Miksi Suomessa työpaikoilla kytee kauhea kiusaamiskulttuuri???

En usko, että kiusaaminen on se työpaikkojen ongelma. Todellinen ongelma on se, että on suuri joukko ihmisiä, jotka luulevat olevansa kiusattuja joka ikisessä työpaikassa, johon menevät. Nämä henkilöt tekevät normaalien ihmisten olon vaikeaksi kun koko ajan pitää olla kuin kusi sukassa, ettei kiusaantuja saa vettä myllyynsä.

Naisista se lähinnä johtuu. Miehillä ei ole ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se näkyy työelämässäkin, että yhteiskuntamme suosii yksilökeskeisyyttä ja yhteisöllisyyttä vähennetään kynsin hampain. Jo päiväkodeissakin kilpaillaan ja yksilöitä korostetaan, sama jatkuu aina lukioon ja ammatillisiin opintoihin saakka. Porukka suorittaa elämänsä yksin. Näin ei opita kunnioittamaan toisia. Narsistiset piirteet korostuvat.

Jotenkin tuntuu että työpaikoilla kaikki, johtoa myöten ovat väsyneitä ja voivat huonosti. Vaatimukset ja paineet on kauheita.

Huono fiilis ja kireys tarttuu. Ihmiset alkaa riidellä ja nokitella väsyneinä ja turhautuneina toisiaan.

Ns hdf = hyvä duuni fiilis on kadonnut. Osa porukkaa mököttää jo kolmatta vuotta kotitoimistoilla jollon taas yhteisöllisyy, hyvät käytöstavat ja muiden arvostus katoavat.

Hyvä pointti tuo yksilökeskeisyys. Siinä ei olisi sinällään mitään vikaa, jos työpaikoillakin voisi työskennellä yksin. Mutta kun työelämässä yhä useammin pitää tehdä tiimityötä, siihen konseptiin yksilökeskeisyys ei oikein sovi. Tiimityö on kuin talkoovoimin talon rakentamista: jokainen tekee ja kaikilla on yhteinen tavoite, johon pyritään.  Talkootyössä ei kilpailla siitä, kuka tekee eniten ja/tai nopeiten. 

Vierailija kirjoitti:

P*ska valuu alaspäin.

Tää on muuten totta. Kun on hyvä pomo, kiusaajat lähtee työpaikalta, eikä ketään kiusata. Kun on sairas kiusaaja pomona, kaikki ovat helisemässä, ja kiusattavat lähtevät vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikassa on kiva tunnelma, samoin kaverieni työpaikoilla. Mistä löydätte näitä ankeita työpaikkoja? Voiko yhteinen nimittäjä olla muista valittava itse?

Taidat itse olla kiusaaja. Tuo asenne, että kiusaaminen on kiusatun oma vika on todella oksettava.

Niin, saman ajattelutavan mukaan auton alle jäänyt on itse syyllinen, koska sattui ylittämään tietä suojatien kohdalla. Tai murhattu henkilö on syyllinen siihen, että kuoli puukon iskuihin, luotiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 80-luvun alusta aina vuoteen 2020 saakka. Ilmapiiri oli 1980 - 2000 mukavaa, kannustavaa ja selkeät tehtäväkuvat ja roolitukset olivat. Noin vuodesta 2000 mukaan nousi itsekkäitä, oman edun haalioita, kampittavia työtovereita ja esimiehiä. Paljon yhteisiä kokouksia, jotka eivät antaneet mitään, söivät vain työaikaa. Ahdistuin tuossa kohtaa ja aloin vaihtamaan työpaikkoja sekä siirryin pääkaupunkiseudulle. Kaikkialla sama. Pari vuotta sitten jäin varhennetulle eläkkeelle kun en enää kestänyt henkisesti huonoja työoloja. Jälki kuitenkin jäi, painajaisia ja pää 'poksahtamassa'. Eli komppaan aloitusta. Aika paljon on pielessä työpaikkojen ilmapiirissä, johtamisjärjestelmissä, ym. kaikki perustuu kiusaamiseen, arvosteluun ja  vähättelyyn.

Totta.

