Työelämä on minulle liikaa

Vierailija kirjoitti:

Minä olenkin vapaaehtoisesti työtön, koska tiedän, että työpaikkoja ei riitä kaikille ja en kuitenkaan jaksaisi sitä aikuisten teatteria, joka on niin turhaa p4skaa.

Miten/millä sinä elät?

Työnteko on paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.

Kaikki eivät sitä vain sano ääneen, mutta kun päätetyöskentely väsyttää ja pää kolahtaa pöytää vasten, niin ei sillä hetkellä jaksaminen ole 100%. Myös surffailu netissä työpäivän lomassa kertoo siitä, että ei jaksa töitä vaan tuulettaa päätään. 95% on riittävä jaksamisen taso. Olisittepa nähneet viime viikkoni, kun olin nukkunut huonosti. Koko viikko oli yhtä tuskaa ja pilkkimistä, mutta siinäpä yritettiin - ehkä 75-80% teholla.

Koko ajan jää jotain hoitamatta, kun aikaa ja energiaa ei vain ole tarpeeksi. Viime viikolla jäi yksi tehtävä, edellisellä viikolla kaksi, tällä viikollakin jää jotain... Ja kaikkien perään kysellään. Hoidat jotakin ja taas jää lisää asioita roikkumaan. Lopulta tuntuu ettei kannata edes yrittää mitään, kun valtavan savotan hoitamiseen ei vain yksinkertaisesti aika riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yritetty selvittää, mitä toistuvan uupumisen taustalla on? Mulla esim. diagnosoimaton adhd aiheutti toistuvaa masennusta.

Tähän asti on lääkärikäynneillä puhuttu ainoastaan traumojen vaikutuksesta ja mielen reagointitavoista vaikealta tuntuvissa tilanteissa. Voi toki olla jotain muutakin taustalla, mutta tutkimuksiin vaikuttaa olevan todella vaikea päästä.

Sulla on traumataustaa? Oletko harkinnut hakeutuvasi psykoterapiaan?

Olen käynyt. Pitkään hyödyin, mutta nyt tuo kortti tuntuu olevan katsottu. Ehkä joskus myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idealisoitko sitä ns. vapaa-aikaa? Siksi työssäolo voi tuntua epämotivoivalta ja hukkaanheitetyltä ajalta. Mitä siis teet niinä viikkoina, kun olet pitkällä saikulla tai muuten vaan vapaalla? Jos elät jollekin muulle asialle, vaikka harrastus tai vapaaehtoistyö, muuta se vähitellen ammatiksesi. Mitkä tilanteet elämässäsi saavat sinut innostumaan? Vastaa itsellesi.

Makaan sohvalla ja kävelen ulkona. En ole pitkään aikaan ollut innostunut oikein mistään.

Taitaa olla tarpeen hakea apua masennukseen.

Olen hakenut aiemmin, useampaan otteeseen. Olen saanut sairaslomaa ja keskusteluapua. Se ei kuitenkaan ole korjannut sitä ongelmaa ettei jaksaminen tahdo riittää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.

Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt. 

Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää? 

Olen saanut lääkäriltä vain muutamiksi kuukausiksi kerrallaan sairaslomaa. Vaikea nähdä, että saisin järjestettyä itseni osa-aikaeläkkeelle.

Eläköitymisprosessit on hitaita, ehkä sen vuoksi että eläkkeeltä töihinpaluu on myös vaikeaa, hidasta, mutkikas ja työläs psosessi. Byrokratian rattaatko siihen syynä, en tiedä. En ole tyytyväinen koko systeemiin. On tuurista kiinni millaisia ihmisiä vastaan tulee kun lähtee hakemaan apua ja keskusteluihin. Työnsä puoleta auttajatkin on vaan ihmisiä ja siellä on monenlaista sakkia eikä kaikki todellakaan ole avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.

Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt. 

Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää? 

