Olitko koulukiusaaja, koulukiusattu vai neutraali? Vastaa rehellisesti.

Kiusattu, mutta myös samalla kiusaaja samaan aikaan. Minua itseäni kiusattiin, mutta silti saatoin itsekin kiusata muita vaikka tiesin, että kuinka pahalta se tuntuu. Näin jälkeenpäin se hävettää.

Neutraali. En ole koskaan kiusannut ketään, en koulussa enkä työelämässä. En ole joutunut kiusatuksi.

Kiusattiin, kun muutimme kesken yläasteen pääkaupunkiseudulta tuppukylään. Taidettiin nähdä pissiksenä (?), en meinannut päästä mitenkään slangista eroon. Välteltiin ja lopulta kiersi joku juoru, että olen lesbo :) Varmaan koska olin tehnyt esitelmän vähemmistöistä (opettaja ehdotti aihetta, näemmä ei olisi pitänyt ottaa vastaan.)

No lukiossa onneksi sain kavereita ja uskalsin käydä näiden kanssa ruokalassa syömässä. En tosiaan 8. ja 9. luokalla ollenkaan syönyt koululla, vaan odotin aina vessassa, ettei valvojat ohjaa ruokalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin jossakin kohden jollakin tavalla. Se oli aika julmaa ylä-asteella ja lukiossakin. Ei mitään lyömistä, mutta eristämistä, pilkkaa ja seläntakana pjaskan jauhamista. Minulle käytiin kommentoimassa mitä ihmeellisimpiä juttuja minusta itsestäni. Montaa tuntui ärsyttävän vaikka kapeat housut tai joku hiusjuttuni tms. Se oli sillain outoa etten oikeastaan edes tuntenut näitä pilkkaajia mitenkään sen kummemmin muuta kuin että oltiin samassa koulussa ja heidän nimensä tiesin. 

Ala-asteella jne. minua ärsytti eräs luokkakaveri. Hänelle kyllä naurettiin ja osin nauroin mukana mutta en nyt muuten häntä kiusannut. Hän kyllä ärsytti suunnattomasti, sen myönnän. 

Herkästi vaan menee niin, että naurun kohteena ollut kokee sinut yhdeksi kiusaajakseen.

Henkilö kyllä ärsytti mutta en ollut mikään pääkiusaaja tai naureskelija. En ollut kiusaajatyyppiä ollenkaan ala-asteella. Jostakin syystä tämä henkilö jolle on naureskeltu koki minut yhdeksi pääkiusaajakseen?? En ymmärrä logiikkaa. Hänelle nauroivat muut paljon enemmän ja heittelivät kommentteja jne.

Hän saattoi aistia, että olet tärkeä mielipidevaikuttaja luokassa, ja muiden naureskelu on vain heijastusta siitä ärsytyksestä, jota sinä koet. Että kiusaajat ovat ikäänkuin lakeijoitasi. Tällaisia asetelmia on varmaan joka luokassa ja olettaisin, että nämä suositut henkilöt, joilla on lakeijoita, ovat pääosin tietämättömiä tästä asetelmasta.

Tämä ei pidä paikkaansa. En todella ollut mikään vaikuttaja minkään suhteen. Toki olen aina ollut itsellinen ihminen enkä elänyt muiden varassa kovinkaan paljon. Mutta sen myönnän että henkilö jotenkin ärsytti. Mutta minusta monelle muullekin naureskeltiin myös minulle itselleni tietyillä hetkillä. 

Vierailija kirjoitti:

Neutraali 40%, puolustaja 50 % ja kiusaaja 10 %. Kiusattu 0%.

Olin jo lapsena voimakas oikeudenmukaisuuden puolustaja ja minä olin se, joka meni kiusaamisen väliin, jos sellaista näin. Joskus tällainen muiden puolustaminen meni siihen, että soitin suuta sille kiusaajalle ja tein hänen olonsa tylsäksi niin pitkäksi ajaksi, että hän lopetti kiusaamisensa. Sain siihen mukaan myös muita oppilaita, jos oli tarvis, joten olen ollut itsekin kiusaaja. Lopetin kiusaamisen kuitenkin silloin, kun huomasin, että asia on mennyt täydellisen perille kiusaajalle ja hän lopetti kiusaamisensa. Olen saanut turpaanikin tämän puolustamisasian takia yläasteella, tosin ei tämä kiusaajakaan ihan mustelmitta säilynyt.

N48

Oho, olitpa peloton. Harva uskaltaa tehdä noin, koska pitää olla vahvempi sitä kiusaajaa, niin henkisesti ja viime kädessä myös fyysisesti.

Kaikkia noita ehdin olla ja lisäksi usein myös puolustaja.

Harvoin ihmiset ovat ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa vain yhdessä roolissa olivatpa sitten lapsia tai aikuisia.

Jäin miettimään tätä kiusaamisasiaa ja on totta että pitkäkestoinen kiusaaminen on karmeaa eikä sitä pitäisi tapahtua. Siis sellaista päivittäistä kiusaamista fyysisesti tai henkisesti. Itsekin olen kohdannut pitkäaikaista kiusaamista.

