Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on vaaraksi muulle perheelle, tietenkin sijoitukseen, myös näillä muilla lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin. Vaikka tämä aloitus on ehkä provo, mutta Suomen nuorsipsykiatrian osastot ja sijaiskodit ovat aivan täynnä näitä ahdistuneita nuoria.. Kyllä joku muukin mättää kuin hoidon saatavuus. Täyskäännös nyt kasvatukseen ja kouluun, rutiinit , rajat ja myös kuri tilalla.
Kaikille lapsille nyt vain ei saa rutiineja rajoja eikä kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse kun nuorena huusin ja paiskoin tavaroita, niin se tuli yksinkertaisesti siitä, että oli niin paha olla kotona eikä minulle koskaan opetettu miten tuoda tunteita terveellisesti ulos. Se huutaminen ja tavaroiden paiskominen opittiin niiltä vanhemmilta. Ja siihen päälle kun on vanhemmat, jotka huutaa sitten vaan takaisin ja syyttää minua pahasta olosta (minkä tosin he aiheuttivat) niin soppa on valmis.
Voi olla hyvin tässäkin syynä. On paha olla, mutta sitä ei osata kommunikoida.
Tämä kommentti laittoi vanhempana miettimään. Onhan näin kaksi psyk.ammattilaista (kaksi eri terapeuttia) meillekin sanonut, että paha olo räjähtää ulos.
Lapsella on paha olo jo pohjalla, siihen en nyt tässä kommentoi enempää, mutta se kulminoituu kun (niin, me vanhemmat aiheutamme) että hän ei saa makeaa juuri ennen ruokaa ottaa, tai joutuu lopettamaan pelin, tai sisarus uhkaa kannella jostain vanhemmille jne.
Kyllä, on paha olo kun laitetaan rajoja mutta kun ei voi kaikessa tämän yhden pillin mukaan joka asia mennä. Se pitäisi vaan oppia jotenkin sietämään muutoin kuin heittämällä tavaraa. Tämä lapsi osaa erinomaisesti sanoittaa tunteensa ja se on yksi asia jota on käyty läpi pienestä asti, "nyt sinua harmittaa", ja kun tuntee että suuttumus tulee, niin anna olla, lähde tilanteesta pois, jne jne jne, mutta silloin kun räiskähtää ei kykene hillitsemään itseään. Ei ehdi tekemään mitään.
Ja kyllä minäkin olen huutanut, esim kun painava esine lentää seinään ja juuri juuri kissan ohi. Tai kun minua huidotaan ja osuukin vielä.
Olisipa mielenkiintoista kuulla tuostakin vanhempien näkökulma, mitä siinä kokonaisuudessa tapahtuu. Voisin kuvitella että tämä meidänkin muksu kertoo juuri näin. Vanhemmat aiheuttaa, vanhemmat huutaa takaisin.
No näin. Tottakai nuorella on paha olla. Kaikilla nuorilla on paha olla välillä, ja kaikilla lapsilla, aikuisilla ja vielä vanhuksillakin kuulkaas!
Minulla oli paha olla teininä kun poika josta olin kiinnostunut alkoi seukkaamaan kaverini kanssa, oli paha olo kun en saanut kalliita farkkuja vaan jouduin tyytymään halvempiin. Oli paha olla kun kaverit kiusasivat ja käänsivät selän, oli aika paljon pahoja oloja, mutta kertaakaan en lyönyt ketään, en kiljunut, en lähtenyt vetämään huumeita, en uhkaillut, varastanut tai tehnyt muutakaan tällaista.
Niin joo, ja kotiintuloaikoja minulla ei ollut koskaan, eikä vanhempani kysyneet ikinä koulujuttuja tai ylipäätään edes että mitä minulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on vaaraksi muulle perheelle, tietenkin sijoitukseen, myös näillä muilla lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin. Vaikka tämä aloitus on ehkä provo, mutta Suomen nuorsipsykiatrian osastot ja sijaiskodit ovat aivan täynnä näitä ahdistuneita nuoria.. Kyllä joku muukin mättää kuin hoidon saatavuus. Täyskäännös nyt kasvatukseen ja kouluun, rutiinit , rajat ja myös kuri tilalla.
Kaikille lapsille nyt vain ei saa rutiineja rajoja eikä kuria.
