Lue keskustelun säännöt.
Suunnaton pelko oman elämän menetyksestä lapsen myötä
21.10.2022 |
Olen jo 32-vuotias ja pikkuhiljaa alkaa olla viimeiset hetket alkaa yrittää lasta. Mies on muutaman vuoden vanhempi ja vauvakuumeilee kovasti. Mutta!
Minulla on aivan suunnaton suru ja pelko, kuinka lapsen myötä kaikki itselleni tärkeät asiat muuttuu ja jopa loppuu. Esimerkiki työni, jonka eteen olen tehnyt vuosia hommia. Kaikki se opiskelu erittäin vaativalla alalla, jatkokoulutukset ja lopulta oman aseman vakiinnuttaminen alalla. Olen urani huipulla ja nautin siitä valtavasti.
Toinen tekijä on harrastukseni, jota varten treenaan ja kilpailen aktiivisesti. Elämäni kohokohtia ovat treeniporukan yhteisharjoitukset ja kisamatkat upeisiin kohteisiin. Työpäiväni jälkeen elän ja hengitän harrastustani.
Mies vakuuttaa, että rakkaus omaan lapseen menee kaiken edelle ja en enää kaipaa muuta. Ja että voin kuulemma jollain tasolla jatkaa elämääni. Jollain tasolla! Tähän asti olen tottunut tekemään kovasti töitä unelmieni eteen ja saavuttamaan niitä. Nyt lapsen hankkiminen tuntuu pudottavan kaikelta pohjan pois. Pelkään että en ole enää se arvostettu kollega ja seurakaveri. Olisin vaan vaippavuoren alle hukkuva, katkeroitunut äiti.
Samalla pelkään, että mieheni on oikeassa ja elämän suurin ihme ja ilo jää nyt minulta kokematta ja katkeroidun. Pyörittelen näitä ajatuksia päässäni lakkaamatta ja olen aivan umpikujassa. Apua?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Juuri luettelemiesi syiden takia olen päättänyt olla lapseton. Täältäkin saa päivittäin lukea tarinoita, kuinka äiti uupuu arjen jalkoihin ja isä jatkaa omaa elämäänsä kuten aiemminkin. En halua uhrata elämääni ja katkeroitua tuollaiseen.
Noinko huonosti te tunnette omat puolisonne? Tai itsenne? Ei ole käsitystä omasta arjesta ja kotitöidenjaosta jne. vaan pitää tulla vauvapalstalta lukemaan, että miten se oma arki menee ja toimii? Aika järkyttävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu hoitamaan lasta yksin ja hommaamaan ulkopuolista apua.
Jos lapsi on miehen(kin) haave niin miksi ihmeessä?
Teidän useamman miehen, jotka "haaveilivat" lapsesta, mutta eivät sitten halunneetkaan hoitaa sitä öisin huutavaa koliikkivauvaa.
Haluaako naiset. En minä ainakaan halunnut, mutta sovittiin että lapsi hoidetaan yhdessä. Aina ei saa sitä mitä haluaa ja se on tiedostettava myös silloin kun lapsia haluaa.
Jep mies ei haluakkaan hoitaa ---> eli ei hoida, mutta jonkun sitä on pakko hoitaa, eli kuka jää jäljelle? No se äiti, joka hoitaa, koska ei ole vaihtoehtoa. Tsori, mutta tuttu kuvio. Miehet ei tee mitään mikä niitä ei "huvita".
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?
Tietenkin mies lupaa. Tuttu stoori. Kirjataan kaikki lapulle ja kuinka käykään? "Hei nyt ei kerkee. Mul on töitä."
