Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat tämmöisiä?
25.10.2022 |
Valitetaan jatkuvaa köyhyyttä ja kurjuutta. Ei ole varaa ylimääräiseen, laskuja voivotellaan ja sähköä kauhistellaan.
Sitten kuitenkin on 3 ulkomaan matkaa varattu ensi keväälle, joista jokainen kestää 2-3 viikkoa. Ostetaan uusia kodinkoneita 500€-1000€/kpl hintaan, hankitaan uusinta elektroniikkaa puhelimia myöten, autoissakin hintalaput hipoo lähempänä asuntolainan luokkaa kuin kierrätyskeskusta. Kaupasta lähtee mukaan sisäfileet, kalat ja muut herkut hintalappuun katsomatta.
Onko tämä joku sukupolven asia? Aina pitää vaan valittaa kurjuutta, vaikka asiat olisi hyvin? Vai onko tämä jonkinsortin nuppivika?
Köyhyys on kuulema suhteellista.
Hävettää aivan julmetusti omien vanhempien käytös, kun tätä nurinaa harrastetaan paikasta riippumatta.
Kommentit (121)
Kait se menee niin että henkisesti köyhät kokevat olevansa köyhiä myös materiaalisesti vaikka tuloja/varakkuutta olisikin. Toisaalta kyllä nämä nuukailijoiden perilliset saavat hyvät perinnöt aikanaan, tosin nää pihihousut saattavat elää kasi- ysikymppisiksi ja lapset ovat itsekin jo eläkeiässä mutta no lapsenlapsille kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän meitä ihmisiä olen "joka junaan" niin vanhemmissa kuin lapsissakin?!
- Ymmärrän aikuisia lapsia, jotka elävät ruuhkavuosia, maksavat asuntolainaa, lasten päivähoitomaksuja ym. Monella saattaa olla tiukkaa. Tällöin katse kääntyy omien vanhempien suuntaan, jotka näyttävät "elävän leveästi". Nämä aikuiset lapset ehkä odottavat taloudellista tukea näiltä 50-luvun vanhemmiltaan?
- Ymmärrän myös näitä 50-luvun vanhempia. Ovat elättäneet ja kasvattaneet lapsensa (ilman yhteiskunnan tukia) ja nyt heillä on mahdollisuus nauttia taloudellisesti vapaammasta elämästä. Eivätköhän he ole jo taloudellisen panoksensa omille lapsilleen antaneet?
Eikös näistä kommenteista just lue etteivät nauti taloudellisesta vapaudesta (toki jos materian kerryttämisen ajattelee taloudellisena vapautena) vaan valittavat ja nuukailevat. Koskaan ei oo tarpeeksi ja ollaan kateellisia jos jollakin on paremmin tai enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole.
Köyhyyttä valittavat lähelläni pääosin 80-luvulla syntyneet perheelliset asuntovelkaiset, joilla on 2 sähköautoa, kalliit harrastukset ja viikonloppulomia Euroopassa. Ei ole rahaa, ei ole aikaa, lapset valvottaa eikä omat vanhemmat ymmärrä antaa isoista eläkkeistään (1400 e/kk netto) lapsilleen rahaa tai vapaa-ajastaan (hoidettavana muutama yli 80v dementikko) lastensa perheille aikaa.
Miksi suomalainen 40v ikäinen on köyhä, kun tulot on 6000 e/kk?
Siitä menee puolet veroa ja lopulla maksetaan sitten siitä että on varaa yksityisiin palveluihin joita veroilla ei saa.
se on kyllä ihan totta, että pienempää ansiotuloa saavat eivät ymmärrä kuinka marginaalinen isompikin ero on nettotuloissa lopulta. Ystäväni tienaa hoitajana n 3000-3400 brutto, minä 4700. Hän oikeasti yllättyi kun kuuli nettotuloni. Oli ajatellut, että mulla on kuukaudessa puoltoista tonnia enemmän rahaa käytettävänä (ei ole, on kuukaudesta riippuen 800-400).
Tuota palveluasiaa en kyllä allekirjoita. Olisiko asuinpaikasta riippuvainen asia, mutta hyvin on ollut täällä päivähoitopaikat, ip-kerhot ja terveydenhuollon palvelut. Työterveydestä aina laittavat julkiselle kun on jotain nuhaa monimutkaisempaa vaivaa.
Ei, eivät valita, vaikka rahaa ei aina ole noihin aloituksessa kuvaamiisi asioihin.
Sodan jälkeen syntyneissä suurissa ikäluokissa on paljon tuonkaltaisia marisijoita mutta varmasti löytyy myös 50-luvulla syntyneistä vastaavia. Puhutaan ns. oikeutuksen tunnelukosta. Kärsivät lapsuudessaan vaillejäämisestä aineellisella ja henkisellä tasolla ja tätä vaillejäämistään velkovat loppuelämänsä.
