Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Jännää, että lopullinen vastuu perheestä on tämän palstan mukaan aina äidillä. Jos seuraa tämän keskustelun ohjeita voisi summata seuraavasti
Äidin pitää sekä tehdä ne hommat, jotka muuten jäävät lapsen kanssa tekemättä, mutta sen lisäksi hänen pitää:
-Valistaa miestä siitä, mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa. Mieshän ei tätä muuten tiedä.
-Motivoida miestä oikealla tavalla osallistumaan. Jos sanoo väärällä tavalla, niin sitten ei mies tee mitään.
-Mielellään olla ihan samanlainen ihminen kuin ennen lapsen saamista, vaikka elämäntilanne on aivan eri.
-Huolehtia lapsesta 10-vuotiaaksi, koska sitä nuoremmat ei ole miehelle tarpeeksi kiinnostavia
-Antaa miehen olla sellainen isä kuin haluaa. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan vastuiden jakamisesta
-Jos näistä huolimatta kaikki lapsenhoito jää naisen tehtäväksi,se on hänen syynsä, koska hän on mahdollistanut sen.
-Osallistumattomasta miehestä olisi pitänyt erota jo. Toisaalta sekin on väärin, kun naiset hajottaa perheet.
Mielestäni se ongelma tässä keskustelussa on, että nainen on ainoa, jolta odotetaan perheasioissa tietoisia päätöksiä. Miehille asiat ikään kuin vain tapahtuu, eikä heitä pidetä aktiivisina toimijoina, joilta voi odottaa aikuisen vastuita.
Miksi pidätte heitä nurkissanne?
Ongelma ratkeaa, kun tollaset vätykset lempataan ulos ovesta. Ei niitä asiat tule ikinä kinnostamaan. Ei huomenna eikä neljän vuoden kulttua.
Joulukin on pian taas tulossa ja kaikki pitäisi suunnitella. Mitäpä, jos hankkisitte itsellenne avioerpaperit Joululahjaksi.
Joo naiselta ongelma katoaa, mutta mista lapselle isä, joka ei ole täysi paska?
Enpä tiedä, ne on kai jo kaikki varattuna.
Mutta täällähän jo kyseltiinkin, että mihin miehiä edes tarvitaan tänä päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Jos miehellä on järkevä ja kunnollinen perustelu neuvolleen niin tietenkin saa. Esim minun mies joskus katsoi kun imetin ja sanoi että kannattaa ottaa toinen tyyny ettei tule niska kipeäksi. Se oli ihan hyvä neuvo. Ja joskus hän sanoo ulkona että laitetaan lapselle tumput käteen, koska täällä on viileä. Sekin on ihan hyvä neuvo, itsekin olisin hetkeä myöhemmin varmaan ajatellut samaa.
Ai teillä on noin pienistä asioista kyse, kun leimaatte miehenne paskoiksi iseiksi. Ja ajattele kuinka vähällä sun fiksu aviomies sai noinkin toivottomasta tapauksesta leivottua äidin, jollaisen lapsi tarvitsee.
Sätit jatkuvasti muita huonosta luetun ymmärtämisestä, mutta itse et näemmä osannut tuosta lukea, että edellisessä viestissä vaimo kehui miestään. Se, että puoliso on tilannetajuinen ja huomaa lapsensa tarpeita on niitä pieniä asioita, joista kaikille tulee hyvä mieli ja tunne, että perheessä tuetaan toinen toista. Se, että väität edellisessä viestissä naisen leimanneen miestään paskaksi isiksi on kyllä aika iso väärintulkinta. Luuletko myös tosissasi, että kaikilla täällä on huono puoliso, tai että kaikkia miehiä pidetään kelvottomina?!? Näin ei ole. On kyse myös periaatteesta: tuetaanko tässä yhteiskunnassa ja keskustelukultturissa mallia, jossa vanhemmuuden hoitaminen on äideille velvollisuus mutta isille vapaaehtoista.
