Lue keskustelun säännöt.
Työelämä on minulle liikaa
Apua
17.10.2022 |
Mielenterveys on kohtalaisen hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sen työelämässä pärjäämistä varten pitäisi olla. Mitä hittoa voin tehdä? En tule ikinä olemaan oikeutettu pidempiaikaiseen eläkkeeseen mt-syistä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Tän takia suomalaiset halutaan pois töistä, ja ulkomaalaisia tilalle koska ne ei valita eikä sairastele, eikä ruikuta pienemmästäkään vastoinkäymisestä!
Joo-o. Minun työsuoritukseni on helpompi tulevina vuosikymmeninä korvata pitkälti kehittyneiden ohjelmistojen avulla kuin nappaamalla työhön joku täysin asiaan perehtymätön kielitaidoton ummikko ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle työelämä on liikaa, koska joudun sen lisäksi säätämään tukien kanssa. Lisänä vielä sairaudet, jotka rajoittava työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle työelämä on liikaa, koska joudun sen lisäksi säätämään tukien kanssa. Lisänä vielä sairaudet, jotka rajoittava työntekoa.
Kuulostaa kuormittavalta. Toivon sinulle voimia.
Tule tänne meille Postiin lajittelukeskukseen käsinlajitteluun (ei koneelle!). Leppoisaa ja mukavaa puuhastelua ja täällä on superhyvät lounaat ja päivälliset.
Suosittelen, jos stressitöntä puuhaa haluat
Vierailija kirjoitti:
Tule tänne meille Postiin lajittelukeskukseen käsinlajitteluun (ei koneelle!). Leppoisaa ja mukavaa puuhastelua ja täällä on superhyvät lounaat ja päivälliset.
Suosittelen, jos stressitöntä puuhaa haluat
Eikö postilla koko ajan vähennetä väkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen varastotyötä sille joka pystyy tekemään. Esim. elintarvikkeisiin tarvitaan jatkossakin kerääjiä. Pitää sietää kyllä kylmää jonkun verran, mutta lämpimät työvaatteet saa firmasta. Voi valita tekeekö aamua jota tarjotaan joissain paikoissa ja toisissa on eri vuoroja.
Voi tehdä vaikka neljää päivää viikossa jota siirryn nyt tekemään, mutta kaupan alalla saa hyvät lisät jos tekee vuoroja viikonloppuisin. Iltavuoroista tienaa myös. Työ on raskasta ja suorittavaa kyllä, täytyy muistaa myös työergonomia ja pitää yllä huolta kunnosta mm. venytellä.
Voi käydä myös kursseja vaikka Työkkärin kautta josta saa lupiakin (trukkikortteja mm. vastapaino, työntömasto, sähköpässi, pinkkari) yms. Suosittelen sille joka hakee jotain työtä jota voi "helposti" tehdä ja ei haittaa liikaa hankalat työajat ja on sopeutuvainen.
ole 2vk syömättä ja asu kadulla jo on kumma jos ei työ motivaatiota ala löytymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "omavaraistalous" kuulostaa kyllä toki hienolta ja sitä se tavallaan onkin, mutta vaatii toimiakseen melkoisen suuren alkupääoman, jos elintason haluaa olevan lähelläkään sitä, mihin useimmat meistä on kaupungissa tottunut.
Itseäni eniten tympäisee useimmissa omavaraisuutta esittelevissä henkilö haastatteluissa se, että lähes aina niissä selviääkin, että puoliso on "tilan" ulkopuolella palkkatöissä (ja hänen palkalla todellisuudessa pitkälti eletään) tai puoliso pyörittää palkkatyönään jotakin suurmaatilaa "omavarais tilan" lähistöllä, joten käytettävissä on sitten sitä kautta rehua, polttoainetta, kalustoa ja perheelle lihaa jne.
Mitä tuollainen, suht kaupunkimaisen elintason tarjoama "omavarais tila" sitten vaatisi alkuinvestointeina?
