Lue keskustelun säännöt.
Miksi merkittävien ja vahvojen ihmisten lapset ovat usein mitättömyyksiä?
23.10.2022 |
Tiedän yhden tyypin, joka on aloittanut elämänsä todella kurjissa lähtökohdissa. Köyhyyttä, molemmat vanhemmat kuolleet jo varhain, töitä alaikäisenä ja ihan karmeat olosuhteet. Siitä huolimatta tai sen takia tyyppi oli kuitenkin sitkeä kuin piru ja pääsi elämässään todella korkeaan ja merkittävään asemaan. Todellinen esimerkki äärimmäisen sitkeästä, päämäärätietoisesta ja resilientistä ihmisestä.
Mutta olin järkyttynyt kun kuulin miten hänen lapsensa olivat pärjänneet. Molemmilla ei ollut juuri minkäänlaista koulutusta ylioppilaaksi tulon jälkeen, työhistoria oli 3-kymppisenäkin ihan onneton ja olematon. Muutenkin tuli vaikutelma, että aika paljon on otettu isipapalta, mutta ei annettu mitään. Isä on tarjonnut olosuhteet, joista hän on itse voinut vain unelmoida nuorena, mutta lapset ei sitten saa mitään aikaan. Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet.
Ja tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan. Miksi monesti poikkeusyksilöiden lapset ovat surkimuksia tai mitättömyyksiä?
Kommentit (115)
Syntynyt hopealusikka suussa. Ei ole tarvinnut tehdä mitään pärjätäkseen. Banaanitkin kasvavat puissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistien lapset painetaan usein alas.
Narskuhullu linjoilla.
Tottahan tuo on, siinä mitään hulluutta tarvita ymmärtääksen sen.
Eri
Itse tein lapsena aatelissuvun jälkeläisen kanssa lettuja. Kun eka yritys meni pieleen, niin tuo tyttö luovutti.
Itse yritin jääräpäisesti, kunnes onnistui.
Suuri puu heittää pitkän varjon.
Mistä sulla tämmöinen tilasto on, että "merkittävien" ihmisten lapset ovat "mitättömyyksiä"? Mikä ylipäätään on merkittävä ihminen, tai mitätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vahva ihminen jyrää ne lapsetkin. Esim. omassa elämässäni meni aikaa vahvan isän perheyrityksen pyörittämiseen kohtuuttoman paljon meiltä lapsiltakin, oman elämän panostamiseen jäi turhan vähän paukkuja alkumetreillä nuoruudessa, ja itsenäistymäänkin pääsi turhan vanhana. Aina vedottiin, että pitää mennä auttamaan heitä. Tai pitää lainata rahaa heille.
Vahva vanhempi voi olla aika määräilevä. Hän voi tarkoittaa hyvää, mutta ei hyväksy esim. lapsensa urahaaveita, vaan on sitä mieltä, että vain hyväpalkkainen työ lääkärinä tai juristina olisi oikea työ omalle lapselle. Kaikki muu on vähempiarvoista puuhastelua hänen mielestään. Sairaanhoitajaksi ei missään tapauksessa kannata yrittää, eikä humanistiksi eikä taideammatteihin. Sellaista juttua kun kuulee lapsesta asti...
Vierailija kirjoitti:
"Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet."
En nyt ymmärrä, mitä tällä tarkoitat? Aloituksessa kertomasi asiat eivät liity geeneihin vaan kasvuympäristöön.
Geenit tulevat enemmän äidiltä, kuin isältä. Varsinkin äly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vahva ihminen jyrää ne lapsetkin. Esim. omassa elämässäni meni aikaa vahvan isän perheyrityksen pyörittämiseen kohtuuttoman paljon meiltä lapsiltakin, oman elämän panostamiseen jäi turhan vähän paukkuja alkumetreillä nuoruudessa, ja itsenäistymäänkin pääsi turhan vanhana. Aina vedottiin, että pitää mennä auttamaan heitä. Tai pitää lainata rahaa heille.
Vahva vanhempi voi olla aika määräilevä. Hän voi tarkoittaa hyvää, mutta ei hyväksy esim. lapsensa urahaaveita, vaan on sitä mieltä, että vain hyväpalkkainen työ lääkärinä tai juristina olisi oikea työ omalle lapselle. Kaikki muu on vähempiarvoista puuhastelua hänen mielestään. Sairaanhoitajaksi ei missään tapauksessa kannata yrittää, eikä humanistiksi eikä taideammatteihin. Sellaista juttua kun kuulee lapsesta asti...
