Lue keskustelun säännöt.
Miksi merkittävien ja vahvojen ihmisten lapset ovat usein mitättömyyksiä?
23.10.2022 |
Tiedän yhden tyypin, joka on aloittanut elämänsä todella kurjissa lähtökohdissa. Köyhyyttä, molemmat vanhemmat kuolleet jo varhain, töitä alaikäisenä ja ihan karmeat olosuhteet. Siitä huolimatta tai sen takia tyyppi oli kuitenkin sitkeä kuin piru ja pääsi elämässään todella korkeaan ja merkittävään asemaan. Todellinen esimerkki äärimmäisen sitkeästä, päämäärätietoisesta ja resilientistä ihmisestä.
Mutta olin järkyttynyt kun kuulin miten hänen lapsensa olivat pärjänneet. Molemmilla ei ollut juuri minkäänlaista koulutusta ylioppilaaksi tulon jälkeen, työhistoria oli 3-kymppisenäkin ihan onneton ja olematon. Muutenkin tuli vaikutelma, että aika paljon on otettu isipapalta, mutta ei annettu mitään. Isä on tarjonnut olosuhteet, joista hän on itse voinut vain unelmoida nuorena, mutta lapset ei sitten saa mitään aikaan. Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet.
Ja tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan. Miksi monesti poikkeusyksilöiden lapset ovat surkimuksia tai mitättömyyksiä?
Kommentit (115)
En tiedä yhtään merkittävän ihmisen lasta joka olisi noussut vastaavaan asemaan kuin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen ihminen on tottunut ponnistelemaan lastensakin eteen. Lapsilla ei ole samaa elämänkokemusta eikä välttämättä samoja ominaisuuksia, jotka ovat tässä toisessa ihmisessä osittain kehittyneet vastoinkäymisten avulla.
Et tiedä mitään lasten elämästä ja silti koet oikeutetuksi kutsua heitä "surkimuksiksi" ja "mitättömyyksiksi" sillä perusteella, etteivät he ole kouluttautuneet pitkälle tai tehneet riittävästi töitä. Ainakin arvomaailmasi tuli viestistä hyvin selväksi. Minusta todellisia selviytyjiä ovat ne, jotka - koulutuksesta, asemasta ja varallisuudesta riippumatta - ovat tasapainoisia, empaattisia, aidosti ystävällisiä ja muista välittäviä ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä mitään lasten elämästä ja silti koet oikeutetuksi kutsua heitä "surkimuksiksi" ja "mitättömyyksiksi" sillä perusteella, etteivät he ole kouluttautuneet pitkälle tai tehneet riittävästi töitä. Ainakin arvomaailmasi tuli viestistä hyvin selväksi. Minusta todellisia selviytyjiä ovat ne, jotka - koulutuksesta, asemasta ja varallisuudesta riippumatta - ovat tasapainoisia, empaattisia, aidosti ystävällisiä ja muista välittäviä ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.
No onhan se nyt aika noloa, että tyypin isä on noussut käytännössä katuviemäristä ja nostanut itsensä huipulle ja sitten lapset ei saa perkele edes tutkintoa tehtyä, vaikka on kaikki puitteet kohdallaan eikä tarvitse huolehtia mistään.
Huhupuhetta. Yleensä voimakkaiden, työteliäiden, eteenpäin pyrkivien ihmisten lapset ovat samanlaisia. Eikä päinvastoin. Ap se vain mielellään kateellisena kyylää menestyvien ihmisten elämää (myös lapsia) ja kun löytää jotain negatiivista, kertoo täällä onnellisena, keksien että se on muka sääntö.
Häpeä, Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska merkittävät ihmiset ovat usein omapäisiä jyrääjiä, jotka eivät salli lapsiltaan yhtäkään omaa mielipidettä. Sen takia lapset jäävät eräänlaisiksi tynkäihmisiksi, jotka eivät uskalla ilmaista tahtoaan kenellekään, koska sellaisesta tuli joka kerta rangaistus tärkeimpien kehitysvuosien aikana.
Narsistien lapset painetaan usein alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ominaisuudet voivat periytyä kaukaa. on selvää että lapset on tulleet isovanhempiinsa, jotka eivät saaneet mitään aikaiseksi.
Sivusta seurasin tällaista, missä vanhemmat olivat hyvin pärjääviä, varakkaita ja korkeasti koulutettuja.
Lasten kohdalla painetta korkealle kouluttautumiseen ja pärjäämiseen ei ollut: he tiesivät perivänsä vanhempansa ja vauraus tulisi sitä kautta. Ihan peruselämää nuo aikuiset lapset elävät, mutta suurta kunnianhimoa ammatillisesti ja elämässä muuten ei ole. Toisaalta ymmärrän, sillä vanhempien varallisuus tulee tarjoamaan heille turvatun elämän joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä onko tämä oikeasti joku ilmiö vai ei. Mutta oma isäni on merkittävässä asemassa yhteiskunnassa, karismaattinen jne. Itse olen tosi tavis kuten myös molemmat sisarukseni. Ihan ok olemme siis pärjänneet, mutta ihan tavallisia työntekijöitä kaikki, on ollut vaikeuksia elämässä tasaisesti jne.
