Lue keskustelun säännöt.
Työelämä on minulle liikaa
Apua
17.10.2022 |
Mielenterveys on kohtalaisen hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sen työelämässä pärjäämistä varten pitäisi olla. Mitä hittoa voin tehdä? En tule ikinä olemaan oikeutettu pidempiaikaiseen eläkkeeseen mt-syistä.
Kommentit (231)
Taas on täällä luusereiden kokoontumisajot..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas on täällä luusereiden kokoontumisajot..
Ei voi olla ku ei oo ajopeliä.
Vierailija kirjoitti:
Taas on täällä luusereiden kokoontumisajot..
Mikä saa sinut kokemaan itsesi luuseriksi? Taidat olla kovin armoton itseäsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä ap teet, ja minkälaiset vastuut siinä on? Mikä erityisesti kuormittaa työssä? Työmäärä? Aikataulut? Ei-kiinnostavat työtehtävät? Esihenkilövastuut? Projektinvetovastuu? Tulosvastuu? Työpaikan ilmapiiri? Työmatkoihin kuluva aika? Ylityöt? Jokin muu?
Miten itse näet, miten työtä tulisi muuttaa, jotta jaksaisit?
Näihin tarvitaan vastaus, jotta voit hahmottaa, miten asioita pitäisi muuttaa.
Työhön on resurssoitu liian vähän aikaa suhteessa tehtävien määrää. Asioiden nähdään tulevan lähes itsestään hetkessä valmiiksi. Jos tulee jotain yllättävää, niin kaikki kasaantuu etkä missään vaiheessa ehdi purkaa työsumaa, kun uutta kiireellistä tehtävää kertyy koko ajan. Tilanne myös syö työmotivaatiota. Ponnistelut tuntuvat turhilta, kun mitään ei tahdo ehtiä hoitamaan maaliin asti.
Saako siellä muut työnsä tehtyä vaaditussa aikataulussa? Oletko itse vain toivoton etana. Jos syy on itsessäsi, tee tekemättä jääneet työt ylitöinä. Ehkä se sitten alkaa vähitellen sujumaan. Jos ei, niin sitten helpompiin töihin. Oletko laiska? Ne jotka menestyvät työssään, yrittävät enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä ap teet, ja minkälaiset vastuut siinä on? Mikä erityisesti kuormittaa työssä? Työmäärä? Aikataulut? Ei-kiinnostavat työtehtävät? Esihenkilövastuut? Projektinvetovastuu? Tulosvastuu? Työpaikan ilmapiiri? Työmatkoihin kuluva aika? Ylityöt? Jokin muu?
Miten itse näet, miten työtä tulisi muuttaa, jotta jaksaisit?
Näihin tarvitaan vastaus, jotta voit hahmottaa, miten asioita pitäisi muuttaa.
Työhön on resurssoitu liian vähän aikaa suhteessa tehtävien määrää. Asioiden nähdään tulevan lähes itsestään hetkessä valmiiksi. Jos tulee jotain yllättävää, niin kaikki kasaantuu etkä missään vaiheessa ehdi purkaa työsumaa, kun uutta kiireellistä tehtävää kertyy koko ajan. Tilanne myös syö työmotivaatiota. Ponnistelut tuntuvat turhilta, kun mitään ei tahdo ehtiä hoitamaan maaliin asti.
Saako siellä muut työnsä tehtyä vaaditussa aikataulussa? Oletko itse vain toivoton etana. Jos syy on itsessäsi, tee tekemättä jääneet työt ylitöinä. Ehkä se sitten alkaa vähitellen sujumaan. Jos ei, niin sitten helpompiin töihin. Oletko laiska? Ne jotka menestyvät työssään, yrittävät enemmän.
Samaa työtä ei tee kukaan muu, joten en pysty vertailemaan. Muuten mielipiteeni kirjoituksestasi on tämä: aivan täyttä tuubaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo ketjuun kirjoittikin, että työelämän vaatimukset ovat kasvaneet joka alalla kohtuuttoman paljon. Samoin muun elämän vaatimukset. Hinnannousu luo paineita entisestään, kun palkka ei riitä vaikka kuinka olisi keskituloinen..
..niin, onko se sitten niin ihme, että ihmiset väsyvät?
"Firettäminen", eli yrittää säästää itsensä taloudellisesti riippumattomaksi ennen kuin mielenterveys romahtaa lopullisesti. Jo 5-10 vuodessa pystyy saamaan kohtalaiset säästöt kasaan jos tekee asiat fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Firettäminen", eli yrittää säästää itsensä taloudellisesti riippumattomaksi ennen kuin mielenterveys romahtaa lopullisesti. Jo 5-10 vuodessa pystyy saamaan kohtalaiset säästöt kasaan jos tekee asiat fiksusti.