Mutta tuli mieleen että esim. minuun otti yhteyttä vuosikymmenten jälkeen joku henkilö jota en edes muistanut. En edes muista miltä näytti ja syytti jostakin että olin joskus "sata vuotta" sitten tehnyt hänelle jotakin tyyliin poistanut Facesta. Siis tuolloin ei ollut Facea mutta joku rinnastettavissa oleva asia. En yhtään tiennyt mistä henkilö puhui tai mistä oli kyse ja jouduin pinnistelemään että edes muistaisin koko ihmisen. Tuntui kyllä ettei henkilöllä ole kaikki muumit kanootissa. Eli on kiusatuissakin sellaisia jotka ei vaan jotenkin pääse eteenpäin elämässään ja takertuvat johonkin "kynnen katkeamiseen" sata vuotta sitten. Eli tekevät kärpäsestä härkäsen. Vaikea edes keskustella asiasta kun ei edes tiedä/muista mistä puhutaan.

uLKOPUOLINEN, HYVIN VÄHÄN kiusattiin, vähän yritin kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella neutraali, ja sen jälkeen, hmm...En sanoisi olleeni kiusattu, koska minua ei (ainakaan päin naamaa, ellei jotain yksittäisiä heittoja lasketa) haukuttu muiden toimesta. Minua kohtaan ei oltu väkivaltaisia. Minut vain yksinkertaisesti jätettiin yksin, muilla oli omat porukkansa kaikilla. No, onnistuin sitten onneksi ystävystymään parin muun hylkiön kanssa sentään, jonka jälkeen oleminen oli siedettävämpää. Sama tilanne oli sekä yläasteella, että toisella asteella. Toisen asteen opiskelijana muistan kyllä luokkakavereiden pitäneen minua huvittavana.

Masennuin yläasteen aikana, ja siitä lähtien masennus on ollut osa elämääni (nyt 32 v.). Toki minulla on parempia jaksoja myös, en jatkuvasti ole toivonut kuolemaa tänä aikana.

Sama stoori osittain täälläkin, mutta tällä hetkellä minulla on kaikki mitä ihminen tarvitsee ja vähän enemmänkin. Minua on kantanut kaikki nämä vuosikymmenet usko elävään Jumalaan, Häneltä olen saanut voimaa kestää kaiken kiusaamisen, hyljeksinnän, juorut ja kieroilut, solvaukset kanssaihmisiltä ja myös saanut ihmeellisiä rukousvastauksia kiperiin tilanteisiin. Kiitos Jumalalle Hänen hyvyydestään!

Kiusattu, sekä ala- että yläasteella.

Olin kiusattu ja samalla neutraali muiden kohtaamaa kiusaamista kohtaan. Olin luokassamme se, jota kiusattiin eniten. Mikäli kiusaajien huomio oli välillä jossakin toisessa lapsessa, niin tunsin helpostusta, että tänään on minulla kiusaamisesta "vapaapäivä". En osannut ajatella, että olisin mennyt väliin ja silloinhan huomio olisi taas siirtynyt minuun. Koko kouluaikana menin vain kerran väliin, kun jotakin toista lasta kiusattiin ja tämä puolustamani lapsi ei sitten auttanut minua, kun olisin itse tarvinnut apua. Puuttuminen ei siis ollut palkitsevaa, enkä tuon yhden kerran jälkeen tehnytkään niin enää.

Kaverini suhtautuivat myös minun kiusaamiseen naureskellen tai neutraalisti, enkä muista, että kukaan olisi puolustanut tai auttanut minua.

Olin kiusaaja 12-17 -vuotiaana. Kaksi uhria koko nuo vuodet, olen pyytänyt anteeksi ja toisen kanssa ollaan näin aikuisena tekemisissä jatkuvasti.

Olin yläasteen alussa hetken kiusattu, mutta jotenkin siinä kävi niin että yläasteen loppuun mennessä olinkin se joka puolusti muita kiusattuja ja jonka turviin tultiin.

Olin tytöksi aika iso ja vahva (ja sopivasti pahansisuinen), eikä montaa kertaa tarvinnut painia kiusaajapoikien kanssa kun alkoivatkin kunnioittaa ja jättää rauhaan. (poikien kanssa taitaa toimia suoraviivaisemmin - jos kiusaajat olisivat olleet tyttöjä niin en tiedä miten olisi sitten mennyt kun kiusaaminen toimii eri tavalla...)

Kiusattu kahdennella luokalla, kolmannella luokalla mukana kiusaamassa että en joutuisi taas porukan ulkopuolelle kunnes älysin millaiseksi mulkuksi olin muuttunut. Neljänneltä luokalta eteenpäin neutraali, menetin melkein kaikki "kaverini" mutta omatunto ei enää kolkuttanut. Muutin onneksi muualle tämän jälkeen missä sain aloittaa puhtaalta pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattu, kiusaaja ja neutraali.

Tämä varmaan 99,8 % ihmisistä.

Neutraali. Muutaman kerran joku kiusasi, mutta ei se ollut vakavaa. Itse olin myös aina kiusattujen puolella, joten olin kiusattujen puolustaja myöskin.

Kiusattu.

Väitteet siitä, että koko luokka on osallisena kiusaamiseen, pitävät paikkansa. Siinä on pari aktiivista kiusaajaa sekä yleisö, joka nauraa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusattu ja kai osallistuin myös koulukiusaamiseen. Suljimme henkilön ryhmän ulkopuolelta pois, koska kyseinen henkilö oli niin rasittava ja sairaalloisen riipustautuva, ettei hänen kanssaan lopulta jaksanut olla kukaan.

Opettaja ratkaisi tilanteen uhkailemalla, että jos näkee tämän

oppilaan kerrankin vielä välitunnilla seisoskelemassa yksinään, jokainen luokan oppilas joutuu myös vuorostaan viettämään välitunnin niin. Esimerkiksi minun yksin viettämiini välitunteihin hän ei koskaan puuttunut.

Miten tuo yksinään seisoskelu olisi käytännössä järjestetty? Opettaja seisonut vueressä vahtimassa?

Ilmeisesti :D

Olen ollut neutraali, vaikka kysyntää kiusaajien puolelta olisi ollut. Olin suosittu ja mahdollisuudet vallankäytölle olisi ollut ilmeiset. En kuitenkaan lähtenyt siihen mukaan, koska en ole luonteeltani pätkääkään sadistinen. 

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa.