Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.

Ei ole syy vaan seuraus.

Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?

Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.

Välillä on myös hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi puoliso toivoo tietynlaista vanhemmuutta ja ns. hyvää lapsuutta omille lapsille. Minä uskon, että takana on paljon muutakin kuin kivoja elämyksiä lapsille ja että näytettäisiin ulospäin täydelliseltä perheeltä. 

Miksi lapsella pitäisi olla tunnelmallisia koti-iltoja ja metsäretkiä, kivoja lastenkutsuja, mielenkiintoisia harrastuksia, elämyksiä huvipuistoissa ja matkoilla?

Kaveritreffeillä, synttäreillä, yökyläilyissä ja harrastuksissa opetellaan rakentamaan ihmissuhteita, olemaan reiluja kavereita, anteliaita emäntiä/isäntiä ja reippaita joukkuekavereita. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on helppoa olla ryhmätöissä opiskelussa ja joiden kanssa on sujuvaa tehdä töitä. 

Harrastuksissa opetellaan vastuunottoa ja haetaan omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita. Matkoilla ja elämyksissä opitaan ympäröivästä maailmasta ja omasta itsestä. Sitä missä ja miten lapsi rakentaa omaa tulevaisuuttaan. 

Oman perheen kesken rakennetaan turvallisesti omaa minäkuvaa, opetellaan kohtaamaan ja toisaalta hallitsemaan omia tunteita. Lautapelin häviäminen harmittaa älyttömästi, mutta perheen kanssa voi turvallisesti opetella, miten harmituksen voi purkaa sopivalla tavalla. Tunteet tarvitsevat nimen ja toisen ihmisen peilin ja erilaisia tilanteita, joissa harjoitella. 

Me haluamme lapsille hyvää aikuisuutta. Tervettä itsetuntoa, itsetuntemusta ja onnellisen elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:

Syyllistämistä kirjoitti:

Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.

Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,

niin ei tee mitään.

Masentunut.

Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.

Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,

jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.

Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.

Juurikin näin !

Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !

Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.

Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.

Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?

Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?

Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Hoidan oman osani kotitöistä.

Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.

Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.

Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.

Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.

Kaltaisiasi mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Teillä ei ole naista. Ainakaan enää. Ja siksi soittatte suutanne, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki naiset on paskoja. Miehissä ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Teidän juttunne ovat yhtä todellista kuin reality show, jota seuraatte.

Yrittäisit nyt edes hiukan enemmän.

Eivätkö omat sanasi kelpaakaan? Et yrittänyt tarpeeksi edes omasta mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:

Syyllistämistä kirjoitti:

Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.

Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,

niin ei tee mitään.

Masentunut.

Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.

Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,

jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.

Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.

Juurikin näin !

Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !

Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.

Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.

Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?

Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?

Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Hoidan oman osani kotitöistä.

Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.

Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.

Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.

Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.

Kaltaisiasi mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Teillä ei ole naista. Ainakaan enää. Ja siksi soittatte suutanne, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki naiset on paskoja. Miehissä ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Teidän juttunne ovat yhtä todellista kuin reality show, jota seuraatte.

Yrittäisit nyt edes hiukan enemmän.

Eivätkö omat sanasi kelpaakaan? Et yrittänyt tarpeeksi edes omasta mielestäsi?

Siis mihin sä nyt oikein viittaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:

Syyllistämistä kirjoitti:

Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.

Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,

niin ei tee mitään.

Masentunut.

Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.

Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,

jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.

Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.

Juurikin näin !

Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !

Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.

Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.

Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?

Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?

Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Hoidan oman osani kotitöistä.

Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.

Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.

Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.

Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.

Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?

Oletko sinä yksi niistä lukutaidottomista tässä ketjussa vai vääriymmärrätkö tahallasi? Itseäni minä puolustelin enkä muita miehiä. Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Mitä tuo mielestäsi oikein tarkoittaa?

Miksi koet, että sinun pitää puolustautua? Kukaanhan ei ole syyllistänyt sinua, koska mitä ilmeisimmin et ole huono isä. Erikoista, jos joku kokee, että tässä syytetään kaikkia miehiä, kun tilanne, josta ketju on lähtenyt liikkeelle on aika spesifi.

En tiedä oletko huomannut sitä, itse, mutta tekstisi ovat olleet pääosin lällättelyä naisille, joiden syytä on, jos perhessä on jotain vikaa. Mistään ei ole luettavissa paheksuntaa sille toimintatavalle, että yksi vanhemmista

 passivoituu ja jättäytyy perheen ulkopuolelle, vaikka omille lapsille hänen läsnäolollaan olisi merkitystä.

