Onko teidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat tämmöisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

1950-luvulla syntyneet eivät ole nähneet sotaa.

Vuonna 1968 eli olivat aikuisia, eli 18 vuotiaita ja lähtivät lukiosta yliopistoihin.

Kansakoulun käyneet lähtivät ammattikouluun 15-16 vuotiaina, eli 1965-1966.

Ja myöhemmin 1950-luvulla syntyneet tietenkin mylhemmin.

1950 luvulla syntyneet näkivät sodanjälkeisen ajan, joilla Suomi alkoi nousta ja kehittyä.

Sota loppui toukokuussa 1945.

Sodan jälkeen oli aika pitkään niukkuutta.

Mun vanhemmat eivät kyllä koskaan valita mistään muusta kuin lastensa laiskuudesta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.

Niin varmaan kun ei tiedà, että sotavelkaa maksettiin vuosia Venäjälle ja sitten oli koko maata käsittävät yleislakko vuonna 1956. Siinä ei ollut kovin valoisaa aikaa senaikaisille lapsille saatikka aikuisille. Kuinka kehtaatkaan kirjoittaa tuollaista kun et tiedä, millaista oli. Minä tiedän. 1950 syntynyt.

Toi on totta ja lisäksi niitä rintamamiestaloja piti itse maksaa. Lapsia tuli useita ja se vaatetus + kengät + reput. Ei silloin kummemmin vaatteilla koreiltu paitsi mitä äidit itse ompelivat.

Ruokana usein perunaa ja kastiketta ja ruisleipää.

Tosi nuukia ja säästäväisiä ovat omat ja appivanhemmat. Molemmat syntyneet 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea, mutta äitini valittelee aina vähiä rahojaan. En suoraan sanottuna usko, että tilanne on ihan niin dramaattinen kuin antaa aina ymmärtää. Hän ei yksinkertaisesti vain ole kiinnostunut shoppailusta eikä sisustamisesta, tämän siis tiedän, koska tunnen hänet. Ei ole koskaan ajanut korttia eli ei tietenkään autoakaan ole omistanut. Kyllä uskon, että hänellä on paljon enemmän rahaa kuin antaa ymmärtää. Kohta sitä tulee lisää, kun hän saa perinnön ja vakuutusrahoja.

Saan toki itsekin siinä samassa, mutta nyt on puhe äidistä. Hän ei myöskään ole ikinä ollut työttömänä minun olemassaoloni aikana ja on ollut ihan perus palkkatyössä, jossa palkka on lähemmäs kolme kuin kaksi tonnia. Silti aina on ollut niiiiiin tiukkaa rahasta (mukamas.)

Onko äiti kustantanut kaiken elämisensä yksin? Maksanut koko vuokran palkastaan tai maksanut  yksin omistusasunnon kalliit yhtiöremontit? Onko hänellä lääkekuluja?  Tiesitkö, että naiset eivät saa gynekologin palveluja julkisesta terveydenhoidosta? Ne pitää hoitaa omin varoin, jos pystyy. Kuitenkin naisten pitäisi käydä gynekologilla  säännöllisesti. Onko äidillä silmälasit, joista nykyään veloitetaa korkeita hintoja?  Silmälääkärillä käyminen maksaa sekin. Ennen aikaan vain tarkistettiin näkö ja optikko vaihtoi samoihin, kestäviin kehyksiin uudet linssit. Onko äidillä joku huollettava, jonka tukeminen heikentää hänen talouttaan? Aikuinen lapsi, jolla on asiat huonosti ja jota hän velvollisuudentuntoisesti yrittää auttaa, kukapa vanhempi ei auttaisi omaa lastaan?    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

1950-luvulla syntyneet eivät ole nähneet sotaa.

Vuonna 1968 eli olivat aikuisia, eli 18 vuotiaita ja lähtivät lukiosta yliopistoihin.

Kansakoulun käyneet lähtivät ammattikouluun 15-16 vuotiaina, eli 1965-1966.

Ja myöhemmin 1950-luvulla syntyneet tietenkin mylhemmin.

1950 luvulla syntyneet näkivät sodanjälkeisen ajan, joilla Suomi alkoi nousta ja kehittyä.

Sota loppui toukokuussa 1945.

