Lue keskustelun säännöt.
Miksi merkittävien ja vahvojen ihmisten lapset ovat usein mitättömyyksiä?
23.10.2022 |
Tiedän yhden tyypin, joka on aloittanut elämänsä todella kurjissa lähtökohdissa. Köyhyyttä, molemmat vanhemmat kuolleet jo varhain, töitä alaikäisenä ja ihan karmeat olosuhteet. Siitä huolimatta tai sen takia tyyppi oli kuitenkin sitkeä kuin piru ja pääsi elämässään todella korkeaan ja merkittävään asemaan. Todellinen esimerkki äärimmäisen sitkeästä, päämäärätietoisesta ja resilientistä ihmisestä.
Mutta olin järkyttynyt kun kuulin miten hänen lapsensa olivat pärjänneet. Molemmilla ei ollut juuri minkäänlaista koulutusta ylioppilaaksi tulon jälkeen, työhistoria oli 3-kymppisenäkin ihan onneton ja olematon. Muutenkin tuli vaikutelma, että aika paljon on otettu isipapalta, mutta ei annettu mitään. Isä on tarjonnut olosuhteet, joista hän on itse voinut vain unelmoida nuorena, mutta lapset ei sitten saa mitään aikaan. Olen aina ajatellut että geenit jotenkin siirtyy, mutta tässä tapauksessa näyttäisi että ei todellakaan ole siirtyneet.
Ja tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan. Miksi monesti poikkeusyksilöiden lapset ovat surkimuksia tai mitättömyyksiä?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko tämä oikeasti joku ilmiö vai ei. Mutta oma isäni on merkittävässä asemassa yhteiskunnassa, karismaattinen jne. Itse olen tosi tavis kuten myös molemmat sisarukseni. Ihan ok olemme siis pärjänneet, mutta ihan tavallisia työntekijöitä kaikki, on ollut vaikeuksia elämässä tasaisesti jne.
Yksi syy tälle on oikeasti vanhemman varjossa kasvaminen. Isämme on hyvin huomionhakuinen persoona, joka on vaatinut erityiskohtelua myös kotona. Meistä kaikista on kasvanut hiljaisia miellyttäjiä, koska on pitänyt olla niin tuntosarvet herkkinä isämme tarpeille.
Mutta en tiedä onko tämä mitenkään yleistettävissä ilmiönä todellakaan, tuskin.
Itsensä korkealle kouluttaminen vaatii motivaatiota. Eikä monella oikeasti ole sitä kauheasti, ellei heillä ole suurta intohimoa millekään alalle.
En usko, että muilla, edes vahvoilla persoonilla siinä ympärillä on silloin oikeasti merkitystä.
Tunnollinen selvittää opinnot, mutta vaativa ura vaatii kovaa halua. Sitä ei suurimmalla osalla ihmisistä ole. Heille riittää hyvä ja tasainen elämä. Se taas ei näyttäydy muille menestyksenä, eikä varsinkaan jos sitä verrataan erittäin menestyneisiin.
Koulutus ei ole mikään menestyksen mittari. Suomessa maisteriksi pystyy jokainen, jolla on tahtoa ja istumalihaksia, ja tohtorit jne ovat sitten tutkimuspuolella, eivät niitä ns suuria menestyjiä. Mitä se ikinä onkaan. Koulutus ei ole mikään poikkeuksellisen sinnikkyyden osoitus eikä luonteen vahvuuden eikä oikeastaan juuri minkään muunkaan. Kaikella rakkaudella koulutusta kohtaan siis, itsekin olen pitkälle kouluttautunut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän hahmottaa jotenkin sen merkityksen osana kokonaisuutta.
Koulutus ei myöskään ole mikään tae menestykselle. Se on vain yksi askel monien muiden joukossa. Valtaosa akateemisen koulutuksen hankkineista on ihan tavallisissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä mitään lasten elämästä ja silti koet oikeutetuksi kutsua heitä "surkimuksiksi" ja "mitättömyyksiksi" sillä perusteella, etteivät he ole kouluttautuneet pitkälle tai tehneet riittävästi töitä. Ainakin arvomaailmasi tuli viestistä hyvin selväksi. Minusta todellisia selviytyjiä ovat ne, jotka - koulutuksesta, asemasta ja varallisuudesta riippumatta - ovat tasapainoisia, empaattisia, aidosti ystävällisiä ja muista välittäviä ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.
Aivan järkyttävää kutsua ihmisiä - keitä tahansa, oli status mikä vaan - mitättömyyksiksi. AP:n arvomaailma on ala-arvoinen.
"Menestys" ei millään tavoin ole ihmisyyden mittari.