Kiusaamuskulttuuri perustuu siihen suomalaiseen pohjattomaan kateuteen. Pitää täysin paikkansa, että moni on valmis maksamaan satasen siitä, että joku ei saa viittäkymppiä. Sama pätee aineettomaankin hyötyyn tai vaikka ihan hyvään mieleen. Se on kertakaikkiaan kauheaa, jos joku viihtyy työssään, tai pärjää muita paremmin asiakkaiden kanssa. Se ei käy! Asialle pitää nopeasti tehdä jotakin. Hei, kiusataan sitä vähän! Näytetään sille! Mikähän se luulee olevansa! Työntekoa hankaloitetaan, työtä sabotoidaan, eristetään porukoista.

Sanat tyypit, jotka tekivät tuota jo hiekkalaatikolla tekevät sitä työelämässä ja tulevat tekemään vielä vanhuksina käppyräisinä sänkypotilaina. Luonnevika ja kateus yhdistelmänä on sellainen, ettei sitä voi kitkeä kenestäkään pois. Sitä on valitettavan paljon. Ainoa, mikä hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä on, että tyyppi aukoo kateuspäissään päätään väärälle henkilölle taksijonossa. Onneksi tätäkin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamuskulttuuri perustuu siihen suomalaiseen pohjattomaan kateuteen. Pitää täysin paikkansa, että moni on valmis maksamaan satasen siitä, että joku ei saa viittäkymppiä. Sama pätee aineettomaankin hyötyyn tai vaikka ihan hyvään mieleen. Se on kertakaikkiaan kauheaa, jos joku viihtyy työssään, tai pärjää muita paremmin asiakkaiden kanssa. Se ei käy! Asialle pitää nopeasti tehdä jotakin. Hei, kiusataan sitä vähän! Näytetään sille! Mikähän se luulee olevansa! Työntekoa hankaloitetaan, työtä sabotoidaan, eristetään porukoista.

Sanat tyypit, jotka tekivät tuota jo hiekkalaatikolla tekevät sitä työelämässä ja tulevat tekemään vielä vanhuksina käppyräisinä sänkypotilaina. Luonnevika ja kateus yhdistelmänä on sellainen, ettei sitä voi kitkeä kenestäkään pois. Sitä on valitettavan paljon. Ainoa, mikä hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä on, että tyyppi aukoo kateuspäissään päätään väärälle henkilölle taksijonossa. Onneksi tätäkin tapahtuu.

Tämä. Totta.

Kateus on suurinta suomessa. Siksi pahuus ja kiusaaminen.

Lisäksi ilkeyttä nostaa suomalaisten köyhyys ja aineelllinen ja HENKINEN PAHOINVOINTI.

Kaikilla mittareilla suomen elintaso ja hyvinvointi menee alaspäin.

Ikävää, säälittävää, kurjaa.

Näin vain on.

Ammattitaidoton, asemastaan epävarma, myötäilijärinkiä suosiva pomo myrkyttää koko työpaikan.

Fiksu pomo = ei kiusaamista

Ei fiksu pomo = toiminta perustuu kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työpaikassa on kiva tunnelma, samoin kaverieni työpaikoilla. Mistä löydätte näitä ankeita työpaikkoja? Voiko yhteinen nimittäjä olla muista valittava itse?

Hienoa kuulla, että sinun ja sinun kavereitasi ei olla kiusattu. Mutta yritä ymmärtää, että se mitä ei tapahdu sinulle tai sinun kavereillesi on arkipäivää monelle muulle. Suomessa yleisesti on suuret työpaikkakiusaamis tilastot.

Näen asian samoin kuin tuo edellinen kirjoittaja. Olen ollut monessa työpaikassa ja lisäksi ollut lyhyitä tai pidempiäkin aikoja konsulttina erityyppisissä työpaikoissa. Missään en ole havainnut työpaikkakiusaamista, kukaan ei ole niissä ikinä valittanut sellaisesta eikä ilmiöstä ole näkynyt pienintäkään merkkiä. En oikein edes ymmärrä millaista työpaikkakiusaaminen voisi olla. Eiväthän aikuiset käyttäydy kuin koululapset.

Ja on turha vetää sitä korttia että olisin itse kiusaaja. Minä olen ujo, kaikille ystävällinen, avulias ja kiltti hissukka, mutta osaan työni, siis aivan varmasti ensimmäinen kohde työpaikkakiusaamiselle jos sellaista jossakin esiintyisi.

