Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Ei auta ap:ta nyt yhtään, mutta näitä tarinoita on niin paljon nykyään ja aina selitetään, kuinka isä oli poissaoleva ja mitä kaikkea syvällistä selitystä, lasta pitäisi kuunnella ja ymmärtää ja antaa lapselle tilaa ja rakkautta jne.
Miten sitten selitetään se, että minun lapsuudessa ja nuoruudessa oli valtavan paljon häijyjä sodankäyneitä alkoholisti-iisiä, jotka ajoi perheitään yöllä lumihankeen ja piti lapsiaan nälässä ja kurjuudessa jne. Meilläisä oli yksi perkele, jos saan luvan sanoa. Hänkö muka oli läsnäoleva ja lasta kuunteleva isä? ei todellakaan, häntä sai pelätä yöt ja päivät.
Ja silti kaikista meistä neljästä lapsesta tuli ihan normaaleja ihmisiä. Kukaan meistä ei alkanut käyttää päihteitä eikä käynyt vanhempiensa päälle, ei huutanut ja rikkonut tavaroita. Väkivaltaisuus kuului isälle, ei meille. Äiti oli täysin hermoheikko ja lannistettu, ei osannut meille lapsillekaan muuta tehdä kuin komentaa olemaan hiljaa.
Nyt nuoret on kuin ohkaisia lumihiutaleita, joita pitää käsitellä yksilöllisesti ja huomioonottavasti, miksi meidän ikäpolven lapsille ei tätä suotu? Ja silti meistä tuli kunnon aikuisia.
En syytä ap:ta, vaan jotain täysin erilaista on nykyajassa entiseen verrattuna, koko yleinen ilmapiiri, mihin lapsi syntyy, on toisenlainen. Pitäisikö alkaa elää entiseen malliin, missä lapsia ei pääsääntöisesti huomioitu niin kuin nykyään. Silloin lasten piti olla hiljaa ja häiritsemättä aikuisia. Oli ne aikuiset sitten millaisia tahansa. Naapurissa oli pikkupoika, jonka äitini löysi aamulla liiteristä nukkumassa. Isä oli yöllä ajanut humalapäissään pojan ulos ja laittanut oven lukkoon. Siitä pojasta kasvoi ihan kunnon pärjäävä mies. Ainakaan minun lapsuuden ja nuoruuden kavereissa ei ollut ainuttakaan, jolla olisi ollut joku mielialalääkitys. Nyt niitä työnnetään jo alaikäisille.
Annetaanko tänä päivänä lapsille jo niin paljon valtaa ja huomiota, että se kääntyy jo itseään vastaan? Eilen viimeksi oli kaupassa pariskunta, jotka kyseli lapselta, otetaanko tätä vai tätä. Lapsiko siitä päättää?
Olet täysin oikeassa. Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisessä vanhemmassa vaan yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit aikoinaan miettinyt miksi annoit paljaalla panna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Täällä toinen adhd-äiti, jolla adhd-lapsi. Olen samoilla linjoilla. Suomessa adhd:sta puhutaan aina sellaisella "vammaiskielellä", joka on vastenmielistä. Puhujina usein tietenkin henkilöt, joilla ei adhd:ta ole. Minäkin kasvatin (kaikki) lapseni samaan tapaan, eli ympäristössä, jossa pystyivät käyttämään luovuuttaan ja elämään mahdollisimman vapaasti omina itsenään. He ovat (kaikki) älykkäitä ja luovia ja yritteliäitä. Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva. Tällä en tarkoita, että ap olisi syypää lapsensa pahaan oloon. Uskon, että isän menettämisen trauma on hänen lapsellaan aika vahvasti vaikuttava asia.
Pata kattilaa soimaa. Et suvaitse vammaiskielellä puhumista adhd:sta, mutta itse voit syyttää vanhempien kasvatusta siitä jos heidän lapsellaan on vaikeuksia, ja nimen omaan vieläpä niin että he ovat kasvattaneet lapsensa ERI TAVALLA kuin sinä, niin siksi ongelmat. Kuulostaa ihan adhd:n puheelta. Puuttuu se tajuaminen muusta kuin omista asioista.
Niin juuri, ERI TAVALLA. Tämä kontrollifriikkien luvattu maa, jossa vastaus kaikkeen on lisätä kontrollia ja ohjattua toimintaa ja laitostumista, on syy pisa-tulosten romahdukseen ja lasten pahoinvointiin.