Olen saanut lääkäriltä vain muutamiksi kuukausiksi kerrallaan sairaslomaa. Vaikea nähdä, että saisin järjestettyä itseni osa-aikaeläkkeelle.

Eläköitymisprosessit on hitaita, ehkä sen vuoksi että eläkkeeltä töihinpaluu on myös vaikeaa, hidasta, mutkikas ja työläs psosessi. Byrokratian rattaatko siihen syynä, en tiedä. En ole tyytyväinen koko systeemiin. On tuurista kiinni millaisia ihmisiä vastaan tulee kun lähtee hakemaan apua ja keskusteluihin. Työnsä puoleta auttajatkin on vaan ihmisiä ja siellä on monenlaista sakkia eikä kaikki todellakaan ole avuksi.

Allekirjoitan tämän. Kaikki "apu" ei todellakaan ole avuksi. Se voi huonossa tapauksessa jopa pahentaa tilannetta.

Mikä hemmetti edes on "pidempiaikainen eläke"?

Vierailija kirjoitti:

Mikä hemmetti edes on "pidempiaikainen eläke"?

Lue täältä: https://www.kela.fi/tyokyvyttomyyselake-ja-kuntoutustuki

Mitä työtä ap teet, ja minkälaiset vastuut siinä on? Mikä erityisesti kuormittaa työssä? Työmäärä? Aikataulut? Ei-kiinnostavat työtehtävät? Esihenkilövastuut? Projektinvetovastuu? Tulosvastuu? Työpaikan ilmapiiri? Työmatkoihin kuluva aika? Ylityöt? Jokin muu?

Miten itse näet, miten työtä tulisi muuttaa, jotta jaksaisit?

Näihin tarvitaan vastaus, jotta voit hahmottaa, miten asioita pitäisi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä työtä ap teet, ja minkälaiset vastuut siinä on? Mikä erityisesti kuormittaa työssä? Työmäärä? Aikataulut? Ei-kiinnostavat työtehtävät? Esihenkilövastuut? Projektinvetovastuu? Tulosvastuu? Työpaikan ilmapiiri? Työmatkoihin kuluva aika? Ylityöt? Jokin muu?

Miten itse näet, miten työtä tulisi muuttaa, jotta jaksaisit?

Näihin tarvitaan vastaus, jotta voit hahmottaa, miten asioita pitäisi muuttaa.

Työhön on resurssoitu liian vähän aikaa suhteessa tehtävien määrää. Asioiden nähdään tulevan lähes itsestään hetkessä valmiiksi. Jos tulee jotain yllättävää, niin kaikki kasaantuu etkä missään vaiheessa ehdi purkaa työsumaa, kun uutta kiireellistä tehtävää kertyy koko ajan. Tilanne myös syö työmotivaatiota. Ponnistelut tuntuvat turhilta, kun mitään ei tahdo ehtiä hoitamaan maaliin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä työtä ap teet, ja minkälaiset vastuut siinä on? Mikä erityisesti kuormittaa työssä? Työmäärä? Aikataulut? Ei-kiinnostavat työtehtävät? Esihenkilövastuut? Projektinvetovastuu? Tulosvastuu? Työpaikan ilmapiiri? Työmatkoihin kuluva aika? Ylityöt? Jokin muu?

Miten itse näet, miten työtä tulisi muuttaa, jotta jaksaisit?

Näihin tarvitaan vastaus, jotta voit hahmottaa, miten asioita pitäisi muuttaa.

Työhön on resurssoitu liian vähän aikaa suhteessa tehtävien määrää. Asioiden nähdään tulevan lähes itsestään hetkessä valmiiksi. Jos tulee jotain yllättävää, niin kaikki kasaantuu etkä missään vaiheessa ehdi purkaa työsumaa, kun uutta kiireellistä tehtävää kertyy koko ajan. Tilanne myös syö työmotivaatiota. Ponnistelut tuntuvat turhilta, kun mitään ei tahdo ehtiä hoitamaan maaliin asti.