Ovat ikäänkuin juuttuneet henkisesti menneeseen. Siksi valittelevat kurjaa lapsuuttaan ja kitisevät köyhyyttään vielä vanhoinakin yltäkylläisyyden keskellä. Mikään ei riitä täyttämään sitä vaillejäämisen kokemusta ja traumaa. Siksi ovat usein ahneita ja itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt 50-luvulla, isä 40-luvulla, äiti on se joka aina valittaa köyhyyttä ja kurjuutta ja tämä hintojen nousu on aiheuttanut tuon valituksen pahenemisen entisestään. Ymmärtäisin jos oikeasti olisi kyse siitä ettei rahaa ole. Rahaa on, velattomat ok-talot, metsää, sijoitusasuntoja ja säästöjä. Suorastaan v*tuttaa tuo, pitää elää kaalilla ja potatilla asenne kun voisi elää ihan normaalisti. Ihmetellä pitää mitä varten niitä rahoja säästellään?! Oma tilanne on työttömyyden takia vähän haastava tällä hetkellä, mutta heiltä ei kärsi pyytää apua koskaan, kun "köyhiä" ovat. En ole heidän rahojaan kärkkymässä, mutta olisi kiva jos vanhemmat olisivat sellaisia keneltä voisi hädän hetkellä pyytää muutaman satasen lainaan ja se olisi ok..
Kuulostaa tutulta. oma isä on 40-luvun lapsia, varakas mutta vaatimaton. Äiti 50-luvun ja oikea harakka keräämään kaikkea kiiltävää :D Äiti on aina valittanut rahan puutetta, vaikka elävät todella hyvää elämää matkustellen, mökkeillen ja kyllä, kuluttaen: Äiti harrastaa shoppailua kun ei muuta ajanvietettä aina oikein keksi. Huomaan, että hän jotenkin säälii minun ja siskoni vaatimatonta elämää, meistä kun ei kumpikaan ole oikein kulutusmyönteinen, eikä velanotto houkuta. Laskeskelee jo minkä maljakon tai korun antaa ja kummalle sitten joskus, ei vissiin oikein hiffaa, ettei meistä kummallekaan olisi niin väliksi ottaa mitään roinaa nurkkiin, vaikka ois kuinka designia.
Yksi mikä on aina ihmetyttänyt.. kuinka sama pariskunta voi äänestää demareita oikein niin kuin fanaattisesti, vihata vähintään yhtä fanaattisesti kokoomusta, mutta valittaa aivan loputtomasti verojaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.
Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.
Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.
Niin varmaan kun ei tiedà, että sotavelkaa maksettiin vuosia Venäjälle ja sitten oli koko maata käsittävät yleislakko vuonna 1956. Siinä ei ollut kovin valoisaa aikaa senaikaisille lapsille saatikka aikuisille. Kuinka kehtaatkaan kirjoittaa tuollaista kun et tiedä, millaista oli. Minä tiedän. 1950 syntynyt.
Toi on totta ja lisäksi niitä rintamamiestaloja piti itse maksaa. Lapsia tuli useita ja se vaatetus + kengät + reput. Ei silloin kummemmin vaatteilla koreiltu paitsi mitä äidit itse ompelivat.
Ruokana usein perunaa ja kastiketta ja ruisleipää.Perunaa, kastiketta ja ruisleipää se oli ruokana 80-luvullakin. Ja vaatteet serkkujen vanhoja tai äidin ompelemia. Sitten koimme laman. En silti ruikuta. Tässä ketjussa ei ole kyse lapsuudesta, vaan koko elämästä. 50-luvulla syntyneet saivat työpaikat nuorena sormia napsauttamalla, ja pitkät työsuhteet, joiden ansiosta korkeampi elintaso kuin millään muulla sukupolvella. Silti valittavat vain kaikesta.
Mulla on ollut useampi nyt jo eläköitynyt työtoveri, joka on valitellut jokainen samaa asiaa: ennen vanhaan (lue:kun he aloittivat työelämässä) opetettiin ja perehdytettiin työt kunnolla ja sai rauhassa opetella. Nyt pitäisi kaikki osata heti automaattisesti ekana päivänä. He ovat itse kertoneet, että eihän sitä ennen mitään osattu kun tultiin töihin, töihin kasvettiin. Näistä pisimpään on olleet samassa työpaikassa 2 kollegaa, molemmat 50 vuotta.
