Alan olla murtunut siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppania

Tervetuloa kerhoon. -Tosin minulla ei ole eroja joita muistella, kun aina olen ollut sinkkua ja olen sinau Ap noin 40 vuotiaana vanhempikin. - Onneksi olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestanikin. Koen ja tunnen nykyisin yhä useammin, että parisuhde voi olla mahdollsiuus ei velvollisuus.

Mutta toki heikkoina hetkinäni tunnnen ja olen tuntenut hyvin syvää itseinhoa ja katkeruutta siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja pääsevanä parisuhteeseen mutta minun kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna

Sun täytyy olla valmis miettimään liittoa yli 40-vuotiaan miehen kanssa.

Älkää tapailko ketään enemmän kuin 3 kertaa, jos ei seura tunnu turvalliselta. Tuhlaatte aikaanne muuten. Ei mitään "outoja sekavia" suhteita enää yli 28-vuotiaana (täys-ikäisyyttä ollut jo 10 vuotta...) eli hyvä jos ootte tajunnu jättää sellaiset pelletouhut.

Sellaista se on. Nykypäivänä. Voit olla onnellinen siitä, mitä sulla kuitenkin on ja on ollut, nykyään yhä useamman kohtalo on, ettei löydä kumppania edes perheen perustamsåisvaiheeseen. Jäädään vallan perheettömiksi. Siitä olen osaltani onnellinen, että kuitenkin sain lapset ja perhe-elämän, vaikkakin erosin.

Se hyvä nykypäivässä on, että sinkkuna eläminen on uusi normaali.

Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin. 

Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle. 

Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa kerhoon. -Tosin minulla ei ole eroja joita muistella, kun aina olen ollut sinkkua ja olen sinau Ap noin 40 vuotiaana vanhempikin. - Onneksi olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestanikin. Koen ja tunnen nykyisin yhä useammin, että parisuhde voi olla mahdollsiuus ei velvollisuus.

Mutta toki heikkoina hetkinäni tunnnen ja olen tuntenut hyvin syvää itseinhoa ja katkeruutta siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja pääsevanä parisuhteeseen mutta minun kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna

Sinkkuudessa on tosiaan myös paljon hyviä puolia, ja uskon että osaan nauttia ja iloita myös niistä. Joten en siis ole myöskään hakeutunut johonkin selvästi huonoon suhteeseen; vain ollakseni suhteessa. Minulla on ihanien lasten lisäksi myös hyvä työ, läheinen perhe, paljon ystäviä, mukavia harrastuksia. Eli paljon on hyvää elämässä jo näinkin.

Mutta silti, esim. jos näen onnellisen pariskunnan (eli aika usein kuitenkin), hiipii mieleen se ajatus että mikä minussa on vikana, kun sen saavuttaminen on minulle niin mahdotonta. Ja kun en ole vain kotona istunut odottelemassa, vaan ihan oikeasti kuitenkin silleen yrittänyt ja laittanut itseä likoon... mutta ei. Ymmärrän että heikkoina hetkinä tulee tuo katkeruus ja itseinhokin. Itse tunnen usein siitä vain syvää surua ja yksinäisyyttä; kumppani on kuitenkin se asia elämässä, mitä ei kuitenkaan voi millään muulla korvata.

Ap

Oletko ihan varma, että ne ovat lapset, jotka rajoittavat kumppanivalikoimaa? Vai kenties sinä itse?

Joo, ei kannata yrittää löytää, koska vedät puoleesi vain outoja ja itsekkäitä tapauksia, koska sinusta huokuu epätoivo. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin. 

Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle. 

Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.

Niin tai sitten huomaan että meni 20 vuotta sivu suun, eikä ketään löytynyt. Ja homma käy vielä vaikeammaksi monella, mitä enemmän ikää tulee ja mitä kauemmin on yksin....

Minä en haluaisi olla vanhana yksin, jos niin nyt nykyään enää saa edes sanoa tai toivoa.

AP

Se löytyy yleensä aika pian sen jälkeen, kun lopetat etsimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin. 

Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle. 

Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.

Niin tai sitten huomaan että meni 20 vuotta sivu suun, eikä ketään löytynyt. Ja homma käy vielä vaikeammaksi monella, mitä enemmän ikää tulee ja mitä kauemmin on yksin....

Minä en haluaisi olla vanhana yksin, jos niin nyt nykyään enää saa edes sanoa tai toivoa.

AP

Jos kolmikakkosena löydät elämäsi miehen ja menet vaikka naimisiin, sillä ei ole paljonkaan korrelaatiota sen kanssa, oletko vanhana yksin tai et.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että ne ovat lapset, jotka rajoittavat kumppanivalikoimaa? Vai kenties sinä itse?

En ole varma. En tiedä mikä minussa on vikana. Tiedän vain että monelle lapset on este ja sen olen hyväksynyt (vaihtoehtojen määrä on varmasti keskimäärin pienempi kuin lapsettomalla ihmisellä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaihtoehto - puhun kokemuksesta - on nyt kääntää huomio sinun itsesi kohtaamiseen, omaan elpymiseen, itsesi tuntemiseen ja lasten hyvinvointiin. 