Missä sanotaan, että adhd:hen kuuluu se, "ettei tajua muista kuin omista asioista"? Niin juuri, ei missään. Sen sijaan adhd:hen kuuluu usein suurten kokonaisuuksien hyvä hahmottaminen. Kuulostat tylsältä ja vihaiselta.
Niin, eri tavalla kasvatuetut ovat huonompia kuin sinun tavalla kasvatetut. Näin ajattelet. Taitaa liittyä diagnooseihisi tuollainen harha-ajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Tuo on melko laiskaa ja yksipuolista ajattelua, mutta senhän te tiedättekin. Taisi olla alkusysäyksenä se muutaman vuoden takainen lehtijuttu jossa oikein asiantuntijan suulla kerrottiin miten yleistä on se että äidit antavat vanhat lapset pois uuden onnen tieltä. Huomaamatta tuossa jäi kuitenkin montakin seikkaa, sekä sen kertominen mitä tehdään tilanteessa jossa miehenkokoinen huumeita käyttävä sekava ihminen terrorisoi ja pelottelee 5vuotiasta pikkusisarusta päivittäin ja öin.
Samoja ongelmia on myös perheissä joissa sekoileva lapsi on pienempien sisarusten täyssisarus ja vanhemmat yhdessä, mutta sellaisen sijoittamisesta kodin ulkopuolellehan ei saada noin raflaavia juttuja ;)
Tiedän itse kaksi lasta, jotka murrosiässä tekivät itsestään lastensuojeluilmoituksen. Tuttavani, joka on sosiaalialalla töissä, kertoi että uusioperheistä tulee valtaosa heidän asiakkaistaan. Ei ole mitään "raflaavien juttujen" hakemista, ikävä kyllä.
Minä olen itse sosiaalialalla töissä, ja sanon että näin ei suinkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMinä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Liittyykö omaan adhd:si myös sellainen oire ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Minulla on adhd, eikä ole vaikeuksia ymmärtää että jollain toisella adhd on erityyppinen. Tässäkään emme siis ole samanlaisia vaikka dg on sama.
Ei tietääkseni liity :) Ymmärrän hyvin ihmisten olevan erilaisia. Vastasin vain kommenttii(si?), jossa hyvin ikävästi käsiteltiin adhd-ihmisiä jonkinlaisena epätoivoisena ihmislajina, joihon ei mikään tehoa ja jotka väistämättä ajautuvat kohti tuhoaan riippuvuuksiensa ajamana.
En ole kommentoinut tuollaisia, vastasin vain viestiisi jossa eipäilet toisten lapsilla isompia ongelmia. Ei tarvite olla, pelkkä adhd voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Ymmärrä tämä.
Pelkkä adhd ei eiheuta lapsessa tuollaista käytöstä. Et tunnu ymmärtävän koko oireyhtymästä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Täällä toinen adhd-äiti, jolla adhd-lapsi. Olen samoilla linjoilla. Suomessa adhd:sta puhutaan aina sellaisella "vammaiskielellä", joka on vastenmielistä. Puhujina usein tietenkin henkilöt, joilla ei adhd:ta ole. Minäkin kasvatin (kaikki) lapseni samaan tapaan, eli ympäristössä, jossa pystyivät käyttämään luovuuttaan ja elämään mahdollisimman vapaasti omina itsenään. He ovat (kaikki) älykkäitä ja luovia ja yritteliäitä. Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva. Tällä en tarkoita, että ap olisi syypää lapsensa pahaan oloon. Uskon, että isän menettämisen trauma on hänen lapsellaan aika vahvasti vaikuttava asia.
Pata kattilaa soimaa. Et suvaitse vammaiskielellä puhumista adhd:sta, mutta itse voit syyttää vanhempien kasvatusta siitä jos heidän lapsellaan on vaikeuksia, ja nimen omaan vieläpä niin että he ovat kasvattaneet lapsensa ERI TAVALLA kuin sinä, niin siksi ongelmat. Kuulostaa ihan adhd:n puheelta. Puuttuu se tajuaminen muusta kuin omista asioista.
Niin juuri, ERI TAVALLA. Tämä kontrollifriikkien luvattu maa, jossa vastaus kaikkeen on lisätä kontrollia ja ohjattua toimintaa ja laitostumista, on syy pisa-tulosten romahdukseen ja lasten pahoinvointiin.
