Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
No toki! Naisethan suorastaan rakastaa herätä keskellä yötä siivoamaan oksentelevan lapsen sotkuja ja heräämään viikonloppuisin ennen auringonnousua aamuvirkun lapsen kaveriksi. Kaikki neuvolat, hammaslääkärit ja päiväkodin sekä koulun tapaamiset on naisista ihan parasta ajanvietettä. Iskä on ihan huipputyyppi, kun terveellisen aterian sijaan iskä viekin lapsen hampurilaiselle ja antaa aamupalaksi jäätelöä.
Kyllä on taas katkeraa tilitystä.
Onko sinulla miehenä tuommoinen paskakasa, jollaisen kuvan nyt hänestä annat? Nyt miehesi vaikuttaa sellaiselta.
Ei kannata mennä trollin ansaan. Kyseessä lienee sama mieslapsi-teemaa levittävä jankkaaja, joka on ottanut elämäntehtäväkseen keksiä aviomiestä nälviviä tarinoita palstalle.
Tarinat ovat palveluntarjoajalle tietysti kivaa täytettä, mutta yhteiskunnallisesti niiden arvo on negatiivinen pilkkaavan asenteen levittäjänä.Kummasti näissä "miksei isä saa olla sellainen isä kuin haluaa" kukaan ei kerro, että haluaa hoitaa lapsen sairastamiset ja kaikenmaailman vasukeskustelut päiväkodissa. Jonkun pitää vielä pestä, opettaa ja vahtia lapsen hampaanpesutkin, pikku homma, mutta vie tolkuttomasti aikaa ja hermoja. Kenestä isästä tuo on kiva homma?
Ehkä sellaisilla lapsiperheen isillä on muutakin tekemistä kuin kerskua tekemisistään vauvapalstalla.
Ne äiditkin on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Jos miehellä on järkevä ja kunnollinen perustelu neuvolleen niin tietenkin saa. Esim minun mies joskus katsoi kun imetin ja sanoi että kannattaa ottaa toinen tyyny ettei tule niska kipeäksi. Se oli ihan hyvä neuvo. Ja joskus hän sanoo ulkona että laitetaan lapselle tumput käteen, koska täällä on viileä. Sekin on ihan hyvä neuvo, itsekin olisin hetkeä myöhemmin varmaan ajatellut samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalosta
Osaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.
Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.
Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.
Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.
Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Lapselle annetaan ruokaa, kun lapsella on nälkä. Lapselle vaihdetaan vaippa, kun se on likainen. Lapsi puetaan siten, että lapsella on hyvä olla, ei ole kylmä, kuuma tai vaatteet ei ole epämukavia. Vaatteita hankkiessa pitää tarkistaa miten ne pestään. Lapsen riittävästä unesta ja ulkoista täytyy pitää huolta. Millaisia reunaehtoja sinulla on noihin asioihin?
Et vastannut kysymykseen. Pitääkö noita asioita muuten olla koko ajan kahden ihmisen suorittamassa vai riittääkö että toinen tekee?
Mutta edelleen: aiemmin keskustelussa mamma on julistanut, että hän määrittelee minkälaisen isän lapsi tarvitsee. Onko siis isällä oikeus määritellä, että minkälaisen äidin lapsi tarvitsee tai edes arvostella, vai oletteko kaikki täydellisiä?
Viimeinen kysymys oli retorinen, kyllä minäkin sen verran naisista tiedän, että kyky itsereflektioon on pyöreä nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalostaEi se vastaa, koska tuo kirjoittamansa ei ollut totta.
Kaikki mitä miehet täällä kirjoittaa, on vain valhetta ja kuvitelmaa.
Eikös vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalostaEi se vastaa, koska tuo kirjoittamansa ei ollut totta.
Kaikki mitä miehet täällä kirjoittaa, on vain valhetta ja kuvitelmaa.
Eikös vaan.
