Onko teidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat tämmöisiä?

Omat vanhemmat ei oo tuollaisia. Heillä ei oo liikaa ylimääräistä rahaa, mutta eivät valita koskaan. Miehen vanhemmat, etenkin äitinsä on juuri tuollainen. Pahimmasta päästä. Todella ärsyttävää kuunneltavaa. Ajaa hienolla autolla, omistaa muutaman asunnon, reissaa ulkomailla, mutta silti kehtaa valittaa kuinka ei ole rahaa ja on niin köyhä.

Mutta ei tämä ehkä ole vain tuon ikäluokan juttu. -80-luvulla syntynyt ystäväni on aivan samanlainen.

Riittäisikö vähemmän? Vaatimattomammat puitteet? Ehkä silloin jäisi säästöön, jos nappulasta on puutetta. Syöhän tuollainen ihmistä, ilmastoa, energiaa ja jäljellä olevia elinvuosia. Entä omaisuuden huoltaminen, miten sille jää aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muakin ihmetyttää mihin vanhempieni rahat oikein menee. Eivät matkustele, asuvat talossa jonka asuntolaina on maksettu aikoja sitten. Rahaa tulee eläkkeellä heillä yhteensä noin neljä tonnia. Eikä tietenkään ole enää mitään lapsia elätettävänä. Kyllä sillä rahalla pitäisi jo pärjäillä. Itse olen koko ajan maksanut asuntolainaani yksin ja maksan sitä edelleen 1600€ palkastani ja minäkin jotenkin pärjään. Ymmärrän että heitä harmittaa hintojen nousu, mutta mua säälittää enemmän nuoret. Heitä se eniten koskee, eikä vanhoja ihmisiä, joilla on jo kaikki talot ja autot maksettu.

Ehkä he elävät markkahinnoittelun aikaa. Eivät ole sisäistäneet euroja.

Tutulta kuulostaa.

Minun äitini juuri selitti puhelimessa, miten oli tavannut entisen lukioaikaisen kaverini äidin kaupassa (eläkeläisiä molemmat siis). Olivat vaihtaneet kuulumisia ja miten tämä entisen kaverini äiti oli kertonut lapsensa uudesta työpaikasta (ihan perus toimistoduuni, kun kuulin mikä homma, palkka varmaan jotain 3500 e). Kuulemma olivat sitten yhdessä taivastelleet, miten on niin törkeän iso palkka, että nousee päähän, on "isompi kuin meidän eläkkeet". Öö, no onko se ruuhkavuosia elävälle kolkyt plus - vuotiaalle suurin synti, kyllä sitä rahaa kuluukin... Enemmän kuin eläkeläisillä, joilla kyseisillä rouvilla velattomat okt, autot uutta vuosimallia, mökit ja metsäomaisuutta.

Kyllä. Isäni osti kakkosasunnon Espanjasta nyt eläkepäivilleen ja auton sinne myös.

Pyysi minua perheeni kanssa sinne käymään, mikä oli ihan kiva juttu, mutta tullessani minun olisi kuulemma pitänyt tuoda meidän lasten leluja ja muita lastentarvikkeita ( potta, sänky, syöttötuoli yms. ja jättää ne sinne, jotta heillä olisi siellä valmis lastenhuone sitten.

Sanoin ettei meillä ole ylimääräisiä tavaroita, jotta voisimme sisustaa heille sinne lastenhuoneen lastenlapsille. Ei minulla ole varaa ostaa kaikkea tuplana sinne. Emmehän me kuitenkaan siellä käy kun nyt yhden viikon kerran. Viemme mukanamme mitä tarvitsemme ja tuomme tavaramme takaisin sieltä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Minun äitini juuri selitti puhelimessa, miten oli tavannut entisen lukioaikaisen kaverini äidin kaupassa (eläkeläisiä molemmat siis). Olivat vaihtaneet kuulumisia ja miten tämä entisen kaverini äiti oli kertonut lapsensa uudesta työpaikasta (ihan perus toimistoduuni, kun kuulin mikä homma, palkka varmaan jotain 3500 e). Kuulemma olivat sitten yhdessä taivastelleet, miten on niin törkeän iso palkka, että nousee päähän, on "isompi kuin meidän eläkkeet". Öö, no onko se ruuhkavuosia elävälle kolkyt plus - vuotiaalle suurin synti, kyllä sitä rahaa kuluukin... Enemmän kuin eläkeläisillä, joilla kyseisillä rouvilla velattomat okt, autot uutta vuosimallia, mökit ja metsäomaisuutta.