Missä sanotaan, että adhd:hen kuuluu se, "ettei tajua muista kuin omista asioista"? Niin juuri, ei missään. Sen sijaan adhd:hen kuuluu usein suurten kokonaisuuksien hyvä hahmottaminen. Kuulostat tylsältä ja vihaiselta.
Niin, eri tavalla kasvatuetut ovat huonompia kuin sinun tavalla kasvatetut. Näin ajattelet. Taitaa liittyä diagnooseihisi tuollainen harha-ajattelu.
Tapoja on monenlaisia. Et nyt tunnu millään ymmärtävän. Jos joku kasvaa kunnon aikuiseksi ja pystyy rakentamaan itselleen suht. toimivan ja mielekkään elämän, silloinhan hänet on hyvin "kasvatettu", jollain toimivalla systeemillä, joka voi erota omastani. En minä sanonut, että on vain yksi oikea tapa. Taisi viestini osua arkaan kohtaan? Turha sinun minua vastaan on hyökätä, jos lapsillasi on vaikeuksia. En minä niitä ole aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMinä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Liittyykö omaan adhd:si myös sellainen oire ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Minulla on adhd, eikä ole vaikeuksia ymmärtää että jollain toisella adhd on erityyppinen. Tässäkään emme siis ole samanlaisia vaikka dg on sama.
Ei tietääkseni liity :) Ymmärrän hyvin ihmisten olevan erilaisia. Vastasin vain kommenttii(si?), jossa hyvin ikävästi käsiteltiin adhd-ihmisiä jonkinlaisena epätoivoisena ihmislajina, joihon ei mikään tehoa ja jotka väistämättä ajautuvat kohti tuhoaan riippuvuuksiensa ajamana.
En ole kommentoinut tuollaisia, vastasin vain viestiisi jossa eipäilet toisten lapsilla isompia ongelmia. Ei tarvite olla, pelkkä adhd voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Ymmärrä tämä.
Pelkkä adhd ei eiheuta lapsessa tuollaista käytöstä. Et tunnu ymmärtävän koko oireyhtymästä yhtään mitään.
Itse et taida ymmärtää adhd:ta, kun kuvittelet että adhd:t on kaikki samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Täällä toinen adhd-äiti, jolla adhd-lapsi. Olen samoilla linjoilla. Suomessa adhd:sta puhutaan aina sellaisella "vammaiskielellä", joka on vastenmielistä. Puhujina usein tietenkin henkilöt, joilla ei adhd:ta ole. Minäkin kasvatin (kaikki) lapseni samaan tapaan, eli ympäristössä, jossa pystyivät käyttämään luovuuttaan ja elämään mahdollisimman vapaasti omina itsenään. He ovat (kaikki) älykkäitä ja luovia ja yritteliäitä. Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva. Tällä en tarkoita, että ap olisi syypää lapsensa pahaan oloon. Uskon, että isän menettämisen trauma on hänen lapsellaan aika vahvasti vaikuttava asia.
Pata kattilaa soimaa. Et suvaitse vammaiskielellä puhumista adhd:sta, mutta itse voit syyttää vanhempien kasvatusta siitä jos heidän lapsellaan on vaikeuksia, ja nimen omaan vieläpä niin että he ovat kasvattaneet lapsensa ERI TAVALLA kuin sinä, niin siksi ongelmat. Kuulostaa ihan adhd:n puheelta. Puuttuu se tajuaminen muusta kuin omista asioista.
Niin juuri, ERI TAVALLA. Tämä kontrollifriikkien luvattu maa, jossa vastaus kaikkeen on lisätä kontrollia ja ohjattua toimintaa ja laitostumista, on syy pisa-tulosten romahdukseen ja lasten pahoinvointiin.
Missä sanotaan, että adhd:hen kuuluu se, "ettei tajua muista kuin omista asioista"? Niin juuri, ei missään. Sen sijaan adhd:hen kuuluu usein suurten kokonaisuuksien hyvä hahmottaminen. Kuulostat tylsältä ja vihaiselta.
Niin, eri tavalla kasvatuetut ovat huonompia kuin sinun tavalla kasvatetut. Näin ajattelet. Taitaa liittyä diagnooseihisi tuollainen harha-ajattelu.