^ Tässä ei ole kyse siitä. Meneppäs itse asettamaan piripöllyssä olevalle rajat ja rutiinit.
Lähetä rahtina Venäjälle. Oppiipahan olemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on vaaraksi muulle perheelle, tietenkin sijoitukseen, myös näillä muilla lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin. Vaikka tämä aloitus on ehkä provo, mutta Suomen nuorsipsykiatrian osastot ja sijaiskodit ovat aivan täynnä näitä ahdistuneita nuoria.. Kyllä joku muukin mättää kuin hoidon saatavuus. Täyskäännös nyt kasvatukseen ja kouluun, rutiinit , rajat ja myös kuri tilalla.
Kaikille lapsille nyt vain ei saa rutiineja rajoja eikä kuria.
^ Tässä ei ole kyse siitä. Meneppäs itse asettamaan piripöllyssä olevalle rajat ja rutiinit.
Niin, kuten sanoin, kaikille lapsille ei nyt vain saa rutiineja rajoja eikä kuria. Mikä siis oli ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätä
Miksi syötätte lapsillenne amfetamiinipohjaisia "lääkkeitä"? On lääkäreitä joiden mielestä mitään adhd: ei ole olemassakaan. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Minä myös ajattelen niin, että olisi toisaalta väärin jos oma sisarukseni joutuisi laitokseen vaan sen takia, että kotona on rauhallista ilman häntä. Siinä voisi samalla mennä hänen elämänsä alamäkeen lopullisesti. Näin mietin. Tietysti tilanteet ovat erilaisia ja tämä nyt vaan omaa miettimistä aiheeseen liittyen. On myös tietysti hyvin helppo kirjoittaa sivusta tähän. Mietin myös sijaisperhettä. Tosin ei varmaan nuorelle ole helppoa mitään sijaisperhettä saada. Uskon myös itsekin sen kuinka tuossa on nyt jotain traumaa tai muuta mukana. Voi liittyä isän kuolemaan tai sisaruksiin. Jotain siellä taustalla varmaan on. Mietin myös sitä ettei esim kiusata koulussa tai onko ihmisuhteet kuten ystävien kanssa kaikki pielessä. Toki varmaan on jos huonoa seuraa löytyy. Silti vaikeaa kirjoittaa mitään. Itselläkin oli vaikea nuoruus tietyllä tapaa. Kiusattiin ja voin huonosti. Itsellä se vain kääntyy sisään päin.
Samoin joku kirjoitti, että maaseutu on "turvallinen" paikka. Minusta se voi olla toisinkin. Täällä missä asun liikkuu huumeita paljon. Tiedän muutamia perheitä joissa pojat ovat narkomaaneja nyt aikuisena. Ryöstöjä ja vankilatuomioita. Myös väkivaltaa on muuten paljon täällä sekä nuoret juovat ja ajavat lujaa autoilla yms. Täällä myös vähän tekemistä mikä lisää näiden ikävien juttujen pariin hakeutumista.
Valitettavasti jotkut päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset ovat oikeasti vaaraksi läheisilleen. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että halutaan vain rauhallinen tunnelma kotiin. Vaan halutaan muille perheenjäsenille perusturvallisuus.
Oma sisarukseni on mm. tukehduttanut minut melkein tajuttomaksi ja riehunut sisällä pesäpallomailan kanssa. Meillä ikäeroa viitisen vuotta, minä siis vielä alakoululainen tuossa vaiheessa. Onneksi sain viettää melkein kaikki iltapäivät kavereiden nurkissa. Kotiin uskalsin yleensä tulla sitten, kun omat vanhemmatkin olivat kotona.
Sama kokemus minulla. 4v vanhempi isokokoinen isoveli löi jos sai kiinni. En uskaltanut mennä kotiin ennen kuin tiesin että siellä on jompi kumpi vanhemmistakin jo. Veli oli siis 15v, ja minä 11v . Olisin antanut oikean käteni jos veljeni olisi viety mahdollisimman kauas minusta. Vanhemmilla on vastuu myös muista lapsista kuin siitä yhdestä. Tuon ikäinen ymmärtää jo itse että noin ei voi käyttäytyä, ja että sillä on seurauksia, joista yksi on se että joutuu muuttamaan kotoan pois muita kiusaamasta.