Niin ja se 30+ maksaa myös palkastaan niitä eläkkeitä...

Tuo hamstraaminen ja elintasokilpailu on jäänyt pysyväksi luonteenpiirteiksi joillekin ihmisille.

Pitää koko ajan kasvattaa tavara-arsenaalia, ettei jäädä jälkeen ja sitä kautta köyhdytä.

Köyhyys on juurikin aineellista puutetta.

Kuitenkaan mikään ei riitä. Rahankin pitäisi lisääntyä siinä sivussa.

Ja hintojen vertailu on noloa, koska se kertoo rahapulasta ja nuukuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo hamstraaminen ja elintasokilpailu on jäänyt pysyväksi luonteenpiirteiksi joillekin ihmisille.

Pitää koko ajan kasvattaa tavara-arsenaalia, ettei jäädä jälkeen ja sitä kautta köyhdytä.

Köyhyys on juurikin aineellista puutetta.

Kuitenkaan mikään ei riitä. Rahankin pitäisi lisääntyä siinä sivussa.

Ja hintojen vertailu on noloa, koska se kertoo rahapulasta ja nuukuudesta.

Lisäksi aineellinen puute vie henkisen kehityksen, mikä tarkoittaa tietämätöntä, köyhäintalo-tason päähänpotkittavaa ihmistä.

Mun 50-luvulla syntyneet todella pienituloiset vanhemmat ovat olleet viimeksi ulkomailla 80-luvulla. Elävät vaatimattomasti. Äiti osti juuri uuden 180 euron puhelimen, kun edellinen lakkasi toimimasta. Käyvät kaupassa punalappuaikaan. Sisäfilettä en ole heidän ruokapöydässään koskaan nähnyt. Isä tykkää kyllä syödä äidin leipomaa pullaa.

Sähkön hinnasta ovat todenneet, että pitää käyttää mahdollisimman vähän ja katsoa miten käy. "Ei meillä ole mitään hätää", vastaavat kun heille tarjoaa taloudellista apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

1950-luvulla syntyneet eivät ole nähneet sotaa.

Vuonna 1968 eli olivat aikuisia, eli 18 vuotiaita ja lähtivät lukiosta yliopistoihin.

Kansakoulun käyneet lähtivät ammattikouluun 15-16 vuotiaina, eli 1965-1966.

Ja myöhemmin 1950-luvulla syntyneet tietenkin mylhemmin.

1950 luvulla syntyneet näkivät sodanjälkeisen ajan, joilla Suomi alkoi nousta ja kehittyä.

Sota loppui toukokuussa 1945.

Tämä. Nykypolvet eivät osaa laskea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Isäni osti kakkosasunnon Espanjasta nyt eläkepäivilleen ja auton sinne myös.

Pyysi minua perheeni kanssa sinne käymään, mikä oli ihan kiva juttu, mutta tullessani minun olisi kuulemma pitänyt tuoda meidän lasten leluja ja muita lastentarvikkeita ( potta, sänky, syöttötuoli yms. ja jättää ne sinne, jotta heillä olisi siellä valmis lastenhuone sitten.

Sanoin ettei meillä ole ylimääräisiä tavaroita, jotta voisimme sisustaa heille sinne lastenhuoneen lastenlapsille. Ei minulla ole varaa ostaa kaikkea tuplana sinne. Emmehän me kuitenkaan siellä käy kun nyt yhden viikon kerran. Viemme mukanamme mitä tarvitsemme ja tuomme tavaramme takaisin sieltä kotiin.