Tapoja on monenlaisia. Et nyt tunnu millään ymmärtävän. Jos joku kasvaa kunnon aikuiseksi ja pystyy rakentamaan itselleen suht. toimivan ja mielekkään elämän, silloinhan hänet on hyvin "kasvatettu", jollain toimivalla systeemillä, joka voi erota omastani. En minä sanonut, että on vain yksi oikea tapa. Taisi viestini osua arkaan kohtaan? Turha sinun minua vastaan on hyökätä, jos lapsillasi on vaikeuksia. En minä niitä ole aiheuttanut.
Kirjoitit "Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva."
Minun adhd aikuisella lapsellani on kaikki ihan hyvin. Sen sijaan teininä oli vaikeuksia, jotka johtuivat adhd:sta. Taisi sinulla nyt osua arkaan paikkaan kun kuvittelit että jos lapset kasvatetaan kuten sinä olet kasvattanut, niin ongelmia ei ashd aiheuta. Olet väärässä, niele se, vaikka adhd:lle se voikin olla todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa vähän törkeältä tai kylmältäkin, mutta:
Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin harkitkaa vakavasti, aiotteko lisääntyä.
Mulla on adhd ja en voi laittaa tällaista kirousta toisen ihmisen päälle. Tämän kanssa eläminen on hirveää. Sitä ei voi käsittää. En aio tämän takia lisääntyä.
Adhd-ihmisillä on moninkertainen itsemurhariski.
Itse luulen että perin äidiltäni sen, vaikka hän näyttääkin sen kanssa pärjäävän.
Pojan isän itsemurhakin voi liittyä adhd:hen.
Voimia ja jaksamista.
Kyllä, pojan isällä oli adhd. Kun hän jätti kirjeen, yksi niistä lauseista oli, että "tähän tautiin ei ole olemassa apua", tai jotakin tuon tyylistä...
Kun tässä juttelin lapseni kanssa, hän sanoi ettei tiedå onko hänen ahdistuksensa fyysistä vai henkistä, mutta luulen että se on kumpaakin. Hän on ahdistunut, eikä hän osaa sanoa mistä se johtuisi.
Mutta kuulema se alkaa, kun lääkkeen vaikutus loppuu. Ehkä hänelle pitäisi olla sitten vielä se lyhytvaikutteisempi adhd lääke, mikä annetaan lisäksi iltaisin? Ehkä joku täällä tietää paremmin...ap
Käykää ADHD: hen perehtyneen psykiatrin kanssa läpi pojan lääkitys. Lapsella vaihdettiin lääkitys ja lääkkeeseen liittyvät sivuoireet hävisivät. Aikaisemmat lääkkeet nostivat ahdistuksen tunteen lääkkeen vaikutuksen loppuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten tähän lisäksi varastelu. Tämä nuori penkoo joka ikisen paikan tässä asunnossa. Rahaa on varastanut satojen eurojen edestä, meiltä kaikilta perheenjäseniltä.
Hän varastaa myös kaikki lääkkeet.
On todella iso työ pitää kaikki maholliset lääkkeet piilossa.
Ja jos edes hetkeksi unohdat vaikka sen adhd lääkepurkin laukkuun, niin ei mene kauaa, kun nuori on sen pöllinyt.Tätä on sattunut joskus, nyt paras paikka on autossa lukkojen takana, mutta auton avain on pidettävä kaiken aikaa omassa taskussa.
Tänään viimeksi pelkäsin, että kohta poika käy päälle, kun vaati saada lääkkeensä. Sitten hän uhkasi hajottaa autosta lasin, jos en anna niitä hänelle.
No en antanut, ja pari cd levyä hän sitten hajotti. Onneksi vain ne.Pystyisitkö sinä asumaan tälläisen kanssa? Pärjäisitkö? Mitä tekisit?
Meillä ei pärjätty, eikä jaksettu. Lapsi laitoksessa. Mikään ei ole käytöksessä muuttunut. Pahentunut on. Mutta kotona on rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa vähän törkeältä tai kylmältäkin, mutta:
Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin harkitkaa vakavasti, aiotteko lisääntyä.
Mulla on adhd ja en voi laittaa tällaista kirousta toisen ihmisen päälle. Tämän kanssa eläminen on hirveää. Sitä ei voi käsittää. En aio tämän takia lisääntyä.
Adhd-ihmisillä on moninkertainen itsemurhariski.
Itse luulen että perin äidiltäni sen, vaikka hän näyttääkin sen kanssa pärjäävän.
Pojan isän itsemurhakin voi liittyä adhd:hen.