Ja taas mieslapsi itkee...miksi ei yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Imetyksessä neuvominen ärsyttäisi, koska eihän miehellä voi olla siitä mitään kokemusta. Tosin ihan alussa mies taisi toistella niitä kätilön neuvoja kun tuskailin esikoisen imetysvaikeuksien kanssa. Se tuntui ihan hyvältä että oli kiinnostunut. Mutta pukemisessa tottakai saa neuvoa jos on huomannut jonkun käytännön toimivaksi. Oikeastaan olisi aika kivakin jos mies sanoisi että hei tällä kelillä kannattaa laittaa nuo vaatteet, ne oli viimeksi hyvät. Tai vaippaa vaihtaessa jos on huomannut hyvän konstin (oma mies huomautti monta kertaa että kannattaa laittaa harso siihen eteen kun riisuu poikalapsen vaipan, ettei lennä pissit kaaressa minne sattuu). En tiedä mitä tarkoittaa reunaehdot äitiydelle, mutta siis tottakai miehen olisi sopivaa huomauttaa jos en omissa suunnitelmissani huomioisi lapsia ja perhettä tarpeeksi, tätä tosin ei ole tapahtunut koska huomioin.
En nyt tiedä mikä siinä on niin kamalaa että asioista sanotaan jos aihetta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Jos miehellä on järkevä ja kunnollinen perustelu neuvolleen niin tietenkin saa. Esim minun mies joskus katsoi kun imetin ja sanoi että kannattaa ottaa toinen tyyny ettei tule niska kipeäksi. Se oli ihan hyvä neuvo. Ja joskus hän sanoo ulkona että laitetaan lapselle tumput käteen, koska täällä on viileä. Sekin on ihan hyvä neuvo, itsekin olisin hetkeä myöhemmin varmaan ajatellut samaa.
Ai teillä on noin pienistä asioista kyse, kun leimaatte miehenne paskoiksi iseiksi. Ja ajattele kuinka vähällä sun fiksu aviomies sai noinkin toivottomasta tapauksesta leivottua äidin, jollaisen lapsi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Lapselle annetaan ruokaa, kun lapsella on nälkä. Lapselle vaihdetaan vaippa, kun se on likainen. Lapsi puetaan siten, että lapsella on hyvä olla, ei ole kylmä, kuuma tai vaatteet ei ole epämukavia. Vaatteita hankkiessa pitää tarkistaa miten ne pestään. Lapsen riittävästä unesta ja ulkoista täytyy pitää huolta. Millaisia reunaehtoja sinulla on noihin asioihin?
Et vastannut kysymykseen. Pitääkö noita asioita muuten olla koko ajan kahden ihmisen suorittamassa vai riittääkö että toinen tekee?
Mutta edelleen: aiemmin keskustelussa mamma on julistanut, että hän määrittelee minkälaisen isän lapsi tarvitsee. Onko siis isällä oikeus määritellä, että minkälaisen äidin lapsi tarvitsee tai edes arvostella, vai oletteko kaikki täydellisiä?
Viimeinen kysymys oli retorinen, kyllä minäkin sen verran naisista tiedän, että kyky itsereflektioon on pyöreä nolla.
Lainaa nyt tähän se kommentti, jossa äiti kertoo määräävänsä millainen isän pitää olla? Tietenkään kaikki äidit eivät ole täydellisiä, oikeastaan kukaan ei ole. Senkin kommentin voisit lainata jossa niin sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Jännää, että lopullinen vastuu perheestä on tämän palstan mukaan aina äidillä. Jos seuraa tämän keskustelun ohjeita voisi summata seuraavasti
Äidin pitää sekä tehdä ne hommat, jotka muuten jäävät lapsen kanssa tekemättä, mutta sen lisäksi hänen pitää:
-Valistaa miestä siitä, mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa. Mieshän ei tätä muuten tiedä.
-Motivoida miestä oikealla tavalla osallistumaan. Jos sanoo väärällä tavalla, niin sitten ei mies tee mitään.
-Mielellään olla ihan samanlainen ihminen kuin ennen lapsen saamista, vaikka elämäntilanne on aivan eri.