5v vanhempi veli myös kiusasi härnäsi oli väkivaltainenkin kun silmä väktti. Vanhempien kuoltua osoittanut täyden kuspäisyytensä kiristämisrnsä ja välinpitämättömyytensä. Kun ei ajoissa kuriin laiteta näitä omasta mielestään valtiaita käy noin. Vanhempien vastuu. Äidit hemmott esikoiset piloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMiksi syötätte lapsillenne amfetamiinipohjaisia "lääkkeitä"? On lääkäreitä joiden mielestä mitään adhd: ei ole olemassakaan. En tiedä.
Rauhoittavat ylivillkasta ja auttavat keskittymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu?
Onko psykalle hoitokontaktia, onko lääkäri ehdottanut mielialalääkettä? Esim Risperdal. Puolet adhd-lapsista tarvitsee tällaisen tasaavan lääkkeen, kun impulssikontrollia ei vaan ole. Se ei ole mikään peikko vaan tavallista apua.
Meillä on tehty oppikirjan mukaan kaikki, kirjaimellisesti, olen lukenut ihmeelliset vuodet ja kiukkukirjat ja aggression portaat jne. Säännöt on aina perusteltu. Aina. Kodin säännöissä ei montaa ehdotonta ole. Silti niitä on mahdoton lapsen noudattaa. (ehdottomia on mm ettei saa lyödä)
Me muutettiin jo varhaisessa vaiheessa maalle, kauas kaupungin valoista, kun oli nähtävissä että lapsi lähtee kartsalle ja ongelmiin heti kun ikää riittää. Täältä ei noin vain lähdetä.
Tämä. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että jos lasten kanssa tulee ongelmia, esim. koulukiusaamista tai vakavampaa, niin otan välittömästi pois koulusta ja opetan itse. Olin valmiudessa lähteä vaikka pohjoisnavalle, jos olisi ilmennyt jotain ainehörhöilyjä tai muuta. En käsitä, miksi vanhemmat ovat niin uhriutuneita ja valmiita laittamaan lapsensa laitokseen. Ap:lläkin on mies, joka voisi vaikka asua pojan kanssa siellä toisella paikkakunnalla vähän aikaa, tai vaikka pysyvästi. Vanhat narkkikaverit jäisi pois kuvioista ja tulisi jotain uutta. Ap:n poika saisi vähän miehen mallia. Tietenkin, jos eivät tule toimeen, niin sittenhän se ei käy. Mutta sittenkin on vielä se isomummo siellä maalla, jossa poikakin käyttäytyy hyvin ja tykkää olla. Sinne vaan heti seuraavalla junalla ja koulukirjat mukaan! Pienempi paha se on, että jää vähän koulutehtävissä jälkeen, kuin se, että laitostuu ja masentuu entistä enemmän.
Hieno idealistinen ajatus, mutta ei mahdollista läheskään kaikille esim. toimeentulon, nuoren sisarusten koulun, harrastusten ja ystävien vuoksi. Kaikkia töitäkään ei voi tehdä etänä mihin on koulutettu. Lisäksi ongelmia voi aina juosta karkuun mutta joskus ne on kohdattava.
Voihan sen niinkin nähdä. Jotkut uhraavat mieluummin lapsensa, kuin nuorempien lasten harrastukset ja sen ihanan ydinperheunelman niiden kilttien lasten ja sen miehen kanssa.
Huumeiden kanssa pelaavan lapsen pikapelastus on irrottaa hänet nykyisestä ympäristöstään ja siirtää toisaalle siksi aikaa, että aivot vähän kehittyy ja alkaa näkyä muitakin mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa vähän törkeältä tai kylmältäkin, mutta:
Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin harkitkaa vakavasti, aiotteko lisääntyä.
Mulla on adhd ja en voi laittaa tällaista kirousta toisen ihmisen päälle. Tämän kanssa eläminen on hirveää. Sitä ei voi käsittää. En aio tämän takia lisääntyä.
Adhd-ihmisillä on moninkertainen itsemurhariski.
Itse luulen että perin äidiltäni sen, vaikka hän näyttääkin sen kanssa pärjäävän.
Pojan isän itsemurhakin voi liittyä adhd:hen.
Voimia ja jaksamista.