Voimia ja jaksamista.
Kyllä, pojan isällä oli adhd. Kun hän jätti kirjeen, yksi niistä lauseista oli, että "tähän tautiin ei ole olemassa apua", tai jotakin tuon tyylistä...
Kun tässä juttelin lapseni kanssa, hän sanoi ettei tiedå onko hänen ahdistuksensa fyysistä vai henkistä, mutta luulen että se on kumpaakin. Hän on ahdistunut, eikä hän osaa sanoa mistä se johtuisi.
Mutta kuulema se alkaa, kun lääkkeen vaikutus loppuu. Ehkä hänelle pitäisi olla sitten vielä se lyhytvaikutteisempi adhd lääke, mikä annetaan lisäksi iltaisin? Ehkä joku täällä tietää paremmin...apKäykää ADHD: hen perehtyneen psykiatrin kanssa läpi pojan lääkitys. Lapsella vaihdettiin lääkitys ja lääkkeeseen liittyvät sivuoireet hävisivät. Aikaisemmat lääkkeet nostivat ahdistuksen tunteen lääkkeen vaikutuksen loppuessa.
Tämä on tärkeä pointti!
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Viisas ja oivaltava kirjoitus. Usein tosiaan on, että asiat kulkee suvussa. Ihan syyllistämättä sanon, että ADH/ADD vanhempi on kovilla lapsensa kanssa silloin kun omat taidot ei riitä, vaikka rakkautta olisi miten paljon. Varmasti hekin tekevät kaikkensa, ja on vaikea kestää, ettei pärjää oman lapsensa kanssa. Lapsen syy se ei silti ole, tavallaan ei vanhemmankaan.
Pidän silti outona, kun aikuinen näkee vain oman kantansa/nännättelee/ vähättelee toisen kokemusta/näkee lapsessa vian joka ei parane, vaikka äiti on "kaikkensa tehnyt lapsensa eteen" eikä ole mitään kasvatusvirheitä tehnyt. Jokainen niitä tekee, kaikki ei virheitään huomaa. Aikuisella kuitenkin on se vastuu omasta kasvamisestaan.
Moni on yhtä joustamaton, lyhytpinnainen, impulsiivinen ja yhden asian ihminen kuin lapsensa ja samaa nännättelyä kipeiden asioiden edessä kuin lapsella/nuorellakin.
Kiintoisaa on myös tämä: se kasvatus, mikä toimii hyvin nepsylapselle, toimii hyvin myös lapselle, joka ei ole nepsy. Vanha normaali ja nykynormaali kasvatus ei välttämättä ole kenellekään kasvatettavista eduksi.
Korvaan kalskahtaa kyllä tuo että kun omat taidot ei riitä. ei ne riitä monen lapsen kohdalla kenelläkään. Se että omat lapset on helppoja ei tarkoita sitä että itse olisi mitenkään etevä kasvattaja. Se vain tuntuu siltä. Lapsi ja nuori on ihan omia ihmisiään eikä vanhempien jatkeita. Itse näen työssäni paljon sitä että vaikka miten on tehty asiat hyvin ja rakkaudella, on ollut terveet rajat ja muuta, niin silti lapsi/nuori oireilee. Sellaisesaa tilanteessa loppuu kyllä sinultakin ne taidot.
Ihan yhtä harhainen ajatus tuokin on, että jonkun toisen lapset olisi vain helpompia. Joidenkin kanssa toki pääsee helpommalla, mutta ei ulkopuolinen voi koskaan täysin nähdä sitä panosta, jonka joku toinen tekee lastensa kasvatuksen eteen. Joskus ne "helpot" (eli ilmeisesti kiltin oloiset ja hyvin esim. koulussa pärjäävät) lapset saattavatkin alkaa oireilla näkyvämmin vasta joskus myöhemmin elämässä, vaikka vasta aikuisena. Silloin apua ja ymmärrystä voi olla vielä vaikeampi saada. Meillä kaikilla on omat haasteemme.
