Miksi Suomessa työpaikoilla kytee kauhea kiusaamiskulttuuri???
Mikä h*lvetti siinä mättää, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat? Olen ollut 5 eri alalla ja törmännyt jokaisessa paikassa tähän ilmiöön enemmän tai vähemmän. Hyi oksetus.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelkästään työpaikoilla.
Kyllä kiusaamisen ja todella ilkeän kommentoinnin näkee tällä palstallakin selkeesti. Se, joka kommentoi ilkeästi anonyyminä netissä, tekee sitä taatusti myös IRL.
Fiksu ihminen käyttäytyy fiksusti myös anonyyminä.
Tai sitten ne fiksut ei enää jaksa olla toisten kynnysmattoina työpaikoilla tai mahdollisesti myös kotona lasten ja puolisojen toimesta, ja tulevat tänne huutelemaan.
Oikeasti fiksut sanovat siellä töissä ja kotona jos jokin mättää. Paska käytös ei lopu jos sen annetaan jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat vastenmielistä ja pahansuopaa kansaa, jossa lapset kasvatetaan nöyryyttämällä "vaatimattomiksi".
Ei pidä paikkansa, tämän päivän työelämän aikuiset ovat todella oman arvonsa tuntevia ja päällepäsmäreitä ja ovat vaatimassa johtajien paikkoja heti valmistuttuaan. Kun eivät sitä saa, niin masentuvat ja jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuten eräs meidän työpaikalla, juuri työt aloittanut nuori nainen itki kun ei saanut 6 kk jälkeen hakemaansa tiiminvetäjän paikkaa, ja jankutti että kun hänelle ei ole koskaan sanottu kotonakaan EI että isi ja äiti ei ikinä kieltäneet jos halusi jotain eikä koulussakaan kielletty, ja sitten sekosi pää eikä sitä näkynyt varmaan vuoteen, sitten lopulta katosi työntekijälistoilta. Firmahan tuossa joutui maksaa ne sairaslomat kun henkilön 6 kk koeaika oli ollut ohi. Oltaisiin voitu palkata joku tehokkaampi ja työtä vähemmän vieroksuva henkilö niilläkin rahoilla.
Tällaisia tapauksia voi olla. Ovat olleet erityisiä ja ehkä opettajakin on huomioinut. Joitain nostetaan tutkimuksissa avustamaan jo ennen kuin gradu on valmis. Ulkonäkö voi sattumalta olla eteerisen herkkä, pajunvitsamainen tai nuorekas. Työssä eivät millään kestä, ennen kuin peittoavat 10 vuotta töitä tehneen.
Olin työelämässä 80-luvun alusta aina vuoteen 2020 saakka. Ilmapiiri oli 1980 - 2000 mukavaa, kannustavaa ja selkeät tehtäväkuvat ja roolitukset olivat. Noin vuodesta 2000 mukaan nousi itsekkäitä, oman edun haalioita, kampittavia työtovereita ja esimiehiä. Paljon yhteisiä kokouksia, jotka eivät antaneet mitään, söivät vain työaikaa. Ahdistuin tuossa kohtaa ja aloin vaihtamaan työpaikkoja sekä siirryin pääkaupunkiseudulle. Kaikkialla sama. Pari vuotta sitten jäin varhennetulle eläkkeelle kun en enää kestänyt henkisesti huonoja työoloja. Jälki kuitenkin jäi, painajaisia ja pää 'poksahtamassa'. Eli komppaan aloitusta. Aika paljon on pielessä työpaikkojen ilmapiirissä, johtamisjärjestelmissä, ym. kaikki perustuu kiusaamiseen, arvosteluun ja vähättelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Olin työelämässä 80-luvun alusta aina vuoteen 2020 saakka. Ilmapiiri oli 1980 - 2000 mukavaa, kannustavaa ja selkeät tehtäväkuvat ja roolitukset olivat. Noin vuodesta 2000 mukaan nousi itsekkäitä, oman edun haalioita, kampittavia työtovereita ja esimiehiä. Paljon yhteisiä kokouksia, jotka eivät antaneet mitään, söivät vain työaikaa. Ahdistuin tuossa kohtaa ja aloin vaihtamaan työpaikkoja sekä siirryin pääkaupunkiseudulle. Kaikkialla sama. Pari vuotta sitten jäin varhennetulle eläkkeelle kun en enää kestänyt henkisesti huonoja työoloja. Jälki kuitenkin jäi, painajaisia ja pää 'poksahtamassa'. Eli komppaan aloitusta. Aika paljon on pielessä työpaikkojen ilmapiirissä, johtamisjärjestelmissä, ym. kaikki perustuu kiusaamiseen, arvosteluun ja vähättelyyn.
2000-luvulla alkoi ekonomistien valtakausi ja talouskonsultointi ja välikäsiesimiesten käyttö yleistyi. Valta valui ihmisille, jotka eivät välttämättä tietäneet koko aihepiiristä mitään.