Huoh. Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin tehkää ihmeessä lapsia. Varautukaa vain siihen, että se tavallisen tylsä, hajuton ja mauton elämä, jota suurin osa ihmisistä elää, ei sitten ole teitä varten. Tarjolla on jotain paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa.
t. viiden lapsen adhd -äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMinä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Liittyykö omaan adhd:si myös sellainen oire ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Minulla on adhd, eikä ole vaikeuksia ymmärtää että jollain toisella adhd on erityyppinen. Tässäkään emme siis ole samanlaisia vaikka dg on sama.
Ei tietääkseni liity :) Ymmärrän hyvin ihmisten olevan erilaisia. Vastasin vain kommenttii(si?), jossa hyvin ikävästi käsiteltiin adhd-ihmisiä jonkinlaisena epätoivoisena ihmislajina, joihon ei mikään tehoa ja jotka väistämättä ajautuvat kohti tuhoaan riippuvuuksiensa ajamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lapsellasi on siis hoitotaho ja lääkkeet? Kai teille on selitetty, miten lääkkeet toimivat= Lääkkeen vaikutuksen lakattua adhd-oireet tulevat esiin ja ovat tunnin-pari normaalia voimakkaammat. Sitten taas tasoittuu tavanomaisiksi adhd-oireiksi (vähättelemätt niitäkään). Adhd-lääke auttaa siinä mielessä ahdistukseen, että ne vievät voimakkailta tunnevaihteluilta kärjen ja koska auttavat keskittymään, ei tarvitse ahdistua siitä ettei mikään homma ala tai tule valmiiksi. Jatkuva irrallisuuden olo (liittyen neurologiasta johtuvaan yksityiskohtiin fokusoimiseen) tasoittuu lääkkeen vaikutuksen alaisena.
Noin vaikeassa tilanteessa harkitsisin vakavasti lapsen antamista muualle ainakin joksikin aikaa. Ketään ei palvele se, että perhe tai perheenjäsenten mielenterveys hajoaa. On meilläkin harkittu eroa ja perheen hajottamista kotirauhan säilyttämiseksi, mutta saamillamme tukimuodoilla olemme saaneet tilanteen oikein hyväksi. Meillä tilanne ei ole ollut noin paha kuin teillä.
T: adhd-äiti jolla adhd-lapsia.
Ei auta ap:ta nyt yhtään, mutta näitä tarinoita on niin paljon nykyään ja aina selitetään, kuinka isä oli poissaoleva ja mitä kaikkea syvällistä selitystä, lasta pitäisi kuunnella ja ymmärtää ja antaa lapselle tilaa ja rakkautta jne.
Miten sitten selitetään se, että minun lapsuudessa ja nuoruudessa oli valtavan paljon häijyjä sodankäyneitä alkoholisti-iisiä, jotka ajoi perheitään yöllä lumihankeen ja piti lapsiaan nälässä ja kurjuudessa jne. Meilläisä oli yksi perkele, jos saan luvan sanoa. Hänkö muka oli läsnäoleva ja lasta kuunteleva isä? ei todellakaan, häntä sai pelätä yöt ja päivät.
Ja silti kaikista meistä neljästä lapsesta tuli ihan normaaleja ihmisiä. Kukaan meistä ei alkanut käyttää päihteitä eikä käynyt vanhempiensa päälle, ei huutanut ja rikkonut tavaroita. Väkivaltaisuus kuului isälle, ei meille. Äiti oli täysin hermoheikko ja lannistettu, ei osannut meille lapsillekaan muuta tehdä kuin komentaa olemaan hiljaa.
Nyt nuoret on kuin ohkaisia lumihiutaleita, joita pitää käsitellä yksilöllisesti ja huomioonottavasti, miksi meidän ikäpolven lapsille ei tätä suotu? Ja silti meistä tuli kunnon aikuisia.
En syytä ap:ta, vaan jotain täysin erilaista on nykyajassa entiseen verrattuna, koko yleinen ilmapiiri, mihin lapsi syntyy, on toisenlainen. Pitäisikö alkaa elää entiseen malliin, missä lapsia ei pääsääntöisesti huomioitu niin kuin nykyään. Silloin lasten piti olla hiljaa ja häiritsemättä aikuisia. Oli ne aikuiset sitten millaisia tahansa. Naapurissa oli pikkupoika, jonka äitini löysi aamulla liiteristä nukkumassa. Isä oli yöllä ajanut humalapäissään pojan ulos ja laittanut oven lukkoon. Siitä pojasta kasvoi ihan kunnon pärjäävä mies. Ainakaan minun lapsuuden ja nuoruuden kavereissa ei ollut ainuttakaan, jolla olisi ollut joku mielialalääkitys. Nyt niitä työnnetään jo alaikäisille.