-Huolehtia lapsesta 10-vuotiaaksi, koska sitä nuoremmat ei ole miehelle tarpeeksi kiinnostavia
-Antaa miehen olla sellainen isä kuin haluaa. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan vastuiden jakamisesta
-Jos näistä huolimatta kaikki lapsenhoito jää naisen tehtäväksi,se on hänen syynsä, koska hän on mahdollistanut sen.
-Osallistumattomasta miehestä olisi pitänyt erota jo. Toisaalta sekin on väärin, kun naiset hajottaa perheet.
Mielestäni se ongelma tässä keskustelussa on, että nainen on ainoa, jolta odotetaan perheasioissa tietoisia päätöksiä. Miehille asiat ikään kuin vain tapahtuu, eikä heitä pidetä aktiivisina toimijoina, joilta voi odottaa aikuisen vastuita.
Miksi pidätte heitä nurkissanne?
Ongelma ratkeaa, kun tollaset vätykset lempataan ulos ovesta. Ei niitä asiat tule ikinä kinnostamaan. Ei huomenna eikä neljän vuoden kulttua.
Joulukin on pian taas tulossa ja kaikki pitäisi suunnitella. Mitäpä, jos hankkisitte itsellenne avioerpaperit Joululahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalostaOsaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.
Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.
Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.
Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.
Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta.
Erikoinen tilanne. Vaikea uskoa, että tuollainen tekeminen jäisi joltain naiselta huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Lapselle annetaan ruokaa, kun lapsella on nälkä. Lapselle vaihdetaan vaippa, kun se on likainen. Lapsi puetaan siten, että lapsella on hyvä olla, ei ole kylmä, kuuma tai vaatteet ei ole epämukavia. Vaatteita hankkiessa pitää tarkistaa miten ne pestään. Lapsen riittävästä unesta ja ulkoista täytyy pitää huolta. Millaisia reunaehtoja sinulla on noihin asioihin?
Et vastannut kysymykseen. Pitääkö noita asioita muuten olla koko ajan kahden ihmisen suorittamassa vai riittääkö että toinen tekee?
Mutta edelleen: aiemmin keskustelussa mamma on julistanut, että hän määrittelee minkälaisen isän lapsi tarvitsee. Onko siis isällä oikeus määritellä, että minkälaisen äidin lapsi tarvitsee tai edes arvostella, vai oletteko kaikki täydellisiä?
Viimeinen kysymys oli retorinen, kyllä minäkin sen verran naisista tiedän, että kyky itsereflektioon on pyöreä nolla.
Mitä tuo tarkoittaa, sitäkö ettei miehen tarvitse tehdä mitään koska äiti kuitenkin tekee (koska jonkun on pakko)?
Tässä puhutaan lapsen tarpeista, joita ei määrittele vanhemmat. Täydellisyyskortti on tosi väsynyt, ikäänkuin täydellisyyden ja vapaamatkustamisen välissä ei olisi mitään.
Voi miksi nämä ukot ei mene sinne omille poluilleen ja jätä lapsia kokonaan hankkimatta? Ainakin nainen tietäisi ennalta, että jos lapsen hankkii niin on ihan omillaan, mieslapsi vaan kiukuttelee ja lisää kuormaa. Osa naisista kyllä hankkisi lapsen siitä huolimatta että joutuu hoitamaan sen kokonaan yksin, mutta olisi edes ennalta tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Jännää, että lopullinen vastuu perheestä on tämän palstan mukaan aina äidillä. Jos seuraa tämän keskustelun ohjeita voisi summata seuraavasti
Äidin pitää sekä tehdä ne hommat, jotka muuten jäävät lapsen kanssa tekemättä, mutta sen lisäksi hänen pitää:
-Valistaa miestä siitä, mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa. Mieshän ei tätä muuten tiedä.
-Motivoida miestä oikealla tavalla osallistumaan. Jos sanoo väärällä tavalla, niin sitten ei mies tee mitään.
-Mielellään olla ihan samanlainen ihminen kuin ennen lapsen saamista, vaikka elämäntilanne on aivan eri.
