Lue keskustelun säännöt.
Miksi merkittävien ja vahvojen ihmisten lapset ovat usein mitättömyyksiä?
23.10.2022 |
Tiedän yhden tyypin, joka on aloittanut elämänsä todella kurjissa lähtökohdissa. Köyhyyttä, molemmat vanhemmat kuolleet jo varhain, töitä alaikäisenä ja ihan karmeat olosuhteet. Siitä huolimatta tai sen takia tyyppi oli kuitenkin sitkeä kuin piru ja pääsi elämässään todella korkeaan ja merkittävään asemaan. Todellinen esimerkki äärimmäisen sitkeästä, päämäärätietoisesta ja resilientistä ihmisestä.
Mutta olin järkyttynyt kun kuulin miten hänen lapsensa olivat pärjänneet. Molemmilla ei ollut juuri minkäänlaista koulutusta ylioppilaaksi tulon jälkeen, työhistoria oli 3-kymppisenäkin ihan onneton ja olematon. Muutenkin tuli vaikutelma, että aika paljon on otettu isipapalta, mutta ei annettu mitään. Isä on tarjonnut olosuhteet, joista hän on itse voinut vain unelmoida nuorena, mutta lapset ei sitten saa mitään aikaan. Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet.
Ja tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan. Miksi monesti poikkeusyksilöiden lapset ovat surkimuksia tai mitättömyyksiä?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aikaa itsestäänselvää. Vahvan ihmisen varjossa ei vaan kasva samalla tavalla suureksi ja vahvaksi kuin tavallisemmasta kodista parhaimmillaan voi. Ei sen vahvan ja menestyneen tarvitse edes olla inhottava tai itsekäs tai mitään muutakaan negatiivista sinänsä, se vaan on niin, että tuollainen ihminen imee energiaa ympäriltään. Vaikka pyrkisi kannustamaan, tukemaan, auttamaan eteenpäin, silti se polku on aina sen vahvan ihmisen näköinen ja sanelema. Ei siinä kovin suureksi vaan tulla.
Potaskaa.
Vahva ja menestynyt ei ole sama kuin ahne, negatiivinen ja narsisti.
Hän on usein älykäs, ahkera, muita kannustava. Valmentaja ja mentori.
Sellainen toki rakastaa ja kasvattaa lapsensa parhaiten. Myös menestymään.
Ehkä taas suomalaisina osa näkee tuon menestyksen liian kateuskortin kautta... sillä kateellinen on se katkera ja myrkyllinen persoona.
Minä en puhunut narsismista mitään.
Yhteiskunta vaan on sellainen, että todellinen menestys (siis jos puhutaan rahasta ja/tai vaikutusvallasta) vaatii oikeasti tietynlaista pelisilmää. Voit olla taitava, älykäs, empaattinen, karismaattinenkin, ja silti "vain" aivan tavallinen. Ne todella vahvat ja näkyvät persoonat eivät ole siinä asemassa siksi, että he ovat ahkeria, älykkäitä ja kannustavia, vaan siksi, että he osaavat sosiaalisen pelin oikealla tavalla. Ei se poissulje, että he voivat sen lisäksi olla kaikkea edellä mainittua myös.
Ja se tietynlainen piirre, joka tekee ihmisestä "menestyjän", on monesti lähipiirille aika raskasta siinä mielessä, että se ohjaa elämää hyvin paljon. Ja se rakkaus ja kasvattaminenkin on vahvan ihmisen varjossa sitä, että päätyy jatkuvasti vaikkapa vertailun kohteeksi. Se ei ole lapselle mikään kaikista helpoin lähtökohta.
No tämä. Omat vanhemmat ovat omalla alallaan hyvin tunnettuja, eivät siis mitään suuren yleisön julkkiksia, mutta erittäin arvostettuja ja vaikutusvaltaisia tietyissä piireissä. Olen kouluttautunut samalle alalle, mikä näin jälkikäteen ehkä ajatellen oli virhe, sillä joka ikisessä yhteydessä työelämässä päädyn vertailuun ja saan kuulla, kuinka merkittäviä ihmisiä vanhempani ovat. Omaa ammatti-identiteettiä rakentaessa se on aikamoisen kuluttavaa.