Minusta tämä on aikaa itsestäänselvää. Vahvan ihmisen varjossa ei vaan kasva samalla tavalla suureksi ja vahvaksi kuin tavallisemmasta kodista parhaimmillaan voi. Ei sen vahvan ja menestyneen tarvitse edes olla inhottava tai itsekäs tai mitään muutakaan negatiivista sinänsä, se vaan on niin, että tuollainen ihminen imee energiaa ympäriltään. Vaikka pyrkisi kannustamaan, tukemaan, auttamaan eteenpäin, silti se polku on aina sen vahvan ihmisen näköinen ja sanelema. Ei siinä kovin suureksi vaan tulla.
Vierailija kirjoitti:
Narsistien lapset painetaan usein alas.
Ja voivat kasvaa millaisissa ympäristöissä tahansa. Avainsana on julmuus ja kovuus. Narsisti on aina oikeassa - ja tarvittaessa lapset väärässä. Eli lapset uhrataan surutta valheiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä mitään lasten elämästä ja silti koet oikeutetuksi kutsua heitä "surkimuksiksi" ja "mitättömyyksiksi" sillä perusteella, etteivät he ole kouluttautuneet pitkälle tai tehneet riittävästi töitä. Ainakin arvomaailmasi tuli viestistä hyvin selväksi. Minusta todellisia selviytyjiä ovat ne, jotka - koulutuksesta, asemasta ja varallisuudesta riippumatta - ovat tasapainoisia, empaattisia, aidosti ystävällisiä ja muista välittäviä ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.
Aivan järkyttävää kutsua ihmisiä - keitä tahansa, oli status mikä vaan - mitättömyyksiksi. AP:n arvomaailma on ala-arvoinen.
Narsistit jakavat ihmiset mitättömyyksiin ja menestyjiin. Ja menestyjät tahkoavat aina rahaa.
Ehkä vanhempi on narsisti. Silloin narsisti vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi ei "ylitä" omia saavutuksiaan. Ja jos lapsi ylittää ne, lapsi on käytännössä ihmiskaupassa, että ei saa edes omia työnsä tuloksia. Minun isäni käytännössä kidutti minua, kun tajusi, kuinka älykäs olen. Kaikki rahat on jollakin toisella, kun sitä "älyä ei saanut pois päästäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tämä on totta, aiankin kun tutkii vaikka kuuluisten taiteilijoiden ym. julkkisten, monimiljonäärien jälkikasvua. Kuuluisat ohjaajat esim. heidän lapset ei tee mitään, aika usealla on joku pienimuotoinen bändi, ovat olevinaan joitain muusikoita, muttei siitä mitään merkittävää tule koskaan. Moni leikkii taiteilijaa eläen vanhempiensa rahoilla, eivät ellätä itseään, ainakaan niin hyvin kuin vanhempansa. No vaikeaahan se olisi. Vanhemman rahat tulee jopa esteeksi pyrkiä omassa elämässään mihinkään isompaan menestykseen, koska ei tarvitse.Voi olla esim. sellainen kuukausittain tilille tuleva rahasuma vanhemmilta. tai perinyt jo heidän miljoonat.
TV- ja musiikkialalla ne merkittävät henkilöt eivät edes itse sanoita ja sävellä vaan se on joku ihan muu, joku, jolle ei edes makseta mitään, pahimmillaan lapsi. Myös täällä Suomessa.
Osin totta. Ap on asian ytimessä...
Olemme havainneet, että usein hyvin rikkaan tai menestyneen lapsista tulee tosiaan vässyköitä...
Eli laiskoja, passiivisia, mukavuuden haluisia. Opiskelu ja ura ei kiinnosta.
Kaiken pitää olla mahdollisimman kevyttä ja helppoa.
Siksi helppo ja kiva ammatti (taide, media, journalismi, meikkaus, höpönlöpö), ei koskaan innovaattori, johtaja, bisnesmies tai yrittäjä, jotka vaativat sisua, asennetta ja työtä. Ja aivoja.
Hollywoodissa vastaavasti sitten usein retkahtavat aineisiin ja tuhoavat koko elämänsä ja lähipiirinsä.
Vaikka on miljoonat taalat ja kartanot alla, etulyöntiasema keskiluokkaan nähden, itse sössivät elämänsä.
Ko. tyypit tarvitsevat voimakasta ohjausta ja kuria. Vapaus kun ei sovi kaikille (=HEIKOILLE).
Toki särmätyyppi osaa hyödyntää rikkaan isukin annit, imien asenteen, koulutuksen ja bisneksenteon jalon taidon itseensä.
Enemmistö on silti noita vässyköitä, lumihiutaleita ja nobodeja...tai sitten ihan vaan keskinkertaisuuksia.