Kannattaa miettiä tarkkaan. Lapsen saaminen ei ensinnäkään ole itsestäänselvyys. Voi mennä pitkäkin aika, että ns. tärppää. Raskausaika voi olla vaikea ja öiden valvominen alkaa jo siitä. Vauvavuosi voi olla äärimmäisen kuormittava etenkin jo tukiverkostot eivät ole kunnossa. vauvalla voi olla refluksia, allergioita tms. ja yöt vuoden päivät yhtä valvomista. Toisaalta taas kaikki voi mennä oikein hyvin, vauva on alusta asti hyvä nukkumaan jne. Meillä oli ensimmäinen tilanne, vauva valvoi ensimmäiset kaksi vuotta joka yö. Univelka koetteli myös parisuhdetta. Tukiverkot meillä heikot koska suurin osa sukulaisistamme asuu monen sadan kilometrin päässä toisissa kaupungeissa.
Nyt onneksi helpottaa ja yötkin sujuvat paremmin. Sain jopa gradun tehtyä loppuun kun lapsi oli 1 vuotias. Hommasimme ulkopuolista hoitoapua. Synnytyksestä ja vauvavuodesta jäi kuitenkin arvet, joten meillä lapsiluku jäi tämän vuoksi yhteen. Nyt on oikein hyvä näin.
Kyllähän nuo kaikki loppuu kun se lapsi tulee ellet sitten jätä sitä ihan heitteille. Lasta ei ikinä hankita sillä oletuksella, että mies hoitaa sitä. Nainen tekee lapsen jos on valmis täysin yksin huolehtimaan siitä ja uskoo jaksavansa sen. Mieheen ei voi ikinä laittaa luottoa. Jos sellainen ihme tapahtuu, että mies hoitaa osuutensa niin onneksi olkoon, mutta lähtökohta on se, että orgasmin jälkeen miehen mielenkiinto loppuu lapsiperhearkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri luettelemiesi syiden takia olen päättänyt olla lapseton. Täältäkin saa päivittäin lukea tarinoita, kuinka äiti uupuu arjen jalkoihin ja isä jatkaa omaa elämäänsä kuten aiemminkin. En halua uhrata elämääni ja katkeroitua tuollaiseen.
Noinko huonosti te tunnette omat puolisonne? Tai itsenne? Ei ole käsitystä omasta arjesta ja kotitöidenjaosta jne. vaan pitää tulla vauvapalstalta lukemaan, että miten se oma arki menee ja toimii? Aika järkyttävää...
Puhe on halpaa. Mähän jätin exän lapsi toiveen vuoksi. Lupasi ja lupasi. Näin kyl tän kavereista mitä sieltä oli tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ny vaan itte pysähtyä ja miettiä että mitä sinä vielä elämältäsi haluat.
Totta, jos lapsen saat (mikä ei itsestään selvää), niin se kyllä sitouttaa täysin siihen ja jollain tavalla koko loppuelämäksi.
Itselläni siis on lapsia ja ne parasta mitä voi olla. Se vilpittömyys ja aito rakkaus millä lapset halaavat kun tulet töistä on jotain täysin mitä et millään rahalla koskaan voi saada.
Itse en taas haluaisi tuollaista mistään hinnasta. Niin me olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri luettelemiesi syiden takia olen päättänyt olla lapseton. Täältäkin saa päivittäin lukea tarinoita, kuinka äiti uupuu arjen jalkoihin ja isä jatkaa omaa elämäänsä kuten aiemminkin. En halua uhrata elämääni ja katkeroitua tuollaiseen.
Noinko huonosti te tunnette omat puolisonne? Tai itsenne? Ei ole käsitystä omasta arjesta ja kotitöidenjaosta jne. vaan pitää tulla vauvapalstalta lukemaan, että miten se oma arki menee ja toimii? Aika järkyttävää...
Kukaan meistä ei tiedä millainen se "minä vanhempana" versio on ennen kuin hankkii lapsia. Se voi olla täysin päinvastainen mitä itsestään kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu hoitamaan lasta yksin ja hommaamaan ulkopuolista apua.
Jos lapsi on miehen(kin) haave niin miksi ihmeessä?
Just eilen pyöri ketju jälleen statuslapsen halunneesta miehestä. Tyypillinen tarina. Luvaat maat ja mannut. Äiti jätetään lopulta yksin. Mies haluaa perheen somen sekä kavereiden vuoksi.