-Huolehtia lapsesta 10-vuotiaaksi, koska sitä nuoremmat ei ole miehelle tarpeeksi kiinnostavia
-Antaa miehen olla sellainen isä kuin haluaa. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan vastuiden jakamisesta
-Jos näistä huolimatta kaikki lapsenhoito jää naisen tehtäväksi,se on hänen syynsä, koska hän on mahdollistanut sen.
-Osallistumattomasta miehestä olisi pitänyt erota jo. Toisaalta sekin on väärin, kun naiset hajottaa perheet.
Mielestäni se ongelma tässä keskustelussa on, että nainen on ainoa, jolta odotetaan perheasioissa tietoisia päätöksiä. Miehille asiat ikään kuin vain tapahtuu, eikä heitä pidetä aktiivisina toimijoina, joilta voi odottaa aikuisen vastuita.
Miksi pidätte heitä nurkissanne?
Ongelma ratkeaa, kun tollaset vätykset lempataan ulos ovesta. Ei niitä asiat tule ikinä kinnostamaan. Ei huomenna eikä neljän vuoden kulttua.
Joulukin on pian taas tulossa ja kaikki pitäisi suunnitella. Mitäpä, jos hankkisitte itsellenne avioerpaperit Joululahjaksi.
Joo naiselta ongelma katoaa, mutta mista lapselle isä, joka ei ole täysi paska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää heitellä mitään narsistikommentteja tms. Mutta kyllä tuollainen käytös viittaa johonkin persoonallisuushäiriöön. Siis se, että näkee vain itsensä ja omat tarpeet ja mielipiteet muista viis, jopa omien lasten mielipiteet ja halut ei kiinnosta. Ja jos sattuu olemaan jotain lapsuustraumoja, niin näitä traumoja halutaan myös omille lapsille, kun heittäydytään sinne omaan lapsuuteen "tämä on minusta ihan kamalaa ja turhuutta" eikä edes yritetä saada omille lapsille täysin päin vastaista mitä itsellä oli.
Minulla on lapsuustraumoja ja olen tehnyt kaikkeni, jotta lapseni ei IKINÄ joutuisi kokemaan samaa ja saavat normaalin ja rakastavan lapsuuden! Itsekäs persoonallisuushäiriöinen tykkää taas kostaa omaa pahaa oloaan muihin, jopa omiin lapsiin...
Tämä. Ex-mieheni teki avioeron aikaan käytännössä saman asian lapsilleen, jonka isänsä teki hänelle lapsena. Itki omaa kokemustaan monet kerrat, enkä olisi ikinä uskonut, että laittaa lapsensa saman läpi. Eikä nähnyt mitään samaa tilanteissa, vaikka sitä rautalangasta väänsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Lapselle annetaan ruokaa, kun lapsella on nälkä. Lapselle vaihdetaan vaippa, kun se on likainen. Lapsi puetaan siten, että lapsella on hyvä olla, ei ole kylmä, kuuma tai vaatteet ei ole epämukavia. Vaatteita hankkiessa pitää tarkistaa miten ne pestään. Lapsen riittävästä unesta ja ulkoista täytyy pitää huolta. Millaisia reunaehtoja sinulla on noihin asioihin?
Et vastannut kysymykseen. Pitääkö noita asioita muuten olla koko ajan kahden ihmisen suorittamassa vai riittääkö että toinen tekee?
Mutta edelleen: aiemmin keskustelussa mamma on julistanut, että hän määrittelee minkälaisen isän lapsi tarvitsee. Onko siis isällä oikeus määritellä, että minkälaisen äidin lapsi tarvitsee tai edes arvostella, vai oletteko kaikki täydellisiä?
Viimeinen kysymys oli retorinen, kyllä minäkin sen verran naisista tiedän, että kyky itsereflektioon on pyöreä nolla.
Nuo asiat ovat sellaisia, että niitä pitää kummankin osata ja tehdä. Ei niin, että ne on vain toisen vastuulla koko ajan.