Annetaanko tänä päivänä lapsille jo niin paljon valtaa ja huomiota, että se kääntyy jo itseään vastaan? Eilen viimeksi oli kaupassa pariskunta, jotka kyseli lapselta, otetaanko tätä vai tätä. Lapsiko siitä päättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Täällä toinen adhd-äiti, jolla adhd-lapsi. Olen samoilla linjoilla. Suomessa adhd:sta puhutaan aina sellaisella "vammaiskielellä", joka on vastenmielistä. Puhujina usein tietenkin henkilöt, joilla ei adhd:ta ole. Minäkin kasvatin (kaikki) lapseni samaan tapaan, eli ympäristössä, jossa pystyivät käyttämään luovuuttaan ja elämään mahdollisimman vapaasti omina itsenään. He ovat (kaikki) älykkäitä ja luovia ja yritteliäitä. Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva. Tällä en tarkoita, että ap olisi syypää lapsensa pahaan oloon. Uskon, että isän menettämisen trauma on hänen lapsellaan aika vahvasti vaikuttava asia.
Pata kattilaa soimaa. Et suvaitse vammaiskielellä puhumista adhd:sta, mutta itse voit syyttää vanhempien kasvatusta siitä jos heidän lapsellaan on vaikeuksia, ja nimen omaan vieläpä niin että he ovat kasvattaneet lapsensa ERI TAVALLA kuin sinä, niin siksi ongelmat. Kuulostaa ihan adhd:n puheelta. Puuttuu se tajuaminen muusta kuin omista asioista.
Niin juuri, ERI TAVALLA. Tämä kontrollifriikkien luvattu maa, jossa vastaus kaikkeen on lisätä kontrollia ja ohjattua toimintaa ja laitostumista, on syy pisa-tulosten romahdukseen ja lasten pahoinvointiin.
Missä sanotaan, että adhd:hen kuuluu se, "ettei tajua muista kuin omista asioista"? Niin juuri, ei missään. Sen sijaan adhd:hen kuuluu usein suurten kokonaisuuksien hyvä hahmottaminen. Kuulostat tylsältä ja vihaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Tuo on melko laiskaa ja yksipuolista ajattelua, mutta senhän te tiedättekin. Taisi olla alkusysäyksenä se muutaman vuoden takainen lehtijuttu jossa oikein asiantuntijan suulla kerrottiin miten yleistä on se että äidit antavat vanhat lapset pois uuden onnen tieltä. Huomaamatta tuossa jäi kuitenkin montakin seikkaa, sekä sen kertominen mitä tehdään tilanteessa jossa miehenkokoinen huumeita käyttävä sekava ihminen terrorisoi ja pelottelee 5vuotiasta pikkusisarusta päivittäin ja öin.
Samoja ongelmia on myös perheissä joissa sekoileva lapsi on pienempien sisarusten täyssisarus ja vanhemmat yhdessä, mutta sellaisen sijoittamisesta kodin ulkopuolellehan ei saada noin raflaavia juttuja ;)
Tiedän itse kaksi lasta, jotka murrosiässä tekivät itsestään lastensuojeluilmoituksen. Tuttavani, joka on sosiaalialalla töissä, kertoi että uusioperheistä tulee valtaosa heidän asiakkaistaan. Ei ole mitään "raflaavien juttujen" hakemista, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Minä myös ajattelen niin, että olisi toisaalta väärin jos oma sisarukseni joutuisi laitokseen vaan sen takia, että kotona on rauhallista ilman häntä. Siinä voisi samalla mennä hänen elämänsä alamäkeen lopullisesti. Näin mietin. Tietysti tilanteet ovat erilaisia ja tämä nyt vaan omaa miettimistä aiheeseen liittyen. On myös tietysti hyvin helppo kirjoittaa sivusta tähän. Mietin myös sijaisperhettä. Tosin ei varmaan nuorelle ole helppoa mitään sijaisperhettä saada. Uskon myös itsekin sen kuinka tuossa on nyt jotain traumaa tai muuta mukana. Voi liittyä isän kuolemaan tai sisaruksiin. Jotain siellä taustalla varmaan on. Mietin myös sitä ettei esim kiusata koulussa tai onko ihmisuhteet kuten ystävien kanssa kaikki pielessä. Toki varmaan on jos huonoa seuraa löytyy. Silti vaikeaa kirjoittaa mitään. Itselläkin oli vaikea nuoruus tietyllä tapaa. Kiusattiin ja voin huonosti. Itsellä se vain kääntyy sisään päin.