Itselläni on ihana puoliso, elämäni rakkaus, ja hän ei todellakaan pidä itsestäänselvyytenä minua tai lastamme. Omasta perhetilanteestani riippumatta tunnen syvää harmia siitä, että ulospäin nskunnon miehet poimivat vanhemmuudessa korkeintaan rusinat pullasta ja tämä heille hyväksytään. Ja syypäänä pidetään äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Tiedätkö, että vaikka olisi juuri kuvatun kaltainen tilanne, sen lapsen synnyttyä perheessä on ihan uusi ihminen joka pitää molemmat valveilla öisin, josta on huolehdittava 24/7 ja joka ei kuuntele puhetta, vaan tulee aiheuttamaan jatkuvia yllätyksiä seuraavat vuodet.
KOKO ELÄMÄ MUUTTUU, vaikka miten olisi suunniteltu. Vanhemmat joko sopeutuvat siihen tai eivät sopeudu. Jos toiselle vanhemmalle ei synny omaa hoitorutiinia, se ei välttämättä kehity koskaan.
Välttely voi tulla itsellekin yllätyksenä.
Ja tätä kok elämän muuttumista ei yhtään ymmärretty ENNEN kuin niitä lapsia tehtiin? Niinpä. Ei tuo ole mitään avaruusfysiikkaa, vaan ihan normaalijärjellä ajateltavissa oleva elämänmuutos. JA naiselle voi tulla itselleenkin yllätyksenä että hän määräilee miestään jatkuvasti ja kyttää ja opettaa, vaikka mies osaa ihan hyvin itskein. Siitä voi aiheutua välttelevää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?
Oletko sinä yksi niistä lukutaidottomista tässä ketjussa vai vääriymmärrätkö tahallasi? Itseäni minä puolustelin enkä muita miehiä. Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Mitä tuo mielestäsi oikein tarkoittaa?
Miksi koet, että sinun pitää puolustautua? Kukaanhan ei ole syyllistänyt sinua, koska mitä ilmeisimmin et ole huono isä. Erikoista, jos joku kokee, että tässä syytetään kaikkia miehiä, kun tilanne, josta ketju on lähtenyt liikkeelle on aika spesifi.
En tiedä oletko huomannut sitä, itse, mutta tekstisi ovat olleet pääosin lällättelyä naisille, joiden syytä on, jos perhessä on jotain vikaa. Mistään ei ole luettavissa paheksuntaa sille toimintatavalle, että yksi vanhemmista
passivoituu ja jättäytyy perheen ulkopuolelle, vaikka omille lapsille hänen läsnäolollaan olisi merkitystä.
Paheksunta kohdistuukin siihen äitiin, joka määräilee ja käskyttää niin että kaikilla on paha olla.
Ja miehessä ei koskaan voi olla mitään vikaa? Ai että te palstajankkaajat olette huvittavia.
Sanoo tyyppi joka on jankannut 70 sivua siitä miten naisessa ei voi olla ikinä mitään vikaa :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Lapset tehdään itselle, eikä kinuavalle miehelle. Noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on kyllä omanlaisensa. Naiset änkyröi kun miehet on sikoja, laiskoja, vätyksiä, narsisteja yms ja silti perustatte perheet ja elätte näiden kultahippujen kanssa. Vuosien ihmettelyn jälkeen parisuhde kulminoituu sitten tänne palstalle omaksi avauksekseen, missä muut elämää kokeneet naisuhrit jakavat vinkkejään (jätä se).
Niin, usko tai älä, tässä maassa on monia naisia jotka ovat huonossa parisuhteessa ja kaipaavat vertaistukea. Monia naisia joilla ei ehkä ole käsitystä millainen olisi normaali parisuhde, ja millaista käytöstä toiselta kannattaa sietää. Kaikilla kun ei ole vaikka sieltä lapsuuden perheestä saatua tasapainoisen parisuhteen mallia. Ja he hakevat neuvoja ja vertaistukea täältä palstalta anonyymisti. Onhan täällä toisinaan miehiäkin ihmettelemässä vaimonsa touhuja, mutta kyllähän tämä enemmän naisten palstaksi on profiloitunut.
Eikä naisilla tunnu myöskään olevan ymmärrystä siitä millä tavalla he voivat itse kohdella toista ja mitä toisen tulee heiltä sietää.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen tilanne. Vaikea uskoa, että tuollainen tekeminen jäisi joltain naiselta huomaamatta.