Olen kiinnostunut työstäni enkä haluaisi elää kovin niukasti. Ainakaan vielä tämä ajatus ei sytytä, mutta voihan tulevaisuudessa mieli muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.
Näinpä. Olen tässä sivusta seurannut surullisena, kuinka poikani opiskeli rekkakuskiksi ja oli alasta tosi innoissaan. Puoli vuotta on nyt ajanut kuorma-autoa ja kohta lopettaa. Työt alkavat yöllä ja kestävät puoli vuorokautta. Kun teki viisipäiväistä viikkoa, nukahteli rattiin (ihan todella). Nyt on tehnyt kolmepäiväistä mistä palkka on ehkä vähän parempi kuin mitä olisi tuet, jos ei tekisi mitään. On työhönsä tosi kyllästynyt ja jatkuvasti väsynyt. Hänellä on Asperger ja heillä jaksaminen on usein heikompaa, mutta arvelin, että jaksaisi, kun oli niin motivoitunut. Mutta ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö tekemään nykyistä työtäsi toiminimellä?
Toki siinä on omat ressinsä, mutta työtahdin, asiakkaat ja tunnit voi määrittää itse.
Asiakaskunnan löytämiseen menisi aikaa. Ja sen jälkeen työtä pitäisi saada tilauksesta nopeassa tahdissa valmiiksi. Ainakaan nykyisillä voimavaroilla tuollainen muutos ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.
Näinpä. Olen tässä sivusta seurannut surullisena, kuinka poikani opiskeli rekkakuskiksi ja oli alasta tosi innoissaan. Puoli vuotta on nyt ajanut kuorma-autoa ja kohta lopettaa. Työt alkavat yöllä ja kestävät puoli vuorokautta. Kun teki viisipäiväistä viikkoa, nukahteli rattiin (ihan todella). Nyt on tehnyt kolmepäiväistä mistä palkka on ehkä vähän parempi kuin mitä olisi tuet, jos ei tekisi mitään. On työhönsä tosi kyllästynyt ja jatkuvasti väsynyt. Hänellä on Asperger ja heillä jaksaminen on usein heikompaa, mutta arvelin, että jaksaisi, kun oli niin motivoitunut. Mutta ei jaksa.
Todella ikävä kuulla. Tahti kuulostaa rankalta. Toivottavasti tilalle jossain vaiheessa löytyisi jotain muuta sopivampaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö tekemään nykyistä työtäsi toiminimellä?
Toki siinä on omat ressinsä, mutta työtahdin, asiakkaat ja tunnit voi määrittää itse.
Asiakaskunnan löytämiseen menisi aikaa. Ja sen jälkeen työtä pitäisi saada tilauksesta nopeassa tahdissa valmiiksi. Ainakaan nykyisillä voimavaroilla tuollainen muutos ei onnistu.
Haluatko kertoa, minkä alan töitä teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö tekemään nykyistä työtäsi toiminimellä?
Toki siinä on omat ressinsä, mutta työtahdin, asiakkaat ja tunnit voi määrittää itse.
Asiakaskunnan löytämiseen menisi aikaa. Ja sen jälkeen työtä pitäisi saada tilauksesta nopeassa tahdissa valmiiksi. Ainakaan nykyisillä voimavaroilla tuollainen muutos ei onnistu.
Haluatko kertoa, minkä alan töitä teet?
En mielelläni. Olen asiantuntija tietyllä kohtalaisen suppealla erikoisalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.
Näinpä. Olen tässä sivusta seurannut surullisena, kuinka poikani opiskeli rekkakuskiksi ja oli alasta tosi innoissaan. Puoli vuotta on nyt ajanut kuorma-autoa ja kohta lopettaa. Työt alkavat yöllä ja kestävät puoli vuorokautta. Kun teki viisipäiväistä viikkoa, nukahteli rattiin (ihan todella). Nyt on tehnyt kolmepäiväistä mistä palkka on ehkä vähän parempi kuin mitä olisi tuet, jos ei tekisi mitään. On työhönsä tosi kyllästynyt ja jatkuvasti väsynyt. Hänellä on Asperger ja heillä jaksaminen on usein heikompaa, mutta arvelin, että jaksaisi, kun oli niin motivoitunut. Mutta ei jaksa.
Todella ikävä kuulla. Tahti kuulostaa rankalta. Toivottavasti tilalle jossain vaiheessa löytyisi jotain muuta sopivampaa työtä.