Jokainen voi miettiä itse, millaiset vanhemmat lapsi tarvitsee. Suhde lapseen alkaa muodostua heti lapsen synnyttyä. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän yhdessäolo on hoivaa. Jos sen vaiheen jättää tylsänä välistä ja odottaa, että lapsi on jo iso, niin ei se lapsi siinä vaiheessa halua viettää vanhemman kanssa aikaa. Miksi viettäisi, ventovieraan ihmisen? Se lapsi aikuistuu ja hyvällä tuurilla on mukana elämässä vielä 50 vuotta. Tuo tuntuu monelta unohtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Älä larppaa naista, kun et ole. Mutta kerro nyt meille miten pakotetaan mies ottaamaan vastuuta lapsesta, jos mies ei sitä halua tehdä? Keskustelu ja nalkutus ainakaan ei toimi yhtään, erolla uhkailukin vain jos tosiaan toteuttaa uhkauksensa.
Kerro ihmeessä, ihan käytännön tekoina. Lapsen jättäminen isän kanssa kahden ainakaan ei toimi, tuloksena voi olla mies joka on jättänyt lapsen yksin ja ruokkimatta ja häipynyt joko fyysisesti sinne autotalliin ja jättänyt lapsen itkemään, tai laittanut peliluurit päähän ja lapsi itkee yksin naapurihuoneessa.
Oikeasti olisi Nobelin paikka, jos olisi toimiva keino pakottaa mieslapsi aikuistumaan.
Ei pysty pakottamaan. Mutta eroon niistä kyllä pääsee.
Ja tiesin, että mielipiteeni ei voisi tulla naisen suusta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Noiden oireiden ilmantuessa olisi syytä käydä hyvinkin perinpohjainen keskustelu asioisa ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Minä ainakin toimisin niin, enkä jäisi ihmettelemään.
Jos tilanne on jo sellainen, että mies ei muka tunne omia lapsiaan, niin sitä on silloin kestänyt jo monta vuotta. Ihan liian monta. Kuka tämän on oikein mahdollistanut?
Ja ennen kuin alatte parjaamaan, niin olen nainen. Sellainen joka ei ymmärrä, miksi tilanteen annettaisiin mennä tuollaiseksi.
Älä larppaa naista, kun et ole. Mutta kerro nyt meille miten pakotetaan mies ottaamaan vastuuta lapsesta, jos mies ei sitä halua tehdä? Keskustelu ja nalkutus ainakaan ei toimi yhtään, erolla uhkailukin vain jos tosiaan toteuttaa uhkauksensa.
Kerro ihmeessä, ihan käytännön tekoina. Lapsen jättäminen isän kanssa kahden ainakaan ei toimi, tuloksena voi olla mies joka on jättänyt lapsen yksin ja ruokkimatta ja häipynyt joko fyysisesti sinne autotalliin ja jättänyt lapsen itkemään, tai laittanut peliluurit päähän ja lapsi itkee yksin naapurihuoneessa.
Oikeasti olisi Nobelin paikka, jos olisi toimiva keino pakottaa mieslapsi aikuistumaan.
Ei pysty pakottamaan. Mutta eroon niistä kyllä pääsee.
Ja tiesin, että mielipiteeni ei voisi tulla naisen suusta.
Eroon pääsee, mutta mistä teet lapselle hyvän isän? Se on se kysymys. Mies ei sitä tajua, kun puhutaan muiden tarpeista kuin hänen itsensä.
Moni nainen odottaa lasten kasvua ennankuin eroaa, koska tietää että paska isä on eron jälkeen vielä huonompi, kiusaa ja katoaa lasten elämästä kokonaan. Ajattelee, että lapsi saisi huonosta isästä edes jotakin hyvää. Aina eivät ole oikeassa, mutta edes yrittävät ajatella lapsen etua ennen omaansa, mikä huonolta isältä ei onnistu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?
Oletko sinä yksi niistä lukutaidottomista tässä ketjussa vai vääriymmärrätkö tahallasi? Itseäni minä puolustelin enkä muita miehiä. Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Mitä tuo mielestäsi oikein tarkoittaa?