Huonostihan ihmiset tuntee puolisonsa jos eivät tiedä syitä miksi lapsi halutaan. En suosittele hankkimaan lasta ellei sitä sitten jo alunperin halua hoitaa yksin.
Melko moni haluaa sosiaalisen paineen takia.
Onko se silti riittävä peruste haluta lasta kun muutkin haluaa, minusta ei.
Sille on syynsä miksi nainen kukoistaa sinkkuna ja lapsettomana, mies ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?
Lapsi on miehen suuri haave ja itse olen se epävarmempi. On luvannut kyllä osallistua täysipainoisena vanhempana lapsen hoitamiseen ja sitoutua perhe-elämään. Mies on kuitenkin yhtä aktiivinen ihminen kuin minäkin, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa ja on erittäin paljon pois kotoa niiden vuoksi.
Pelottaa, ettei miestä lopulta nappaakkaan vaan lapsi on yksi aloitettu ja lopetettu projekti hänen vauhdikkaassa elämässään. Hän puskee kovasti päälle lapsiasiaa, mutta olen jostain alitajuntaisesta syystä kovin epäileväinen ja se harmittaa minuakin.
-ap
Kannattaa pohtia myös sitä pärjäisitkö lapsen kanssa yksin. Vauvavuosi voi olla todella rankka ja mikäli tukiverkostoa ei ole, on uupumisen vaara läsnä. Osa pariskunnista myös eroaa vauvavuoden aikana. Lisäksi kaikenlaista muuta voi sattua. Lapsi voi olla myös erityislapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri luettelemiesi syiden takia olen päättänyt olla lapseton. Täältäkin saa päivittäin lukea tarinoita, kuinka äiti uupuu arjen jalkoihin ja isä jatkaa omaa elämäänsä kuten aiemminkin. En halua uhrata elämääni ja katkeroitua tuollaiseen.
Noinko huonosti te tunnette omat puolisonne? Tai itsenne? Ei ole käsitystä omasta arjesta ja kotitöidenjaosta jne. vaan pitää tulla vauvapalstalta lukemaan, että miten se oma arki menee ja toimii? Aika järkyttävää...
Puhe on halpaa. Mähän jätin exän lapsi toiveen vuoksi. Lupasi ja lupasi. Näin kyl tän kavereista mitä sieltä oli tulossa.
Tässä muuten todella hyvä vinkki! Miehet on laumaeläimiä. Jos miehen kaverit hoitaa lapsiaan niin todennäköisesti hoitaa mieskin koska ryhmäpaine, jos eivät niin ei mieskään hoida, koska ryhmäpaine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?Lapsi on miehen suuri haave ja itse olen se epävarmempi. On luvannut kyllä osallistua täysipainoisena vanhempana lapsen hoitamiseen ja sitoutua perhe-elämään. Mies on kuitenkin yhtä aktiivinen ihminen kuin minäkin, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa ja on erittäin paljon pois kotoa niiden vuoksi.
Pelottaa, ettei miestä lopulta nappaakkaan vaan lapsi on yksi aloitettu ja lopetettu projekti hänen vauhdikkaassa elämässään. Hän puskee kovasti päälle lapsiasiaa, mutta olen jostain alitajuntaisesta syystä kovin epäileväinen ja se harmittaa minuakin.
-ap
Ei hyvä luoja ei! Luota silmiisi. On jo nyt paljon poissa kotoota. Älä luulekaan tuohon tulevan muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitse hyvin tarkkaan. Täällä onkin jo lueteltu hyviä esimerkkejä. Lasta kun ei voi enää perua sen synnyttyä. Moni elää hyvää ja mukavaa elämää ilman lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu hoitamaan lasta yksin ja hommaamaan ulkopuolista apua.
Jos lapsi on miehen(kin) haave niin miksi ihmeessä?
Just eilen pyöri ketju jälleen statuslapsen halunneesta miehestä. Tyypillinen tarina. Luvaat maat ja mannut. Äiti jätetään lopulta yksin. Mies haluaa perheen somen sekä kavereiden vuoksi.
