Olitko koulukiusaaja, koulukiusattu vai neutraali? Vastaa rehellisesti.

vähän jokaista painottuen neutraaliin. Tai ehkä umpihukassa olevaan ääliöön, mutta se taas eri ketjuun.

Neutraali. Olen aina ollut rauhallinen ja asiallinen, en osallistu riitoihin. 

Neutraali/ulkopuolinen tarkkailija. Näin vierestä miten monia kiusattiin, mutta en puuttunut. Katselin vain ja ajattelin että mieluummin sinä kuin minä..

Kiusattu ala-asteella. Yläasteella neutraali. Tosin pari ilkeää kommenttia heitin yhdelle tyypille, joka oli tosi ärsyttävä, mutta se jäi niihin kahteen kommenttiin.

Ja kiusaamisen lopettamiseksi. Kiusaamisen vähentämisessä pitäisi kiinnittää huomiota koko ryhmään niin, että pääkiusaaja ei saa tukea ryhmästä: ei yleisöä, ympärillä naureskelijoita tai muita kiusaamiseen mukaan menijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusattu ja kai osallistuin myös koulukiusaamiseen. Suljimme henkilön ryhmän ulkopuolelta pois, koska kyseinen henkilö oli niin rasittava ja sairaalloisen riipustautuva, ettei hänen kanssaan lopulta jaksanut olla kukaan.

Opettaja ratkaisi tilanteen uhkailemalla, että jos näkee tämän

oppilaan kerrankin vielä välitunnilla seisoskelemassa yksinään, jokainen luokan oppilas joutuu myös vuorostaan viettämään välitunnin niin. Esimerkiksi minun yksin viettämiini välitunteihin hän ei koskaan puuttunut.

Miten tuo yksinään seisoskelu olisi käytännössä järjestetty? Opettaja seisonut vueressä vahtimassa?

Sivusta seuraaja ja kiusattu. Myöhemmin puutuin kahden ihmisen kiusaamiseen ja ne loppui silloin. Siitä olen ollut ylpeä että uskalsin vastustaa isompaa porukkaa. Toisen takia tosin minua alettiin kiusata, mutta se loppui onneksi pian.

Minua kiusattiin jossakin kohden jollakin tavalla. Se oli aika julmaa ylä-asteella ja lukiossakin. Ei mitään lyömistä, mutta eristämistä, pilkkaa ja seläntakana pjaskan jauhamista. Minulle käytiin kommentoimassa mitä ihmeellisimpiä juttuja minusta itsestäni. Montaa tuntui ärsyttävän vaikka kapeat housut tai joku hiusjuttuni tms. Se oli sillain outoa etten oikeastaan edes tuntenut näitä pilkkaajia mitenkään sen kummemmin muuta kuin että oltiin samassa koulussa ja heidän nimensä tiesin. 

Ala-asteella jne. minua ärsytti eräs luokkakaveri. Hänelle kyllä naurettiin ja osin nauroin mukana mutta en nyt muuten häntä kiusannut. Hän kyllä ärsytti suunnattomasti, sen myönnän. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin jossakin kohden jollakin tavalla. Se oli aika julmaa ylä-asteella ja lukiossakin. Ei mitään lyömistä, mutta eristämistä, pilkkaa ja seläntakana pjaskan jauhamista. Minulle käytiin kommentoimassa mitä ihmeellisimpiä juttuja minusta itsestäni. Montaa tuntui ärsyttävän vaikka kapeat housut tai joku hiusjuttuni tms. Se oli sillain outoa etten oikeastaan edes tuntenut näitä pilkkaajia mitenkään sen kummemmin muuta kuin että oltiin samassa koulussa ja heidän nimensä tiesin. 

Ala-asteella jne. minua ärsytti eräs luokkakaveri. Hänelle kyllä naurettiin ja osin nauroin mukana mutta en nyt muuten häntä kiusannut. Hän kyllä ärsytti suunnattomasti, sen myönnän. 

Herkästi vaan menee niin, että naurun kohteena ollut kokee sinut yhdeksi kiusaajakseen.

Ala-asteella neutraali, ja sen jälkeen, hmm...En sanoisi olleeni kiusattu, koska minua ei (ainakaan päin naamaa, ellei jotain yksittäisiä heittoja lasketa) haukuttu muiden toimesta. Minua kohtaan ei oltu väkivaltaisia. Minut vain yksinkertaisesti jätettiin yksin, muilla oli omat porukkansa kaikilla. No, onnistuin sitten onneksi ystävystymään parin muun hylkiön kanssa sentään, jonka jälkeen oleminen oli siedettävämpää. Sama tilanne oli sekä yläasteella, että toisella asteella. Toisen asteen opiskelijana muistan kyllä luokkakavereiden pitäneen minua huvittavana.

