Olitko koulukiusaaja, koulukiusattu vai neutraali? Vastaa rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olen miettinyt tätä. Toisaalta sanoin nuoruuden typeryydellä luokkakavereille varsin loukkaavia asioita, toisaalta puolustin heitä muiden kiusaamiselta. Minua ei kiusattu koskaan, olin paha suustani.

Sama. Olin vielä pienikokoinen tyttö, mutta jopa löin yhtä kiusaajapoikaa puolustaessani kaveria. Olin kyllä ihan mahdoton, mutta toisaalta suosittu kaveri.

Ensin minua kiusattiin mutta myöhemmin aloin itse kiusaamaan. Nautin siitä voiman tunteesta, ja harjoitan kiusaamista nykyisin työpaikalla.

Ala-asteella neutraali, jopa iloinen koululainen. Yläasteella neutraali/kiusattu "outo" tapaus. Kiusaaminen ei ollut traumatisoivaa, sillä minulla oli koulun ulkopuolella elämää ja ystäviä, jotka kävivät eri koulua ja joiden kanssa oli hauskaa. Kiusaajia tuskin muistan, mutta kiusaajien apurit eivät ikinä saa anteeksi. Heikkotahtoisia niljakkaita nynneröitä.

Ylä-asteaikana ei onneksi maailmassa ei ollut vielä internettiä eikä somea ja elämän tempo oli muutenkin hitaampaa, joten kiusaamisen muodot olivat perinteisempiä. En tiedä, miten nykylapset ja -nuoret kestävät sitä, että voi milloin vaan ja missä tilanteessa vaan joutua kuvatuksi ja irvimisen kohteeksi ja kaikki leviää sekunneissa koko koulun nähtäväksi ja vieläkin pidemmälle.

Neutraali, minulle riitti koulussa oma kaveripiiri eikä minulla ollut erityistä tarvetta miellyttää muita. Parhaat kaverini asuivat sekä peruskoulussa että lukiossa samassa kaupunginosassa ja olivat samalla luokalla. Me pärjäsimme hyvin lukuaineissa ja etenkin lukioaikaiset kaverini olivat urheilullista porukkaa, joiden kanssa olin tekemissä vapaa-aikanakin. Tuota ystävä- ja tuttavapiiriä lukuunottamatta viihdyin hyvin kotona omissa oloissa. En ole koskaan ollut suuremmin kiinnostunut mistään virallisesta järjestötoiminnasta.

Minulla ja kavereilleni oli silmälasit, mutta ei se tehnyt minusta mitään kömpelöä nörttiä vaan olin nuorempana varsin hyvä jalkapallossa, sählyssä ja luistelussa. Myöhemmin harrastin säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä sai itse määrätä oman aikataulunsa eikä tarvinnut käyttää aikaa pelaajien värväämiseen kuten joukkueurheilussa. Joskus 15-vuotiaana oli helppo mennä kavereiden kanssa hiekkakentälle tai jäädytetyn ulkokaukalon luokse ja potkia palloa tai pelata jäkistä. 25-vuotiaana oli yksinkertaisempaa käydä juoksemassa yksin kova juoksulenkki.

Kiusattu ja neutraali

Kaikkia.

Pääsääntöisesti olin neutraali.

Jonkin verran kiusattiin, koska olin lihava, mutta tätä vähensi merkittävästi se, että olin suosittujen tyttöjen kaveri.

Muutamaa kummallista tyttöä kiusasin itse muiden kanssa. En siis aktiivisesti nimitellyt tai muuta "perinteistä" kiusaamista, mutta välttelin, en puhunut näille kuin pakon edessä ja jos jouduin työpariksi niin kyllä naamasta näki etten ollut tyytyväinen tilanteeseen. Selän takana aika räävittömästi sitten pilkattiin ja naureskeltiin.

Molempia

Kaikkiaan parisen vuotta olin systemaattisesti kiusattu, kahdessa eri koulussa ja kahdesta eri syystä. Ensin asialla olivat tytöt, sitten pojat. Yläasteella kiusaaminen loppui yhtäkkiä kuin seinään, mikä oli suuri helpotus, vaikka en vieläkään tiedä, miksi se loppui. Minussa ei esim. tapahtunut mitään "rumasta ankanpoikasesta joutseneksi" -muutosta, vaan olin ihan samalla tavalla kohtalaisen nätti koko ajan. Kiusannut en koskaan, ja suurimman osan kouluajoista olin tämän avauksen kategoriaa "neutraali".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa. 

Se että nostat itsesi muiden yläpuolelle yhä edelleenkin saattaa olla syy miksi olit "ajoittain kiusattu". Oletko miettinyt sitä. Lapset on sosiaalisia eläimiä eikä kukaan jaksa sitä että toinen ilmaisee olevansa toista parempi. Sellainen saa kyllä muistutuksensa. Sama se on työelämässäkin. Jonkin verran voisi siis katsella sinne peiliinkin. Ei millään pahalla.

Se nyt vaan on faktaa. Tottakai älykkäänä näyttelin todellisuutta tyhmempää, jotten joutuisi kiusatuksi. Yhtä nautinnollista varmaan kuin kulissiliitossa eläminen.