Olen syntynyt 1950 ja veljeni 1952. Meillä oli vielä ne elintarvikekortit joita leikattiin kaupassa kun ostoksia tehtiin. Silloin Suomi maksoi niitä sotavelkoja Venäjälle ja elämä oli aika tiukkaa kuitenkin. 

Olen säilyttänyt oman elintarvikekorttini joten ei tarvi tulla sanomaan ettei ole totta. 

Sotakorvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tosi yleistä yleensä suomalaisilla. Mun vanhemmat on syntyneet 1940-luvulla ja joo, rahasta valittaminen on lempipuheenaiheita, vaikka asuvat hienossa talossa, ajavat mersulla, niillä on sijoituksia en edes tiedä kuinka paljon, matkustelevat, on purjevene. Huvittaa kun jaksavat olla katkeria vielä siitäkin, miten silloin kun he lapsensa kasvattivat ei saanut mitään näitä nykyajan tukia, ei ollut kotihoidontukia eikä mitään, ja opinnotkin piti rahoittaa yksityishenkilön takaamalla lainalla ei ollut valtiontakausta jne. Mutta ne nauttivat tuosta vääryyksien ajattelemisesta ja surkeilusta joten siitä vaan, pitäkööt huvinsa :D

Juu, juuri tätä. On omistusasuntoa, autoja, vene, sijoitusasunto, mökki, mutta ei. Kun ei ole yhtään ylimääräiseen varaa. Lapsenlapsille lahjat kontista, kierrätyskeskuksesta tai Lidlistä.

Tähän päälle ovat vielä rasisteja. Työttömät ulkomaalaiset ovat loisia, mutta he eivät koskaan voisi palkata ulkomaalaista suomalaisen sijasta. Voi luoja. Tästäkin kun mainitsee, että lasten kuullen tuollaista soopaa ei sitten jauheta, tulee takaisin niskojen nakkelua.

Nimenomaan ovat loisia nämä sun mainitsemat,se ei ole mitään suopaa.

Ei todellakaan, mutta 80- ja 90-luvuilla syntyneet tuttavani ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneiden k-päiden sukupolvi. Kehtaavatkin ruikuttaa. Pullamössösukupolvi tarkoitti alunperin nimenomaan 50-luvulla syntyneitä, ja sitä he ovat edelleen.

Ehdotan, että lukaiset edes vähän tuon ajan elämästä. Tuollaista sanaakaan kuin pullamössö ei tunnettu silloin eikä sitä ainakaan ihmisistä käytetty. Pullasta ehkä jos sen kastoi kahviin tai maitoon. 

Pullamössösukupolvesta alettiin puhua 70-luvulla, eli silloin kun nämä 50-luvulla syntyneet olivat teinejä-parikymppisiä, ja sillä tarkoitettiin nimenomaan heitä. Yleensäkin sukupolvista aletaan puhua joillakin nimityksillä silloin kun he ovat nuoria, ei lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.

Niin varmaan kun ei tiedà, että sotavelkaa maksettiin vuosia Venäjälle ja sitten oli koko maata käsittävät yleislakko vuonna 1956. Siinä ei ollut kovin valoisaa aikaa senaikaisille lapsille saatikka aikuisille. Kuinka kehtaatkaan kirjoittaa tuollaista kun et tiedä, millaista oli. Minä tiedän. 1950 syntynyt.

Toi on totta ja lisäksi niitä rintamamiestaloja piti itse maksaa. Lapsia tuli useita ja se vaatetus + kengät + reput. Ei silloin kummemmin vaatteilla koreiltu paitsi mitä äidit itse ompelivat.

Ruokana usein perunaa ja kastiketta ja ruisleipää.

Perunaa, kastiketta ja ruisleipää se oli ruokana 80-luvullakin. Ja vaatteet serkkujen vanhoja tai äidin ompelemia. Sitten koimme laman. En silti ruikuta. Tässä ketjussa ei ole kyse lapsuudesta, vaan koko elämästä. 50-luvulla syntyneet saivat työpaikat nuorena sormia napsauttamalla, ja pitkät työsuhteet, joiden ansiosta korkeampi elintaso kuin millään muulla sukupolvella. Silti valittavat vain kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ottavat laivalle oman kahvinkeittimen mukaan kun eivät raaski ostaa kahvia siellä.

Heillä on okt, 3 vapaa-ajan asuntoa, 2 autoa, metsää, myymättömiä mökkitontteja, eläkkeet enemmän kuin meidän 4-henkisen perheen tulot.

