Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Haluaisin nähdä sinut pysyvän aktiivisena lasten takia tilanteessa, jossa kaikesta tekemisestä tai tekemättömyydestä saat kuulla pelkkää valitusta ja vaatimuksia tehdä toisin.
Tiedän jo arvottoman jeesustelu viestisi perusteella, ettet kestäisi sekuntiakaan. Sen sijaan sekoaisit suoraan ja alkaisit riehumaan.
Juu en kestäisi, se olisi suhde loppu sitten aika nopeasti jos todella olisi niin ettei mikään kelpaa. Pariterapian kautta ehkä, kun on lapsia mukana kuvioissa. Lapsilleni taas en tietenkään kostaisi sitä, että parisuhde ei onnistunutkaan, eihän se heidän vika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Niinpä, ei kurin tarvitse olla ruumiillista. Mutta kaverivanhemmuus on syöpää, ei vanhemman tehtävä ole olla lapsen kaveri vaan tuki ja turva. Kuten Jari Sinkkonenkin totesi, niin vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Mitä sinä sönkkäät? Onko se jotakin kaverivanhemmuutta, että lasten kotona vietetään synttäreitä ja joulua? Ihme sekoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Haluaisin nähdä sinut pysyvän aktiivisena lasten takia tilanteessa, jossa kaikesta tekemisestä tai tekemättömyydestä saat kuulla pelkkää valitusta ja vaatimuksia tehdä toisin.
Tiedän jo arvottoman jeesustelu viestisi perusteella, ettet kestäisi sekuntiakaan. Sen sijaan sekoaisit suoraan ja alkaisit riehumaan.
Juu en kestäisi, se olisi suhde loppu sitten aika nopeasti jos todella olisi niin ettei mikään kelpaa. Pariterapian kautta ehkä, kun on lapsia mukana kuvioissa. Lapsilleni taas en tietenkään kostaisi sitä, että parisuhde ei onnistunutkaan, eihän se heidän vika ole.
Kuulostaa taas mielikuvitusperheen seikkailulta. Mitä jos välillä eläisit ihan oikeaa elämää, etkä jauhaisi mielikuvitusperheestä ja sen mielikuvitusongelmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Niinpä, ei kurin tarvitse olla ruumiillista. Mutta kaverivanhemmuus on syöpää, ei vanhemman tehtävä ole olla lapsen kaveri vaan tuki ja turva. Kuten Jari Sinkkonenkin totesi, niin vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Jep. Asia on juuri näin.
Aikuiset on vaan joskus hiukan yksinkertisia eivätkä ymmärrä edes tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Haluaisin nähdä sinut pysyvän aktiivisena lasten takia tilanteessa, jossa kaikesta tekemisestä tai tekemättömyydestä saat kuulla pelkkää valitusta ja vaatimuksia tehdä toisin.
Tiedän jo arvottoman jeesustelu viestisi perusteella, ettet kestäisi sekuntiakaan. Sen sijaan sekoaisit suoraan ja alkaisit riehumaan.
Juu en kestäisi, se olisi suhde loppu sitten aika nopeasti jos todella olisi niin ettei mikään kelpaa. Pariterapian kautta ehkä, kun on lapsia mukana kuvioissa. Lapsilleni taas en tietenkään kostaisi sitä, että parisuhde ei onnistunutkaan, eihän se heidän vika ole.
Noniin. Eli ymmärrät kuitenkin osittain yskän.
Ero tosiaan olisi paikallaan, mutta puheet lapsille kostamisesta on vielä hyvin kaukaa haettua potaskaa.
Jos muistetaan. Mistä se niin sanottu kostaminen on seurausta.