Niinpä. Käytännössä vaan tuntuu, että kuljetusalalla ei ole töitä, joita voisi tehdä normaaleihin työaikoihin. Pojan jaksamiselle olisi parasta, jos voisi tehdä päivätyötä (ei aamuyöstä alkavaa) vaikka kuusi tuntia päivässä, mutta ei sellaista ole. Ilmeisesti on sitten parempi, että syrjäytyy täysin :( Kesällä luin lehdestä, että kuljetusalalle ei saada opiskelijoita, kun sen maine on niin surkea, enkä enää ihmettele lainkaan. Työttömäksi ei kai voi jäädä, kun alalla on työvoimapula. Jotain sairauspäivärahaa ei halua ajatellakaan, koska ei koe olevansa sairas, vaan inhoaa työtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö tekemään nykyistä työtäsi toiminimellä?
Toki siinä on omat ressinsä, mutta työtahdin, asiakkaat ja tunnit voi määrittää itse.
Asiakaskunnan löytämiseen menisi aikaa. Ja sen jälkeen työtä pitäisi saada tilauksesta nopeassa tahdissa valmiiksi. Ainakaan nykyisillä voimavaroilla tuollainen muutos ei onnistu.
Haluatko kertoa, minkä alan töitä teet?
En mielelläni. Olen asiantuntija tietyllä kohtalaisen suppealla erikoisalalla.
Sen verran, että liittyykö esim. talouteen tms. vai jotain ihmisiin liittyvää? Anteeksi, olen vain utelias. Vaikka kaikilla aloilla taitaa olla samaa ongelmaa, että aikaa tai muita resursseja on liian vähän työmäärään nähden.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.
Siis mitä? Jaksamisesi määrittelet 95 %, sehän on hurjan hyvä luku. Työterveyslääkäri sanoi mulle, että etsitään se 10 % työkykyä, ei löytynyt. 6 vuotta ollut nyt tkeläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.
Näinpä. Olen tässä sivusta seurannut surullisena, kuinka poikani opiskeli rekkakuskiksi ja oli alasta tosi innoissaan. Puoli vuotta on nyt ajanut kuorma-autoa ja kohta lopettaa. Työt alkavat yöllä ja kestävät puoli vuorokautta. Kun teki viisipäiväistä viikkoa, nukahteli rattiin (ihan todella). Nyt on tehnyt kolmepäiväistä mistä palkka on ehkä vähän parempi kuin mitä olisi tuet, jos ei tekisi mitään. On työhönsä tosi kyllästynyt ja jatkuvasti väsynyt. Hänellä on Asperger ja heillä jaksaminen on usein heikompaa, mutta arvelin, että jaksaisi, kun oli niin motivoitunut. Mutta ei jaksa.
Todella ikävä kuulla. Tahti kuulostaa rankalta. Toivottavasti tilalle jossain vaiheessa löytyisi jotain muuta sopivampaa työtä.
Niinpä. Käytännössä vaan tuntuu, että kuljetusalalla ei ole töitä, joita voisi tehdä normaaleihin työaikoihin. Pojan jaksamiselle olisi parasta, jos voisi tehdä päivätyötä (ei aamuyöstä alkavaa) vaikka kuusi tuntia päivässä, mutta ei sellaista ole. Ilmeisesti on sitten parempi, että syrjäytyy täysin :( Kesällä luin lehdestä, että kuljetusalalle ei saada opiskelijoita, kun sen maine on niin surkea, enkä enää ihmettele lainkaan. Työttömäksi ei kai voi jäädä, kun alalla on työvoimapula. Jotain sairauspäivärahaa ei halua ajatellakaan, koska ei koe olevansa sairas, vaan inhoaa työtään.
Olisikohan rakennusfirmoilla kuorma-auton kuljettajille päivätöitä. Käsittääkseni ainakin betoniautokuskeilla on päivätyö, mutta päivät voivat kyllä olla pitkiä.
Vierailija kirjoitti:
Taas on täällä luusereiden kokoontumisajot..
Niin ja säkin samassa kerhossa pyörit.
-Less is more
Nää kaikista oikeistolaisimmat nojatuolipsykologit ovat iso osa sitä kokonaisuutta joka sai minut jättämään työelämän kokonaan. Ylipäätänsä ajatus, että ilkeydellä ja solvaamalla saisi asiat nousuun kertoo ainoastaan aikamme totaalisesta sekopäisyydestä. Että ole onnellinen tai turpaan tulee! Toimiiko?