Eli ap on oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat voineet väsyä kun vanhempi on kehunut itseään. Menee siihenkin energiaa. Toisaalta merkittäviäkin ihmisiä on mitätöity.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempi on narsisti. Silloin narsisti vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi ei "ylitä" omia saavutuksiaan. Ja jos lapsi ylittää ne, lapsi on käytännössä ihmiskaupassa, että ei saa edes omia työnsä tuloksia. Minun isäni käytännössä kidutti minua, kun tajusi, kuinka älykäs olen. Kaikki rahat on jollakin toisella, kun sitä "älyä ei saanut pois päästäni".
Sairastuin todella pahasti väkivallasta jo niin pienenä, että en muista varmasti alkamisajankohtaa. Se loppui vasta, kun laitoin välit poikki aikuisena. Jatkuvaa väkivaltaa ja sellaiset oireet, että minusta ei ollut enää mitään jäljellä. Vuosikymmen oli viety elämästäni. Minulla oli poikkeukselliset kyvyt, mutta se johtui joko mielenterveysongelmasta tai suorasta väkivallasta, en edelleenkään tiedä, miksi minulla oli dissosiaatio ja deliriumin oireita, joiden avulla olin poikkeuksellisen lahjakas. En saanut itse hyötyä niistä mitenkään vaan olin käytännössä ihmiskaupassa. Minut mitätöitiin täysin. Vasta sitten, kun ne lähtivät, isäni on yrittänyt pakottaa minua jonnekin hoitoon. Hän on sairas sekä myös ne "korkea-arvoiset" sairaat, jotka ovat minussa roikkuneet kuin loiset. Korkeakoulututkinnolla en aio jäädä tänne Suomeen tappelemaan samanlaisten kanssa vaan muuta jonnekin aurinkoiseen, nautin meren rannasta ja luonnosta.
Kaikki tietävät jo, että teillä on luonnehäiriö ja te sairastutatte ympäristönne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aikaa itsestäänselvää. Vahvan ihmisen varjossa ei vaan kasva samalla tavalla suureksi ja vahvaksi kuin tavallisemmasta kodista parhaimmillaan voi. Ei sen vahvan ja menestyneen tarvitse edes olla inhottava tai itsekäs tai mitään muutakaan negatiivista sinänsä, se vaan on niin, että tuollainen ihminen imee energiaa ympäriltään. Vaikka pyrkisi kannustamaan, tukemaan, auttamaan eteenpäin, silti se polku on aina sen vahvan ihmisen näköinen ja sanelema. Ei siinä kovin suureksi vaan tulla.
Potaskaa.
Vahva ja menestynyt ei ole sama kuin ahne, negatiivinen ja narsisti.
Hän on usein älykäs, ahkera, muita kannustava. Valmentaja ja mentori.
Sellainen toki rakastaa ja kasvattaa lapsensa parhaiten. Myös menestymään.
Ehkä taas suomalaisina osa näkee tuon menestyksen liian kateuskortin kautta... sillä kateellinen on se katkera ja myrkyllinen persoona.
Mitättömyyksiin törmään edelleen todella usein ja he kiusaavat vielä keski-ikäisinä heitä puolta nuorempia, jotka eivät noteeraa heitä millään tavalla vaan elävät arkeaan normaalisti. He ovat todellisia häviäjiä ja mitättömyyksiä eikä heillä kummoisia uria olekaan. Miten voisikaan olla, kun eivät ymmärrä salata persoonallisuuksiaan, kuten heitä menestyneemmät häiriintyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpiireissä tapasin hiljattain kaksi tämäntyyppistä aikuislasta. Hyvä että olivat ehtineet esittäytyä omalla nimellään niin heti oltiin lisäämäss-ELI OON SIIS XX:N LAPSI SIIS XX:N SÄHÄN TIEDÄT SEN SIIS SE JOHTAJA XX.
Jotenkin jää nolo vaikutelma kun kolmekymppinen aikuinen esittelee itsensä tuolla tavalla, ja vielä ammatillisissa piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Työpiireissä tapasin hiljattain kaksi tämäntyyppistä aikuislasta. Hyvä että olivat ehtineet esittäytyä omalla nimellään niin heti oltiin lisäämäss-ELI OON SIIS XX:N LAPSI SIIS XX:N SÄHÄN TIEDÄT SEN SIIS SE JOHTAJA XX.
Jotenkin jää nolo vaikutelma kun kolmekymppinen aikuinen esittelee itsensä tuolla tavalla, ja vielä ammatillisissa piireissä.
Voisin tehdä noin, koska silloin kaikenlainen mussuttaminen, selkäänpuukottaminen ja vastaava on vähäisempää luultavasti.
