi. Kerran olin tehnyt joulupöytään jälkiruoaksi kakun, ja äidillä meinasi pudota silmät päästä ja tuntui että jotenkin loukkaantui siitä. Oikeastaan kaikkeen pätee se, että täytyy olla vain juuri se minimi ja siinä se. Kerran tuskaili että kun televisiosta ei tule mitään, niin ehdotin että katsotaanko Netflixistä jotain (minun tunnuksillani) niin ei missään nimessä, mielummin tuijotetaan seinään.

Voisi luulla että äiti olisi tosi köyhistä oloista lähtöisin mutta ei ole.

Ei ole! Äiti asuu yksin ei koskaan valita mistään.Mutta ei sillä yksinasuvana ole mahdollisuus matkustaa tai ostaa mitään laitteita ym. Kun sillä ei miestä ja miehen rahoja! Eikä koskaan saannut edes perintö rahoja. Ei edes osakuutta perikunnan mökkin. Kun sillä oli vain isä. Eikä isällä ollut kesämökkiä,Ei metsää mitä myisi ja laitasi elämän risaseksi ja Voisi nauttia eläkellä olosta.Sen työeläke riitää perusmenoihin!

Tuo, ettei käydä ulkomailla, johtuu usein siitä ettei ole kielitaitoa ja uskallusta. 50-luvulla syntyneistä enemmistö kävi pelkän kansakoulun, ei oppikoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

1950-luvulla syntyneet eivät ole nähneet sotaa.

Vuonna 1968 eli olivat aikuisia, eli 18 vuotiaita ja lähtivät lukiosta yliopistoihin.

Kansakoulun käyneet lähtivät ammattikouluun 15-16 vuotiaina, eli 1965-1966.

Ja myöhemmin 1950-luvulla syntyneet tietenkin mylhemmin.

1950 luvulla syntyneet näkivät sodanjälkeisen ajan, joilla Suomi alkoi nousta ja kehittyä.

Sota loppui toukokuussa 1945.

Olen syntynyt 1950 ja veljeni 1952. Meillä oli vielä ne elintarvikekortit joita leikattiin kaupassa kun ostoksia tehtiin. Silloin Suomi maksoi niitä sotavelkoja Venäjälle ja elämä oli aika tiukkaa kuitenkin. 

Olen säilyttänyt oman elintarvikekorttini joten ei tarvi tulla sanomaan ettei ole totta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo, ettei käydä ulkomailla, johtuu usein siitä ettei ole kielitaitoa ja uskallusta. 50-luvulla syntyneistä enemmistö kävi pelkän kansakoulun, ei oppikoulua.

Oppikoulut olivat aika täynnä ja sinne mentiin pääsykokeilla silloin. Olen synt. 1950 ja luokat olivat 40-42 oppilaan luokkia. En tiedä mistä enemmistöstä puhut. Mulla on 40 v. työrupeamaa takana ulkomailla ja puhun kolmea kieltä hyvin ja sujuvasti, luen myös kirjoja näillä kolmella kielellä: saksa, italia ja englanti. Nykyään asun Italiassa. Kyllä me -50 luvulla syntyneetkin osasimme päästä elämässä eteenpäin jos halua riitti. Opintolainoilla opiskeltiin ja ne maksettiin kiiruusti pois kun töitä saatiin. Muita tukia ei ollutkaan ja töitä tehtiin opiskelun sivussa niin paljon kuin mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Ahneiden k-päiden sukupolvi. Kehtaavatkin ruikuttaa. Pullamössösukupolvi tarkoitti alunperin nimenomaan 50-luvulla syntyneitä, ja sitä he ovat edelleen.

Ehdotan, että lukaiset edes vähän tuon ajan elämästä. Tuollaista sanaakaan kuin pullamössö ei tunnettu silloin eikä sitä ainakaan ihmisistä käytetty. Pullasta ehkä jos sen kastoi kahviin tai maitoon. 

