Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Fun fact: ne naisetkin käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
Taidat olla vähän simppeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Tätä kirjoittaessa 290 peukku ylös ja 240 peukku alas.
Miksi jotkut alapeukuttaa. Olivat keskustelleet (hyvä), miehen ehdotusta kokeiltu ja hyväksi havaittu (hyvä) ja sitten mainitaan rttä anna miehellekin sanavaltaa
Tämäkö on alapeukutuksen syy?
Koska vauvapalstalla nainen oikeassa, mies väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien välistä kilpailuja joidenkin synttäreiden ja muiden juhlien suhteen on olemassa vain blogeissa niiden bloggaajien kesken (ja näitä on Suomessa vain muutama kpl, naisia kuitenkin pari miljoonaa). Ja lisäksi ulkomaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Mahdollisesti esim. Jenkeissä joissain piireissä on äitien välistä kilpailua, mutta Suomessa tosiaan ei.
Sitten ne synttärit järjestää helposti. Mitä vaikeaa siinä on mennä kauppaan ja ostaa kakku ja karkkia? Kilpailu ja kulissit tekee siitä elämästänne raskasta.
Kyllä ne on miehet jotka tykkää kulisseista, yhtä kulissia se koko perhekin on kun ei oikeasti kiinnosta yhtään, mutta lapset pitää vaan silti tehdä kun niin kuuluu olla. Toki on varmaan semmoisia naisiakin, mutta kyllä se ulkoisiin asioihin takertuminen (pakonomainen tarve järjestää hienot juhlat jne.) kertoo myös usein siitä että asiat ei ole perheessä ja parisuhteessa kunnossa, ja sitä peitelläkseen pitää näytellä että kaikki on hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Niin, onko se äiti oikeasti läsnä vai onko se kokoajan järjestämässä ja husaamassa jotakin juhlaa tai menoa tai tapahtumaa ja kuvittelee olevansa niin hieno vanhempi että oksat pois?
Rauhoitu ihmeessä. Synttärit ja joulu on joka vuosi, onko se "koko ajan"?
Sinulle ei ilmeisesti isä koskaan järjestänyt mitään, ja nyt olet katkera ja kateellinen? Kovasti meni tämä juttu nyt tunteisiin ainakin.
Minä tiesin vain että synttärit järjestettiin ja lahjoja sain, en pannut erityisesti merkille että missä kohtaa isä istui kakkua syömässä. Ei ollut kovin oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sama pätee omaan vaimoon. Olen niiin onnellinen, että vaimoni on henkisesti tasapainoinen eikä palstamamma.
Älä viitsi, kaikki tietää ettei sulla ole mitään vaimoa tai lapsia, niin lapsellista juttua on.
Tämä on katkeran vauvamannan standardi vastaus. Hän ei pysty ymmärtämään, että jollakin voi oikeasti olla täydellä pakalla pelaava nainen vaimonaan. Koska itse ei ole koskaan ollut sellainen. Ei vaimo eikä täydellä pakalla pelaava. No niillä korteilla on pelattava, jotka käteen on saanut.
On tämä ylitse vuotava katkeruus jo huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Etkö lukenut aloitusta? Ei se nainen ole kotirouva, vaan käy töissä myös. Tuossa kun kerran työssäkäynti vapauttaa kaikesta muusta, niin kuka sitten lapsen hoitaa? Sossuko? Lasu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Jos on lapsia niin pitää kuitenkin yrittää tarjota lapsille se joulu. Ihan sukupuolesta riippumatta ja siitä onko "jouluihminen" vai ei. Naisten ja miesten ero tuntuu vaan olevan se, että naisille tämä on useimmiten ihan selvä asia, miehille mahdotonta. Jos on jotain tuommoisia joulutraumoja niin niistä kannattaa tietenkin puolison kanssa puhua ja miettiä miten saataisiin järjestettyä asiat niin, ettei ne traumat siirry lapsiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Niin, onko se äiti oikeasti läsnä vai onko se kokoajan järjestämässä ja husaamassa jotakin juhlaa tai menoa tai tapahtumaa ja kuvittelee olevansa niin hieno vanhempi että oksat pois?