Masennuin yläasteen aikana, ja siitä lähtien masennus on ollut osa elämääni (nyt 32 v.). Toki minulla on parempia jaksoja myös, en jatkuvasti ole toivonut kuolemaa tänä aikana.

Kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua n.50vuotta sitten, ei silloin kiusattu oikeastaan ketään.

Liikuttiin ja urheiltiin paljon, ei ollut nykyajan kaltaisia jengejä.

Minäkin kävin kouluni noihin aikoihin, mutta mielestäni silloin nimenomaan kiusattiin oikein kunnolla eikä kukaan auttanut. Nykyiset muka kiusaamiset eivät ole maininnan arvoista, vaan silkkaa huomionhakuista uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin jossakin kohden jollakin tavalla. Se oli aika julmaa ylä-asteella ja lukiossakin. Ei mitään lyömistä, mutta eristämistä, pilkkaa ja seläntakana pjaskan jauhamista. Minulle käytiin kommentoimassa mitä ihmeellisimpiä juttuja minusta itsestäni. Montaa tuntui ärsyttävän vaikka kapeat housut tai joku hiusjuttuni tms. Se oli sillain outoa etten oikeastaan edes tuntenut näitä pilkkaajia mitenkään sen kummemmin muuta kuin että oltiin samassa koulussa ja heidän nimensä tiesin. 

Ala-asteella jne. minua ärsytti eräs luokkakaveri. Hänelle kyllä naurettiin ja osin nauroin mukana mutta en nyt muuten häntä kiusannut. Hän kyllä ärsytti suunnattomasti, sen myönnän. 

Herkästi vaan menee niin, että naurun kohteena ollut kokee sinut yhdeksi kiusaajakseen.

Henkilö kyllä ärsytti mutta en ollut mikään pääkiusaaja tai naureskelija. En ollut kiusaajatyyppiä ollenkaan ala-asteella. Jostakin syystä tämä henkilö jolle on naureskeltu koki minut yhdeksi pääkiusaajakseen?? En ymmärrä logiikkaa. Hänelle nauroivat muut paljon enemmän ja heittelivät kommentteja jne.

Neutraalin ja kiusatun välimaastossa. Pojat ekasta ysiin nälvi tyttöjä, mutta mitä vanhemmiksi tultiin, sitä enemmän se alkoi kohdistua nimenomaan siihen alakastiin, johon itsekin kuuluin, ja sisältö muuttui yhä ilkeämmäksi. Lyhyen aikaa tyyliin viitosella tytötkin nälvivät minua ja nauroivat kustannuksellani. Se tuntui todella pahalta ja silloin ensimmäistä kertaa ajattelin, että tämä on kiusaamista. Tajusin kuitenkin myös, että nälvijät eivät itse tajua, että kustannuksellani vitsailu ei ole minusta yhtään hauskaa. 

Fyysisen kiusaamisen kohteeksi jouduin tasan kerran, kun menin käytin poikkeuksellisesti koulubussia mennäkseni kauempana asuvalle kaverilleni kylään. Pysäkillä bussia odotellessa pojat heittelivät meitä päänkokoisilla jäisillä ja soraisilla lumilohkareilla ja pelkäsin henkeni edestä. Poikia siis oli jotain tyyliin viisi, meitä kohteita kaksi ja niitä lohkareita oikein satoi päällemme. Kaverinihan siis joutui tuon kohteeksi ilmeisesti päivittäin niin kauan kuin lohkareita oli saatavilla. 

Yläasteella kerran yksi tyttö jonka kanssa satuttiin kävelemään samaa matkaa pesiskentälle jollain valinnaiskurssilla, sanoi silmiään pyöritellen miten hänelle oli taas valitettu että hän "tuijottaa meidän luokaan Marjaa". Sanoin että onpa kumma väite, jolloin hän sanoi että niin hän siis tuijottaakin, kun se Marja on niin täystaukki ja ärsyttävä. En osannut tähän sanoa mitään. K.o. Marjasta tuli ihan lähikuukausina ystäväni ja jo tuota keskustelua käydessäni tiesin hänet oikein hyvin ja meillä oli yhteinen hyvä ystävä. Kerran myös saksantunnilla, jossa oli myös Marjan pääkiusaaja, yksi poika, tämä poika avasi ikkunan kun Marja käveli ulkona ohi ja huusi "Marja on perseestä!". Olen melko varma että tuollon olimme jo Marjan kanssa ystäviä. En sanonut tähänkään mitään. Toki opettaja oli tuolloin paikalla ja moitti poikaa laimeasti. Eli tuon kiusaamistapauksen suhteen olin huonolla tavalla neutraali. 

Neutraali. Kuuluin kiusattujen porukkaan, mutta minä annoin takaisin niin kukaan ei halunnut kettuilla minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja en ollut vähimmässäkään määrin. Itse koen tilanteeni neutraaliksi, mutta aivan varmasti joku uhriutuja olisi minun sijassani kokenut olleensa koulukiusattu.