Yksi syy tälle on oikeasti vanhemman varjossa kasvaminen. Isämme on hyvin huomionhakuinen persoona, joka on vaatinut erityiskohtelua myös kotona. Meistä kaikista on kasvanut hiljaisia miellyttäjiä, koska on pitänyt olla niin tuntosarvet herkkinä isämme tarpeille.
Mutta en tiedä onko tämä mitenkään yleistettävissä ilmiönä todellakaan, tuskin.
Vierailija kirjoitti:
ominaisuudet voivat periytyä kaukaa. on selvää että lapset on tulleet isovanhempiinsa, jotka eivät saaneet mitään aikaiseksi.
Totta muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole mitätöntä ihmistä.
Paitsi ehkä just sinä ilkeä ja pahansuopa trolli
Ja jenkkijulkkisten lapset ovat yleensä myös omituista sakkia. Mt-ongelmia, ylipainoa, huumeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään merkittävän ihmisen lasta joka olisi noussut vastaavaan asemaan kuin vanhempansa.
Se johtuu siitä, että merkittävä ihminen on huipentuma, myyttinen taruolento ja siitä voi tulla vain alaspäin. Todella merkittävien ihmisten vanhemmat ovat kuitenkin voineet itse olla kohtalaisen merkittäviä, vaikkeivät kuitenkaan jokaisen tiedossa olevia ja samalla tavalla todella merkittävien ihmisten lapsista on tullut kohtalaisen merkittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ja jenkkijulkkisten lapset ovat yleensä myös omituista sakkia. Mt-ongelmia, ylipainoa, huumeita.
Jenkkijulkkiksilla on usein ylettömästi rahaa. Se sairastuttaa ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seurasin tällaista, missä vanhemmat olivat hyvin pärjääviä, varakkaita ja korkeasti koulutettuja.
Lasten kohdalla painetta korkealle kouluttautumiseen ja pärjäämiseen ei ollut: he tiesivät perivänsä vanhempansa ja vauraus tulisi sitä kautta. Ihan peruselämää nuo aikuiset lapset elävät, mutta suurta kunnianhimoa ammatillisesti ja elämässä muuten ei ole. Toisaalta ymmärrän, sillä vanhempien varallisuus tulee tarjoamaan heille turvatun elämän joka tapauksessa.
Tämä on se syy suurimmassa osassa. Ihminen alkaa taistelemaan kun sen on pakko, ellei halua tuhoutua. Lapsena katuojasta lähtenyt tietää sen ja menee läpi harmaan kiven. Mutta valmiiseen pöytään syntyneet tietää että työ on jo tehty, eikä heille muodostu taistelunhalua tai kunnianhimoa ja jättäytyvät sitten sivuun taistelusta.
Tiedän sisarukset, jotka ovat kuin yö ja päivä tässä asiassa. Toinen menestyneiden vanhempien lapsista on pärjännyt yliopisto-opinnoissaan ja on palkittukin osaamisestaan. Toinen taas ei jaksanut lukion jälkeen lähteä pienen kotikaupungin ulkopuolelle opiskelemaan. Uskon, että tällä toisellakin olisi älyä riittänyt, mutta ei vain kokenut mielekkääksi opiskelua. Minusta noiden sisarusten kohdalla eroa selittää erilaiset persoonat. Toinen on lapsesta asti ollut tunnollinen ja pärjännyt opinnoissa, toista on kiinnostanut enemmän pinnalliset asiat, juhliminen ja sosiaalinen elämä.
Ap:n kannattaa itse käydä vaikka edes se lukio, jotta ymmärtäisi jotain "geenien siirtymisestä" ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Ei kenestäkään tule onnistuja vain siksi, että vanhemmat olivat sinnikkäitä opinnoissa ja työelämässä ja nämä "geenit" olisi sitten jotenkin "siirtyneet" 😂
Se vahva ihminen jyrää ne lapsetkin. Esim. omassa elämässäni meni aikaa vahvan isän perheyrityksen pyörittämiseen kohtuuttoman paljon meiltä lapsiltakin, oman elämän panostamiseen jäi turhan vähän paukkuja alkumetreillä nuoruudessa, ja itsenäistymäänkin pääsi turhan vanhana. Aina vedottiin, että pitää mennä auttamaan heitä. Tai pitää lainata rahaa heille.
Poikkeusyksilöt on poikkeusyksilöitä; eräänlaisia luonnonoikkuja. Siksi heitä on harvassa ja se on sattumasta kuka on tällainen. Geenit ei selitä kaikkea.