En osaa verrata Suomea muihin maihin, joten siihen en ota kantaa että onko asiat Suomessa huonommin. Mutta siis. Suuri osa työpaikkakiusaamisesta ja ahdistavasta ilmapiiristä johtuu huonosta johtamisesta. Huonon johtamisen takia työnkuvat ja vastuut on epäselviä, työn vaatimukset on paljon isompia kuin työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet niihin eli työssä ei pysty onnistumaan vaikka yrittäisi, esimiestuki on olematonta (haukkuja kyllä saa kun epäonnistuu) jne. Tämä kaikki johtaa helposti siihen, että työntekijät kohtelee toisiaan sitten huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyde, vaan roihuaa täysillä.
Ei ole tullut yllätyksenä.
Ei tarvitse lukea kuin tätä palstaa, some kiusaaminen on kyllä uskomaton, miten tarkoituksella halutaan loukata toisia ja olla ilkeitä. Usein käsinkosketeltavissa kun ihminen purkaa pahaa oloa.
Hyvä esimerkki pääministeri Marinin aloitukset.Sama koulussa ja päiväkodissa, kun lapset ottavat mallin ja esimerkin vanhemmiltaan ja läheisiltä ja käyttävät samanlaista törkykieltä ja kiusaamista.
Esim. Päiväkodissa tuskin 3v tietää, mitä tarkoittaa huo ra, jauhoje ngi, rottahampaat jne.
Sama meininki jatkuu työpaikoilla.
Miten pääministeri liittyy otsikon aiheen työpaikkakiusaamiseen?
.
Jauho j e n gi t kun mainitsit niin lehdessä oli juttua että nyt jopa 10-vuotiaat vetää huumeita koska se on heidän mielestä siistiä ja ihailtavaa. Ei ihme kun tämä maa on huumemyönteinen ja huumerikolliset saa minimi tuomioita ja elävät kuin hotellissa, ja esittävät merkkituotteitaan mediassa.
Joku täällä Suomessa asunut ja työskennellyt ilmeisesti tutkija(?) kertoi joskus että Suomen työpaikoilla on suorituskulttuuri ja pistetään työntekijät kilpailutilanteisiin, että se tuo huonovointisen työyhteisön. Ei työ ole urheilukisaa tai muuta, eikä armeijakomentamista, se on yhteisen päämäärän tavoittelua ja että päästään tilanteeseen jossa kaikki puolustaa toisiaan eikä hauku toisiaan noustaakseen itse esiin. Suomalaiset on itsekkäitä ja näkevät vain omat etunsa, ei sitä että päästään yhdessä loistaviin tavoitteisiin ja että kaikki saa saman kunnian kiitokseksi, eikä eriarvoista kohtelua kuten Suomessa usein kuulemma on.
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä Suomessa asunut ja työskennellyt ilmeisesti tutkija(?) kertoi joskus että Suomen työpaikoilla on suorituskulttuuri ja pistetään työntekijät kilpailutilanteisiin, että se tuo huonovointisen työyhteisön. Ei työ ole urheilukisaa tai muuta, eikä armeijakomentamista, se on yhteisen päämäärän tavoittelua ja että päästään tilanteeseen jossa kaikki puolustaa toisiaan eikä hauku toisiaan noustaakseen itse esiin. Suomalaiset on itsekkäitä ja näkevät vain omat etunsa, ei sitä että päästään yhdessä loistaviin tavoitteisiin ja että kaikki saa saman kunnian kiitokseksi, eikä eriarvoista kohtelua kuten Suomessa usein kuulemma on.
Monissa suuremmissa maissa on kovempi kilpailukulttuuri.
Suorituksilla kilpaileminen on tervettä, sen sijaan että kilpaillaan sosiaalisilla suhteilla. Koko organisaatio voi vääristyä jos työsuorituksia ei huomioida. Lisäksi pomo ja muut voivat suosia nuorta ja kokematonta ihanana ja vääristää työkulttuuria lisää. Jos huomio, suosio ja palkka eivät liity työsuorituksiin, palkkalistoista ei välttämättä voi päätellä kuka tekee eniten töitä, tai huomiosta ei voi päätellä palkkoja vaan ne jakautuvat toisin kuin puheen tasolla. Kiusaamiskulttuuri saa lisää polttoainetta.
Miten niin kytee? Ihan avointahan se on.
Työelämät on sekaisin ku käkikello. Purkakaa ensin pois kaikki turhat ja liian suurilla kokoonpanoilla olevat kokoukset. Esimiehet yrittävät kiillotella vain omaa kilpeään. Kukaan ei suostu valmistella kokouksia järkevälla tasolla. Jos alaisilta tulee järkevää kehittämisehdotusta, sehän ohitetaan, koska alainen ei voi olla viisaampi, päinvastoin ehdotus ammutaan tuoreeltaan, jopa kaikkien kuullen yhteistuumin, ym. ym., vain luovuus ja ilkeys on rajana.