Olen ollut töissä perheyrityksissä ja olen saattanut jotain nähdä ja huomata. Jälkikasvu on ollut vaikeaa saada edes oikeaan kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet."
En nyt ymmärrä, mitä tällä tarkoitat? Aloituksessa kertomasi asiat eivät liity geeneihin vaan kasvuympäristöön.
Geenit tulevat enemmän äidiltä, kuin isältä. Varsinkin äly.
Kuinka hirvittävän tyhmä voi ihminen olla. Nyt vetää sanattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet."
En nyt ymmärrä, mitä tällä tarkoitat? Aloituksessa kertomasi asiat eivät liity geeneihin vaan kasvuympäristöön.
Geenit tulevat enemmän äidiltä, kuin isältä. Varsinkin äly.
Kuinka hirvittävän tyhmä voi ihminen olla. Nyt vetää sanattomaksi.
Olet väärässä. Tutustu aiheeseen. Lapsen älykkyyteen vaikuttaa enemmän äidin kuin isän geenit.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sulla tämmöinen tilasto on, että "merkittävien" ihmisten lapset ovat "mitättömyyksiä"? Mikä ylipäätään on merkittävä ihminen, tai mitätön?
Samaa ajattelin, onhan noita paljon Suomessakin ihmisiä, jotka ovat päässeet verkostuitumaan vanhempien nimen tai myös omien avujensa avulla ja luoneet itselleen uran. Onhan esim Jonne Nikula saanut varmaan alkuvuosinaan boostia isänsä nimestä. Alexander Stubb ja isä tunnettu jääkiekkopomo ja vaikuttaja (ja rahakas). Jos on paljon rahaa, pystyy kustantamaan lasten opiskeluja ja matkoja ulkomailla. Erkki Tuomioja on nimekkään diplomaatin poika.
Santeri Kinnunen nimekkään näyttelijän poika. En oikein ymmärrä, mihin ap tällä aloituksellaan pyrkii? Näyttelijöissä löytyy useita, jotka ovat jo kolmannessa polvessa näyttelijöitä tai esiintyviä taiteilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaljuuntumistaipumuskin tulee äidin puolelta.
Merkittävät henkilöt ovat usein vahvasti persoonallisuushäiriöisiä.
Mietipä minkälaisia he ovat lähimmilleen, kuten lapsilleen. Itse ilen mieluummin jonkun mielestä mitättömyys kuin persoonallisuushäiriöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on totta, aiankin kun tutkii vaikka kuuluisten taiteilijoiden ym. julkkisten, monimiljonäärien jälkikasvua. Kuuluisat ohjaajat esim. heidän lapset ei tee mitään, aika usealla on joku pienimuotoinen bändi, ovat olevinaan joitain muusikoita, muttei siitä mitään merkittävää tule koskaan. Moni leikkii taiteilijaa eläen vanhempiensa rahoilla, eivät ellätä itseään, ainakaan niin hyvin kuin vanhempansa. No vaikeaahan se olisi. Vanhemman rahat tulee jopa esteeksi pyrkiä omassa elämässään mihinkään isompaan menestykseen, koska ei tarvitse.Voi olla esim. sellainen kuukausittain tilille tuleva rahasuma vanhemmilta. tai perinyt jo heidän miljoonat.
Omat vanhempani olivat melko vaikutusvaltaisia. Olen hyötynyt elämässä heidän kontakteistaan ja rahallisesti myös saanut hyvät eväät elämään.
Siinäpä ne hyvät puolet. Molemmat ovat häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, eivät todellakaan kivoja jos heidän kanssaan on eri mieltä. Olen pian 45, ja vasta ehkä viimeiset 5 vuotta olen alkanut löytää omaa polkuani, kun isäni kuoli ja äitiini laitoin yhteydenpidon aivan pakolliseen minimiin. Tätä ennen kaikki valinnat, opiskelu, puoliso, työt, asuinpaikka jne on tehty vanhempien mieltymysten mukaan ja toki, heidän rahojensa turvin. Samaan aikaan olen kärsinyt heikosta mielenterveydestä, pilannut ihmissuhteita, saanut monella tapaa hankalan tyypin maineen työelämässä, omien lastenkin elämää muovannut vanhempieni tahdon mukaan...
