Miten ihmeessä suojaatte kotinne taaperolta?

meidän taapero oppi itse varomaan pöydänkulmia, kun kopautti päänsä ensimmäisen kerran niihin. 

Kasvattamalla sitä taaperoa, kuten kasvattajan kuuluu toimia?  Ei siis lyömällä, ei väkivallalla, vaan osoittamalla sille lapselle mitä saa, ja mitä ei saa  tehdä, esim. käyttämällä volymia. Jos sanoo: ei saa, se on ihan eri asia, jos huutaa komentoäänellä, että EI SAA. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa, ihan vaan maalaisjärkeä. Ensin kiinnitetään sen lapsen huomio siihen mitä tarkoittaa, ja sitten sanotaan se, jotta se lapsi ymmärtää se asiayhteyden..Ja jos tämä on liian vaikeaa, voi siltä peililtä kysyä, että miksi piti hankkia lapsia, kun ei osaa niitä kasvattaa?

Uppis kirjoitti:

Kasvattamalla sitä taaperoa, kuten kasvattajan kuuluu toimia?  Ei siis lyömällä, ei väkivallalla, vaan osoittamalla sille lapselle mitä saa, ja mitä ei saa  tehdä, esim. käyttämällä volymia. Jos sanoo: ei saa, se on ihan eri asia, jos huutaa komentoäänellä, että EI SAA. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa, ihan vaan maalaisjärkeä. Ensin kiinnitetään sen lapsen huomio siihen mitä tarkoittaa, ja sitten sanotaan se, jotta se lapsi ymmärtää se asiayhteyden..Ja jos tämä on liian vaikeaa, voi siltä peililtä kysyä, että miksi piti hankkia lapsia, kun ei osaa niitä kasvattaa?

Kyllä ne yleensä volyymin nousua tottelee, mutta kyllä lapsi voi kasvaa kieroon ja rähjätä jatkuvasti vaikka kuinka saisi opastusta hyvässä hengessä. Ei kaikki ole vanhemman syytä. Ja lapsien teko on sen verran kivaa että se saattaa muu unohtua siinä hetkessä. Et voi päättää tuleeko helppo vai vaikea lapsi.

Nahkaruoska soi ! Loppui koluamiset lyhyeen.

Tehtiin nämä ennen kuin lapsi oppi kävelemään, ajattelin että ehtii paremmin:

-Terävät veitset ja aterimet meillä oli pitkään työtasolla olevissa laatikoissa.

-Laatikot ja kaapit missä oli pientä sälää ja esim. leivinpaperia, paristoja, nitoja jne. lasta kiinnostavaa, mutta mahdollisesti vaarallista tai sotkevaa, oli sellaisilla lastentarvikeliikkeen tai ikean lenksuilla toisiinsa kiinnitetty, tai sisältö nostettu korkeammalla oleviin kaappeihin. Alimpana oli sitten kattiloita, kulhoja, säilytysrasioita ja keittiöpyyhkeitä.

-Ennen keittiöremonttia hellassa oli lapsisuoja, kun oli perinteinen hella.

-Terävimpiin pöytien kulmiin taisin väsätä jonkinlaiset pehmusteet.

-Pistorasioihin tulpat sellaisiin kohtiin, mihin lapsi pääsee käsiksi.

-Kylppäriin liukastumista estävä matto.

-Portaisiin lapsiportti ja liukuesteet

-Jarrusukat

Muuten mentiin kyllä ihan vahtimalla ja kieltämällä noin tuhat kertaa päivässä (esim. kirjahyllyyn kiipeäminen, kukkaruukkujen tonkiminen, puurolautasen ympäri kippaaminen), kuhmuja ja mustelmia toki tuli jatkuvasti, mutta se kuuluu ikään.

Nyt on se hetki kun ei on ei ja toimintaa ein sanojalta.

Tuota se on vuoden, pari, mutta se kannattaa, lapsi oppii, että se minkä sanot pitää.

Uppis kirjoitti:

Kasvattamalla sitä taaperoa, kuten kasvattajan kuuluu toimia?  Ei siis lyömällä, ei väkivallalla, vaan osoittamalla sille lapselle mitä saa, ja mitä ei saa  tehdä, esim. käyttämällä volymia. Jos sanoo: ei saa, se on ihan eri asia, jos huutaa komentoäänellä, että EI SAA. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa, ihan vaan maalaisjärkeä. Ensin kiinnitetään sen lapsen huomio siihen mitä tarkoittaa, ja sitten sanotaan se, jotta se lapsi ymmärtää se asiayhteyden..Ja jos tämä on liian vaikeaa, voi siltä peililtä kysyä, että miksi piti hankkia lapsia, kun ei osaa niitä kasvattaa?