Kun lopetat suhteen etsimisen ja löydät terveen, toimivan ja antoisan suhteen itseesi ja lapsiisi, se kumppani ilmestyy ihan odottamatta siihen rinnalle. 

Ei ole muuta kestävää vaihtoehtoa, jos et usko, tulet huomaamaan hiukan vanhempana.

Niin tai sitten huomaan että meni 20 vuotta sivu suun, eikä ketään löytynyt. Ja homma käy vielä vaikeammaksi monella, mitä enemmän ikää tulee ja mitä kauemmin on yksin....

Minä en haluaisi olla vanhana yksin, jos niin nyt nykyään enää saa edes sanoa tai toivoa.

AP

Jos kolmikakkosena löydät elämäsi miehen ja menet vaikka naimisiin, sillä ei ole paljonkaan korrelaatiota sen kanssa, oletko vanhana yksin tai et.

Ei välttämättä tietenkään. Etsin kuitenkin loppuelämän suhdetta, ei sellaisia taida nykyään oikein enää olla kenelläkään..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa kerhoon. -Tosin minulla ei ole eroja joita muistella, kun aina olen ollut sinkkua ja olen sinau Ap noin 40 vuotiaana vanhempikin. - Onneksi olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestanikin. Koen ja tunnen nykyisin yhä useammin, että parisuhde voi olla mahdollsiuus ei velvollisuus.

Mutta toki heikkoina hetkinäni tunnnen ja olen tuntenut hyvin syvää itseinhoa ja katkeruutta siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja pääsevanä parisuhteeseen mutta minun kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna

Luulen, että baarit ja internet on vain parikymppisille. Sen jälkeen täytyy olla ihmisten ilmoilla ja yrittää pitää itsensä siistin näköisenä, liioittelematta missään suhteessa (hajusteet, meikki, jne.) JA silmät auki.

On tärkeää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla, olla hillitty ja kohtelias - ja uskaltaa osoittaa vilpitöntä kiinnostusta, jos kohtaa miehen jonka olemus on miellyttävä.

Ellei tuttavapiiri pysty auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy olla valmis miettimään liittoa yli 40-vuotiaan miehen kanssa.

Ei riitä, jos tähtäimessä on erilainen suhtautuminen parisuhteisiin, ne miehet ovat yli 50. Ja roikkuminen noissa hyväksikäyttösovelluksissa vihjaa, että miehellä on jotain salattavaa. Niistä näyttävät ne epämääräiset suhteet miltei aina lähtevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, että ne ovat lapset, jotka rajoittavat kumppanivalikoimaa? Vai kenties sinä itse?

En ole varma. En tiedä mikä minussa on vikana. Tiedän vain että monelle lapset on este ja sen olen hyväksynyt (vaihtoehtojen määrä on varmasti keskimäärin pienempi kuin lapsettomalla ihmisellä).

Ap

Mutta eivät oikeassa elämässä näytä olevan kovin iso este, kun tuolla naispuoliset työkaverit löytää kumppaneita jatkuvasti lapsista huolimatta. Eli jossain muualla täytyy olla vika. Sinun on arvioitava itse, että mikä se voisi olla. Vastaus sinulla varmasti on olemassa, kun olet vain rehellinen itsellesi.

Joo. Ei saa etsiä ketään. Mutta muista, että kukaan ei tule kotoa sit hakemaan!

Parhaat neuvot sinkuille tulee yleensä niiltä jotka ovat olleet +10 vuotta parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa kerhoon. -Tosin minulla ei ole eroja joita muistella, kun aina olen ollut sinkkua ja olen sinau Ap noin 40 vuotiaana vanhempikin. - Onneksi olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestanikin. Koen ja tunnen nykyisin yhä useammin, että parisuhde voi olla mahdollsiuus ei velvollisuus.

Mutta toki heikkoina hetkinäni tunnnen ja olen tuntenut hyvin syvää itseinhoa ja katkeruutta siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja pääsevanä parisuhteeseen mutta minun kohtaloni on ja on ollut pysyä sinkkuna

Luulen, että baarit ja internet on vain parikymppisille. Sen jälkeen täytyy olla ihmisten ilmoilla ja yrittää pitää itsensä siistin näköisenä, liioittelematta missään suhteessa (hajusteet, meikki, jne.) JA silmät auki.

On tärkeää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla, olla hillitty ja kohtelias - ja uskaltaa osoittaa vilpitöntä kiinnostusta, jos kohtaa miehen jonka olemus on miellyttävä.

Ellei tuttavapiiri pysty auttamaan.

Tuossa tuli paras neuvo: sinun täytyy naisena lähestyä live-elämässä itse niitä miehiä, joista olet kiinnostunut. Turha jäädä odottelemaan, että 32-vuotiasta uskaltaa kukaan järkevä mies lähestyä, koska ensisijainen oletus on, että on varattu tai muulla tavoin saavuttamaton.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy olla valmis miettimään liittoa yli 40-vuotiaan miehen kanssa.

Minkä hiton takia?

Alan olla murtunut, kuinka vaikeaa on päästä eroon kumppanista.