Olitko koulukiusaaja, koulukiusattu vai neutraali? Vastaa rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olin kiusattu ja samalla neutraali muiden kohtaamaa kiusaamista kohtaan. Olin luokassamme se, jota kiusattiin eniten. Mikäli kiusaajien huomio oli välillä jossakin toisessa lapsessa, niin tunsin helpostusta, että tänään on minulla kiusaamisesta "vapaapäivä". En osannut ajatella, että olisin mennyt väliin ja silloinhan huomio olisi taas siirtynyt minuun. Koko kouluaikana menin vain kerran väliin, kun jotakin toista lasta kiusattiin ja tämä puolustamani lapsi ei sitten auttanut minua, kun olisin itse tarvinnut apua. Puuttuminen ei siis ollut palkitsevaa, enkä tuon yhden kerran jälkeen tehnytkään niin enää.

Kaverini suhtautuivat myös minun kiusaamiseen naureskellen tai neutraalisti, enkä muista, että kukaan olisi puolustanut tai auttanut minua.

Tämä on yksi elämän karmeita opetuksia, jonka sain vasta aikuisena työelämässä. Puolustin erästä työkaveria omalla riskilläni varsin epäasiallisen kohtelun ja suoranaisen rikoksen vuoksi. Se auttoi, vaikka jouduin itse melkein ristille. Palkkioksi hän ei sitten tehnyt mitään kun minä jouduin myöhemmin pulaan erään asian kanssa. Luimuili vaan hiljaa eikä tehnyt mitään, vaikka olisi voinut. Usko ihmisyyteen kyllä karisi tässä ja kyynistyin täysin. Jotkut ihmiset vaan on surkimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa. 

Se että nostat itsesi muiden yläpuolelle yhä edelleenkin saattaa olla syy miksi olit "ajoittain kiusattu". Oletko miettinyt sitä. Lapset on sosiaalisia eläimiä eikä kukaan jaksa sitä että toinen ilmaisee olevansa toista parempi. Sellainen saa kyllä muistutuksensa. Sama se on työelämässäkin. Jonkin verran voisi siis katsella sinne peiliinkin. Ei millään pahalla.

Kiusattu

Kiusattujen puolustaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa. 

Se että nostat itsesi muiden yläpuolelle yhä edelleenkin saattaa olla syy miksi olit "ajoittain kiusattu". Oletko miettinyt sitä. Lapset on sosiaalisia eläimiä eikä kukaan jaksa sitä että toinen ilmaisee olevansa toista parempi. Sellainen saa kyllä muistutuksensa. Sama se on työelämässäkin. Jonkin verran voisi siis katsella sinne peiliinkin. Ei millään pahalla.

Se nyt vaan on faktaa. Tottakai älykkäänä näyttelin todellisuutta tyhmempää, jotten joutuisi kiusatuksi. Yhtä nautinnollista varmaan kuin kulissiliitossa eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa. 

Se että nostat itsesi muiden yläpuolelle yhä edelleenkin saattaa olla syy miksi olit "ajoittain kiusattu". Oletko miettinyt sitä. Lapset on sosiaalisia eläimiä eikä kukaan jaksa sitä että toinen ilmaisee olevansa toista parempi. Sellainen saa kyllä muistutuksensa. Sama se on työelämässäkin. Jonkin verran voisi siis katsella sinne peiliinkin. Ei millään pahalla.

Teet yhden pahan oletusvirheen, kun kuvittelet anonyymin analyysin kuvastavan käytöstä. Ei kaikkia ajatuksia ja tunteita näytetä tai kerrota toisille, vaan ne salataan visusti. Toiset vaan ovat luonnostaan älykkäämpiä, kypsempiä tai syvällisempiä kuin keskivertolapsi peruskoulussa. Vähälahjaisista puhumattakaan. Joten koulu on enemmän sietämistä kuin nautintoa ihan normipäivinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraali, ajoittain kiusattu ja onnellinen, kun pääsi ulos koulusta. Olen liian älykäs pystyäkseni koskaan nauttimaan ajanvietosta sulatusuunimaisessa kommuunissa. 

Se että nostat itsesi muiden yläpuolelle yhä edelleenkin saattaa olla syy miksi olit "ajoittain kiusattu". Oletko miettinyt sitä. Lapset on sosiaalisia eläimiä eikä kukaan jaksa sitä että toinen ilmaisee olevansa toista parempi. Sellainen saa kyllä muistutuksensa. Sama se on työelämässäkin. Jonkin verran voisi siis katsella sinne peiliinkin. Ei millään pahalla.

Se nyt vaan on faktaa. Tottakai älykkäänä näyttelin todellisuutta tyhmempää, jotten joutuisi kiusatuksi. Yhtä nautinnollista varmaan kuin kulissiliitossa eläminen.

Itsestäni sanottiin aina että olen ylpeä tai yritän olla muita parempi. Totuus oli aivan toinen. En ole koskaan kuvitellut itsestäni mitään sen kummempaa ja kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ujoudesta koko elämäni. Ihmetytti suunnattomasti nämä kommentit. Se on kyllä totta etten mikään mielistelijä ollut koskaan vaan syvällinen pohtija. 

Sori, tuli väärään lainaukseen tuo kommentti ^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kiusattu ja samalla neutraali muiden kohtaamaa kiusaamista kohtaan. Olin luokassamme se, jota kiusattiin eniten. Mikäli kiusaajien huomio oli välillä jossakin toisessa lapsessa, niin tunsin helpostusta, että tänään on minulla kiusaamisesta "vapaapäivä". En osannut ajatella, että olisin mennyt väliin ja silloinhan huomio olisi taas siirtynyt minuun. Koko kouluaikana menin vain kerran väliin, kun jotakin toista lasta kiusattiin ja tämä puolustamani lapsi ei sitten auttanut minua, kun olisin itse tarvinnut apua. Puuttuminen ei siis ollut palkitsevaa, enkä tuon yhden kerran jälkeen tehnytkään niin enää.

Kaverini suhtautuivat myös minun kiusaamiseen naureskellen tai neutraalisti, enkä muista, että kukaan olisi puolustanut tai auttanut minua.

Tämä on yksi elämän karmeita opetuksia, jonka sain vasta aikuisena työelämässä. Puolustin erästä työkaveria omalla riskilläni varsin epäasiallisen kohtelun ja suoranaisen rikoksen vuoksi. Se auttoi, vaikka jouduin itse melkein ristille. Palkkioksi hän ei sitten tehnyt mitään kun minä jouduin myöhemmin pulaan erään asian kanssa. Luimuili vaan hiljaa eikä tehnyt mitään, vaikka olisi voinut. Usko ihmisyyteen kyllä karisi tässä ja kyynistyin täysin. Jotkut ihmiset vaan on surkimuksia. 

Osa ihmisistä on rottia. Ottavat apua vastaan mutta eivät anna sitä takaisin. Sitä voi selitellä erilaisilla tekosyillä, mutta tosiasia on että nämä ovat pelkkiä surkeita paskoja. Osa on niin surkeita, että saattavat jopa osallistua kiusaamiseen, vaikka hetki sitten kohde olisi heidät itsensä pelastanut siltä. Minun on hyvin vaikea ymmärtää tätä ihmistyyppiä, mielestäni nämä ovat jopa pahempia kuin varsinaiset kiusaajat.

Jaahas, nousee.

Kiusattu. Ulkonäkö kiinnitti huomiota.

Neutraali

Ala-asteella koulukiusattu. Yläasteella neutraali. Koskaan minuun ei käyty käsiksi ja oli ala-asteellakin lukuvuosia, jolloin minua ei kiusattu. Halveksin koulukiusaajia oli heidän syyt kiusaamiselle mitä tahansa.

Psykologinen tosiasia on se, että kaikkein yksinkertaisimmat ihmiset joutuvat herkästi kiusatuksi. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan. Älyllinen jälkeenjääneisyys herättää toisissa koululaisissa kiusahengen, eikä tälle oikein voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Psykologinen tosiasia on se, että kaikkein yksinkertaisimmat ihmiset joutuvat herkästi kiusatuksi. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan. Älyllinen jälkeenjääneisyys herättää toisissa koululaisissa kiusahengen, eikä tälle oikein voi mitään. 

Se että sinä kutsut jotain asiaa faktaksi ilman perusteita ei tee siitä faktaa. Kiusatuksi joutuu, kun kiusaajat valikoivat silmätikun ja jos he osaavat manipuloida, voivat käännyttää vaikka koko luokan tai työyhteisön yhtä ihmistä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Psykologinen tosiasia on se, että kaikkein yksinkertaisimmat ihmiset joutuvat herkästi kiusatuksi. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan. Älyllinen jälkeenjääneisyys herättää toisissa koululaisissa kiusahengen, eikä tälle oikein voi mitään. 

Poikien joukossa riittää ettei välitä jalka- ja pesäpallon hienouksista, vaan kirjastot kiinnostavat enemmän.

Kiusattu ala-asteelta ammattikouluun. 8-9 luokilla myös fyysistä ollut.Isä joutui puuttumaan siihen myöhemmin.

-Amiksessa helpotti kun se pääperkele sai lähdöt eka vuoden jälkeen.

-Kauppiksessa ei kiusattu,sain kavereita.

En ollut kiusaaja enkä silti mikään suosittu. Olin aika nössö, mutta jos joku mua yritti kiusata, sai huomata että pidän kyllä puoleni. Oikeastaan ainoa joka mua kiusasi oli oma isoveljeni ja sen takia osasinkin niin hyvin pitää puoleni. Olin kotona niin tottunut siihen että pakko oli, sillä meillä oli vieläpä yhteinen huone! Vaikka olinkin sellainen hiljainen tyttö, tarpeen tullen puolustin jopa muitakin. Nehän yritti kiusata yhtä todella arkaa ja pelokasta tyttöä ja mä puolustin häntä. Meistä tulikin kaverit. Eikä mulla ollut hänen lisäkseen kuin pari muuta kaveria, nekin sellaisia epäsuosittuja ujoja tyttöjä. Mä voin kyllä käsi sydämellä sanoa etten ole koskaan kiusannut ketään. En kyllä kauheesti ole ollut ihmisten kanssa tekemisissäkään, olen aina viihtynyt omissa oloissani. Mulla ei oikein ole työpaikoillakaan syntynyt ystävyys suhteita, vaan olen sellainen neutraali että tulen kaikkien kanssa toimeen, jopa niiden hankalienkin ihmisten kanssa, mutta toisaalta en päästä ketään oikein lähellekään.

Vierailija kirjoitti:

Psykologinen tosiasia on se, että kaikkein yksinkertaisimmat ihmiset joutuvat herkästi kiusatuksi. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan. Älyllinen jälkeenjääneisyys herättää toisissa koululaisissa kiusahengen, eikä tälle oikein voi mitään. 

Miten se on sitten selitettävissä, että jos olet hiljainen ja viisas lukutoukka niin silloinkin kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi/nuori on huomaamattaan kiusaaja.

Huomaamattaan aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä vammoja sekä itsemurhia. Sitten suree mikä kaverille tuli? Keksi parempi selitys.