- omakotitalon, oletettavasti jonkinlaisia pieneläinsuojia (kanala tai lampola yms), kalusto suojia sekä tilaa polttopuiden ja rehun säilömiseen
- sijainnin takia melkein varmasti oma auto ja todennäköisesti traktori sekä auroja, peräkärryä, kauhaa, piikkihaarukkaa yms apuvälineitä traktoriin, klapikone, moottorisaha, yms pienkoneita
- metsää vähintään 2-3 hehtaaria polttopuiden tekoa varten ja kasvatusmetsäksi
- peltoa/kasvimaata viljelyyn (muutama hehtaari?)
- eläimiä, kuten kanoja, lampaita yms
- jos ajatuksena on suuremmin myös kalastella, niin venettä yms kalastus tilpehööriä
- Kaiken yllämainitun hankinta kerralla on melkoinen investointi (200-300 000?), jos siis oletetaan, ettei hankinta aivan purkukuntoista taloa, autoksi 90-luvun ruosteenraiskaamaa 4wd hiacea ja työkaluksi 80-luvun traktoria yms, joita sitten saakin remontoida jatkuvasti (ja harvemmalta onnistuu) ja jotka syövät sekä homman mielekkyyttä, että tuovat jatkuvasti lisäkuluja.
Jos kotieläimiä pidetään, täytyy olla joko kalliit vakuutukset tai muutama tuhat euroa aina varalla isompaa eläinlääkäri kulua varten.
Sitten toki erotuksena ylempään vaihtoehtoon on todellinen asketisti sinkku/pariskunta, joka asuu jossakin 30m2 yksinkertaisessa puutorpassa keskellä korpea todella vaatimattomasti, syöden lähinnä lähimetsän/järvien tarjoilemia vuodenajan antimia sekä ehkä itse leipoo leipää yms. Viljelyä ehkä hyvin pienimuotoisesti lihasvoimin omassa pihapiirissä. Matkat jonnekin "lähikauppaan" a la 12km suuntaansa kulkee 2 viikon välein kävellen/pyörällä.
liian runsaat tuet kirjoitti:
ole 2vk syömättä ja asu kadulla jo on kumma jos ei työ motivaatiota ala löytymään
Ongelma ei ole motivaatiossa, vaan jaksamisessa.
Oliko yllä oleva kuvaus omasta elämästäsi? Suosittelen kääntymään jonkun avustusjärjestön puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omavaraistalous" kuulostaa kyllä toki hienolta ja sitä se tavallaan onkin, mutta vaatii toimiakseen melkoisen suuren alkupääoman, jos elintason haluaa olevan lähelläkään sitä, mihin useimmat meistä on kaupungissa tottunut.
Itseäni eniten tympäisee useimmissa omavaraisuutta esittelevissä henkilö haastatteluissa se, että lähes aina niissä selviääkin, että puoliso on "tilan" ulkopuolella palkkatöissä (ja hänen palkalla todellisuudessa pitkälti eletään) tai puoliso pyörittää palkkatyönään jotakin suurmaatilaa "omavarais tilan" lähistöllä, joten käytettävissä on sitten sitä kautta rehua, polttoainetta, kalustoa ja perheelle lihaa jne.
Mitä tuollainen, suht kaupunkimaisen elintason tarjoama "omavarais tila" sitten vaatisi alkuinvestointeina?
- omakotitalon, oletettavasti jonkinlaisia pieneläinsuojia (kanala tai lampola yms), kalusto suojia sekä tilaa polttopuiden ja rehun säilömiseen
- sijainnin takia melkein varmasti oma auto ja todennäköisesti traktori sekä auroja, peräkärryä, kauhaa, piikkihaarukkaa yms apuvälineitä traktoriin, klapikone, moottorisaha, yms pienkoneita
- metsää vähintään 2-3 hehtaaria polttopuiden tekoa varten ja kasvatusmetsäksi
- peltoa/kasvimaata viljelyyn (muutama hehtaari?)
- eläimiä, kuten kanoja, lampaita yms
- jos ajatuksena on suuremmin myös kalastella, niin venettä yms kalastus tilpehööriä
- Kaiken yllämainitun hankinta kerralla on melkoinen investointi (200-300 000?), jos siis oletetaan, ettei hankinta aivan purkukuntoista taloa, autoksi 90-luvun ruosteenraiskaamaa 4wd hiacea ja työkaluksi 80-luvun traktoria yms, joita sitten saakin remontoida jatkuvasti (ja harvemmalta onnistuu) ja jotka syövät sekä homman mielekkyyttä, että tuovat jatkuvasti lisäkuluja.