Sieltähän sulle on tulossa sitten perinnöt, josta menee hulppeasti veroja. Metsää jos meinaa myydä,,niin taas haukataan veroa 30 % päältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ottavat laivalle oman kahvinkeittimen mukaan kun eivät raaski ostaa kahvia siellä.

Heillä on okt, 3 vapaa-ajan asuntoa, 2 autoa, metsää, myymättömiä mökkitontteja, eläkkeet enemmän kuin meidän 4-henkisen perheen tulot.

Sieltähän sulle on tulossa sitten perinnöt, josta menee hulppeasti veroja. Metsää jos meinaa myydä,,niin taas haukataan veroa 30 % päältä.

Niin ja asuntojen mahd. Myyntivoitostakin menee veroja, joten turha haaveilla isoista voitoista tuollakaan alueella varsinkin, jos köyhät näyttää sitä mitä tällä,hetkellä monin paikoin.

Ei 70-luvulla syntyneistä puhuttu pullamössöinä vaan heistä puhuttiin uusavuttomana sukupolvena.

Anoppi on tuollainen. On velaton kolmio keskustassa, kesämökki ja auto mutta voivoi kun saisitte vähän mummua avustaa kun ei minun pienellä eläkkeellä pärjää! Meillä velkaa asunnosta, mummu todellakin elää leveämmin kuin me. Ja pakko on asua nimenomaan keskustassa siinä omassa kolmiossa yksinään. 

On näissä paljon yhteisiä piirteitä. Sellaista pitävät itsestäänselvyytenä, mistä meikäläinen ei uskalla haaveillakaan. Vielä saavat mukavasti julkista terveydenhoitoa, saa nähdä miten meidän nuorempien käy

Eivät ole.

Mun vanhemmat on fiksuja, luovia, kannustavia, auttavaisia, rehellisiä, aitoja.... ei lainkaan aloittajan kaltaisia piirteitä.

Ahneita ja kitsaita. Saatu isot perinnöt, silti jouluna ei voi ostaa sekä peruna- että lanttulaatikkoa, kun on niin kallista, että vielä juhannuksenakin muistellaan kinkun kilohintaa. Samoin juovat halvinta maitoa ja kärsivät vatsavaivoista, kun laktoositon maito maksaa sen 60s enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden vanhemmat käyttäytyvät näin, ovatko he myös kovia arvostelemaan teidän elämän valintojanne? Kulutustanne, omaisuuttanne, tms?

Ihanaa että on vertaistukea.

Kyllä! Kun kerroin että olemme ostaneet perheellemme uuden kodin ( piti ostaa isompi, jotta 4 henkinen perheemme mahtuu) niin isäni kyseli lainasta. Kerroin että otimme lainaa noin 150 tuhatta euroa hieman yli 200 tuhatta maksaneeseen asuntoon. Tämä on siis Helsingissä.

Isäni taivasteli miten paljon jouduinkaan ottamaan lainaa! Ei hän ottanut kuin alle 100 tuhatta MARKKAA uuteen omakotitaloon! Yritin selittää että tuolla 200 tuhannella saimme kerrostaloneliön lähiöstä ja 150 t lainaa on hyvin kohtuullinen laina Helsingissä, edullisemmin ei oikein voi asua perheen kanssa. Mutta ei, silmienpyörittelyä riitti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhukset keksi sen, että heille pitäisi alkaa maksaa takaisin tavaroista, joita ovat joutuneet meille ostamaan kun olimme pieniä ja nuoria. Kuten useammat sukset, luistimet, koulutarvikkeita. Ajokortin ajoin luojan kiitos omilla kesätyötienesteillä.

Samaten, annoin heille autoni käyttöön ilmaiseksi. Nyt kummallakaan ei ole enää ajokorttia ja opiskeleva nuoreni tarvitsisi autoa itselleen. Rahaa pitää kuulemma laittaa väliin, että saan itse ilmaiseksi lahjoittamani auton takaisin.

Eivät ole köyhiä, molemmat koko ikänsä olivat hyvissä töissä ja kunnan viroissa. Hyvät eläkkeet, ei velkoja.

Tuossa on oikein kunnon perseilyä. Vähän oma moka, kun noin vain luovutit auton, mutta käsittämätöntä ahneutta silti.