Vierailija kirjoitti:

On! Eivät voi ostaa paprikaa, koska niillä on niin korkea kilohinta. Omistavat kuitenkin useamman sijoitusasunnon ja eläkkeet on keskipalkkaa suurempia. Ei voi ymmärtää.

Minäkään en osta paprikaa vaikka voisin ostaa kilokaupalla. Kun täyttää 65-70 v. hidastuu ruoansulatus ja paprika kuuluu huonosti sulavaan. Onko kiva kun nousee kurkkuun tunteja paprikan syömisen jälkeen paprikan makua? Olen kysellyt samanikäisiltä tästä asiasta ja melkein kaikilla on sama, vaikkei ruoansulatuksessa, suolistossa ja mahassa ole mitään vikaa. Lääkärikin sanoo, että salaatteja ja kurkkuja ei tässä iässä enää pitäisi illalla syödä. 

Ei kaikilla 50-luvulla syntyneillä ole edes suuria eläkkeitä, mutta eivät he silti valita, vaikka olisi kuinka tiukkaa. Asunnostakin on pidettävä huolta ja tarvittaessa remontoitava, ettei se ränsistyisi ja jäisi sitten jälkipolven huoleksi. Ja jota myös tarvittaessa vielä avustamme vähistä varoistamme. Elämme muutenkin vaatimattomasti, eikä se ole ongelma. 

Vanhempani ja appivanhempani ovat kaikki syntyneet hieman aiemmin, vuosina 1943-1949. Kaikki varttuivat pienillä paikkakunnilla, isäni oli varakkaimmassa perheessä, kun hänen isänsä oli paikkakunnalla aikanaan pankinjohtaja. Äitini ja anoppini kasvoivat maalaistaloissa, apin taustaa en itse asiassa muista sen tarkemmin.

Kaikille yhteistä on maltillinen kuluttaminen. He ovat eläkkeellä, matkustivat ennen koronaa parin vuoden välein ja harrastavat. Äitini ja anoppini kumpikin käyvät aktiivisesti jumppaamassa ja äitini joogaa, isä ja appi taas ovat metsästys/kalastus/sienestys/marjankerääjiä jotka ovat mieluummin mökillä. Vanhempani opettivat, että "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot"; he opettivat pohtimaan kulutusta ja säästämään tulevaisuuden varalle. En kyllä muista kertaakaan kenenkään valittavan köyhyydestä ja kurjuudesta, muttei myöskään leveillä omaisuudella ja kulutuksella. Kaikilla on varmasti hyvä tilanne taloudellisesti, kun kodit on maksettu vuosia sitten ja niistä pidetään järkevällä tavalla huolta, autoa huolletaan ja kesämökkiä pidetään kunnossa. Voisin kuitenkin kuvitella, että järkevän kuluttamisen ihmisinä kovasti kahvia rakastavat isäni ja appiukkoni jossakin vaiheessa puhuvat lempituotteensa hinnasta. =D

Lasituksia yms aikoinaan myyneenä havaitsin sellaisen asian että monella on julkisuuskuva kunnossa, löytyy uusi omakotitalo ja uudet autot pihassa mutta johonkin 500-1000€ juttuihin piti hakea monelle rahoitusta.

Rikkaita köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Minun äitini juuri selitti puhelimessa, miten oli tavannut entisen lukioaikaisen kaverini äidin kaupassa (eläkeläisiä molemmat siis). Olivat vaihtaneet kuulumisia ja miten tämä entisen kaverini äiti oli kertonut lapsensa uudesta työpaikasta (ihan perus toimistoduuni, kun kuulin mikä homma, palkka varmaan jotain 3500 e). Kuulemma olivat sitten yhdessä taivastelleet, miten on niin törkeän iso palkka, että nousee päähän, on "isompi kuin meidän eläkkeet". Öö, no onko se ruuhkavuosia elävälle kolkyt plus - vuotiaalle suurin synti, kyllä sitä rahaa kuluukin... Enemmän kuin eläkeläisillä, joilla kyseisillä rouvilla velattomat okt, autot uutta vuosimallia, mökit ja metsäomaisuutta.