Huonostihan ihmiset tuntee puolisonsa jos eivät tiedä syitä miksi lapsi halutaan. En suosittele hankkimaan lasta ellei sitä sitten jo alunperin halua hoitaa yksin.
Melko moni haluaa sosiaalisen paineen takia.
Onko se silti riittävä peruste haluta lasta kun muutkin haluaa, minusta ei.
Sille on syynsä miksi nainen kukoistaa sinkkuna ja lapsettomana, mies ei.
Eli tämäkin oli taas pelkkä miesviha ketju. Ok, jatka toki sitä mutta saako viha sut kukoistamaan.
Suunnitelma jo nyt miten lapsi hoidetaan, isä jää hoitamaan lasta ja sunnuntai iltaisin sovitut kalenterisulkeiset.
Fiksummat ihmiset osaavat järjestää uran ja lapset jos haluavat, mutta jos miehen mielestä voit 'jollain tasolla' jatkaa elämääsi ja työsi on sinulle haastavaa ja urheilu urasikin tärkeää niin miettisin vielä, haluatko edes lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?Lapsi on miehen suuri haave ja itse olen se epävarmempi. On luvannut kyllä osallistua täysipainoisena vanhempana lapsen hoitamiseen ja sitoutua perhe-elämään. Mies on kuitenkin yhtä aktiivinen ihminen kuin minäkin, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa ja on erittäin paljon pois kotoa niiden vuoksi.
Pelottaa, ettei miestä lopulta nappaakkaan vaan lapsi on yksi aloitettu ja lopetettu projekti hänen vauhdikkaassa elämässään. Hän puskee kovasti päälle lapsiasiaa, mutta olen jostain alitajuntaisesta syystä kovin epäileväinen ja se harmittaa minuakin.
-apEi hyvä luoja ei! Luota silmiisi. On jo nyt paljon poissa kotoota. Älä luulekaan tuohon tulevan muutosta.
Kuuntele tätä ihmistä. Miehelle lapsi on vain yksi projekti mikä pusketaan läpi projektilistassa, mutta hänellä ei ole aikomustakaan muuttaa elämäänsä ja alkaa olla kotona sen kanssa. Kun se on tehty on hänen listallaan joku muu projekti mikä vie kaiken hänen aikansa ja se pusketaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?Lapsi on miehen suuri haave ja itse olen se epävarmempi. On luvannut kyllä osallistua täysipainoisena vanhempana lapsen hoitamiseen ja sitoutua perhe-elämään. Mies on kuitenkin yhtä aktiivinen ihminen kuin minäkin, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa ja on erittäin paljon pois kotoa niiden vuoksi.
Pelottaa, ettei miestä lopulta nappaakkaan vaan lapsi on yksi aloitettu ja lopetettu projekti hänen vauhdikkaassa elämässään. Hän puskee kovasti päälle lapsiasiaa, mutta olen jostain alitajuntaisesta syystä kovin epäileväinen ja se harmittaa minuakin.
-ap
Luota siihen alitajuntaasi ja älä ainakaan tuon miehen kanssa lasta tee.
Ei tässä mitään kysyttävää edes ole. Nautit urahuipustasi ja elät ja hengität vapaa-ajalla harrastuksistasi. Ei siihen jää äitiydelle aikaa, ellet ole valmis luopumaan jostain. Äitiyskin vaatii kuiten 24/7 aikaa ja isyys. Toki pitää jossain vaiheessa taas työelämään palata, mutta sitten alkaa töistä päästyä se äidin rooli. Ei se isä voi kaikesta luopua, että äiti saa uraa tehdä ja elää/hengittää vapaalla sitä harrastusta. Se on kahdenkauppa ja kummankin pitää luopua jostain, jotta vanhemmuudelle tulee tilaa. Ellei isä ole valmis luopumaan kaikesta ja jäämään koti-isäksi. Ja hän töihin palattuaan sitten hoitaa lapsen, työt, kotityöt ja sinä voit hengittää harrastustasi.
Saa. Sä satuit olemaan vietävissä oleva. Suhteesta voi lähteä. Teit valinnan ja jäit "kokeilemaan"