On ihan hyvä olla kriittinen itseään kohtaan, sillä monet lasten käytöshaasteista todella johtuu vanhempien toiminnasta. Jotain on jäänyt huomaamatta, omat oletukset on jossain asiassa osuneet väärään, ehkä on joissain asioissa menty helpoimman kautta vaikka olisi pitänyt olla tiukempi jne. Liikaa ei tietenkään kannata itseään syyllistää, kun täydellinen vanhemmuus ei sekään ole realistinen tavoite. On kuitenkin lapsen etu, jos vanhempi on sillä tavalla vahva, että pystyy arvioimaan rehellisesti omia kasvatustapojaan ja -taitojaan ja myöntämään omatkin heikkoutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Täällä toinen adhd-äiti, jolla adhd-lapsi. Olen samoilla linjoilla. Suomessa adhd:sta puhutaan aina sellaisella "vammaiskielellä", joka on vastenmielistä. Puhujina usein tietenkin henkilöt, joilla ei adhd:ta ole. Minäkin kasvatin (kaikki) lapseni samaan tapaan, eli ympäristössä, jossa pystyivät käyttämään luovuuttaan ja elämään mahdollisimman vapaasti omina itsenään. He ovat (kaikki) älykkäitä ja luovia ja yritteliäitä. Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva. Tällä en tarkoita, että ap olisi syypää lapsensa pahaan oloon. Uskon, että isän menettämisen trauma on hänen lapsellaan aika vahvasti vaikuttava asia.
Pata kattilaa soimaa. Et suvaitse vammaiskielellä puhumista adhd:sta, mutta itse voit syyttää vanhempien kasvatusta siitä jos heidän lapsellaan on vaikeuksia, ja nimen omaan vieläpä niin että he ovat kasvattaneet lapsensa ERI TAVALLA kuin sinä, niin siksi ongelmat. Kuulostaa ihan adhd:n puheelta. Puuttuu se tajuaminen muusta kuin omista asioista.
Niin juuri, ERI TAVALLA. Tämä kontrollifriikkien luvattu maa, jossa vastaus kaikkeen on lisätä kontrollia ja ohjattua toimintaa ja laitostumista, on syy pisa-tulosten romahdukseen ja lasten pahoinvointiin.
Missä sanotaan, että adhd:hen kuuluu se, "ettei tajua muista kuin omista asioista"? Niin juuri, ei missään. Sen sijaan adhd:hen kuuluu usein suurten kokonaisuuksien hyvä hahmottaminen. Kuulostat tylsältä ja vihaiselta.
Niin, eri tavalla kasvatuetut ovat huonompia kuin sinun tavalla kasvatetut. Näin ajattelet. Taitaa liittyä diagnooseihisi tuollainen harha-ajattelu.
Tapoja on monenlaisia. Et nyt tunnu millään ymmärtävän. Jos joku kasvaa kunnon aikuiseksi ja pystyy rakentamaan itselleen suht. toimivan ja mielekkään elämän, silloinhan hänet on hyvin "kasvatettu", jollain toimivalla systeemillä, joka voi erota omastani. En minä sanonut, että on vain yksi oikea tapa. Taisi viestini osua arkaan kohtaan? Turha sinun minua vastaan on hyökätä, jos lapsillasi on vaikeuksia. En minä niitä ole aiheuttanut.
Kirjoitit "Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva."
Minun adhd aikuisella lapsellani on kaikki ihan hyvin. Sen sijaan teininä oli vaikeuksia, jotka johtuivat adhd:sta. Taisi sinulla nyt osua arkaan paikkaan kun kuvittelit että jos lapset kasvatetaan kuten sinä olet kasvattanut, niin ongelmia ei ashd aiheuta. Olet väärässä, niele se, vaikka adhd:lle se voikin olla todella vaikeaa.
Sitähän ei mitenkään voi tietää, että mistä nuo vaikeudet pohjimmiltaan johtuivat. ADHD kun on monissa tapauksissa enemmänkin rikkaus kuin heikkous, eikä sitä minusta voida edes pitää varsinaisesti häiriönä.
Joku kritisoi aiemmin ADHD-lasten lyttäämistä toivottomiksi tapauksiksi. Itsekään en yhtään pidä tuontyylisistä puheista, joissa esim. murrosiän kuohujen oletetaan automaattisesti johtuvan ADHD:sta. Toki se ADHD on jonkinlaisena taustavaikuttajana mutta ei ole läheskään ainoa asia, joka lapsen tai aikuisenkaan toimintaa ohjaa. Hyvin monesta muustakin asiasta on kyse kenen tahansa kohdalla. Vanhemman on varmasti helpompi ajatella, että etenkin oman lapsen vaikeudet johtuvat jonkinlaisesta häiriöstä tai sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku sukulainen tai tuttava johon lapsi luottaa ja voisi asua siellä vaikka pari pv?