Heh meillä vähän sama juttu pienemmässä mittakaavassa. Meidän olisi pitänyt ostaa ja viedä appivanhempien pihassa olevaan vanhaan hiekkalaatikkoon uudet hiekat ja hiekkalelut. He eivät niitä kuulemma hanki. Emme kyllä olleet pyytäneetkään, sillä meillä on omassa pihassa hiekkalaatikko lapsillemme. Appivanhempien hiekkalaatikko voi mun puolesta kasvaa edelleen heinää.muuten kyllä laittavat pihaansa ja remontoivat yms

Vierailija kirjoitti:

Mun 50-luvulla syntyneet todella pienituloiset vanhemmat ovat olleet viimeksi ulkomailla 80-luvulla. Elävät vaatimattomasti. Äiti osti juuri uuden 180 euron puhelimen, kun edellinen lakkasi toimimasta. Käyvät kaupassa punalappuaikaan. Sisäfilettä en ole heidän ruokapöydässään koskaan nähnyt. Isä tykkää kyllä syödä äidin leipomaa pullaa.

Sähkön hinnasta ovat todenneet, että pitää käyttää mahdollisimman vähän ja katsoa miten käy. "Ei meillä ole mitään hätää", vastaavat kun heille tarjoaa taloudellista apua.

Mun vanhemmat samanlaisia (syntyneet kumpikin 1956) paitsi eivät ole koskaan olleet ulkomailla.

Ei ole. 

En tiedä kun omat vanhempani 1930-luvun lapsia. Ehkä tuo on joku viiskytlukulaisten rikkaiden juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole siitä iästä kiinni. Se nyt vaan tuntuu olevan tätä päivää, että suurin osa ihmisistä haluaa kaiken ja mitään rajoja ei enää ole. Mihinkään ei olla tyytyväisiä. 

Ja varsinkin tuosta nuoremmat ovat tuollaisia.

Kyllä on typeryyden huippua ihmetellä, että "mihin niiden rahat oikein menee". Oikein

kyttääjäsukupolvet meneillään parhaillaan.

En jaksanut lukea, mutta äitini valittelee aina vähiä rahojaan. En suoraan sanottuna usko, että tilanne on ihan niin dramaattinen kuin antaa aina ymmärtää. Hän ei yksinkertaisesti vain ole kiinnostunut shoppailusta eikä sisustamisesta, tämän siis tiedän, koska tunnen hänet. Ei ole koskaan ajanut korttia eli ei tietenkään autoakaan ole omistanut. Kyllä uskon, että hänellä on paljon enemmän rahaa kuin antaa ymmärtää. Kohta sitä tulee lisää, kun hän saa perinnön ja vakuutusrahoja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

Sodan jälkeen ei ollut mitään ankeaa aikaa. Aurinko paistoi, sota oli loppunut, se oli valtava helpotus. Ihmiset olivat ahkeria, äärimmäisellä positiivisella mielellä eläviä ja toimivia. Meille lapsille saatiin kaikki asiat järjestettyä. Oli siistiä ja valoisaa. Ei ollut puutetta. Ihmiset todella toimivat iloisella ja optimistisella mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat myös harvinaisen ahneita. Aina pitää saada kaikki. Oikein hävettää heidän käytöksensä. Pihassa pitää olla se kallis ja kiillotettu auto, että naapurit ovat varmasti kateellisia jne.  

Onpa hyvä, että tuhlaavat rahansa, tuommoiselle kateellisille penskalle eivät taatusti halua jättää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Minun äitini juuri selitti puhelimessa, miten oli tavannut entisen lukioaikaisen kaverini äidin kaupassa (eläkeläisiä molemmat siis). Olivat vaihtaneet kuulumisia ja miten tämä entisen kaverini äiti oli kertonut lapsensa uudesta työpaikasta (ihan perus toimistoduuni, kun kuulin mikä homma, palkka varmaan jotain 3500 e). Kuulemma olivat sitten yhdessä taivastelleet, miten on niin törkeän iso palkka, että nousee päähän, on "isompi kuin meidän eläkkeet". Öö, no onko se ruuhkavuosia elävälle kolkyt plus - vuotiaalle suurin synti,

kyllä sitä rahaa kuluukin... Enemmän kuin eläkeläisillä, joilla kyseisillä rouvilla velattomat okt, autot uutta vuosimallia, mökit ja metsäomaisuutta.

Niin ja se 30+ maksaa myös palkastaan niitä eläkkeitä...

Juu, juu. Varmaan suurin menoerä.