Samoin joku kirjoitti, että maaseutu on "turvallinen" paikka. Minusta se voi olla toisinkin. Täällä missä asun liikkuu huumeita paljon. Tiedän muutamia perheitä joissa pojat ovat narkomaaneja nyt aikuisena. Ryöstöjä ja vankilatuomioita. Myös väkivaltaa on muuten paljon täällä sekä nuoret juovat ja ajavat lujaa autoilla yms. Täällä myös vähän tekemistä mikä lisää näiden ikävien juttujen pariin hakeutumista.
Valitettavasti jotkut päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset ovat oikeasti vaaraksi läheisilleen. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että halutaan vain rauhallinen tunnelma kotiin. Vaan halutaan muille perheenjäsenille perusturvallisuus.
Oma sisarukseni on mm. tukehduttanut minut melkein tajuttomaksi ja riehunut sisällä pesäpallomailan kanssa. Meillä ikäeroa viitisen vuotta, minä siis vielä alakoululainen tuossa vaiheessa. Onneksi sain viettää melkein kaikki iltapäivät kavereiden nurkissa. Kotiin uskalsin yleensä tulla sitten, kun omat vanhemmatkin olivat kotona.
Sama kokemus minulla. 4v vanhempi isokokoinen isoveli löi jos sai kiinni. En uskaltanut mennä kotiin ennen kuin tiesin että siellä on jompi kumpi vanhemmistakin jo. Veli oli siis 15v, ja minä 11v . Olisin antanut oikean käteni jos veljeni olisi viety mahdollisimman kauas minusta. Vanhemmilla on vastuu myös muista lapsista kuin siitä yhdestä. Tuon ikäinen ymmärtää jo itse että noin ei voi käyttäytyä, ja että sillä on seurauksia, joista yksi on se että joutuu muuttamaan kotoan pois muita kiusaamasta.
5v vanhempi veli myös kiusasi härnäsi oli väkivaltainenkin kun silmä väktti. Vanhempien kuoltua osoittanut täyden kuspäisyytensä kiristämisrnsä ja välinpitämättömyytensä. Kun ei ajoissa kuriin laiteta näitä omasta mielestään valtiaita käy noin. Vanhempien vastuu. Äidit hemmott esikoiset piloille.
Näin oletan meilläkin käyvän. Vanhempamme ovat jo aika vanhoja, ja ovat siirtäneet veljelleni omaisuuttaan ja maksavat koko ajan veljeni lainanlyhennyksiä ja hänen lastensa elämää, eli perintö ainakin siirretään jo nyt pikkuhiljaa veljelleni ja hänen lapsilleen. Ei yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu?
Onko psykalle hoitokontaktia, onko lääkäri ehdottanut mielialalääkettä? Esim Risperdal. Puolet adhd-lapsista tarvitsee tällaisen tasaavan lääkkeen, kun impulssikontrollia ei vaan ole. Se ei ole mikään peikko vaan tavallista apua.
Meillä on tehty oppikirjan mukaan kaikki, kirjaimellisesti, olen lukenut ihmeelliset vuodet ja kiukkukirjat ja aggression portaat jne. Säännöt on aina perusteltu. Aina. Kodin säännöissä ei montaa ehdotonta ole. Silti niitä on mahdoton lapsen noudattaa. (ehdottomia on mm ettei saa lyödä)
Me muutettiin jo varhaisessa vaiheessa maalle, kauas kaupungin valoista, kun oli nähtävissä että lapsi lähtee kartsalle ja ongelmiin heti kun ikää riittää. Täältä ei noin vain lähdetä.