Tuntuu kuin työtä ei olisi lainkaan suunniteltu siitä näkökulmasta, että tehtäviä hoitaa ihminen eikä kone. En usko, että missään vaiheessa edes kukaan on arvioinut mitenkään onko työmäärä realistinen yhden ihmisen hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.

Osa-aikainen työ? Itse olen tehnyt viimeisestä kymmenestä vuodesta vain kaksi vuotta täyttä työaikaa. Esim. 80% työaika ei lopulta kauheasti leikkaa palkkaa, mutta on sillä ylimääräisellä vapaapäivällä per viikko selvä vaikutus jaksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku muu keksinyt ratkaisun tähän? Työelämässä pitäisi olla aivan rautainen jaksaminen eikä minulta löydy sellaista.

Osa-aikainen työ? Itse olen tehnyt viimeisestä kymmenestä vuodesta vain kaksi vuotta täyttä työaikaa. Esim. 80% työaika ei lopulta kauheasti leikkaa palkkaa, mutta on sillä ylimääräisellä vapaapäivällä per viikko selvä vaikutus jaksamiseen.

Olen miettinyt tuota, mutta työtehtävät kasaantuvat silloin entistä pahemmin. Sekin stressaa ajatuksena. Työssä tuntuu kuin ihmisent nähtäisiin ainoastaan resursseja, joille voi heittää hoidettavaksi mitä tahansa. Ei oikeasti mietitä lainkaan riittääkö aika tehtävää hoitavan henkilön aika siihenkin, kunhan tehtävä vain saadaan ylhäältä delegoitua alemmas. Kun on saanut hoidettua jotain, niin toki aina jaksaa siihen päälle jotain muutakin... Eikä työnantaja oikeasti kuuntele sitä, jos sanot ettei nyt vain onnistu. Pitäisi jossain välissä vain kuitenkin ehtiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.

Kaikki eivät sitä vain sano ääneen, mutta kun päätetyöskentely väsyttää ja pää kolahtaa pöytää vasten, niin ei sillä hetkellä jaksaminen ole 100%. Myös surffailu netissä työpäivän lomassa kertoo siitä, että ei jaksa töitä vaan tuulettaa päätään. 95% on riittävä jaksamisen taso. Olisittepa nähneet viime viikkoni, kun olin nukkunut huonosti. Koko viikko oli yhtä tuskaa ja pilkkimistä, mutta siinäpä yritettiin - ehkä 75-80% teholla.

Koko ajan jää jotain hoitamatta, kun aikaa ja energiaa ei vain ole tarpeeksi. Viime viikolla jäi yksi tehtävä, edellisellä viikolla kaksi, tällä viikollakin jää jotain... Ja kaikkien perään kysellään. Hoidat jotakin ja taas jää lisää asioita roikkumaan. Lopulta tuntuu ettei kannata edes yrittää mitään, kun valtavan savotan hoitamiseen ei vain yksinkertaisesti aika riitä.

Jos ei aika riitä, niin se kerrotaan työnantajalle, jolla on velvollisuus järjestää sitä aikaa tai joku muu hoitamaan osa tehtävistä.

Olen käynyt töissä koko aikuisikäni, en ole ollut saikulla kuin joitain päiviä (onnekseni) eikä minulla ole edes lapsia joten en vieroksu töitä. Mutta silti ihan samat ajatukset vaikka nykyinen työpaikka pomoineen on se paras missä olen ollut.