Ei siitä pääse mihinkään, että pitkäjänteinen työuran rakentaminen on nykyisin huomattavasti vaikeampaa ihan itsestä riippumattomista syistä ja ansiot jää pienemmiksi. Työelämän vaatimustaso on 50-lukulaisten nuoruudesta kasvanut exponentiaaliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-luvulla syntyneet todella pienituloiset vanhemmat ovat olleet viimeksi ulkomailla 80-luvulla. Elävät vaatimattomasti. Äiti osti juuri uuden 180 euron puhelimen, kun edellinen lakkasi toimimasta. Käyvät kaupassa punalappuaikaan. Sisäfilettä en ole heidän ruokapöydässään koskaan nähnyt. Isä tykkää kyllä syödä äidin leipomaa pullaa.
Sähkön hinnasta ovat todenneet, että pitää käyttää mahdollisimman vähän ja katsoa miten käy. "Ei meillä ole mitään hätää", vastaavat kun heille tarjoaa taloudellista apua.
Mun vanhemmat samanlaisia (syntyneet kumpikin 1956) paitsi eivät ole koskaan olleet ulkomailla.
Huh.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän meitä ihmisiä olen "joka junaan" niin vanhemmissa kuin lapsissakin?!
- Ymmärrän aikuisia lapsia, jotka elävät ruuhkavuosia, maksavat asuntolainaa, lasten päivähoitomaksuja ym. Monella saattaa olla tiukkaa. Tällöin katse kääntyy omien vanhempien suuntaan, jotka näyttävät "elävän leveästi". Nämä aikuiset lapset ehkä odottavat taloudellista tukea näiltä 50-luvun vanhemmiltaan?
- Ymmärrän myös näitä 50-luvun vanhempia. Ovat elättäneet ja kasvattaneet lapsensa (ilman yhteiskunnan tukia) ja nyt heillä on mahdollisuus nauttia taloudellisesti vapaammasta elämästä. Eivätköhän he ole jo taloudellisen panoksensa omille lapsilleen antaneet?
Käsittääkseni kukaan ei täällä odottanut taloudellista tukea vanhemmiltaan, vaan päivitteli sitä että nämä vanhemmat odottavat sitä lapsiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat yli 70v. ja eivät ole tuollaisia. Eivät valita mutta ovat vähävaraisia. Ei ole omaisuutta. Heidän työeläke netto on 900+1000. Toinen kun kupsahtaa niin toisella on nykyistä ikävemmät olot.
Eihän se vaikka tienaa miljoonan kuussa, onhan sitä köyhä jos laittaa kaksi miljoonaa menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.
Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.
Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.
Niin varmaan kun ei tiedà, että sotavelkaa maksettiin vuosia Venäjälle ja sitten oli koko maata käsittävät yleislakko vuonna 1956. Siinä ei ollut kovin valoisaa aikaa senaikaisille lapsille saatikka aikuisille. Kuinka kehtaatkaan kirjoittaa tuollaista kun et tiedä, millaista oli. Minä tiedän. 1950 syntynyt.
Toi on totta ja lisäksi niitä rintamamiestaloja piti itse maksaa. Lapsia tuli useita ja se vaatetus + kengät + reput. Ei silloin kummemmin vaatteilla koreiltu paitsi mitä äidit itse ompelivat.
Ruokana usein perunaa ja kastiketta ja ruisleipää.
Niin, piti piti sitä ja tätä, mutta selvittiin. Älä aina ruikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.
Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.
Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.
Niin varmaan kun ei tiedà, että sotavelkaa maksettiin vuosia Venäjälle ja sitten oli koko maata käsittävät yleislakko vuonna 1956. Siinä ei ollut kovin valoisaa aikaa senaikaisille lapsille saatikka aikuisille. Kuinka kehtaatkaan kirjoittaa tuollaista kun et tiedä, millaista oli. Minä tiedän. 1950 syntynyt.
Siinä kanssa oikein ruikuttaja. Kyllä tiedän sotavelat ja muut. Häpee itte. Asenteesta kaikki kiinni. Kauheaa, kun on koettu positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 50-luvulla syntynyt, mutta en tunnista itseäni ap:n kuvauksesta.
En ruikuta köyhyyttä. Laskut maksat nurisematta sitä mukaan kun niitä tulee, nehän ovat palveluista joita olen itse hankkinut hintojen vertailun jälkeen. Sähkön hinta harmittaa, mutta ei se kiroilemalla siitä muutu.
Ulkomailla kävin viimeksi 4 - 5 vuotta sitten ja varsinaisia aurinkolomamatkoja olen tehnyt eläessäni 4 tai 5, kaupunkilomia tai kaukomatkoja en yhtään, aikaisemmin teimme muutamia automatkoja Saksaan. Uusi kodinkone ostetaan kun edellinen menee rikki, ei niitä kannata nykyisin korjata. Perheessämme on kaksi autoa, vuosimalliltaan 2019 ja 2020. Toinen niistä on premium-auto, toinen taas pieni kauppakassi. Ruokaostoksemme ovat halpaa perusmättöä tarjouksista.