Tämä. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että jos lasten kanssa tulee ongelmia, esim. koulukiusaamista tai vakavampaa, niin otan välittömästi pois koulusta ja opetan itse. Olin valmiudessa lähteä vaikka pohjoisnavalle, jos olisi ilmennyt jotain ainehörhöilyjä tai muuta. En käsitä, miksi vanhemmat ovat niin uhriutuneita ja valmiita laittamaan lapsensa laitokseen. Ap:lläkin on mies, joka voisi vaikka asua pojan kanssa siellä toisella paikkakunnalla vähän aikaa, tai vaikka pysyvästi. Vanhat narkkikaverit jäisi pois kuvioista ja tulisi jotain uutta. Ap:n poika saisi vähän miehen mallia. Tietenkin, jos eivät tule toimeen, niin sittenhän se ei käy. Mutta sittenkin on vielä se isomummo siellä maalla, jossa poikakin käyttäytyy hyvin ja tykkää olla. Sinne vaan heti seuraavalla junalla ja koulukirjat mukaan! Pienempi paha se on, että jää vähän koulutehtävissä jälkeen, kuin se, että laitostuu ja masentuu entistä enemmän.
Hieno idealistinen ajatus, mutta ei mahdollista läheskään kaikille esim. toimeentulon, nuoren sisarusten koulun, harrastusten ja ystävien vuoksi. Kaikkia töitäkään ei voi tehdä etänä mihin on koulutettu. Lisäksi ongelmia voi aina juosta karkuun mutta joskus ne on kohdattava.
Voihan sen niinkin nähdä. Jotkut uhraavat mieluummin lapsensa, kuin nuorempien lasten harrastukset ja sen ihanan ydinperheunelman niiden kilttien lasten ja sen miehen kanssa.
Huumeiden kanssa pelaavan lapsen pikapelastus on irrottaa hänet nykyisestä ympäristöstään ja siirtää toisaalle siksi aikaa, että aivot vähän kehittyy ja alkaa näkyä muitakin mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Teinejä ei niin vain siirrellä. Teini voi tehdä vanhemmastaan lasun ja pyytää päästä kotoa itse pois johonkin laitokseen jos vanhempi uhkaa viedä hänet jonnekin siperiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Tämä. Itse ainakin aloin oireilla teininä, kun äitini otti uuden miehen ja otti hänet meille asumaan. Vaikka sisaruspuolia ei hankkinutkaan. Isäni, jonka kanssa olin hyvissä väleissä, otti myös uuden naisen, joka ei halunnut minua heille asumaan. Elämän mittainen trauma jäi. Ymmärrän yo. kommentin kirjoittajaa.
Tasapainoinen, rakastettu, huolehdittu ja kuunneltu nuori harvemmin oireilee niin, että täytyisi harkita laitosta.
Ehkä kokee isomummonsa luona olevansa erityinen, hyväksytty, rakastettu sellaisena kuin on. Ja saa isomummon jakamattoman huomion. Ymmärrän hyvin, että kokee turvalliseksi paikaksi, jossa on helpompi olla.
Voisiko edes joskus - ihan vaikka huvikseen lukea aloituksen tekstin??
AP kertoi, että pojan isä on kuollut ennen kuin lapsi ehti tähän maailmaan. Saman isän tytär on tämän ongelmateinin isosisko. Sen lisäksi on uuden miehen kanssa lapsia.
Ei ne miehet aina petä ja jätä - toisinaan tapahtuu se peruuttamaton.
Mutta tämä isosisko asuu jo omillaan, eikä hänestä ole huolta. Jäljellä on vain ne kiltit lapset uuden miehen kanssa ja sitten tämä häiriötekijä, joka nyt yritetään saada sijoitetuksi jonkun muun vaivoiksi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMinä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Liittyykö omaan adhd:si myös sellainen oire ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Minulla on adhd, eikä ole vaikeuksia ymmärtää että jollain toisella adhd on erityyppinen. Tässäkään emme siis ole samanlaisia vaikka dg on sama.
Ei tietääkseni liity :) Ymmärrän hyvin ihmisten olevan erilaisia. Vastasin vain kommenttii(si?), jossa hyvin ikävästi käsiteltiin adhd-ihmisiä jonkinlaisena epätoivoisena ihmislajina, joihon ei mikään tehoa ja jotka väistämättä ajautuvat kohti tuhoaan riippuvuuksiensa ajamana.
En ole kommentoinut tuollaisia, vastasin vain viestiisi jossa eipäilet toisten lapsilla isompia ongelmia. Ei tarvite olla, pelkkä adhd voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Ymmärrä tämä.
Oma adhd-lapseni vetää aamulla piritävän ja illalla rauhoittavan lääkkeen.