Itsestäni sanottiin aina että olen ylpeä tai yritän olla muita parempi. Totuus oli aivan toinen. En ole koskaan kuvitellut itsestäni mitään sen kummempaa ja kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ujoudesta koko elämäni. Ihmetytti suunnattomasti nämä kommentit. Se on kyllä totta etten mikään mielistelijä ollut koskaan vaan syvällinen pohtija. 

Sama täälläkin. Olen huomannut että osa ihmisistä kokee jonkinlaisena loukkauksena, jos eivät saa tietyltä ihmiseltä kaipaamaansa huomiota, jos heitä ei mielistele eikä heidän paskanpuhumisiinsa lähde mukaan, vaan jättäytyy ennemmin ulkopuolelle. Sitten joutuukin äkkiä itse paskanpuhumisen kohteeksi. Tämä ei koske pelkästään lapsia ja nuoria, vaan samaa on paljon myös aikuisilla. Itse olen törmännyt tähän useita kertoja vielä työelämässäkin.

Katsos, niillä kälättäjillä on yleensä niin huono itsetunto, että kaikkien pitää kompata ja ihastella heidän ulostulojaan ja jos ei osallistu tähän laumasieluisuuteen, niin what?

Hiljainen, oman tiensä kulkija on aina uhka näille laumoissa kulkeville. Laumoissa kulkevat on suurin uhka myös isommassa mittakaavassa sotien aloittajina, tukijoina, ei uskalleta olla eri mieltä, ajatella omilla aivoilla välittämättä ulkopuolisesta painostuksesta, joka kiedotaan yleensä sanomalla Me ajattelemme näin, me teemme näin, vaan mennään kuin sopulilauma yhtenä sumppuna tulvaveteen.

Näissäkin keskusteluissa on havaittavissa tämä, että yritetään hiljentää yksilöllisesti ajattelevat tyyliin me ajattelemme näin - siis ketkä me, kuka on me? Tällä,yritetään vain saada erilailla ajatteleva tuntemaan olonsa eristetyksi, jäävänsä,yksin.

Näitä toisten ajatus- ja arvomaailmaa tyrannisoivia löytyy joka nurkalta, he ovat kuin poliisit vahtimassa, ettei nyt vaan kukaan ajattelisi eri tavalla eikä toisi ajatuksiaan varsinkaan esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa. 

Se että nostat itsesi muiden yläpuolelle yhä edelleenkin saattaa olla syy miksi olit "ajoittain kiusattu". Oletko miettinyt sitä. Lapset on sosiaalisia eläimiä eikä kukaan jaksa sitä että toinen ilmaisee olevansa toista parempi. Sellainen saa kyllä muistutuksensa. Sama se on työelämässäkin. Jonkin verran voisi siis katsella sinne peiliinkin. Ei millään pahalla.

Se nyt vaan on faktaa. Tottakai älykkäänä näyttelin todellisuutta tyhmempää, jotten joutuisi kiusatuksi. Yhtä nautinnollista varmaan kuin kulissiliitossa eläminen.

Itsestäni sanottiin aina että olen ylpeä tai yritän olla muita parempi. Totuus oli aivan toinen. En ole koskaan kuvitellut itsestäni mitään sen kummempaa ja kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ujoudesta koko elämäni. Ihmetytti suunnattomasti nämä kommentit. Se on kyllä totta etten mikään mielistelijä ollut koskaan vaan syvällinen pohtija. 

Sama täälläkin. Olen huomannut että osa ihmisistä kokee jonkinlaisena loukkauksena, jos eivät saa tietyltä ihmiseltä kaipaamaansa huomiota, jos heitä ei mielistele eikä heidän paskanpuhumisiinsa lähde mukaan, vaan jättäytyy ennemmin ulkopuolelle. Sitten joutuukin äkkiä itse paskanpuhumisen kohteeksi. Tämä ei koske pelkästään lapsia ja nuoria, vaan samaa on paljon myös aikuisilla. Itse olen törmännyt tähän useita kertoja vielä työelämässäkin.

Katsos, niillä kälättäjillä on yleensä niin huono itsetunto, että kaikkien pitää kompata ja ihastella heidän ulostulojaan ja jos ei osallistu tähän laumasieluisuuteen, niin what?

Hiljainen, oman tiensä kulkija on aina uhka näille laumoissa kulkeville. Laumoissa kulkevat on suurin uhka myös isommassa mittakaavassa sotien aloittajina, tukijoina, ei uskalleta olla eri mieltä, ajatella omilla aivoilla välittämättä ulkopuolisesta painostuksesta, joka kiedotaan yleensä sanomalla Me ajattelemme näin, me teemme näin, vaan mennään kuin sopulilauma yhtenä sumppuna tulvaveteen.

Näissäkin keskusteluissa on havaittavissa tämä, että yritetään hiljentää yksilöllisesti ajattelevat tyyliin me ajattelemme näin - siis ketkä me, kuka on me? Tällä,yritetään vain saada erilailla ajatteleva tuntemaan olonsa eristetyksi, jäävänsä,yksin.

Näitä toisten ajatus- ja arvomaailmaa tyrannisoivia löytyy joka nurkalta, he ovat kuin poliisit vahtimassa, ettei nyt vaan kukaan ajattelisi eri tavalla eikä toisi ajatuksiaan varsinkaan esiin.

Alapeukutuksesta päätellen voit pistää M.O.T. kommenttisi perään. Laumasieluja ei harmita mikään yhtä paljoa kuin heidän pinnallisuutensa ja suvaitsemattomuutensa osoittaminen.