En syyttäisi mistään lapsille kostosta, kun talouden niin sanotusti ainoa kykeneväinen vanhempi on parhaassa tapauksessa ensin tuhonnut toisen itseluottamuksen ja vienyt henkiset kyvyt olla vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
No nyt tuli 100% se vastaus, jota mieskin minulle tarjoaa. Olen siis tuo, joka hoitaa yksin lasten harrastukset. Tosin meillä minä joudun pitämään yllä kuria ja mies on vaan se kiva iskä, jolle kyllä kaikki kävisi, mutta kun äiti ei suostu...Mutta muuten miehen perustelu siis on, että hän ei viitsi "sotkeentua" lasten asioihin, koska se sitten kuitenkin menee (minun mielestä) väärin. Myönnän, että olen joskus kritisoitunut hänen tiettyjä lapsia koskevia ratkaisuja (mm. lasten rahan käytön osalta tai antaa lupia olla osallistumatta perheen yhteisiin tilaisuuksiin) , mutta kai järjen käyttö on sallittu, kun ratkaisujaan tekee. Yritän välttää natkuttamista ja silmien pyörittelyä. Mutta vaikeaa sen on välillä :D Tässä keskustelussa kuitenkin oli pointtina se, että toinen vanhemmista ei ole henkisesti läsnä perheen yhteisissä hetkissä ja se, että tällaista käytöstä on vaikeaa toisesta ennustaa puolisoa valittaessa.
Ja siis näistä miehistä jotka väittää että "vaimo omi kasvatusvastuun", suurin osa on niitä jotka eivät ole hirveästi viitsineet edes yrittää. Olisi hauska kuulla onko jossain mies, joka on jo raskausajasta asti ollut aktiivinen ja tutustunut vauvanhoito- ja lastenkasvatusoppaisiin, tehnyt hankintoja ja valmisteluja yhdessä äidin kanssa, halunnut ottaa osansa hoitovastuusta jo synnäriltä, keskustellut kasvatusasioista äidin kanssa perustellen mielipiteensä ja tullut silti alennetuksi käskyläisen rooliin. Veikkaanpa että useimmat näistä on niitä, jotka ajattelee että vauvat on enemmän äidin juttu ja se tietää paremmin, ja kas kummaa sama roolitus jatkuu sitten lasten kasvaessa.
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Haluaisin nähdä sinut pysyvän aktiivisena lasten takia tilanteessa, jossa kaikesta tekemisestä tai tekemättömyydestä saat kuulla pelkkää valitusta ja vaatimuksia tehdä toisin.
Tiedän jo arvottoman jeesustelu viestisi perusteella, ettet kestäisi sekuntiakaan. Sen sijaan sekoaisit suoraan ja alkaisit riehumaan.
Juu en kestäisi, se olisi suhde loppu sitten aika nopeasti jos todella olisi niin ettei mikään kelpaa. Pariterapian kautta ehkä, kun on lapsia mukana kuvioissa. Lapsilleni taas en tietenkään kostaisi sitä, että parisuhde ei onnistunutkaan, eihän se heidän vika ole.
Kuulostaa taas mielikuvitusperheen seikkailulta. Mitä jos välillä eläisit ihan oikeaa elämää, etkä jauhaisi mielikuvitusperheestä ja sen mielikuvitusongelmista?
Ai nytkö se onkin mielikuvitusta, että on perheitä joissa äiti pilaa isän vanhemmuuden päsmäröimällä? Minä en usko että on, onhan sitä persoonallisuushäiriöisiä sekopää-äitejä olemassa. Aika pieni osuus naisista tosin, joten älytöntä yleistää ja väittää että kaikki vätysisät on pelkästään hul lun vaimon uhreja jotka eivät ole voineet tilanteelle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Aamen tälle. Yllättäen tämän maapallon suurkuluttajat eli naiset alapeukuttavat. Ja samalla hyvesignaloivat aina ja kaikkialla ympäristön puolesta. Logiikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tehtävä elämässä on tehdä töitä ja tarjota perheelleen riittävä elintaso. Äidit, tädit, siskot ja mummot hoitakoon tuon sosiaalisen puolen.
M28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa muistaa, että noin kymmenen prosenttia miehistä on luonnevikaisia ihan tilastojenkin valossa. Niihin luonnevikoihin liittyy loismainen elämäntyyli, joten nämä miehet pyrkivät liittoihin vapaamatkustajiksi, jos vaan jaksavat esittää kiinnittäytymisvaiheen. Lapsia tehdään myös ankkureiksi ja naisen mieliksi.
Tällainen mies on parhaimmillaan jurottava teini, joka on pakotettu mukaan, pahimmillaan itkupotkuraivaritaapero.
Mitä tilastot sanoo naisista?
Että heitä on vähemmän, mutta naiset nuoressa ikäluokassa alkavat kiriä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Aamen tälle. Yllättäen tämän maapallon suurkuluttajat eli naiset alapeukuttavat. Ja samalla hyvesignaloivat aina ja kaikkialla ympäristön puolesta. Logiikka?
Nykyään kaikki juhlat ovat vain tekosyitä kuluttamiselle ja sometilin päivittämiselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Niinpä, ei kurin tarvitse olla ruumiillista. Mutta kaverivanhemmuus on syöpää, ei vanhemman tehtävä ole olla lapsen kaveri vaan tuki ja turva. Kuten Jari Sinkkonenkin totesi, niin vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Mitä sinä sönkkäät? Onko se jotakin kaverivanhemmuutta, että lasten kotona vietetään synttäreitä ja joulua? Ihme sekoilua.
Onko alatyyli tarpeen? Tietenkin on, jos argumentit loppuvat ja pitää rakentaa olkiukkoja.
Tässä oli kyse tietenkin siitä miten lapsi on nykyään usein perheen pää eikä minkäänlaista kuria saa pitää. Heti kun mainittiin sana kuri, niin näillä vapaakasvattajilla meni defenssit päälle ja alettiin puhumaan jostain ruumiillisesta kurituksesta, josta ei mainittu sanallakaan.
Kotona saa viettää synttäreitä ja joulua, mutta kannattaisi niidenkin kohdalla miettiä, että miten niitä vietetään. Jos halutaan opettaa lapsi yltäkylläiseen materialismiin, niin nykyään perinteinen joulunviettotapa on varmasti hyvä. Kuten eri tuossa jo mainitsi, niin kiinakrääsäähän se pitää saada kaapit täyteen ja sitten kesällä ylmääräiset roskikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Aamen tälle. Yllättäen tämän maapallon suurkuluttajat eli naiset alapeukuttavat. Ja samalla hyvesignaloivat aina ja kaikkialla ympäristön puolesta. Logiikka?
Tässä kohtaa olisi jopa hyvä paikka kasvattamiselle ja vanhempien asettamille rajoille. Lahjojen ei kuulu olla keskiössä, vaan yhteen kokoontuminen ja päivänsankarin muistaminen. On lastenkutsuja, joilla on pyydetty, että tuodaan vain kortti, mutta tää lienee melko harvinaista, ja sen soisi yleistyvän.
En silti sulata sitä, että nyt käytetään ekologisia arvoja keppihevosena vanhemmuudesta sluibailuun.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Minusta tuo kuulostaa oudolta, että kaikki muka haluaisivat vain tavaraa. Siinä olet kyllä väärässä. Tai että kaikkien joulu olisi kuluttamisen ja kiinalaisen muoviroinan ympärille keskittynyt. Meillä on kaksi lasta, ja joulu on aina ollut keskittynyt yhdessäolon ja yhdessä tekemisen ympärille. Yhdessä leivotaan piparit ja joulutortut, yhdessä tehdään jouluruokia. Ei stressillä vaan rennosti, ei valtavan isoa määrää. Yhdessä leipominen on kivaa. Samalla lauletaan joululauluja ja jutellaan. Yhdessä koristellaan kuusi, kaikki koristeet on vuosia vanhoja ja ne kelpaavat samat joka joulu. Jouluna vietetään aikaa yhdessä ulkoillen, pelaillen, niitä pipareita ja jouluruokia syöden, saunoen jne. Kukaan ei suorita mitään eikä mitään muovikrääsää ole. Lapset tietenkin rakastavat saada lahjoja, kaikki lapset rakastavat. Mutta lahjat ei ole muovikrääsää vaan laadukkaita ja tarkkaan mietittyjä. Eikä niitä ole valtavasti.
Mutta ainakin meidän lapset rakastavat joulua. Joulukuusen koristelua ja tuoksua. Yhteistä pipareiden leipomista. Niiden vuosia vanhojen joulukoristeiden katselemista, muistelemista ja yhdessä kotiin joulun laittamista. Joulun tunnelmaa. Se, että sinä et tykkää joulusta on sinun asia. Se ei kuitenkaan oikeita sinua riistämään sinun lapsilta joulumaisia perinteisiä jouluja.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Mitä teit kun lapsena sait leluja, pelejä, reppuja, vaatteita, harrastusvälineitä? Sanoitko vihaavasi krääsää ja kuluttamista ja kieltäydyit ottamasta lahjoja vastaan? Et käynyt naapurin poikien luona vertailemassa leffakokoelmia, figuureja ja jääkiekkokortteja?
Se on niin helppoa kieltää muilta kaikki mistä ei itse (enää) välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Aamen tälle. Yllättäen tämän maapallon suurkuluttajat eli naiset alapeukuttavat. Ja samalla hyvesignaloivat aina ja kaikkialla ympäristön puolesta. Logiikka?
Tässä kohtaa olisi jopa hyvä paikka kasvattamiselle ja vanhempien asettamille rajoille. Lahjojen ei kuulu olla keskiössä, vaan yhteen kokoontuminen ja päivänsankarin muistaminen. On lastenkutsuja, joilla on pyydetty, että tuodaan vain kortti, mutta tää lienee melko harvinaista, ja sen soisi yleistyvän.
En silti sulata sitä, että nyt käytetään ekologisia arvoja keppihevosena vanhemmuudesta sluibailuun.
Hyvä lahja olisi mielestäni, että kaikki lapset tuovat vaikka hieman rahaa joka sitten viedään synttärisankarin valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Uskoisin, että lapsetkin arvostaisivat tätä ja se olisi hyvä hetki heille opetella empatiaa sekä käsittää, että he ovat todennäköisesti hyväosaisia ja onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tehtävä elämässä on tehdä töitä ja tarjota perheelleen riittävä elintaso. Äidit, tädit, siskot ja mummot hoitakoon tuon sosiaalisen puolen.
M28
Naiset tarjoavat myös perheelleen riittävän elintason sen lisäksi että hoitavat sosiaalisen puolen. Laiska ja kyvytön mies yrittää luistaa omista velvollisuuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.
m35
Mitä teit kun lapsena sait leluja, pelejä, reppuja, vaatteita, harrastusvälineitä? Sanoitko vihaavasi krääsää ja kuluttamista ja kieltäydyit ottamasta lahjoja vastaan? Et käynyt naapurin poikien luona vertailemassa leffakokoelmia, figuureja ja jääkiekkokortteja?
Se on niin helppoa kieltää muilta kaikki mistä ei itse (enää) välitä.
Tietenkin rakastin leluja, minuthan oltiin yhteiskunnan, median ja suuryritysten toimesta aivopesty rakastamaan muoviroinaa. Onneksi nyt olen aikuinen ja tiedän paremmin. Harmi vaan, että jouduin viettämään lapsuuteni hyperkulutuksen aikakaudella.
m35
Mikä ihmeen satu tämä on? Mies ei maksa kaikkea, näissä tapauksissa usein ei edes puolta lasten menoista. Puhutaan nyt normaaleista perheistä, eikä mistään ostomorsiamista.