Onko teidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat tämmöisiä?
Valitetaan jatkuvaa köyhyyttä ja kurjuutta. Ei ole varaa ylimääräiseen, laskuja voivotellaan ja sähköä kauhistellaan.
Sitten kuitenkin on 3 ulkomaan matkaa varattu ensi keväälle, joista jokainen kestää 2-3 viikkoa. Ostetaan uusia kodinkoneita 500€-1000€/kpl hintaan, hankitaan uusinta elektroniikkaa puhelimia myöten, autoissakin hintalaput hipoo lähempänä asuntolainan luokkaa kuin kierrätyskeskusta. Kaupasta lähtee mukaan sisäfileet, kalat ja muut herkut hintalappuun katsomatta.
Onko tämä joku sukupolven asia? Aina pitää vaan valittaa kurjuutta, vaikka asiat olisi hyvin? Vai onko tämä jonkinsortin nuppivika?
Köyhyys on kuulema suhteellista.
Hävettää aivan julmetusti omien vanhempien käytös, kun tätä nurinaa harrastetaan paikasta riippumatta.
Täysi-ikäisyys oli vuoteen 1969 saakka 21 vuotta. Vuodesta 1969 vuoteen 1975 täysi-ikäisyyden saavutti 20 vuotiaana. Vasta vuonna 1976 ikäraja putosi 18 vuoteen. Itse olen ollut vasta 20 vuotiaana täysi-ikäinen.