Jos kotieläimiä pidetään, täytyy olla joko kalliit vakuutukset tai muutama tuhat euroa aina varalla isompaa eläinlääkäri kulua varten.
Sitten toki erotuksena ylempään vaihtoehtoon on todellinen asketisti sinkku/pariskunta, joka asuu jossakin 30m2 yksinkertaisessa puutorpassa keskellä korpea todella vaatimattomasti, syöden lähinnä lähimetsän/järvien tarjoilemia vuodenajan antimia sekä ehkä itse leipoo leipää yms. Viljelyä ehkä hyvin pienimuotoisesti lihasvoimin omassa pihapiirissä. Matkat jonnekin "lähikauppaan" a la 12km suuntaansa kulkee 2 viikon välein kävellen/pyörällä.
Yksinelävä jossain asuntovaunussa kanoja tai viiriäisiä, lihakaneja ja ryytimaata, käy kalassa ja sienessä, marjassa niin siinä on omavaraisuutta ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.
Näinpä. Olen tässä sivusta seurannut surullisena, kuinka poikani opiskeli rekkakuskiksi ja oli alasta tosi innoissaan. Puoli vuotta on nyt ajanut kuorma-autoa ja kohta lopettaa. Työt alkavat yöllä ja kestävät puoli vuorokautta. Kun teki viisipäiväistä viikkoa, nukahteli rattiin (ihan todella). Nyt on tehnyt kolmepäiväistä mistä palkka on ehkä vähän parempi kuin mitä olisi tuet, jos ei tekisi mitään. On työhönsä tosi kyllästynyt ja jatkuvasti väsynyt. Hänellä on Asperger ja heillä jaksaminen on usein heikompaa, mutta arvelin, että jaksaisi, kun oli niin motivoitunut. Mutta ei jaksa.
Pystyisikö tekemään jakeluauton kuljettajan töitä? Eli sellaisia, joissa tuotteet toimitetaan kuluttaja- ja yritysasiakkaille päiväaikaan? Vai tuleeko asiakaskontakteista ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omavaraistalous" kuulostaa kyllä toki hienolta ja sitä se tavallaan onkin, mutta vaatii toimiakseen melkoisen suuren alkupääoman, jos elintason haluaa olevan lähelläkään sitä, mihin useimmat meistä on kaupungissa tottunut.
Itseäni eniten tympäisee useimmissa omavaraisuutta esittelevissä henkilö haastatteluissa se, että lähes aina niissä selviääkin, että puoliso on "tilan" ulkopuolella palkkatöissä (ja hänen palkalla todellisuudessa pitkälti eletään) tai puoliso pyörittää palkkatyönään jotakin suurmaatilaa "omavarais tilan" lähistöllä, joten käytettävissä on sitten sitä kautta rehua, polttoainetta, kalustoa ja perheelle lihaa jne.
Mitä tuollainen, suht kaupunkimaisen elintason tarjoama "omavarais tila" sitten vaatisi alkuinvestointeina?
- omakotitalon, oletettavasti jonkinlaisia pieneläinsuojia (kanala tai lampola yms), kalusto suojia sekä tilaa polttopuiden ja rehun säilömiseen
- sijainnin takia melkein varmasti oma auto ja todennäköisesti traktori sekä auroja, peräkärryä, kauhaa, piikkihaarukkaa yms apuvälineitä traktoriin, klapikone, moottorisaha, yms pienkoneita
- metsää vähintään 2-3 hehtaaria polttopuiden tekoa varten ja kasvatusmetsäksi
- peltoa/kasvimaata viljelyyn (muutama hehtaari?)
- eläimiä, kuten kanoja, lampaita yms
- jos ajatuksena on suuremmin myös kalastella, niin venettä yms kalastus tilpehööriä
- Kaiken yllämainitun hankinta kerralla on melkoinen investointi (200-300 000?), jos siis oletetaan, ettei hankinta aivan purkukuntoista taloa, autoksi 90-luvun ruosteenraiskaamaa 4wd hiacea ja työkaluksi 80-luvun traktoria yms, joita sitten saakin remontoida jatkuvasti (ja harvemmalta onnistuu) ja jotka syövät sekä homman mielekkyyttä, että tuovat jatkuvasti lisäkuluja.