On vaan pakko myöntää että alani (taloushallinto) on ala joka kiinnostaa minua aihealueena vähiten. Realistisesti kuitenkin tiedostan että jokaisessa työssä on omat nurjat puolensa ja uuteen hyppääminen ei ole ihan yksinkertaista. En oikein edes tiedä millainen tekeminen olisi sitten mieleeni. En ole kuitenkaan muuten laiska vaan liikun, hoidan kotia, puutarhaa, askartelen ja väkerrän sekä ideoin kokoajan. Saan muista puuhista onnistuminen tunteita kun taas työelämässä tunnen olevani se joka ei ole teknisesti kovin taidokas ja tiedokas. Ahdistaa myös se miten joka stnan kvartaali ja vuosi tekemistäsi arvostellaan hyvin suoralla asteikolla välillä alisuorittaja-ylisuorittaja. Ja jos olet vaikka vahva keskivertoplus ahertaja, käydään pomon kanssa läpi millaisia tavoitteita asettamalla päästäisiin sinne ylisuorittajatasolle joka tekee muidenkin työt. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.

Kaikki eivät sitä vain sano ääneen, mutta kun päätetyöskentely väsyttää ja pää kolahtaa pöytää vasten, niin ei sillä hetkellä jaksaminen ole 100%. Myös surffailu netissä työpäivän lomassa kertoo siitä, että ei jaksa töitä vaan tuulettaa päätään. 95% on riittävä jaksamisen taso. Olisittepa nähneet viime viikkoni, kun olin nukkunut huonosti. Koko viikko oli yhtä tuskaa ja pilkkimistä, mutta siinäpä yritettiin - ehkä 75-80% teholla.

Koko ajan jää jotain hoitamatta, kun aikaa ja energiaa ei vain ole tarpeeksi. Viime viikolla jäi yksi tehtävä, edellisellä viikolla kaksi, tällä viikollakin jää jotain... Ja kaikkien perään kysellään. Hoidat jotakin ja taas jää lisää asioita roikkumaan. Lopulta tuntuu ettei kannata edes yrittää mitään, kun valtavan savotan hoitamiseen ei vain yksinkertaisesti aika riitä.

Jos ei aika riitä, niin se kerrotaan työnantajalle, jolla on velvollisuus järjestää sitä aikaa tai joku muu hoitamaan osa tehtävistä.

Toimiiko tuo muka oikeasti jossain? Yleensä vain sanotaan ettei tähän nyt ketään muutakaan saada ja pitäisi vain jotenkin saada kaikki sumplittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.

Kaikki eivät sitä vain sano ääneen, mutta kun päätetyöskentely väsyttää ja pää kolahtaa pöytää vasten, niin ei sillä hetkellä jaksaminen ole 100%. Myös surffailu netissä työpäivän lomassa kertoo siitä, että ei jaksa töitä vaan tuulettaa päätään. 95% on riittävä jaksamisen taso. Olisittepa nähneet viime viikkoni, kun olin nukkunut huonosti. Koko viikko oli yhtä tuskaa ja pilkkimistä, mutta siinäpä yritettiin - ehkä 75-80% teholla.

Koko ajan jää jotain hoitamatta, kun aikaa ja energiaa ei vain ole tarpeeksi. Viime viikolla jäi yksi tehtävä, edellisellä viikolla kaksi, tällä viikollakin jää jotain... Ja kaikkien perään kysellään. Hoidat jotakin ja taas jää lisää asioita roikkumaan. Lopulta tuntuu ettei kannata edes yrittää mitään, kun valtavan savotan hoitamiseen ei vain yksinkertaisesti aika riitä.

Jos ei aika riitä, niin se kerrotaan työnantajalle, jolla on velvollisuus järjestää sitä aikaa tai joku muu hoitamaan osa tehtävistä.

Toimiiko tuo muka oikeasti jossain? Yleensä vain sanotaan ettei tähän nyt ketään muutakaan saada ja pitäisi vain jotenkin saada kaikki sumplittua.

Jos ei toimi, niin seuraavaksi yhteys työsuojeluvaltuutettuun ja tarvittaessa työterveyteen, joka myös auttaa perustelemaan osatyöajan. Silloin on pomon vähän pakko alkaa hahmotella ratkaisua asiaan.

PMDD?

Vierailija kirjoitti:

PMDD?

Tämä kommentti ei avautunut lainkaan.

Eläkepäiviä odottaessa...