Miksi koet, että sinun pitää puolustautua? Kukaanhan ei ole syyllistänyt sinua, koska mitä ilmeisimmin et ole huono isä. Erikoista, jos joku kokee, että tässä syytetään kaikkia miehiä, kun tilanne, josta ketju on lähtenyt liikkeelle on aika spesifi.
En tiedä oletko huomannut sitä, itse, mutta tekstisi ovat olleet pääosin lällättelyä naisille, joiden syytä on, jos perhessä on jotain vikaa. Mistään ei ole luettavissa paheksuntaa sille toimintatavalle, että yksi vanhemmista
passivoituu ja jättäytyy perheen ulkopuolelle, vaikka omille lapsille hänen läsnäolollaan olisi merkitystä.
Paheksunta kohdistuukin siihen äitiin, joka määräilee ja käskyttää niin että kaikilla on paha olla.
Mitä sinä n aispelko jankkaat tuota samaa? Onko äitisi käskenyt siivota huoneesi, vai mistä tuo kumpuaa? Kuulostat just sellaiselta mieslapselta jolle naisen (sun tapauksessa äidin) tosiaan pitää jankuttaa, että roskat viedään roskikseen ja likaiset astiat pyykkikoriin (vaatteiden pesu sinulta tuskin onnistuu).
Kun tämä ketju ei koske kontrolloivaa äitiä, vaan paskaa isää jota ei lapsensa voisi vähempää kiinnostaa. Näitä valitaan isiksi koska hyviä miehiä ei kaikille riitä, niitä jotka tajuaa ettei kolmivuotiaat mitään kutsuja itse lähetä tai yksi ihminen ei tasan samaan aikaan grillaa, järjestä ohjelmaa ja käyttää lapsia vessassa. Täällä pätee nyt tämä sama lapseton jonne, joka elää jotakin mielikuvituselämää jossa hänellä muka on perhe, kun oikeasti hän istuu omassa huoneessa äitinsä kotona kuvittelemassa miten hän toimisi jos hänellä oli perhe, niin lapsellista on teksti.
Mulle tuli tästä ketjusta mieleen yksi poikaystävä joka taantui lapseksi jo seurusteluaikana, onneksi tajusin erota. Eroa suosittelen muillekun mieslapsen puolisoille, elämä helpottuu ilman sitä isoa lasta mököttämässä ja vaatimassa huomiota. Saavat sitten mököttää ja olla rauhassa ketään häiritsemättä.
Vieläkö sä kuvittelet, että vain yksi ja sama mies kirjoittelee täällä?
Sun lapselliset mielikuvitussaagat on helposti tunnistettavissa. Nytkään jos olisit joku muu, et olisi tuohon kommenttiin tarttunutkaan.
Eikö kannattaisi elää oikeaa elämää, tavata oikeita ihmisiä? Eikä keksiä netissä jotakin epäuskottavaa perheidylliä samaan aikaan kun istuu työttömänä äidin kotona "omassa huoneessa", siis aikuinen mies.
Tää tyyppi uskoon kai ihan oikeasti, että koko maassa on vaan yksi mies, joka uskaltautuu tänne.
"Mies voi ottaa seuraavan naisen". Ihanko totta tämä on todellisuutta? Että eronneelle parin pikkulapsen isälle löytyy aina jonosta seuraava nainen ihan noin vaan, ja se seuraava on innokas hoitamaan niitä edellisen suhteen lapsiakin ja uusperhe-elämä sujuu auvoisasti? Joillekin käy noin juu, mutta kyllä on lukematon joukko niitäkin miehiä joille ei löydy uutta kumppania, uusi on vielä määräilevämpi kuin entinen, löytyy lyhytaikaisia vaihtuvia kumppaneita jotka nopeasti kyllästyy, uusi kumppani löytyy toiselta puolelta maata ja ne edellisen suhteen lapset jää uuden perheen myötä, tai joillekin se uusi kumppani löytyy ihan vaan Alkon hyllyltäkin. Ihan yhtä lailla todellista elämää nämäkin.