Totta, sillä naisten kuuluisa tutkahan tunnistaa p*skat miehetkin jo kilometrien päästä, yleensä jo ulkonäöstä ja ihonväristä. Ja silti NIIN MONI nainen tekee tämän saman virheen ja menee tekaisemaan lapsia noille p*skamiehille. On se kyllä jännä tutka ja huomiokyky naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
No kerro nyt, millainen isä sinä olet lapsillesi? Ei naisetkaan voi päästään kiskaista, millainen on hyvä vanhempi, siihen hyvään vanhemmuuteen kyllä löytyy ohjeita ja opastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Jos nyt palataan aloitukseen, niin yksi ihmisen perustarpeista on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tuntea olevansa tärkeä läheisilleen. Kokea rakkautta ja yhteenkuuluvuutta muutenkin kuin puheen tasolla.
Sanoi tai teki puoliso mitä tahansa, on meidän jokaisen äidin ja isän tehtävä parhaansa, että omat, rakkaat lapset kokevat olevansa tärkeitä. Heidän ilonsa, surunsa, toiveensa ja haaveensa tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Lapset saavat konkreettisia, ikätasoisia kokemuksia siitä, että vanhemmat rakastavat juuri sellaisena kuin he ovat.
Jos puoliso omalla toiminnallaan estää näiden perustarpeiden täyttymistä, on vanhemmat velvollisuus lähteä muuttamaan tilannetta.
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
No kerro nyt, millainen isä sinä olet lapsillesi? Ei naisetkaan voi päästään kiskaista, millainen on hyvä vanhempi, siihen hyvään vanhemmuuteen kyllä löytyy ohjeita ja opastusta.
Ei toi ole isä, onneksi. Toivottavasti tästä keskustelusta viimeistään tajuaa, ettei hänestä siihen olisikaan.
Lapsella on oikeus kahteen hyvään ja rakastavaan vanhempaan. Lapsia ei ole mikään pakko tehdä, ellei niiden kanssa oikeasti halua viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
No on turha larpata jotakin mitä ei ole. Jos olisi oikeasti hyvä isä, ei olisi mikään ongelma myöntää että moni mies ei ole. Se että on olemassa myös huonoja äitejä on ihan helppo normaalin äidin myöntää ja tunnistaa. Miksi sama ei onnistu mieheltä, joka omien sanojensa mukaan on oikein huippuisä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Jännää, että lopullinen vastuu perheestä on tämän palstan mukaan aina äidillä. Jos seuraa tämän keskustelun ohjeita voisi summata seuraavasti
Äidin pitää sekä tehdä ne hommat, jotka muuten jäävät lapsen kanssa tekemättä, mutta sen lisäksi hänen pitää:
-Valistaa miestä siitä, mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa. Mieshän ei tätä muuten tiedä.
-Motivoida miestä oikealla tavalla osallistumaan. Jos sanoo väärällä tavalla, niin sitten ei mies tee mitään.
-Mielellään olla ihan samanlainen ihminen kuin ennen lapsen saamista, vaikka elämäntilanne on aivan eri.
-Huolehtia lapsesta 10-vuotiaaksi, koska sitä nuoremmat ei ole miehelle tarpeeksi kiinnostavia
-Antaa miehen olla sellainen isä kuin haluaa. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan vastuiden jakamisesta
-Jos näistä huolimatta kaikki lapsenhoito jää naisen tehtäväksi,se on hänen syynsä, koska hän on mahdollistanut sen.
-Osallistumattomasta miehestä olisi pitänyt erota jo. Toisaalta sekin on väärin, kun naiset hajottaa perheet.
Mielestäni se ongelma tässä keskustelussa on, että nainen on ainoa, jolta odotetaan perheasioissa tietoisia päätöksiä. Miehille asiat ikään kuin vain tapahtuu, eikä heitä pidetä aktiivisina toimijoina, joilta voi odottaa aikuisen vastuita.
Miksi pidätte heitä nurkissanne?