Niin se auttaa aikanaan, se kasvattaminen. Sitä odotellessa kannattaa ne laatikot lukita jos ei jaksa koko ajan olla siivoamassa. Kyllä ne lapset oppii olemaan tonkimatta, vaikkei vanhempi koko ajan kulkisi perässä kieltämässä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Taapero laitetaan aamulla pehmustettuun, äänieristettyyn huoneeseen päivän pilttipurkkien ja maitopullojen kanssa. Illalla otetaan huoneesta pois siksi aikaa, että pehmusteet siistitään, taapero suihkutellaan puhtaaksi ja puetaan pyjamaan. Näin pysyy huusholli siistinä ja taaperolle ei tule kuhmuja otsaan kupsahdellessaan nurin, kun kaikki nurkat ja terävät reunat on pehmustettu. Myöskin taaperon vanhempi voi somettaa rauhassa ilman keskeytyksiä, kun ei tarvi pelätä taaperon sillä aikaa kiipeävän kuumalle hellalle tai parvekkeen kaiteelle.

Muistan meidän taaperon "itte"-vaiheen syömisessä. Homma hoitui siten, että pienellä vaippa ja pikkupaita päällä, istui syöttötuolissa, jonka alle laitoin sanomalehtiä. Ruokailun päätyttyä pikkuinen oli yltä päältä soseessa, kuten myös syöttötuoli. Nostin lapsen ja tuolin suihkun alle ja suihkutin koko paketin ja käärin sanomalehdet pois.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on se hetki kun ei on ei ja toimintaa ein sanojalta.

Tuota se on vuoden, pari, mutta se kannattaa, lapsi oppii, että se minkä sanot pitää.

2vee oppii vain pelkäämään kokeilujaan, sen ikäinen ei opi mitään, jos jatkuvasti vaan kielletään.

Pidän jalat ristissä miesten suhteen enkä päästä lapsiperheitä ovesta. Tadaa!

Vierailija kirjoitti:

Pikkusen rivauttaa  vitsalla kintulle että nyt loppuu tai möläyttää että ny perkele loppuu. Hitto kun pennut ovat nykyisin ihme diktaattoreita. Vanhemmat taas on ihme nössöjä, yhy yhy yhyy ei sitä lasta saa komentaa, laita villepetteri veitsi pois kädestä..yhy yhy.

Nii tai sitten nostat ihan itse sen veitsen etukäteen pois lapsen saatavilta. Lasta saa komentaa, mutta aikuinen puhekykyinen ihminen ei tarvitse lapsen tottelemiseen muuta kuin sanoja.

Uppis kirjoitti:

Kasvattamalla sitä taaperoa, kuten kasvattajan kuuluu toimia?  Ei siis lyömällä, ei väkivallalla, vaan osoittamalla sille lapselle mitä saa, ja mitä ei saa  tehdä, esim. käyttämällä volymia. Jos sanoo: ei saa, se on ihan eri asia, jos huutaa komentoäänellä, että EI SAA. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa, ihan vaan maalaisjärkeä. Ensin kiinnitetään sen lapsen huomio siihen mitä tarkoittaa, ja sitten sanotaan se, jotta se lapsi ymmärtää se asiayhteyden..Ja jos tämä on liian vaikeaa, voi siltä peililtä kysyä, että miksi piti hankkia lapsia, kun ei osaa niitä kasvattaa?

No, jaa. Meillä taapero kyllä totteli, jos minä sanoin napakasti ei, ja vielä paremmin, jos perustelin asian miksi ei. Mutta taapero ei totellut, kun mieheni huusi ei. Ei sitten kertaakaan, ellei tottelemiseksi kutsuta itkemään alkamista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun nyt vaan pitää jaksaa kun se lapsen olet tehnyt. :D Ei se ole mikään nukke jonka voi laittaa kaappiin kuin ei enää jaksa leikkiä.

Onpa typerä kommentti. Eli jos joskus valitat, kuinka raskas työpäivä sinulla oli, voisi kaverisi tokaista siihen, että mitäs käyt töissä, koita nyt vaan jaksaa. 

Aika harva asia on aina pelkkää ihanaa ruusuilla tanssimista, oli kyse sitten omasta lapsesta, työstä tai koirasta. Mutta tämän kommentin tykkäyksistä voi taas lukea sen lasten ja lapsiperheiden vihaajien määrän palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se onnistu. Kannattaa olla halvat kalusteet jne., kun talossa on taapero. Esim. meidän sohva on ihan tuhottu. Siihen on kustu, oksennettu, klähmitty likaa ja murua joka väliin, tehty reikiä (en edes tiedä miten, mutta varmaan joku lelun kulma, joku tikku tms. repäissyt), selkätyynyt on ihan kasassa, kun niiden päällä on istuttu (siis siinä selkänojalla) jne.