Ja vanhempani ovat siis ihan mukavia, ja ovat kasvattaneet meidät lapset ihan muuten tasapainoisiksi, kannustaneet ja auttaneet. Toisaalta myös ohjanneet aika vahvasti valitsemaan heille mieluisia asioita, kaksi meistä sisaruksista tosiaan on samalla alalla ja kolmaskin opiskelee samantyyppistä ammattia. Vähän vähemmällä ohjailulla ehkä me kaikki olisimme paremmin löytäneet oman näköisen tien. Ehkä siis, vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vertailu vanhempiin on silläkin tavalla tosi epäreilua, että ei se vanhempikaan ollut 25-vuotiaana professori tai toimitusjohtaja.
Luulen, että Suomessa on vähemmän mahdollisuuksia kuin 20v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aikaa itsestäänselvää. Vahvan ihmisen varjossa ei vaan kasva samalla tavalla suureksi ja vahvaksi kuin tavallisemmasta kodista parhaimmillaan voi. Ei sen vahvan ja menestyneen tarvitse edes olla inhottava tai itsekäs tai mitään muutakaan negatiivista sinänsä, se vaan on niin, että tuollainen ihminen imee energiaa ympäriltään. Vaikka pyrkisi kannustamaan, tukemaan, auttamaan eteenpäin, silti se polku on aina sen vahvan ihmisen näköinen ja sanelema. Ei siinä kovin suureksi vaan tulla.
Potaskaa.
Vahva ja menestynyt ei ole sama kuin ahne, negatiivinen ja narsisti.
Hän on usein älykäs, ahkera, muita kannustava. Valmentaja ja mentori.
Sellainen toki rakastaa ja kasvattaa lapsensa parhaiten. Myös menestymään.
Ehkä taas suomalaisina osa näkee tuon menestyksen liian kateuskortin kautta... sillä kateellinen on se katkera ja myrkyllinen persoona.
Minä en puhunut narsismista mitään.
Yhteiskunta vaan on sellainen, että todellinen menestys (siis jos puhutaan rahasta ja/tai vaikutusvallasta) vaatii oikeasti tietynlaista pelisilmää. Voit olla taitava, älykäs, empaattinen, karismaattinenkin, ja silti "vain" aivan tavallinen. Ne todella vahvat ja näkyvät persoonat eivät ole siinä asemassa siksi, että he ovat ahkeria, älykkäitä ja kannustavia, vaan siksi, että he osaavat sosiaalisen pelin oikealla tavalla. Ei se poissulje, että he voivat sen lisäksi olla kaikkea edellä mainittua myös.
Ja se tietynlainen piirre, joka tekee ihmisestä "menestyjän", on monesti lähipiirille aika raskasta siinä mielessä, että se ohjaa elämää hyvin paljon. Ja se rakkaus ja kasvattaminenkin on vahvan ihmisen varjossa sitä, että päätyy jatkuvasti vaikkapa vertailun kohteeksi. Se ei ole lapselle mikään kaikista helpoin lähtökohta.
Tässä yhteiskunnassa ei edes pärjää lahjakkuudella. Lahjakkaat eivät saa edes pitää omaansa. Väkivallalla johdetaan ja se näkyy. Pelisilmää ja rikoksia. Pitäisikö se jo muuttaa? Voisiko yhteiskunta kehittyä sen verran?
Pääsääntöisesti asia taitaa kyllä olla niin, että vanhemmat joilla on ns. verkostojen yhteyden luomaa sosiaalista pääomaa, eli ovat siis jossain korkeassa ,tai paljon koulutusta vaatineessa asemassa onnistuvat yleensä melko kitkatta välttämään jälkikasvulleenkin koulutuksen hankkmisen tärkeyden ja auttamaan heitä kouluasioissa paremmin,kun vanhemmat joilla ei itsellään juurikaan koulutusta ole .
Toki tästä on aina ollut poikkeuksia, mutta yleensä niillä poikkeuksillakin on ollut joku poikkeuksellinen selitys.