Notkahdus tulee viimeistään kolmannessa sukupolvessa, jatkuvaa nousua ei ole eikä voi olla. Oma isoisäni aloitti nollasta, saavutti kohtuullisen elintason. Isäni aloitti kohtuulliselta elintasolta, saavutti huipun. Itse synnyin huipun perheeseen ja tipuin sinne samaan missä isoisäni aloitti joskus sata vuotta sitten. Syitä on monia, mutta näin se nyt meni. En tiedä saanko koskaan lapsia, joten en tiedä miten kierre menisi jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon vaikuttaa omat mieltymykset,tarjotut tilaisuudet,vanhempien tarjoama tuki,kohdatut ihmiset ja suhteet,joita voi käyttää hyväksi esimerkiksi...ei kaikki oo niin mustavalkoista,että jos olet jonkun lapsi,niin elämäsi on tälläistä ja tälläistä
No jos isäsi on menestyvä NHL-jääkiekkoilija, ja tarjoaa geenien lisäksi sinulle jäähallit, luistimet ja treeniohjelmat oheistreeneineen maailman huipputasoa, niin onhan siinä isompi "riski" tulla hyvä jääkiekkoilija kuin lahjakkaalla Mikko Möttösellä. Pelkästään jo tietotaidon antaminen rahasta puhumattakaan. Vielä jos ei ole mikään luonnevikainen, vaan mukava isä, niin aika hyvät lähtökohdat on pojankin menestyä.
Onko Mikko Möttönen joku tavan pulliaisen perikuva vai mitä yrität kertoa?
Mikko Möttönen
Group Leader
Quantum Computing and Devices (
)
Professor (Associate professor)
Department of Applied Physics (
)
Senior Scientist, Group leader
Centre for Quantum Engineering
Heti ollaan heittämässä narsisti kommentteja vaikkei tiedetä kuin muutama ulkopuolisen lause asiasta.
Itse sanoisin, että todella kurjista oloista tullut ihminen ei halua samaa taakkaa ja kokemuksia lapsilleen. Harmillista kyllä, usein lapsilta ei vaadita mitään ja hemmotellaan pilalle, lapsista kasvaen passiivisia ja laiskoja kun vanhempi jatkaa suorittamista tarjotakseen hyvät olot jälkikasvulle.
Useinhan menee niin, että ahkera saa laiskan lapsen, laiska lapsi ahkeran ja niin edelleen.
Kuka mitenkin kompensoi omaa lapsuuttaan ja sen puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aikaa itsestäänselvää. Vahvan ihmisen varjossa ei vaan kasva samalla tavalla suureksi ja vahvaksi kuin tavallisemmasta kodista parhaimmillaan voi. Ei sen vahvan ja menestyneen tarvitse edes olla inhottava tai itsekäs tai mitään muutakaan negatiivista sinänsä, se vaan on niin, että tuollainen ihminen imee energiaa ympäriltään. Vaikka pyrkisi kannustamaan, tukemaan, auttamaan eteenpäin, silti se polku on aina sen vahvan ihmisen näköinen ja sanelema. Ei siinä kovin suureksi vaan tulla.
Potaskaa.
Vahva ja menestynyt ei ole sama kuin ahne, negatiivinen ja narsisti.
Hän on usein älykäs, ahkera, muita kannustava. Valmentaja ja mentori.
Sellainen toki rakastaa ja kasvattaa lapsensa parhaiten. Myös menestymään.
Ehkä taas suomalaisina osa näkee tuon menestyksen liian kateuskortin kautta... sillä kateellinen on se katkera ja myrkyllinen persoona.
Minä en puhunut narsismista mitään.
Yhteiskunta vaan on sellainen, että todellinen menestys (siis jos puhutaan rahasta ja/tai vaikutusvallasta) vaatii oikeasti tietynlaista pelisilmää. Voit olla taitava, älykäs, empaattinen, karismaattinenkin, ja silti "vain" aivan tavallinen. Ne todella vahvat ja näkyvät persoonat eivät ole siinä asemassa siksi, että he ovat ahkeria, älykkäitä ja kannustavia, vaan siksi, että he osaavat sosiaalisen pelin oikealla tavalla. Ei se poissulje, että he voivat sen lisäksi olla kaikkea edellä mainittua myös.
Ja se tietynlainen piirre, joka tekee ihmisestä "menestyjän", on monesti lähipiirille aika raskasta siinä mielessä, että se ohjaa elämää hyvin paljon. Ja se rakkaus ja kasvattaminenkin on vahvan ihmisen varjossa sitä, että päätyy jatkuvasti vaikkapa vertailun kohteeksi. Se ei ole lapselle mikään kaikista helpoin lähtökohta.
Hyvin minusta Joel on pärjännyt. Mitä ihmettä 32 vuotiaan olisi pitänyt saavuttaa? Olla jonkun pörssiyhtiön pomo? Hänet on valittu valtuuston. Valmistunut kauppakorkeasta. Ollut vuosia työelämässä. Ostanut asunnon, myynyt ja rakentanut talon.