Aikaisemmin elämämme oli hyvinkin tiukkaa, mutta nykyisin pärjäämme. Tietysti kymmenien prosenttien hinnanousu harmittaa, mutta enemmän minä suren sitä lapsemme osalta. Olemme myös auttaneet häntä rahallisesti silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla 50-luvulla syntyneillä ole edes suuria eläkkeitä, mutta eivät he silti valita, vaikka olisi kuinka tiukkaa. Asunnostakin on pidettävä huolta ja tarvittaessa remontoitava, ettei se ränsistyisi ja jäisi sitten jälkipolven huoleksi. Ja jota myös tarvittaessa vielä avustamme vähistä varoistamme. Elämme muutenkin vaatimattomasti, eikä se ole ongelma.
Ei ole suurta eläkettä ja ei ole omaisuutta.
mulla on 50-l. syntyneitä sukulaisia ja vanhemmat, joissa esiintyy seuraavaa:
-Syö vain kaurapuuroa "kun muuhun ei ole varaa" vaikka tehnyt rahakkaan uran ja ollut säästeliäs koko elämän
-"Ei ole varaa" ostaa uusia kenkiä vaikka on suurmaanomistaja ja ostaa kyl autoja ja koneita
-Varakkaat ihmiset, joilla "ei ole varaa" ostaa lapselleen tarvitsemaansa läppäriä, vaikka heillä on varaa autoihin/useampiin matkoihin vuodessa/aina lohifileeseen jne.
Mun äiti on oikeastaan jo aika koominen "köyhyytensä" kanssa. Tämä köyhyys ilmenee aina joulun alla. Joka kerta sama laulu: "Nyt mulla on niin tiukkaa, että lapsenlapsille ostan vain 20 euron lahjan jokaiselle (lapsenlapsia on 5), hirveä rahatilannne, kun korot nousee ja sitä ja tätä..." Ja sitten rouva matkustaa Espanjaan kahdeksi kuukaudeksi pelaamaan golfia ja tietenkin samana vuonna on myös Lapin matkoja, Kreikan matkoja, uusi auto ostettu ym ym....
Vierailija kirjoitti:
Ahneiden k-päiden sukupolvi. Kehtaavatkin ruikuttaa. Pullamössösukupolvi tarkoitti alunperin nimenomaan 50-luvulla syntyneitä, ja sitä he ovat edelleen.
Pyh, olet vain kateellinen heille, jotka ovat omalla työllään ja taitavalla taloudenhoidolla vaurastuneet. Luuletko, että sossun luukulla ovat kärkkyneet? Eivät kaikki köyhyydestä valita, mutta eivät varoillaan kehuskelekaan, ja työtä on pitänyt aina ottaa vastaan mitä on tarjottu pitkin vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on tosi yleistä yleensä suomalaisilla. Mun vanhemmat on syntyneet 1940-luvulla ja joo, rahasta valittaminen on lempipuheenaiheita, vaikka asuvat hienossa talossa, ajavat mersulla, niillä on sijoituksia en edes tiedä kuinka paljon, matkustelevat, on purjevene. Huvittaa kun jaksavat olla katkeria vielä siitäkin, miten silloin kun he lapsensa kasvattivat ei saanut mitään näitä nykyajan tukia, ei ollut kotihoidontukia eikä mitään, ja opinnotkin piti rahoittaa yksityishenkilön takaamalla lainalla ei ollut valtiontakausta jne. Mutta ne nauttivat tuosta vääryyksien ajattelemisesta ja surkeilusta joten siitä vaan, pitäkööt huvinsa :D
Ovat vetreitä kasikymppisiä kun purjehditaan ja matkustetaan. En taida uskoa juttuasi.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän meitä ihmisiä olen "joka junaan" niin vanhemmissa kuin lapsissakin?!
- Ymmärrän aikuisia lapsia, jotka elävät ruuhkavuosia, maksavat asuntolainaa, lasten päivähoitomaksuja ym. Monella saattaa olla tiukkaa. Tällöin katse kääntyy omien vanhempien suuntaan, jotka näyttävät "elävän leveästi". Nämä aikuiset lapset ehkä odottavat taloudellista tukea näiltä 50-luvun vanhemmiltaan?
- Ymmärrän myös näitä 50-luvun vanhempia. Ovat elättäneet ja kasvattaneet lapsensa (ilman yhteiskunnan tukia) ja nyt heillä on mahdollisuus nauttia taloudellisesti vapaammasta elämästä. Eivätköhän he ole jo taloudellisen panoksensa omille lapsilleen antaneet?