Jos kotieläimiä pidetään, täytyy olla joko kalliit vakuutukset tai muutama tuhat euroa aina varalla isompaa eläinlääkäri kulua varten.
Sitten toki erotuksena ylempään vaihtoehtoon on todellinen asketisti sinkku/pariskunta, joka asuu jossakin 30m2 yksinkertaisessa puutorpassa keskellä korpea todella vaatimattomasti, syöden lähinnä lähimetsän/järvien tarjoilemia vuodenajan antimia sekä ehkä itse leipoo leipää yms. Viljelyä ehkä hyvin pienimuotoisesti lihasvoimin omassa pihapiirissä. Matkat jonnekin "lähikauppaan" a la 12km suuntaansa kulkee 2 viikon välein kävellen/pyörällä.
Toinen asia on se ettei mitään vakavia perussairauksia saa olla. Esim. mun kilpirauhasen vajaatoiminta vaatii säännölliset labrat, ruokavalion (ei maitoa, paljon vihreää) joten vaikuttaa mahdottomalta elää vain jostain luonnosta. Suosittelen sitä siksi lähinnä terveille joiden kilotkin ovat kertyneet tekemättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä langassa on myös mainittu osa-aikatyöt mutta harva saa tehdä oikeasti tasaista, varmaa osa-aikatyötä. Työnantajan ei ole sellaista pakko järjestää ja ne työt joissa sopimus on ns. 0-soppari ovat todella epävarmoja. Sopivat käytänössä opiskelijalle jolla on kuitenkin kiinteä kuukausitulo eikä tulojaan tarvitse erikseen raportoida ja jännittää tuleeko rahaa vai ei. Suomi on myös niin kallis maa ettei moni oikeasti oikein eläisi 1500eur miinus -palkalla vaikka eläisikin melko vaatimattomasti etenkään jos on lapsia.
Lähtökohtaisesti ajattelen että on etsittävä aina ratkaisuja tilanteesta valittamisen sijaan mutta monille täysaikatyö on aikalailla pakon sanelema asia ja näistä ketjuista ainakin itse haen enemmänkin vertaistukea kuin konkreettisia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omavaraistalous" kuulostaa kyllä toki hienolta ja sitä se tavallaan onkin, mutta vaatii toimiakseen melkoisen suuren alkupääoman, jos elintason haluaa olevan lähelläkään sitä, mihin useimmat meistä on kaupungissa tottunut.
Itseäni eniten tympäisee useimmissa omavaraisuutta esittelevissä henkilö haastatteluissa se, että lähes aina niissä selviääkin, että puoliso on "tilan" ulkopuolella palkkatöissä (ja hänen palkalla todellisuudessa pitkälti eletään) tai puoliso pyörittää palkkatyönään jotakin suurmaatilaa "omavarais tilan" lähistöllä, joten käytettävissä on sitten sitä kautta rehua, polttoainetta, kalustoa ja perheelle lihaa jne.
Mitä tuollainen, suht kaupunkimaisen elintason tarjoama "omavarais tila" sitten vaatisi alkuinvestointeina?
- omakotitalon, oletettavasti jonkinlaisia pieneläinsuojia (kanala tai lampola yms), kalusto suojia sekä tilaa polttopuiden ja rehun säilömiseen
- sijainnin takia melkein varmasti oma auto ja todennäköisesti traktori sekä auroja, peräkärryä, kauhaa, piikkihaarukkaa yms apuvälineitä traktoriin, klapikone, moottorisaha, yms pienkoneita
- metsää vähintään 2-3 hehtaaria polttopuiden tekoa varten ja kasvatusmetsäksi
- peltoa/kasvimaata viljelyyn (muutama hehtaari?)