Rauhoitu ihmeessä. Synttärit ja joulu on joka vuosi, onko se "koko ajan"?
Sinulle ei ilmeisesti isä koskaan järjestänyt mitään, ja nyt olet katkera ja kateellinen? Kovasti meni tämä juttu nyt tunteisiin ainakin.
Minä tiesin vain että synttärit järjestettiin ja lahjoja sain, en pannut erityisesti merkille että missä kohtaa isä istui kakkua syömässä. Ei ollut kovin oleellista.
Todennäköisesti sitten istui perheensä seurassa ja oli läsnä. Kyllä minä vaan muistan hyvinkin oman isäni kylmyyden ja etäisyyden ja etäisyys jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Fun fact: ne naisetkin käy töissä.
Niin käyvät, mutta yleensä tekevät vähemmän tunteja ja vähemmän rahaa jolla se talo ja kaikki muu maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sama pätee omaan vaimoon. Olen niiin onnellinen, että vaimoni on henkisesti tasapainoinen eikä palstamamma.
Älä viitsi, kaikki tietää ettei sulla ole mitään vaimoa tai lapsia, niin lapsellista juttua on.
Tämä on katkeran vauvamannan standardi vastaus. Hän ei pysty ymmärtämään, että jollakin voi oikeasti olla täydellä pakalla pelaava nainen vaimonaan. Koska itse ei ole koskaan ollut sellainen. Ei vaimo eikä täydellä pakalla pelaava. No niillä korteilla on pelattava, jotka käteen on saanut.
On tämä ylitse vuotava katkeruus jo huvittavaa.
Älä na ispelko taas valehtele, sulla ei ole vaimoa, ei täydellä pakalla eikä vajaalla. Katkeruuden otat sinä aina puheeksi, lienee sinulle ajankohtaista.
Tässä kyllä osin luonnonvalinta toimii, mies joka ei tajua että hänenkin pitää hoitaa omaa lastaan ei ansaitse lisääntyä. Eikä onneksi juuri lisäännykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
Taidat olla vähän simppeli.
Vai oletko sinä simppeli, jos elämässä tärkeintä on se että missä kohtaa puuroa syödään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Roskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Fun fact: ne naisetkin käy töissä.
Niin käyvät, mutta yleensä tekevät vähemmän tunteja ja vähemmän rahaa jolla se talo ja kaikki muu maksetaan.
Höpö höpö taas. Töihin omia lapsia pakeneva isä on huono isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
; I'm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
Taidat olla vähän simppeli.
Vai oletko sinä simppeli, jos elämässä tärkeintä on se että missä kohtaa puuroa syödään?
Juttuihin voi osallista vaikkei olisi edes fyysisesti paikalla. Jokainen tuntee jos joku jatkuvasti loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelkaa ja tehkää kivoja asioita kavereiden kanssa ja lasten kavereiden&kavereiden vanhempien kanssa. Jos miestä ei kiinnosta osallistua suunnitteluun niin miehen ei tarvi osallistua ollenkaan.
Ei ne kaverit lapsille pysty korvaamaan isää.
Ei tarvitsekaan korvata. Sinä koet että isä ei ole läsnä, isä ja lapset kokevat eri tavalla. Sinä et ole muiden tunteissa oikeassa, ainoastaan omissasi.
Oma isä oli tuollainen, joka ei osallistunut lasten elämään oikein millään tavalla. Isä jäi minulle vieraaksi, me ei koskaan edes juteltu. Kyllä se suretti minua. Ihan samoin käy näille nykylapsille, jos heidän isänsä ihan väkisin haluaa elää erillistä elämää eikä välitä perheen toiveista.
Mehän emme tiedä että tässä tapauksessa on mitään tuollaista. Isä ei ehkä ole pöydässä mättämässä kakkua, mutta voi silti olla maailman turvallisin isä jonka viereen voi aina mennä ja jutella.
Lue nyt edes se aloitus, isä ei ole turvallinen, eikä osallistu mihinkään lasten asioihin, se on ketjun aihe. Se että käy töissä (kuten normaalit aikuiset nyt käy) ei tee kenestäkään pelkästään hyvää isää.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.