Hyvä kysymys. Puoliso näköjään joutui ensimmäistä kertaa elämässään ghostatuksi, työllisyysvirkailijansa toimesta. :D Ei pihaustakaan viiteen viikkoon useista yhteydenottopyynnöistä huolimatta, vaikka on töissä.
Onnistu naisilta matalan kynyyksen toimipaikat kerhotkin! Kukaan ei puutu,lakastaan vain matonalle.
Johtaminen on taitolaji. Yks mikä syö ihmisten hyvinvointia on vaan tämä p e r k e l e e l l i n e n tahti. Vaaditaan liikaa ja ihmiset ei kestä. Joillain se purkautuu siellä työpaikoilla mitä erilaisimpina oireina. Kun oma olo on huono, niin se leviää kuin paska tuulettimessa työkamujen niskaan.
Onneksi kaikki työpaikat ei ole perseestä. Ihan oikeasti ei,vaikka itsekin jo ehdin niin luulla.
Kyllä kai se näkyy työelämässäkin, että yhteiskuntamme suosii yksilökeskeisyyttä ja yhteisöllisyyttä vähennetään kynsin hampain. Jo päiväkodeissakin kilpaillaan ja yksilöitä korostetaan, sama jatkuu aina lukioon ja ammatillisiin opintoihin saakka. Porukka suorittaa elämänsä yksin. Näin ei opita kunnioittamaan toisia. Narsistiset piirteet korostuvat.
Jotenkin tuntuu että työpaikoilla kaikki, johtoa myöten ovat väsyneitä ja voivat huonosti. Vaatimukset ja paineet on kauheita.
Huono fiilis ja kireys tarttuu. Ihmiset alkaa riidellä ja nokitella väsyneinä ja turhautuneina toisiaan.
Ns hdf = hyvä duuni fiilis on kadonnut. Osa porukkaa mököttää jo kolmatta vuotta kotitoimistoilla jollon taas yhteisöllisyy, hyvät käytöstavat ja muiden arvostus katoavat.
Pahinta on kun se esimies on juoruamisessa mukana.
Suosittelen tehkää kuntouttavaa työtoimintaa 2 PV viikko voitte paremmin
Työelämä on sairasta ei ole mitään järkeä laittaa ihmisiä pieneen tilaan tulemaan toimeen keskenään. Illuminati on kehittänyt nämä jutut että ette ehtisi ajatella mikä tässä maailmassa on mennyt pieleen sama juttu on koululaitos älkää ajatelkaa näin he haluavat
Kysyykö kukaan tämmöiseltä kiusaajalta, että miksi kiusaa? Minä menisin kiusaajan/kiusaajien luo kysymäänt että mitä hillevattia vit tuilet oikein, mikä on takana tässä naurettavuudessa. Jos puhetta ei kuuntele niin alan huutamaan. Ihan varmasti tekisin näin. En ole tyyppi joka hiljaa kärsii ja tekee vielä töitäkin.
Ajankohtainen aihe itselleni. Olen lievästi koulukiusattu (vertaan niihin kokemuksiin mitä olen muilta kuullut. Ei ollut mitään fyysistä kuitenkaan, eikä johtanut pahoihin mt-ongelmiin, tms.) ja miettinyt, että johtuuko siitä, että koen tavallisetkin tilanteet raskaammin kuin muut? Työpaikkakiusaamisesta puhutaan vähemmän, enkä ole itsekään ajatellut sen olevan kovin yleistä. Tuntuu jopa helpottavalta kuulla muiden kokemuksia, mutta toki samalla tuntuu pahalta (ajatella niin, ja muiden puolesta). Kiusaaminen usein on puheissakin "koulukiusaaminen". BB talosta joku mainitsi, niin niissäkin keskusteluissa ihmisiä nimitetään koulukiusaajiksi. Vaikka kyse olisi 40v ihmisistä. Voitaisiin puhua vaan kiusaamisesta ja kiusaajista. Kiusaaminen ei nimittäin rajoitu pelkkään lapsuuteen ja koulumaailmaan. Sitä on kuitenkin kaikkialla, ja tuntuu nimenomaan ilmenevän tyypillisimmillään itsensä korostamisena, toisten vähättelynä, selän takana pahaa puhumisena, vähättelynä, porukasta pois jättämisenä, yms.
Tästä päästään taas siihen, että ihmisten pitäisi vähän harrastaa kriittistä ajattelua. Itsekin olen ollut työpaikalla, jossa lähin työkaverini oli patologinen valehtelija. Valehteli ihan koko ajan, eikä mihinkään voinut luottaa oliko totta. Sitten ihmiset vielä uskovat tätä hymyssä suin esiintyvää halailijaa, joka oli kiero kuin kalkkarokäärme. Tämä yksi ihminen pilasi koko työpaikan työilmapiirin. Epäilen, että hän hankki edelliselle pomolle myös potkut. Ja edelleen käärme porskuttaa. Toivottavasti jää pian eläkkeelle.