- eläimiä, kuten kanoja, lampaita yms
- jos ajatuksena on suuremmin myös kalastella, niin venettä yms kalastus tilpehööriä
- Kaiken yllämainitun hankinta kerralla on melkoinen investointi (200-300 000?), jos siis oletetaan, ettei hankinta aivan purkukuntoista taloa, autoksi 90-luvun ruosteenraiskaamaa 4wd hiacea ja työkaluksi 80-luvun traktoria yms, joita sitten saakin remontoida jatkuvasti (ja harvemmalta onnistuu) ja jotka syövät sekä homman mielekkyyttä, että tuovat jatkuvasti lisäkuluja.
Jos kotieläimiä pidetään, täytyy olla joko kalliit vakuutukset tai muutama tuhat euroa aina varalla isompaa eläinlääkäri kulua varten.
Sitten toki erotuksena ylempään vaihtoehtoon on todellinen asketisti sinkku/pariskunta, joka asuu jossakin 30m2 yksinkertaisessa puutorpassa keskellä korpea todella vaatimattomasti, syöden lähinnä lähimetsän/järvien tarjoilemia vuodenajan antimia sekä ehkä itse leipoo leipää yms. Viljelyä ehkä hyvin pienimuotoisesti lihasvoimin omassa pihapiirissä. Matkat jonnekin "lähikauppaan" a la 12km suuntaansa kulkee 2 viikon välein kävellen/pyörällä.
Toinen asia on se ettei mitään vakavia perussairauksia saa olla. Esim. mun kilpirauhasen vajaatoiminta vaatii säännölliset labrat, ruokavalion (ei maitoa, paljon vihreää) joten vaikuttaa mahdottomalta elää vain jostain luonnosta. Suosittelen sitä siksi lähinnä terveille joiden kilotkin ovat kertyneet tekemättömyydestä.
Paljon sun tsh arvot? Itsellä.oli 5.8 mutta nukuin tosi huonosti (hyvä jos edes 2h) ja kuulin että valvominen vaikuttaa tuloksiin eli tsh arvot on silloin korkeammat. Pitäisi ottaa uudet kokeet kunhan ehdin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä langassa on myös mainittu osa-aikatyöt mutta harva saa tehdä oikeasti tasaista, varmaa osa-aikatyötä. Työnantajan ei ole sellaista pakko järjestää ja ne työt joissa sopimus on ns. 0-soppari ovat todella epävarmoja. Sopivat käytänössä opiskelijalle jolla on kuitenkin kiinteä kuukausitulo eikä tulojaan tarvitse erikseen raportoida ja jännittää tuleeko rahaa vai ei. Suomi on myös niin kallis maa ettei moni oikeasti oikein eläisi 1500eur miinus -palkalla vaikka eläisikin melko vaatimattomasti etenkään jos on lapsia.
Lähtökohtaisesti ajattelen että on etsittävä aina ratkaisuja tilanteesta valittamisen sijaan mutta monille täysaikatyö on aikalailla pakon sanelema asia ja näistä ketjuista ainakin itse haen enemmänkin vertaistukea kuin konkreettisia ratkaisuja.
Jos olet ap niin miksi sitten kysyt aloituksessa että mitä voisit asialle tehdä?
Jos on paljon paikkoja jossa työajanlyhennys ei onnistu niin vastaavasti paljon on myös niitä työpaikkoja jossa voi neuvotella omat työaikansa. usein työajanlyhennys tai työtehtävien muokkaus onnistuu vähintäänkin työterveysneuvottelujen kautta. Jos siis oikeasti et ole työkykyinen niin lääkäriin se on hakeuduttava ja etsittävä niitä ratkaisuja yhdessä työterveyslääkärin ja työnantajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se muka niin helvetisti mättää.
Onko ammattitaitosi niin huono, ettet pärjää alalla?
Onko työpaikka kiusaamista?
Vai mitä?Olisit tyytväinen, että sinulla näinä tiukkoina taloudellisina aikoina, yleensä työpaikka on.
Ja eihän kukaan saa eikä voi olla loputtomasti sairauslomalla.
Lopulta työnantaja tarttuu asiaan ja pitää selvityttää se, oletko ollenkaan työkykyinen siihen työhön, jota nyt teet.