( esim. tunnetaan kuuluisia kirjailijoita, joiden kasvun lähtökohdat ja olosuhteet ovat olleet todella köyhät, mutta sitten esim. joku opettaja onkin huomannut tunneilla oppilaansa lahjat ja vaikkapa ollut vaikuttamassa stipendiin,ta jopa taannut pankkilainan koulutusta varten.
Tällaiset tapaukset ovat tokikin olleet harvnaisia, mutta yleensä niihin on liittynyt tuon mesenaatin oma lapsettomuus,tai se että esim.se oma lapsi on häneltä aiemmin vaikka kuollut. )
Joissakin tapauksissa kaikki,koko henkisesti terveen kasvun lähtökohdat ihmisellä ovat olleet jopa niin puutteelliset ja karut että voidaan jo pitää suoranaisena ihmeenä jo sitäkin että hän on täysi-ikäisyyteen mennessä onnistunut sentään välttämään mihinkään rikollisuuteen, tai päihteisiin sortumisen ja niiden seurauksena itse(kin) vankilaan tai mielisairaalaan joutumisen. Ja siis aivan riippumatta siitä millä rehellisellä työllä hän nyt kuitenkin itsensä elättää.
Olkoonpa sitten vaikka McDonaldsin hampurilaisravintolan, kierrätyspisteen, tai pesulan työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti ollaan heittämässä narsisti kommentteja vaikkei tiedetä kuin muutama ulkopuolisen lause asiasta.
Itse sanoisin, että todella kurjista oloista tullut ihminen ei halua samaa taakkaa ja kokemuksia lapsilleen. Harmillista kyllä, usein lapsilta ei vaadita mitään ja hemmotellaan pilalle, lapsista kasvaen passiivisia ja laiskoja kun vanhempi jatkaa suorittamista tarjotakseen hyvät olot jälkikasvulle.
Useinhan menee niin, että ahkera saa laiskan lapsen, laiska lapsi ahkeran ja niin edelleen.
Kuka mitenkin kompensoi omaa lapsuuttaan ja sen puutteita.
Niin no oma kurjista oloista lähtenyt ja sittemmin menestynyt isäni oli sitä mieltä, että hän ei lapsiaan auta yhtään missään, koska häntäkään ei autettu. Ja järjesti sitten meille vielä kurjemmat olosuhteet kuin itsellään oli.
Riippuu millä mitataan kirjoitti:
Pääsääntöisesti asia taitaa kyllä olla niin, että vanhemmat joilla on ns. verkostojen yhteyden luomaa sosiaalista pääomaa, eli ovat siis jossain korkeassa ,tai paljon koulutusta vaatineessa asemassa onnistuvat yleensä melko kitkatta välttämään jälkikasvulleenkin koulutuksen hankkmisen tärkeyden ja auttamaan heitä kouluasioissa paremmin,kun vanhemmat joilla ei itsellään juurikaan koulutusta ole .
Toki tästä on aina ollut poikkeuksia, mutta yleensä niillä poikkeuksillakin on ollut joku poikkeuksellinen selitys.
( esim. tunnetaan kuuluisia kirjailijoita, joiden kasvun lähtökohdat ja olosuhteet ovat olleet todella köyhät, mutta sitten esim. joku opettaja onkin huomannut tunneilla oppilaansa lahjat ja vaikkapa ollut vaikuttamassa stipendiin,ta jopa taannut pankkilainan koulutusta varten.
Tällaiset tapaukset ovat tokikin olleet harvnaisia, mutta yleensä niihin on liittynyt tuon mesenaatin oma lapsettomuus,tai se että esim.se oma lapsi on häneltä aiemmin vaikka kuollut. )
Joissakin tapauksissa kaikki,koko henkisesti terveen kasvun lähtökohdat ihmisellä ovat olleet jopa niin puutteelliset ja karut että voidaan jo pitää suoranaisena ihmeenä jo sitäkin että hän on täysi-ikäisyyteen mennessä onnistunut sentään välttämään mihinkään rikollisuuteen, tai päihteisiin sortumisen ja niiden seurauksena itse(kin) vankilaan tai mielisairaalaan joutumisen. Ja siis aivan riippumatta siitä millä rehellisellä työllä hän nyt kuitenkin itsensä elättää.