Ja rouvilla on takana noin 40 vuotta työelämää, eläkettä nettona 1400 e/kk ja sinä ymmärrät kadehtia heitä.

Minusta on outoa, että monenkin eläkeläisen eläke on isompi kuin jälkeläistensä palkat. Sitähän nuokin tädit taivastelivat, kun asia oli tällä kertaa päinvastoin.

Miksi ette ole kouluttautuneet hyviin ammatteihin.

Mulla ja miehelläni ei ollut taloudellisesti hankkia kunnon ammatteja.

Eläkkeemme on n1400 e/kk, mutta tyttären palkka on n 6000 e ja pojan yli 7000 e, olen tosi tyytyväinen, että oli yhteiskunnan tukia ja pystyivät opiskelemaan.

Nykynuorten väitteen mukaan eläkkeemme on muka yhtäsuuri kuin lastemme palkat.

Ammativalintakysymys🤔

Haistakaa nyt kakkanen hanuri.💩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

1950-luvulla syntyneet eivät ole nähneet sotaa.

Vuonna 1968 eli olivat aikuisia, eli 18 vuotiaita ja lähtivät lukiosta yliopistoihin.

Kansakoulun käyneet lähtivät ammattikouluun 15-16 vuotiaina, eli 1965-1966.

Ja myöhemmin 1950-luvulla syntyneet tietenkin mylhemmin.

1950 luvulla syntyneet näkivät sodanjälkeisen ajan, joilla Suomi alkoi nousta ja kehittyä.

Sota loppui toukokuussa 1945.

Täysi-ikäisyys Suomessa oli 30.6.1969 saakka 21-vuotta. Sen jälkeen 1.7.1969 - 30.6.1976 20-vuotta. Ja vasta 1.7.1976 alkaen 18-vuotta.

En tunnista enkä tunnusta.

Säästän jos voin, mutta en kituuta. Yritän varautua tosi vanhuuteen.

En matkusta , ei kiinnosta enää.

En osta ,jos en tarvitse.

Asunnossa putkiremontti velkaa vielä perinnöksi.

Tulen toimeen, ökyilyyn ei ole varaa eikä edes halua.

Kaiken maailman ongelma autoilla ajaneena lähes uusi luotettava auto on ainoa ylellisyyteeni.

Lapsi ansaitsee itse sen verran, että mun eläke on peanuts sen rinnalla,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.

Niin varmaan kun ei tiedà, että sotavelkaa maksettiin vuosia Venäjälle ja sitten oli koko maata käsittävät yleislakko vuonna 1956. Siinä ei ollut kovin valoisaa aikaa senaikaisille lapsille saatikka aikuisille. Kuinka kehtaatkaan kirjoittaa tuollaista kun et tiedä, millaista oli. Minä tiedän. 1950 syntynyt.

Äitini on syntynyt 50-luvulla, isä 40-luvulla, äiti on se joka aina valittaa köyhyyttä ja kurjuutta ja tämä hintojen nousu on aiheuttanut tuon valituksen pahenemisen entisestään. Ymmärtäisin jos oikeasti olisi kyse siitä ettei rahaa ole. Rahaa on, velattomat ok-talot, metsää, sijoitusasuntoja ja säästöjä. Suorastaan v*tuttaa tuo, pitää elää kaalilla ja potatilla asenne kun voisi elää ihan normaalisti. Ihmetellä pitää mitä varten niitä rahoja säästellään?! Oma tilanne on työttömyyden takia vähän haastava tällä hetkellä, mutta heiltä ei kärsi pyytää apua koskaan, kun "köyhiä" ovat. En ole heidän rahojaan kärkkymässä, mutta olisi kiva jos vanhemmat olisivat sellaisia keneltä voisi hädän hetkellä pyytää muutaman satasen lainaan ja se olisi ok..

Te joiden vanhemmat käyttäytyvät näin, ovatko he myös kovia arvostelemaan teidän elämän valintojanne? Kulutustanne, omaisuuttanne, tms?

Ihanaa että on vertaistukea.

Ei ole