Paheksunta kohdistuukin siihen äitiin, joka määräilee ja käskyttää niin että kaikilla on paha olla. 

Mitä sinä n aispelko jankkaat tuota samaa? Onko äitisi käskenyt siivota huoneesi, vai mistä tuo kumpuaa? Kuulostat just sellaiselta mieslapselta jolle naisen (sun tapauksessa äidin) tosiaan pitää jankuttaa, että roskat viedään roskikseen ja likaiset astiat pyykkikoriin (vaatteiden pesu sinulta tuskin onnistuu).

Kun tämä ketju ei koske kontrolloivaa äitiä, vaan paskaa isää jota ei lapsensa voisi vähempää kiinnostaa. Näitä valitaan isiksi koska hyviä miehiä ei kaikille riitä, niitä jotka tajuaa ettei kolmivuotiaat mitään kutsuja itse lähetä tai yksi ihminen ei tasan samaan aikaan grillaa, järjestä ohjelmaa ja käyttää lapsia vessassa. Täällä pätee nyt tämä sama lapseton jonne, joka elää jotakin mielikuvituselämää jossa hänellä muka on perhe, kun oikeasti hän istuu omassa huoneessa äitinsä kotona kuvittelemassa miten hän toimisi jos hänellä oli perhe, niin lapsellista on teksti.

Mulle tuli tästä ketjusta mieleen yksi poikaystävä joka taantui lapseksi jo seurusteluaikana, onneksi tajusin erota. Eroa suosittelen muillekun mieslapsen puolisoille, elämä helpottuu ilman sitä isoa lasta mököttämässä ja vaatimassa huomiota. Saavat sitten mököttää ja olla rauhassa ketään häiritsemättä.

Vieläkö sä kuvittelet, että vain yksi ja sama mies kirjoittelee täällä?

Sivusta: Kirjoitustyylin tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Tosi harmillista, että ympäristöösi on sattunut tällaisia ihmisiä.

Itse en tunnista ilmiötä ollenkaan, niin en osaa tähän kommentoida. Oman elämäni naiset tarttuvat paljon isompiin asioihin, samoihin kuin ap: läsnäoloon, osallistumiseen, lasten edun priorisoimiseen. 

Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.

Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.

Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Ehkä niiden pitäisi käydä asiansa läpi ja laittaa ne jollain lailla tasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:

Syyllistämistä kirjoitti:

Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.

Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,

niin ei tee mitään.

Masentunut.

Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.

Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,

jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.

Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.

Juurikin näin !

Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !

Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.

Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.

Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?

Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?

Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Hoidan oman osani kotitöistä.

Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.

Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.

Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.

Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.

Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?

Oletko sinä yksi niistä lukutaidottomista tässä ketjussa vai vääriymmärrätkö tahallasi? Itseäni minä puolustelin enkä muita miehiä. Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Mitä tuo mielestäsi oikein tarkoittaa?

Miksi koet, että sinun pitää puolustautua? Kukaanhan ei ole syyllistänyt sinua, koska mitä ilmeisimmin et ole huono isä. Erikoista, jos joku kokee, että tässä syytetään kaikkia miehiä, kun tilanne, josta ketju on lähtenyt liikkeelle on aika spesifi.

En tiedä oletko huomannut sitä, itse, mutta tekstisi ovat olleet pääosin lällättelyä naisille, joiden syytä on, jos perhessä on jotain vikaa. Mistään ei ole luettavissa paheksuntaa sille toimintatavalle, että yksi vanhemmista

 passivoituu ja jättäytyy perheen ulkopuolelle, vaikka omille lapsille hänen läsnäolollaan olisi merkitystä.

Paheksunta kohdistuukin siihen äitiin, joka määräilee ja käskyttää niin että kaikilla on paha olla. 

Mitä sinä n aispelko jankkaat tuota samaa? Onko äitisi käskenyt siivota huoneesi, vai mistä tuo kumpuaa? Kuulostat just sellaiselta mieslapselta jolle naisen (sun tapauksessa äidin) tosiaan pitää jankuttaa, että roskat viedään roskikseen ja likaiset astiat pyykkikoriin (vaatteiden pesu sinulta tuskin onnistuu).

Kun tämä ketju ei koske kontrolloivaa äitiä, vaan paskaa isää jota ei lapsensa voisi vähempää kiinnostaa. Näitä valitaan isiksi koska hyviä miehiä ei kaikille riitä, niitä jotka tajuaa ettei kolmivuotiaat mitään kutsuja itse lähetä tai yksi ihminen ei tasan samaan aikaan grillaa, järjestä ohjelmaa ja käyttää lapsia vessassa. Täällä pätee nyt tämä sama lapseton jonne, joka elää jotakin mielikuvituselämää jossa hänellä muka on perhe, kun oikeasti hän istuu omassa huoneessa äitinsä kotona kuvittelemassa miten hän toimisi jos hänellä oli perhe, niin lapsellista on teksti.