Että ei se aivan helppoa ole vaikutusvaltaisen vanhemman lapsenakaan oleminen, vaikka ulkoisesti saattaa siltä vaikuttaakin.
En usko, että paikka maailmassa vaikka Jörn Donnerin tai Vesku Loirin poikana olisi ollut se kaikista hedelmällisin. Luulen, että merkittävillä ihmisillä viitataan tässä tämän tason saavutuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Merkittävät henkilöt ovat usein vahvasti persoonallisuushäiriöisiä.
Mietipä minkälaisia he ovat lähimmilleen, kuten lapsilleen. Itse ilen mieluummin jonkun mielestä mitättömyys kuin persoonallisuushäiriöinen.
Voin kuvitella, että pitää olla erilainen pärjätäkseen. Voi olla totta. Ehkäpä oli hyvä, että synnyin tavallisten ihmisten perheeseen. Tuskin siitäkään mitään hyötyä oli. Sain kuulla olevani osaamaton ja tavallinen ja mun ei ikinä kannata mihinkään yrittää. Puhuttiin herroista ja rahasta negatiiviseen sävyyn.
Ymmärsin, ettei kannata kuunnella tai uskoa. Lukioon menin laittamalla rastin ruutuun ja ilmoitin vasta päästyäni vanhemmilleni, kuinka asia on.
Tietenkin kävin lukion jälkeen korkeakoulun.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että paikka maailmassa vaikka Jörn Donnerin tai Vesku Loirin poikana olisi ollut se kaikista hedelmällisin. Luulen, että merkittävillä ihmisillä viitataan tässä tämän tason saavutuksiin.
Vesku näki jotain ja sen lapsilla oli sama ominaisuus. Stinan äiti oli muistaakseni selvännäkijä.
Noista kaksoispojista saatetaan vielä kuulla.
Suurin osa ihmisistä saa olla ihan rauhassa taviksia. Ei mitättömyyksiä. Miksi poikkeusyksilön lapsella olisi joku velvollisuus olla jotain muuta?
Poikkeuksellisen menestyvä ihminen hyvin usein imee lähipiirinsä kuiviin, ns tyhjentää pajatson. Lapset eivät saa sellaista normaalia huomiota ja kannustamista, jonka puuttumista ei normaalissa perheessä kasvanut tajua edes mahdolliseksi. Perheessä huomio on keskittynyt poikkeusyksilön uraan, aikatauluihin ja mielen liikkeisiin. Jos poikkeusyksilöllä on stressiä (ja usein on!), koko perhe kulkee varovaisesti ja puhuu hillityllä äänellä.
Poikkeusyksilö myös valjastaa lapsetkin tukemaan itseään jo varhain. Lapset osavatkin jo hämmentävän aikaisin pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja siivota. Ovat luultavasti kuulleet vanhemman työasioista enemmän kuin ikinä uskoisi. Vanhempi toisaalta kuittaa halveksien semmoiset arkielämän ilmiöt kuten futikseen kuskaamiset, mokkapalojen leipomiset tai vanhempainillat. Hän ei moisiin alennu, kai sinä itse selviät! Myös poikkeusyksilön puoliso palvelee ensisijaisesti tätä Merkittävää Ihmistä. Lapset huomioidaan, jos ehditään ja viitsitään.
Aikanaan itse vanhempana nämä poikkeusyksilön lapset varovat asettamasta työtä perheen edelle. Työ on peikko, jolle ei kannata antaa pikkusormea, kun se voi viedä käden lisäksi koko elämän. Poikkeusyksilöön on nihkeät välit, eikä itse halua samaa omaan vanhuuteensa.
Hyvä esimerkki on Joel Harkimo. Siitä on tullut jo nuorena väsynyt pullukka setämies, joka vain seuraa isäänsä ja asuu sen naapurissa. Kilpaili TTK:ssakin vain omaa äitiään vastaan. Juuri tuo, että piti tanssia paremmin kuin oma äitinsä. Ihme, että on saanut edes sen Janninsa. Tai sekin on tainnut tulla Harkimo-sukunimen perässä.