Keittiönpöytään on piirretty tusseilla, jalkoihin isketty lommoja jollain taaperomopolla varmaan jne., keittiön tuolien keinonahkaverhoilu revitty. Sama kohtalo ihan kaikella lattialistoista ja parkettilattiasta lähtien. Taapero todellakin tulee kalliiksi.

Lapset nyt 6v ja 3v. Ajattelin odottaa vielä pari vuotta ennen kuin uusin kaiken.

Komppaan tätä. Aina ei auta mikään vahtiminen, etenkään jos useampi kuin yksi lapsi. Lapselle joku oma luvallinen riekkumiskohde, joka toivottavasti kiinnostaa (eipä välttämättä montaa kertaa kiinnosta) tai sitten vain asennoituu että uusii pintoja sitten kun ovat isompia. 

Komppaan tätä minäkin. Taapero tutkii tarkkaan joka nurkan, aina löytyy jotain mielenkiintoista esinettä, millä voi kaivaa, repiä, hakata esim. herätyskellon auki, peiliin kivoja säröjä...luulenpa, ettei taaperon-kestävää kämppää löydy. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tsekata taaperon turvallisuus. Tulpat pistorasioihin, pöydänkulmiin puolikkaita tennispalloja, pomminvarmoja lapsilukkoja kaappeihin, lääkkeet ja pesuaineet yms. teräksiseen ja lukittuun kaappiin. Sitten asuntoon remppa, kun lapsi on n 14.

Ihanaa realismia ja asioiden ymmärtämistä!

Miksi osa ei vaan tajua?

Koska kaikkien lapset ei riko kaikkea! Meillä ollut kolme taaperoa, ainutkaan ei ole saanut aikaan täystuhoa, ei rikottuja peilejä, ei tuhottuja huonekaluja. Kotia ei koskaan tehty lapsiystävälliseksi, jatkuvaa kieltelyä ei ollut. Keittiössä oli yksi laatikko ja kaappi taaperoa varten ja sen verran muovi- tai teräsastioita, että niiden kanssa viihtyi. En käytä itse muovivispilää, taapero oli sellaisen kanssa kumutessaan varsin onnellinen.

Niin että jokin meillä meni vikaan, jos minä tai lapset emme vaan tajua, että taapero saa kokonaisen kodin pilalle, vaikka vanhempi on koko ajan vieressä vahtimassa.

Hakkaa naula kaapin yläpuolelle ja käännä vasaralla niin että oven eteen tulee ylhäältä koukku. Se on aikuisen helppo avata, mutta lapsi ei saa kaappia auki. Särkyvät tavarat vähän korkeammalle. Alatasoon lapselle sellaisia tavaroita, jotka eivät hajota/ joihin ei satuta itseään. Niin kandee ottaa mukaan asioihin. Tylsyyttäänhän se lapsi tonkii

Olen laittanut taaperolle alimpaan vetolaatikkoon hälle turvallisia keittiöjuttuja, esim. muovisia lastoja ja astioita. Niiden kanssa saa säätää. Jos yrittää muille laatikoille niin ohjaan takaisin omalle laatikolle ja muistutan sovituista säännöistä.

Otan taaperon mukaan ruoanlaittoon ja kotitöiden tekemiseen (Imurointi, pölyjen pyyhintä, pyykkien kaappiin vieminen, astianpesukone) aina kun vain suinkin jaksan. Olen huomannut että lapsi tykkää näistä touhuista suunnattomasti. Hänen silmänsä alkavat oikein säihkyä kun saa olla avuksi.

Lapseni on nyt 2v3kk. Tällä hetkellä lempi juttuja on valmiiksi leikattujen uunikasvisten asettelu pellille ja niiden sutiminen öljyllä, omien ja vanhempien puhtaiden sukkien vieminen kaappiin, imurointi ja astioissa auttaminen. Tehdään niin, että lapsi saa antaa minulle koneesta puhtaita astioita käteen yksitellen, ja minä laitan ne kaappiin. Tässä toki riskinä, että astiat tipahtavat ja särkyvät. Niin ei ole vielä päässyt käymään.

En suojannut mitenkään ja kielsin noin miljoona kertaa päivässä ja hermot oli riekaleina, koska mitään kotitöitä ei pystynyt tekemään vauvan kanssa. Onneksi sitä ei kestänyt loputtomiin. Näinhän isätkin monesti tekevät, keskittyvät täysin vauvan kanssa seurusteluun, koska kotityöt tulevat tehdyksi taianomaisesti muutenkin ilman omaa panosta. 