Ongelma ratkeaa, kun tollaset vätykset lempataan ulos ovesta. Ei niitä asiat tule ikinä kinnostamaan. Ei huomenna eikä neljän vuoden kulttua.
Joulukin on pian taas tulossa ja kaikki pitäisi suunnitella. Mitäpä, jos hankkisitte itsellenne avioerpaperit Joululahjaksi.
Joo naiselta ongelma katoaa, mutta mista lapselle isä, joka ei ole täysi paska?
Kai se lapsi voi elää ja kasvaa ilman isääkin. Ja joskus taatusti olisikin parempi ilman sitä lusmua, joka myrkyttää koko perhe-elämän.
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Jotenkin voisi kuvitella, että jos välittää niistä lapsista ja viettää niiden kanssa aikaa, niin siinä ei voi mennä vikaan, ei itsensä eikä niiden lasten kannalta. Ja tuskin sille koko perheyhteydellekään se on vahingoksi.
Jos mietitään sitä, että koko keskustelu on lähtenyt siitä ettei joku isä halua viettää lapsensa synttäreitä edes pienesti, niin aika vähän tarvitsisi tehdä, että se isä-lapsisuhdekin olisi paremmassa jamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on kyllä omanlaisensa. Naiset änkyröi kun miehet on sikoja, laiskoja, vätyksiä, narsisteja yms ja silti perustatte perheet ja elätte näiden kultahippujen kanssa. Vuosien ihmettelyn jälkeen parisuhde kulminoituu sitten tänne palstalle omaksi avauksekseen, missä muut elämää kokeneet naisuhrit jakavat vinkkejään (jätä se).
Niin, usko tai älä, tässä maassa on monia naisia jotka ovat huonossa parisuhteessa ja kaipaavat vertaistukea. Monia naisia joilla ei ehkä ole käsitystä millainen olisi normaali parisuhde, ja millaista käytöstä toiselta kannattaa sietää. Kaikilla kun ei ole vaikka sieltä lapsuuden perheestä saatua tasapainoisen parisuhteen mallia. Ja he hakevat neuvoja ja vertaistukea täältä palstalta anonyymisti. Onhan täällä toisinaan miehiäkin ihmettelemässä vaimonsa touhuja, mutta kyllähän tämä enemmän naisten palstaksi on profiloitunut.
Eikä naisilla tunnu myöskään olevan ymmärrystä siitä millä tavalla he voivat itse kohdella toista ja mitä toisen tulee heiltä sietää.
Niinkuin tuohon kirjoitin, on täällä myös miehiä käynyt valittamassa vaimoistaan. Yleensähän ihmisten on vaikeampi nähdä omia kuin toisen virheitä, ei kai se voi mitenkään yllätys olla. Ei hätää, kyllä tällä vauvapalstalla muistetaan aina myös tuomita aloittaja p*skaksi äidiksi/isäksi ja vaimoksi/mieheksi, jonka syytä kaikki on alusta loppuun ja se toinen osapuoli vain viaton uhri. Niinhän tässäkin, heti ekalla sivulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
No on turha larpata jotakin mitä ei ole. Jos olisi oikeasti hyvä isä, ei olisi mikään ongelma myöntää että moni mies ei ole. Se että on olemassa myös huonoja äitejä on ihan helppo normaalin äidin myöntää ja tunnistaa. Miksi sama ei onnistu mieheltä, joka omien sanojensa mukaan on oikein huippuisä?
Onko sun lähipiirissä tämmöinen huippuisä vai mitä sä tarkoitat?
Ajattele, tämäkään ei onnistu kuin naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Voitko tarkentaa, mitä tarkoitit.
Kuinka väärä parinvalinta voisi olla seuraus perheen ongelmista?
Pari valitaan ennen perheen perustamista. Seuraus edellyttää aina sitä edeltävää syytä.
Vai tarkoititko, että perhellinen valitsee uuden parin, koska edellisen parin kanssa on ongelmia,
ja siitä seuraa uusperheelle ongelmia.
Ja vastuullisena aikuisena olet tietysti tarttunut tilanteeseen? Keskustellut äitien kanssa, tarjonnut apua tai vähintään tehnyt nimettömän lastensuojeluilmoituksen näistä kauheuksista?