Eli sinua on kiusattu. Mutta selvisit siitä.

Joo, mutta en tosiaan edes oikein laske sitä kiusaamiseksi. Normaalia nuorten kasvua ja kanssakäymistä. Aina on myös ikäviä tyyppejä, joille ei varsinaisesti anna ikinä anteeksi mutta minun selvitymiskeinoni on jättää heidät huomiotta. Enkä ole edes tavannut kuin aniharvan koulukavereistani vuosikymmenten saatossa.

Menin väliin jos kiusattiin jotakuta ja topakasti, niinpä kavereiatni ei paljo kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin jossakin kohden jollakin tavalla. Se oli aika julmaa ylä-asteella ja lukiossakin. Ei mitään lyömistä, mutta eristämistä, pilkkaa ja seläntakana pjaskan jauhamista. Minulle käytiin kommentoimassa mitä ihmeellisimpiä juttuja minusta itsestäni. Montaa tuntui ärsyttävän vaikka kapeat housut tai joku hiusjuttuni tms. Se oli sillain outoa etten oikeastaan edes tuntenut näitä pilkkaajia mitenkään sen kummemmin muuta kuin että oltiin samassa koulussa ja heidän nimensä tiesin. 

Ala-asteella jne. minua ärsytti eräs luokkakaveri. Hänelle kyllä naurettiin ja osin nauroin mukana mutta en nyt muuten häntä kiusannut. Hän kyllä ärsytti suunnattomasti, sen myönnän. 

Herkästi vaan menee niin, että naurun kohteena ollut kokee sinut yhdeksi kiusaajakseen.

Henkilö kyllä ärsytti mutta en ollut mikään pääkiusaaja tai naureskelija. En ollut kiusaajatyyppiä ollenkaan ala-asteella. Jostakin syystä tämä henkilö jolle on naureskeltu koki minut yhdeksi pääkiusaajakseen?? En ymmärrä logiikkaa. Hänelle nauroivat muut paljon enemmän ja heittelivät kommentteja jne.

Hän saattoi aistia, että olet tärkeä mielipidevaikuttaja luokassa, ja muiden naureskelu on vain heijastusta siitä ärsytyksestä, jota sinä koet. Että kiusaajat ovat ikäänkuin lakeijoitasi. Tällaisia asetelmia on varmaan joka luokassa ja olettaisin, että nämä suositut henkilöt, joilla on lakeijoita, ovat pääosin tietämättömiä tästä asetelmasta.

Neutraali 40%, puolustaja 50 % ja kiusaaja 10 %. Kiusattu 0%.

Olin jo lapsena voimakas oikeudenmukaisuuden puolustaja ja minä olin se, joka meni kiusaamisen väliin, jos sellaista näin. Joskus tällainen muiden puolustaminen meni siihen, että soitin suuta sille kiusaajalle ja tein hänen olonsa tylsäksi niin pitkäksi ajaksi, että hän lopetti kiusaamisensa. Sain siihen mukaan myös muita oppilaita, jos oli tarvis, joten olen ollut itsekin kiusaaja. Lopetin kiusaamisen kuitenkin silloin, kun huomasin, että asia on mennyt täydellisen perille kiusaajalle ja hän lopetti kiusaamisensa. Olen saanut turpaanikin tämän puolustamisasian takia yläasteella, tosin ei tämä kiusaajakaan ihan mustelmitta säilynyt.

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua n.50vuotta sitten, ei silloin kiusattu oikeastaan ketään.

Liikuttiin ja urheiltiin paljon, ei ollut nykyajan kaltaisia jengejä.

Minäkin kävin kouluni noihin aikoihin, mutta mielestäni silloin nimenomaan kiusattiin oikein kunnolla eikä kukaan auttanut. Nykyiset muka kiusaamiset eivät ole maininnan arvoista, vaan silkkaa huomionhakuista uhriutumista.

Olen tuo kouluni 1970-80-luvuilla käynyt. Kiusaamista oli paljonkin, mutta sen katsottiin olevan osa elämää eikä siitä yleensä kerrottu opettajille tai kotona. Vanhempien ja opettajienkin neuvot olivat harvinaisen typeriä, tyyliin kiusaa takaisin, ei haukku haavaa tee tai rakkaudesta se hevonenkin potkii ja lasten pitää itse selvitellä asiat.

Nyt ollaan taas siirrytty toiseen äärimmäisyyteen, tyyliin lihava, finninaamainen, lapsellinen nukeilla leikkivä tyttö kokee itsensä kiusatuksi, jos ei pääse luokan suosituimpien, urheilullisten tyttöjen porukkaan ja asiaan puututaan.