Koska on kuppikuntia, ne pitäis hajottaa!! Siis puolet vanhempi työntekijä ilkeilee ja matkii ilkeästi ivaten puhetapaa ja tyyliä ja sanoja,voiko lapsellisempaa olla?? Mikään ei kelpaa seja kaikki on aina pielessä vaikka tekee niinkuin ohjeistettu,sitten kuppikunnat saa tahtonsa läpi, on mieleiset työvuorot,naurua yms mut ootas kun itse kuppikuntaan kuulumaton tulee paikalle niin nauru ja ilo sekä puhe lakkaa, suomi2022.

Vierailija kirjoitti:

Olin sellaisessa työssä jonkin aikaa että vuoronperään 1 kk Ruotsissa ja aina sen jälkeen 1 kk Suomessa.

Ruotsin toimistolla oli aina hyvä ja rento fiilis, sinne oli mukava mennä, kaikki kerääntyivät yhteen mennäkseen lounaalle, keskustelu oli aina avointa, saatiin mielestäni paljon aikaan ja päädyttiin hyviin ratkaisuihin kun kaikki saivat esittää tasapuolisesti mielipiteensä ja ideansa.

Suomen toimistolle ahdisti mennä, monet kyttäsivät toisiaan ja että mitä tekevät ja missä menevät, porukat jättivät piruuttain ihmisiä yksin lounaalle mennessään ja jälkeenpäin kiusasivat että "voih me ei muistettu sua, hehe, no ens kerralla sitten" ja sitten silmän muljautteluja ja veemäisiä virnuiluja toisilleen. Istuttiin näön vuoksi palaveeraamassa vaikka joku teki itsenäisesti päätöksiä ja muut käskettiin mukaan, ja jos ne meni veeduiksi niin sitten siitä syytettiin kaikkia muita, ja se huonon päätöksen tekijä ylennettiin parempaan hommaan ja pois siitä sen hetkisestä jos useampi valitti. Eli huonoista päätöksistä sai vaan paremman viran, mutta hei tuohan pätee Suomen politiikassakin, ja monissa yrityksissä että mitä enemmän mokaa, sitä paremmat virat on virkaveljet ja -siskot hoitamassa!

Suomessa ollaan aina uhkailemassa YT-neuvotteluilla, se on kuin jokin pahuuden varjo joka roikkuu niskan päällä, miten sellaisessa ilmapiirissä voi olla motivoitunut, innovatiivinen? Ruotsissa kannustettiin siihen aivan eri tavalla eikä työntekijöitä uhkailtu.

Jos joku ihmettelee miksi en jäänyt Ruotsin puolelle töihin, niin mieheni ei saanut Ruotsista sopivia ja mieluisia töitä, joten jäimme Suomeen kun minun työpaikkakin oli valmiiksi täällä vaikka olisin voinut siirtyä sinnekin, ja koska perhe asuu täällä.

Kuvailit aika hyvin meidän työpaikan tuolla suomalaisen työpaikan kuvauksella. Just tommosia lounastilanteitakin ollut.

Itse kallistun enemmän ruotsalaisen käytöksen puolelle, onkohan henkinen kotini Ruotsissa vaikka suomalainen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamuskulttuuri perustuu siihen suomalaiseen pohjattomaan kateuteen. Pitää täysin paikkansa, että moni on valmis maksamaan satasen siitä, että joku ei saa viittäkymppiä. Sama pätee aineettomaankin hyötyyn tai vaikka ihan hyvään mieleen. Se on kertakaikkiaan kauheaa, jos joku viihtyy työssään, tai pärjää muita paremmin asiakkaiden kanssa. Se ei käy! Asialle pitää nopeasti tehdä jotakin. Hei, kiusataan sitä vähän! Näytetään sille! Mikähän se luulee olevansa! Työntekoa hankaloitetaan, työtä sabotoidaan, eristetään porukoista.