Kuulostaa että tilanne on kriisiytynyt, ja ette pysty keskustelemaan.
Vähän sama kun pentukoirat. Välillä ne on helvetin hankalia, mutta yritä muistaa että se on LAPSI.
Koiravertaus _vasta_ kolmannessa viestissä!
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu?
Onko psykalle hoitokontaktia, onko lääkäri ehdottanut mielialalääkettä? Esim Risperdal. Puolet adhd-lapsista tarvitsee tällaisen tasaavan lääkkeen, kun impulssikontrollia ei vaan ole. Se ei ole mikään peikko vaan tavallista apua.
Meillä on tehty oppikirjan mukaan kaikki, kirjaimellisesti, olen lukenut ihmeelliset vuodet ja kiukkukirjat ja aggression portaat jne. Säännöt on aina perusteltu. Aina. Kodin säännöissä ei montaa ehdotonta ole. Silti niitä on mahdoton lapsen noudattaa. (ehdottomia on mm ettei saa lyödä)
Me muutettiin jo varhaisessa vaiheessa maalle, kauas kaupungin valoista, kun oli nähtävissä että lapsi lähtee kartsalle ja ongelmiin heti kun ikää riittää. Täältä ei noin vain lähdetä.
Tämä. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että jos lasten kanssa tulee ongelmia, esim. koulukiusaamista tai vakavampaa, niin otan välittömästi pois koulusta ja opetan itse. Olin valmiudessa lähteä vaikka pohjoisnavalle, jos olisi ilmennyt jotain ainehörhöilyjä tai muuta. En käsitä, miksi vanhemmat ovat niin uhriutuneita ja valmiita laittamaan lapsensa laitokseen. Ap:lläkin on mies, joka voisi vaikka asua pojan kanssa siellä toisella paikkakunnalla vähän aikaa, tai vaikka pysyvästi. Vanhat narkkikaverit jäisi pois kuvioista ja tulisi jotain uutta. Ap:n poika saisi vähän miehen mallia. Tietenkin, jos eivät tule toimeen, niin sittenhän se ei käy. Mutta sittenkin on vielä se isomummo siellä maalla, jossa poikakin käyttäytyy hyvin ja tykkää olla. Sinne vaan heti seuraavalla junalla ja koulukirjat mukaan! Pienempi paha se on, että jää vähän koulutehtävissä jälkeen, kuin se, että laitostuu ja masentuu entistä enemmän.
Aivan. Eli pojalla olisi siis elämässään aikuinen, joka voisi ottaa luokseen. Ja jonka luona poikakin viihtyisi? Eikö poika voisi mennä vaikka hetkeksi lomalle sen isomummon luo? Muutama viikko? Tulisi tuumaustauko kaikille. Jotainhan siellä isomummolassa on, joka poikaa rauhoittaa. Miksei tätä vaihtoehtoa käytetä?
-eri
Joo, olen alkanut miettiä tätä, mutta onko se sitten oikein, jos sysään isomummolle hänet?
Mummo nykyään soittelee jatkuvasti, koska hän pelkää ihan hirveästi, että poikani tosiaan alkaa käyttää huumeita ja hänet huostaanotettaisiin.
En millään ole halunnut huolestuttaa mummoa, ja en ole kertonut ihan kaikkea mitä pojan kanssa on ollut.
Uskon että mummo ottaisi mielellään pojan luokseen. Mutta en ole kuitenkaan varma, olisiko se hyvä juttu. apKerrohan mummolle, ja sovi hänen kanssaan sotasuunnitelmä poikaa koskien. Mummoll voisi olla vaikka avun tarvetta, ja hän voisi itse vaikka soittaa pojalle että jos äiti sinut päästää, niin voisitko tulla minua auttamaan asiassa x ja y tänne maalle vähäksi aikaa?
Päihdeongelmainen aggressiivinen teini hauraan mummon riesaksi? Ei ei ei.
Tuo poika tarvitsee nyt kattavan psykiatrisen arvion. Hänellä voi olla persoonallisuushäiriö tai autismin kirjoa, se voisi selittää tuon sääntöjen ymmärtämättömyyden. Eli nuori hahmottaa nuo sääntöasiat eri tavalla kuin normaalit ikäisensä. Normaali tuon ikäinen nuori ymmärtää, että sääntöjä tarvitaan. Ne ei ole hänen kiusaamista. Tämä nuori ei ole tunne-elämältään ikätasoisesti kehittynyt.
Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla skitsofreniaan sairastuminen. Osalla nuorista on ennen sairastumista tällaista käytöstä. Tämä mahdollisuus pitäisi nyt tutkia tarkoin siellä nuorisopsykiatrian puolella.
Joskus iäkkäämmillä voi myös olla sellaista näkemystä kasvatusasioissa, joka olisi hyödyksi lasten ja nuorten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei koirat kuulu tähän keskusteluun.
Ei tod. Mutta turhan moni ajattelee nykyään ihan kaiken "koirien kautta"! H*tin ärsyttävää idiotismia ja ihmiselämän oikeiden ongelmien vähättelyä!
Kadun, että menin antamaan oman nuoreni, jolla adhd, sijoitukseen. Nyt hän jo kolmannessa laitoksessa, kun missään ei pärjätä hänen kanssaa. Kuitenkaan ei saa mitään oikeaa apua nepsyongelmiinsa edelleenkään
Laitoksissa päihteettömätkin lapset/nuoret viimeistään oppivat tupakan, alkon ja huumeiden/pillerien käytön.
Olin itse vaikeassa tilanteessa kauan sitten, kun puolisoni yhtäkkiä muutti pois kotoa.
Tämä oli minulle sellainen salama taivaalta ja järkytys, etten kyennyt hetkeen huolehtimaan lapsistani, toinen esimurrosiässä, toinen alle kouluiän.
Tämä 12-vuotias laitettiin johonkin vastaanottokotiin, missä ei puututtu lasten/nuorten tekemisiin yhtään mitenkään. Kun lapseni tuli käymään (ja lopuksi kokonaan takaisin) kotona, hän kertoi minulle kaiken: miten tietydtä kioskista myydään tupakkaa alle 16-vuotiaille, ja niitä poltetaan sitten yhdessä sossukodin pihalla. Eivätkä valvojat/työntekijät sano/tee mitään. Huumetabletteja löytyi myös, ja varmasti siellä pullojakin kallisteltiin.
Kun huomautin näistä henkilökunnalle, en saanut oikein mitään vastausta. He eivät puutu tämmöiseen kuulemma. Turussa tämä.
Tutun lapsi oireili noin adhd:n takia. Koko perhe kärsi, kun kävi muiden kimppuun. Perheessä on myös monta vuotta pienempi sisarus jolle tilanne oli suorastaan vaarallinen. Lastensuojelun kautta nuori sai ensin sijaisperheen mihin hänet lopulta sijoitettiin 16 vuotiaana. Perhe oli pitkään tehnyt lastensuojelun kanssa yhteistyötä ja luottamus oli hyvä. Eivät he kokeneet, että nuori annettiin pois. Hän kävi kotona edelleen säännöllisesti ja yhteistyö jatkui tiiviinä. 18v täytettyään nuori muutti omaan asuntoon, mutta molemmat perheet on ollut hänelle läheisiä ja tärkeitä. On nykyään 20v ja aika hyvin pärjää. Saa edelleen tukea omien vanhempien lisäksi sieltä perheeltä missä asui teininä. Mun mielestä ap:n ajatukset kuulostaa järkeviltä. Sukulaisiin sijoitukset kannattaa kyllä unohtaa ihan heti. Lapsi tarvitsee ammatillista apua, mutta sen lisäksi ap on edelleen äiti, ja tulee sitä olemaan, sijoitus ei sitä poista.
Päihdeongelmainen aggressiivinen teini hauraan mummon riesaksi? Ei ei ei.
Tuo poika tarvitsee nyt kattavan psykiatrisen arvion. Hänellä voi olla persoonallisuushäiriö tai autismin kirjoa, se voisi selittää tuon sääntöjen ymmärtämättömyyden. Eli nuori hahmottaa nuo sääntöasiat eri tavalla kuin normaalit ikäisensä. Normaali tuon ikäinen nuori ymmärtää, että sääntöjä tarvitaan. Ne ei ole hänen kiusaamista. Tämä nuori ei ole tunne-elämältään ikätasoisesti kehittynyt.
Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla skitsofreniaan sairastuminen. Osalla nuorista on ennen sairastumista tällaista käytöstä. Tämä mahdollisuus pitäisi nyt tutkia tarkoin siellä nuorisopsykiatrian puolella.
🇺🇦🇮🇱