Mulle tuli tästä ketjusta mieleen yksi poikaystävä joka taantui lapseksi jo seurusteluaikana, onneksi tajusin erota. Eroa suosittelen muillekun mieslapsen puolisoille, elämä helpottuu ilman sitä isoa lasta mököttämässä ja vaatimassa huomiota. Saavat sitten mököttää ja olla rauhassa ketään häiritsemättä.

Vieläkö sä kuvittelet, että vain yksi ja sama mies kirjoittelee täällä?

Sivusta: Kirjoitustyylin tunnistaa.

Ootte te v.ttu kyllä aika scherlokkeja. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on?

Joo siis miehethän sitä nyky-yhteiskunnassa sekaisin on. Lukitaan vastaus. Naisilla sen sijaan on pullat hyvin uunissa. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tyttojen-ja-naisten-masennuslaakkei…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...

Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?

Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?

Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.

Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.

Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.

Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.

100% totta.

Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.

Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta. 

Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!

Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?

Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.

Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.

Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla. 

Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.

T. Perheenäiti kerrostalosta

Osaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.

Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.

Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.

Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.

Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta. 

Uskotko edustavasi miesten enemmistöä tekemisinesi? Uskotko, että ap:n mies on kaltaisesi? Vai miksi tulet haukkumaan naisia avaukseen, jossa ap:n mies ei osallistu perheensä elämään millään tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.

Tuntuu olevan huonot määritelmät ja vaatimukset, kun lapsilla ja nuorilla menee koko ajan vain huonommin vaikka kasvatus on koko ajan vapaampaa, rennompaa ja lapset enemmän huomioon ottavaa. Miten voi olla näin? Voisiko olla, että liika vapauskin kostautuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.

Ei ole syy vaan seuraus.

Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?

Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.

Hyvin tienaava mies niin sitä kovemmin ne  naiset yrittää jatkaa liittoa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:

Syyllistämistä kirjoitti:

Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.

Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,

niin ei tee mitään.

Masentunut.

Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.

Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,

jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.

Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.

Juurikin näin !

Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !

Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.

Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.

Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?

Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?

Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.

Hoidan oman osani kotitöistä.

Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.

Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.

Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.

Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.

Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?

Oletko sinä yksi niistä lukutaidottomista tässä ketjussa vai vääriymmärrätkö tahallasi? Itseäni minä puolustelin enkä muita miehiä. Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Mitä tuo mielestäsi oikein tarkoittaa?

Miksi koet, että sinun pitää puolustautua? Kukaanhan ei ole syyllistänyt sinua, koska mitä ilmeisimmin et ole huono isä. Erikoista, jos joku kokee, että tässä syytetään kaikkia miehiä, kun tilanne, josta ketju on lähtenyt liikkeelle on aika spesifi.

En tiedä oletko huomannut sitä, itse, mutta tekstisi ovat olleet pääosin lällättelyä naisille, joiden syytä on, jos perhessä on jotain vikaa. Mistään ei ole luettavissa paheksuntaa sille toimintatavalle, että yksi vanhemmista

 passivoituu ja jättäytyy perheen ulkopuolelle, vaikka omille lapsille hänen läsnäolollaan olisi merkitystä.

Paheksunta kohdistuukin siihen äitiin, joka määräilee ja käskyttää niin että kaikilla on paha olla. 

Ja miehessä ei koskaan voi olla mitään vikaa? Ai että te palstajankkaajat olette huvittavia.

Sanoo tyyppi joka on jankannut 70 sivua siitä miten naisessa ei voi olla ikinä mitään vikaa :D :D 

Uskotko keskustelevasi yhden The Palstamamman kanssa? Sherlock?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...

Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?

Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?

Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.

Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.

Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.

Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.

100% totta.

Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.

Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta. 

Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!

Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?

Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.

Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.

Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla. 

Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.

T. Perheenäiti kerrostalosta

Osaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.

Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.

Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.

Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.

Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta. 

Erikoinen tilanne. Vaikea uskoa, että tuollainen tekeminen jäisi joltain naiselta huomaamatta.

Mielikuvitusvaimolta voi jäädä vaikka millaiset mielikuvitushommat huomaamatta ;)

Vierailija kirjoitti:

Mun mies osallistuu kyllä jopa välillä oma-aloitteisesti mutta ärsyttää kun mun täytyy olla aina se joka huolehtii että asiat hoituu.