Olkoonpa sitten vaikka McDonaldsin hampurilaisravintolan, kierrätyspisteen, tai pesulan työntekijä.
Sellainen tavallinen hyvä juu kulkee suvussa, että ollaan monessa sukupolvessa koulutettuja ja on hyvät työt ja niin edelleen. Mutta nyt ei ole puhe siitä, vaan poikkeusyksilöiden lapsista. Kyse on tässä keskustelussa siis siitä, että aloittaja hämmästelee, kun Nalle Wahlroosin lapsista kukaan ei ole uusi Bill Gates, tai ettei Sauli Niinistön aikuistenkaan lasten saavutukset ole samat kuin isällään.
Ja kuten tuolla tuli esiin, tässä keskustelussa lapsen menestykseksi ei siis kelpaa se, että hän on vaikka ihan hyvin uransa aloittanut ekonomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millä mitataan kirjoitti:
Pääsääntöisesti asia taitaa kyllä olla niin, että vanhemmat joilla on ns. verkostojen yhteyden luomaa sosiaalista pääomaa, eli ovat siis jossain korkeassa ,tai paljon koulutusta vaatineessa asemassa onnistuvat yleensä melko kitkatta välttämään jälkikasvulleenkin koulutuksen hankkmisen tärkeyden ja auttamaan heitä kouluasioissa paremmin,kun vanhemmat joilla ei itsellään juurikaan koulutusta ole .
Toki tästä on aina ollut poikkeuksia, mutta yleensä niillä poikkeuksillakin on ollut joku poikkeuksellinen selitys.
( esim. tunnetaan kuuluisia kirjailijoita, joiden kasvun lähtökohdat ja olosuhteet ovat olleet todella köyhät, mutta sitten esim. joku opettaja onkin huomannut tunneilla oppilaansa lahjat ja vaikkapa ollut vaikuttamassa stipendiin,ta jopa taannut pankkilainan koulutusta varten.
Tällaiset tapaukset ovat tokikin olleet harvnaisia, mutta yleensä niihin on liittynyt tuon mesenaatin oma lapsettomuus,tai se että esim.se oma lapsi on häneltä aiemmin vaikka kuollut. )
Joissakin tapauksissa kaikki,koko henkisesti terveen kasvun lähtökohdat ihmisellä ovat olleet jopa niin puutteelliset ja karut että voidaan jo pitää suoranaisena ihmeenä jo sitäkin että hän on täysi-ikäisyyteen mennessä onnistunut sentään välttämään mihinkään rikollisuuteen, tai päihteisiin sortumisen ja niiden seurauksena itse(kin) vankilaan tai mielisairaalaan joutumisen. Ja siis aivan riippumatta siitä millä rehellisellä työllä hän nyt kuitenkin itsensä elättää.
Olkoonpa sitten vaikka McDonaldsin hampurilaisravintolan, kierrätyspisteen, tai pesulan työntekijä.
Sellainen tavallinen hyvä juu kulkee suvussa, että ollaan monessa sukupolvessa koulutettuja ja on hyvät työt ja niin edelleen. Mutta nyt ei ole puhe siitä, vaan poikkeusyksilöiden lapsista. Kyse on tässä keskustelussa siis siitä, että aloittaja hämmästelee, kun Nalle Wahlroosin lapsista kukaan ei ole uusi Bill Gates, tai ettei Sauli Niinistön aikuistenkaan lasten saavutukset ole samat kuin isällään.
Ja kuten tuolla tuli esiin, tässä keskustelussa lapsen menestykseksi ei siis kelpaa se, että hän on vaikka ihan hyvin uransa aloittanut ekonomi.
No missä mielessä esim. tuo mainitsemasi Björn Wahlroos ITSE olisi ihmisenä omnaisuuksiltaan ollut jotenkin joku ns. 'poikkeusyksilö' ? (...ellei siksi,että hänen vanhempansa nyt vain olivat poikkeuksellisen varakkaita,esim. kartanon omistajia ja tietenkin myös sen varakkuutensa myötä myös poikkeuksellisen vaikutusvaltaisia )
Westendissä lapsuuteni viettäneenä sanoisin, että se vanhempien menestys on aina jostain myös pois. Aika usein perheeltä.