Sanat tyypit, jotka tekivät tuota jo hiekkalaatikolla tekevät sitä työelämässä ja tulevat tekemään vielä vanhuksina käppyräisinä sänkypotilaina. Luonnevika ja kateus yhdistelmänä on sellainen, ettei sitä voi kitkeä kenestäkään pois. Sitä on valitettavan paljon. Ainoa, mikä hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä on, että tyyppi aukoo kateuspäissään päätään väärälle henkilölle taksijonossa. Onneksi tätäkin tapahtuu.

Miksi Suomessa on niin paljon luonnevikaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä haukutaan, joka on osaavin.

Onhan se hirveää, kun joku hoitaa työt paremmin kuin itse tekee.

Tästä päästään taas siihen, että ihmisten pitäisi vähän harrastaa kriittistä ajattelua. Itsekin olen ollut työpaikalla, jossa lähin työkaverini oli patologinen valehtelija. Valehteli ihan koko ajan, eikä mihinkään voinut luottaa oliko totta. Sitten ihmiset vielä uskovat tätä hymyssä suin esiintyvää halailijaa, joka oli kiero kuin kalkkarokäärme. Tämä yksi ihminen pilasi koko työpaikan työilmapiirin. Epäilen, että hän hankki edelliselle pomolle myös potkut. Ja edelleen käärme porskuttaa. Toivottavasti jää pian eläkkeelle.

Esimiehet ja esihenkilöt pitäisi kouluttaa tunnistamaan nämä käärmeet, etteivät anna manipuloida itseään. Se pitäisi olla itsestäänselvä asia esimiesten koulutuksessa ja koulutus heille pitäisi olla.

Tosin osa esimiehistäkin on tämmöisiä.

Kiusaaja on Suomessa kingi ja pääsee myös päättämaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on johtamisongelmasta. Esimiesten on saatava koulutus. Sitä ei nähtävästi ymmärretä.

No ei se vitt...nen luonteenpiirre kouluttamalla lähde.

Esihenkilötehtävissä olevilla on yleensä aina joku siihen oikeuttava koulutus tai vähintään kursseja käytynä.

Ilkeys, toisten vähättely, alistaminen kiusaaminen ym on luonteesta pursuava piirre joka tulee yleensä esiin kun esihenkilö on epävarma omasta asemasta ja ammattitaidosta TAI vaan liian vaativassa tehtävässä TAI liian stressaantunut ja paineistettu.

Yleistyvät narsistiset luonteenpiirteet johtaa tähän. Ei töissä tarvitse olla mitään kilpailuasetelmaakaan, vaan voidaan olla esim kateellisia toiselle mistä tahansa (vaikka ulkonäöstä) niin ilkeämieliset henkilöt voi kohdistaa toiseen jotain hienovaraista piikittelyä, sivuuttamista, vähättelyä ym.

Nykypäivänähän on ihan sadistisella luonteella varustettuja johtajiakin jotka nauttii silmin nähden alaistensa henkisestä pahoinpitelystä.... kerta toisensa jälkeen.... henkilö henkilöltä. Kun he yhdestä pääsee, on jonossa seuraava nujerrettava mietittynä jo.

Tämä on kuulkaa ihan arkipäivää, joten jos teillä on yhtään inhimillinen ja mukava pomo niin olkaa onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat vastenmielistä ja pahansuopaa kansaa, jossa lapset kasvatetaan nöyryyttämällä "vaatimattomiksi".

Ei kasvateta enää. Moni on mennyt toiseen ääripäähän varmasti omien traumojen takia.

Up

Kiusaaminen on hyvä keino ajaa omia etuja.

Sillä lahjakkaat ja asialliset saadaan savustettua pois ja temmellyskenttä jää muille. Eivätpä ole enää paljastamassa lorvailua ja väärinkäytöksiä tai omalla esimerkillään pitää jotain tyhmää työmoraalia yllä.

Pahimpia kiusaamispaikkoja: kunta-ala, poliisi, armeija.

Kiusaaminen on hyvä keino ajaa omia etuja.

Sillä lahjakkaat ja asialliset saadaan savustettua pois ja temmellyskenttä jää muille. Eivätpä ole enää paljastamassa lorvailua ja väärinkäytöksiä tai omalla esimerkillään pitää jotain tyhmää työmoraalia yllä.

Pahimpia kiusaamispaikkoja: kunta-ala, poliisi, armeija.