Pyysin miestä käymään apteekissa ostamassa panadolia varastoon. Samalla hän laittoi lapselle bebanthenia ja putkilo oli ihan lopussa. Mun mielestä vielä sanoin että voiko ostaa bebanthenia samalla lisää. No sai sitten käytyä apteekissa 5 päivää sen jälkeen kun ekan kerran sanoi että voi käydä, mutta toi vain panadolia. Ei kuulemma huomannut että se bebanthen oli myös loppu. Miten sitä ei huomaa jos puristaa tuubista tyyliin vikat?!

Hammaspesustakin täytyy joka kerta itse kysyä, muistitko pestä lasten hampaat, niin aamulla kuin illalla. Jos siis itse en ole pessyt niitä, tai olen vaikka illalla poissa kun lapset menee nukkumaan niin täytyy etukäteen muistuttaa muista pestä hampaat. Eikä siltikään välttämättä muista.

Sikäli pieniä juttuja mutta kun elämä alkaa olla päivittäin täynnä pieniä juttuja niin ei vaan jaksaisi huolehtia kaikesta. Ja jos en itse huolehdi niin sitten kukaan ei huolehdi. Jos en ole muistuttanut että meillä on lounas klo 11 (niin kuin joka päivä), täytyy tehdä ruoka valmiiksi, niin mies kävelee jääkaapille klo 11 ja alkaa ihmetellä että mitä nyt syötäisiin kun ei ole ruoka valmiina. Kalenteriin olen kirjoittanut kaikki menot, sanon vielä että lisäsin nyt tälle päivälle tämän menon, se vaikuttaa sinun elämääsi tavalla x. Sitten taas ihmetellään että mitä, mistä mä oisin voinut tietää että tänään on tämmöinen. No jos vaikka katsoisi sitä kalenteria keskellä taloa niin voisi nähdä.

Kiitos, helpotti kun sai valittaa.

En nyt halua diagnosoida, mutta ADHD:lle on ihan tyypillistä, että tämmöiset muille normaalit asiat eivät vaan hoidu, eikä heille synny rutiineja. Tyyliin hampaita ei muista pestä, jos niistä ei ole muistutusta.

Juuri näin eilen Tiktok-opastusvideon nuorelta naiselta, jolla on ADHD. Hän oli tehnyt itselleen rannekkeita, joissa oli päivän tehtävät. Heti aamulla herättyään nainen otti rannekkeet ranteisiin ja luki ja suoritti lapun tehtävät, ja sen jälkeen laittoi rannekkeen takaisin yöpydällä olevaan purkkiin:

Ranneke; Pese hampaat

-> Pesee hampaat

-> Laittaa rannekkeen purkkiin

Ranneke: Laita aurinkovoide kasvoille

-> Laittaa aurinkovoiteen kasvoille

-> Laittaa rannakkeen purkkiin

Ranneke: Ota lääkkeet ja vitamiinit

-> Ottaa lääkkeet ja vitamiinit

-> Laittaa rannekeen purkkiin

Ranneke: Tee päivän to do-lista

-> Tekee päivän to do-listan

-> Laittaa rannekkeen purkkiin

Ilman rannekkeita ja to do-listaa nainen ei saa tehtyä näistä mitään, vaikka meille normeille nämä ovat ihan tavallisia rutiineja ja helposti muistettavia asioita.

ADHD myös unohtaa asioita. Jotkut ADHD ihmiset tekevät jääkaapin oveen listan siitä mitä jääkaapissa on, koska muutoin unohtuu jatkuvasti, että ostin tomaatteja, ostin porkkanaa, ostin leikkeleen, ostin kanaa ja ne jäävät syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...

Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?

Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?

Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.

Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.

Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.

Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.

100% totta.

Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.

Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?

Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?

Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.

On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.

Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?

Lapset tehdään itselle, eikä kinuavalle miehelle. Noin.

Ei miehille kannata tehdä lapsia. Etenkään kinuaville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen tilanne. Vaikea uskoa, että tuollainen tekeminen jäisi joltain naiselta huomaamatta.

Totta, sillä naisten kuuluisa tutkahan tunnistaa p*skat miehetkin jo kilometrien päästä, yleensä jo ulkonäöstä ja ihonväristä. Ja silti NIIN MONI nainen tekee tämän saman virheen ja menee tekaisemaan lapsia noille p*skamiehille. On se kyllä jännä tutka ja huomiokyky naisella. 

Ohhoh, täällä myönnetään, että ap:n mies - ja moni muukin hänen kaltaisensa - on paska mies. Tähän asti on pääasiassa haukuttu vaimoa, jonka vika on, jos mies on nurkissa hiipivä luihu torakka.