Ei koskaan suojeltu mitenkään. Omat taaperot ei ole aiheuttaneet mitään vahinkoa. No yksi puinen koriste.

Olin pari vuotta taaperon kanssa hoitovapaalla kotona. Lapsi lähti jo 9kk kävelemään ja tutkimaan paikkoja.

Asuttiin silloin isossa kolmiossa, jossa iso olohuone. Keittiö sijaitsi omassa huoneessa, joten sinne pääsyn sai estettyä lapsiportilla. Vessan ja makuuhuoneiden ovenkahvat käänsin toimimaan väärinpäin eli aukeamaan ylöspäin. Taapero ei niitä kurotellessa saanut avattua.

Olohuone oli raivattu täysin lapsiystävälliseksi. Televisio, hyllyt ja lipastot kiinnitin seiniin, että kestää vaikka kiipeämisen. Olohuoneessa oli pelkästään lapsen leluja, kaksi sohvaa ja ruokailuryhmä.

Pistorasiat tulpattu ja sähköjohdot laitoin listoihin kiinnitettäviin koteloihin ja johdot kiinni pistorasiaan hyllyjen taakse.

Taapero sai vapaasti kiipeillä ja työnnellä mattoja ja huonekaluja. Leikkiä leluillaan ja hyppiä sohvilla. Ensimmäisen kerran sohvalle kiivettyään putosi päälleen mutta sen jälkeen osasi jo tulla hallitusti alas.

Keittiöstä oli suora näkymä olohuoneeseen, joten ruuanlaitto sujui tarvittaessa rauhassa portin takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se onnistu. Kannattaa olla halvat kalusteet jne., kun talossa on taapero. Esim. meidän sohva on ihan tuhottu. Siihen on kustu, oksennettu, klähmitty likaa ja murua joka väliin, tehty reikiä (en edes tiedä miten, mutta varmaan joku lelun kulma, joku tikku tms. repäissyt), selkätyynyt on ihan kasassa, kun niiden päällä on istuttu (siis siinä selkänojalla) jne.

Keittiönpöytään on piirretty tusseilla, jalkoihin isketty lommoja jollain taaperomopolla varmaan jne., keittiön tuolien keinonahkaverhoilu revitty. Sama kohtalo ihan kaikella lattialistoista ja parkettilattiasta lähtien. Taapero todellakin tulee kalliiksi.

Lapset nyt 6v ja 3v. Ajattelin odottaa vielä pari vuotta ennen kuin uusin kaiken.

Komppaan tätä. Aina ei auta mikään vahtiminen, etenkään jos useampi kuin yksi lapsi. Lapselle joku oma luvallinen riekkumiskohde, joka toivottavasti kiinnostaa (eipä välttämättä montaa kertaa kiinnosta) tai sitten vain asennoituu että uusii pintoja sitten kun ovat isompia. 

Komppaan tätä minäkin. Taapero tutkii tarkkaan joka nurkan, aina löytyy jotain mielenkiintoista esinettä, millä voi kaivaa, repiä, hakata esim. herätyskellon auki, peiliin kivoja säröjä...luulenpa, ettei taaperon-kestävää kämppää löydy. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tsekata taaperon turvallisuus. Tulpat pistorasioihin, pöydänkulmiin puolikkaita tennispalloja, pomminvarmoja lapsilukkoja kaappeihin, lääkkeet ja pesuaineet yms. teräksiseen ja lukittuun kaappiin. Sitten asuntoon remppa, kun lapsi on n 14.

Ihanaa realismia ja asioiden ymmärtämistä!

Miksi osa ei vaan tajua?

Koska kaikkien lapset ei riko kaikkea! Meillä ollut kolme taaperoa, ainutkaan ei ole saanut aikaan täystuhoa, ei rikottuja peilejä, ei tuhottuja huonekaluja. Kotia ei koskaan tehty lapsiystävälliseksi, jatkuvaa kieltelyä ei ollut. Keittiössä oli yksi laatikko ja kaappi taaperoa varten ja sen verran muovi- tai teräsastioita, että niiden kanssa viihtyi. En käytä itse muovivispilää, taapero oli sellaisen kanssa kumutessaan varsin onnellinen.

Niin että jokin meillä meni vikaan, jos minä tai lapset emme vaan tajua, että taapero saa kokonaisen kodin pilalle, vaikka vanhempi on koko ajan vieressä vahtimassa.

Minäkään en tajunnut ennen kuin sain kuopukseni. Se lapsi ehti taaperona aivan joka paikkaan ja kaikkea piti kokeilla. Ja kun oli kuopus niin väistämättä tuli tilanteita että vanhemman huomio oli hetkeksi kiinnittynyt esikoiseen ja kuopus ehti taas jonnekin.