No siis näinhän se on. Itse jouduin terveyssyistä vaihtamaan alaa ja valmistuin ammattiin johon piti olla hyvin töitä tarjolla. No sitten tuli korona ja valmistuin siihen yt helvetin keskelle. Vaikka nyt on tilanne jokseenkin rauhoittunut niin töitä ei vain ole ja niihin harvoihin paikkoihin joita on auki on satoja hakijoita ja sellaisia joilla on vuosien työkokemus. Yritä siinä sitten vastavalmistuneena ilman työkokemusta kilpailla näiden ehdokkaiden kanssa. Kiitokset kiinnostuksesta yritystä kohtaan ei paljoa lämmitä kun joka kerta sama virsi.
Turha edes mitään suhdettakaan miettiä kun ei kukaan nainen työttömän kanssa halua olla. No turha tässä on alkaa itkeä elämän kovuutta. Tilanne on tämä ja pitää vain jaksaa yrittää. Ottaa vain päähän tuollaiset AP:n kaltaiset joilla on työpaikka mutta silti kitistään kuinka ei kestä työelämää.
T. M29.
Suosittelen myös sinulle ammattiapua. Se voisi auttaa käsittelemään vaikeita tunteita. Terveyssyistä täälläkin kipuillaan.
Mihin minä apua tarvitsen? Siihenko kun ottaa päähän nämä meemimasentujat jotka valittaa ettei jaksa vaikka heillä on työpaikka ja elämä sinakin suht reilassa ainakin taloudellisesti?
Kaikilla ei ole samaa luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se muka niin helvetisti mättää.
Onko ammattitaitosi niin huono, ettet pärjää alalla?
Onko työpaikka kiusaamista?
Vai mitä?Olisit tyytväinen, että sinulla näinä tiukkoina taloudellisina aikoina, yleensä työpaikka on.
Ja eihän kukaan saa eikä voi olla loputtomasti sairauslomalla.
Lopulta työnantaja tarttuu asiaan ja pitää selvityttää se, oletko ollenkaan työkykyinen siihen työhön, jota nyt teet.
No siis näinhän se on. Itse jouduin terveyssyistä vaihtamaan alaa ja valmistuin ammattiin johon piti olla hyvin töitä tarjolla. No sitten tuli korona ja valmistuin siihen yt helvetin keskelle. Vaikka nyt on tilanne jokseenkin rauhoittunut niin töitä ei vain ole ja niihin harvoihin paikkoihin joita on auki on satoja hakijoita ja sellaisia joilla on vuosien työkokemus. Yritä siinä sitten vastavalmistuneena ilman työkokemusta kilpailla näiden ehdokkaiden kanssa. Kiitokset kiinnostuksesta yritystä kohtaan ei paljoa lämmitä kun joka kerta sama virsi.
Turha edes mitään suhdettakaan miettiä kun ei kukaan nainen työttömän kanssa halua olla. No turha tässä on alkaa itkeä elämän kovuutta. Tilanne on tämä ja pitää vain jaksaa yrittää. Ottaa vain päähän tuollaiset AP:n kaltaiset joilla on työpaikka mutta silti kitistään kuinka ei kestä työelämää.
T. M29.
Suosittelen myös sinulle ammattiapua. Se voisi auttaa käsittelemään vaikeita tunteita. Terveyssyistä täälläkin kipuillaan.
Mihin minä apua tarvitsen? Siihenko kun ottaa päähän nämä meemimasentujat jotka valittaa ettei jaksa vaikka heillä on työpaikka ja elämä sinakin suht reilassa ainakin taloudellisesti?
Kaikilla ei ole samaa luksusta.
Toivottavasti sinäkin pääset kokemaan vastaavan luksuksen, jos diagnosoitu toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö kuulostavat sinusta luksukselta.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun täysin ap:n kokemuksiin. Työelämä on liian kuormittavaa. Vie suuren osan päivistä, sitä samaa oravanpyörää läpi vuoden. Lomalla sitä tuntee olevansa elossa, kun saa tehdä mitä haluaa eikä ole aikatauluja. Voi kun tulis lottovoitto. Päivääkään en tekisi töitä sen jälkeen.
Tismalleen näin!
Rehellisesti sanottuna, mikään muu ei kiinnosta yhtä paljon kuin tämä ala. Olen miettinyt pitkään mitä muuta voisin tehdä, mutta muut vaihtoehdot kiinnostavat paljon vähemmän kuin tämä ala.