Olen kyllä pärjännyt ihan ok, vanhempieni kauniisti sanotuna suurpiirteisestä huolenpidosta huolimatta minulla on yliopistotutkinto ja kohtalaisen ehjä työhistoria. En silti tule ikinä nousemaan, enkä edes yrittämään, sellaiseen taloudelliseen ja muuhunkaan asemaan kuin vanhempani. Nälkä kaikkeen sellaiseen puuttuu kokonaan. Sen sijaan panostan muihin asioihin, kotiin ja harrastuksiin ja erityisesti lapseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään merkittävän ihmisen lasta joka olisi noussut vastaavaan asemaan kuin vanhempansa.
Rockefellerit ovat pärjänneet hyvin usean sukupolven ajan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rockefeller_family
Tsingis-kaanin pojat ja pojanpojat onnistuivat laajentamaan ja ylläpitämään mongolien imperiumia 1200-luvulla ainakin kolmen sukupolven ajan. Kublai-kaani oli varmaankin menestyksekkäin pojanpoika halliten pääosin Kiinaa.
On niitäkin ihmisiä, jotka luonteensa puolesta eivät yksinkertaisesti kestä menestystä,eli elää sen kanssa ja siitä tietoisena .
(vaikka olisivat elämässään jollain tavalla siihen -hetkellisesti- päässeetkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään merkittävän ihmisen lasta joka olisi noussut vastaavaan asemaan kuin vanhempansa.
Rockefellerit ovat pärjänneet hyvin usean sukupolven ajan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rockefeller_family
Tsingis-kaanin pojat ja pojanpojat onnistuivat laajentamaan ja ylläpitämään mongolien imperiumia 1200-luvulla ainakin kolmen sukupolven ajan. Kublai-kaani oli varmaankin menestyksekkäin pojanpoika halliten pääosin Kiinaa.
Montakohan päätä heitä siihen saavutukseensa ja asemaansa päästäkseen piti urallaan katkaista, eli miekallaan ihmisten hartioilta tipauttaa ?
Noh, melko selvää. Kun ei ole isällä ollut kokemusta vanhemmista tai vanhemmuudesta ei ole myöskään osannut olla vanhempi. Lapset kasvaneet ilman läsnäolevaa vanhempaa tai vanhempia. Elämä ollut materiahurmosta ja helppoa elämää, ei järjen käyttöä tai edes kirjaviisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään merkittävän ihmisen lasta joka olisi noussut vastaavaan asemaan kuin vanhempansa.
Rockefellerit ovat pärjänneet hyvin usean sukupolven ajan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rockefeller_family
Tsingis-kaanin pojat ja pojanpojat onnistuivat laajentamaan ja ylläpitämään mongolien imperiumia 1200-luvulla ainakin kolmen sukupolven ajan. Kublai-kaani oli varmaankin menestyksekkäin pojanpoika halliten pääosin Kiinaa.
Nuo esimerkit ovat samaa settiä kuin Charles. Perintönä siirtyvä valta tai omaisuus on totta kai eri juttu. Pointti taitaa olla siinä, ettei sen perijän tarvitse kilpailla vanhemman kanssa ulkopuolisten arvostuksesta, hänhän seuraa vanhempaa ulkopuolisista riippumatta. Sukuyhtiö periytyy kyllä.
Kun taas vanhemman alalle suuntaava professorin lapsi tai pörssiyhtiön toimitusjohtajan lapsi joutuu kestämään vertailun ylivoimaiseen äitiin tai isään, ja hänen etenemisestään päättävät muut ihmiset, ei se äiti tai isä.
Useinhan ihminen haluaa olla vastakohta sille mitä vanhemmat ovat tai mitä he arvostavat. Varsinkin jos on yritetty kasvattaa tietynlaiseksi, niin ei halua olla ainakaan sellainen.