Lue keskustelun säännöt.
Työelämä on minulle liikaa
Apua
17.10.2022 |
Mielenterveys on kohtalaisen hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sen työelämässä pärjäämistä varten pitäisi olla. Mitä hittoa voin tehdä? En tule ikinä olemaan oikeutettu pidempiaikaiseen eläkkeeseen mt-syistä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
No mikä se muka niin helvetisti mättää.
Onko ammattitaitosi niin huono, ettet pärjää alalla?
Onko työpaikka kiusaamista?
Vai mitä?Olisit tyytväinen, että sinulla näinä tiukkoina taloudellisina aikoina, yleensä työpaikka on.
Ja eihän kukaan saa eikä voi olla loputtomasti sairauslomalla.
Lopulta työnantaja tarttuu asiaan ja pitää selvityttää se, oletko ollenkaan työkykyinen siihen työhön, jota nyt teet.
No siinä taas joku todella empatiakykyinen sankari, jonka mielestä kaikkien kuuluu jaksaa jos hän itse jaksaa. Vai oletko 12 vee jannu, jolla ei elämänkokemus ole tuonut eteen tilanteita, joissa älyää, että ihmiset ovat erilaisia mm. stressinsietokyvyiltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun täysin ap:n kokemuksiin. Työelämä on liian kuormittavaa. Vie suuren osan päivistä, sitä samaa oravanpyörää läpi vuoden. Lomalla sitä tuntee olevansa elossa, kun saa tehdä mitä haluaa eikä ole aikatauluja. Voi kun tulis lottovoitto. Päivääkään en tekisi töitä sen jälkeen.
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Alalla on todella huonosti tarjolla osa-aikaisia työpaikkoja. Oman yrityksen pistäminen pystyyn voisi ehkä olla vaihtoehto, mutta sellaiseen ei ole voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Kaikissa paikoissa ei onnistu työajan lyhennys. Ei kaikilla ole ymmärtäväisiä pomoja, jotka siihen suostuisivat. Samaa kuraa se on melkein kaikkialla, harvoin vaihtamalla paranee. Työntekijät nähdään koneina, ei ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Ratkaisua uusi työ olen kokeillut, mutta samat ongelmat vaikuttavat toistuvan.
Minäkään en jaksa... Jos olen töissä, en jaksa mitään muuta. En ihmissuhteita, en harrastuksia, en mitään mikä palauttaisi. Ahdistus ja masennus alkaa ja kestää. Yritän hoitaa liikunnalla, mutta sitä tarvittaisiin sitten 3-4 tuntia päivässä, sitten aiempien loukkaantumisten jäljiltä olevat paikat kipeytyvät, enkä ehdi/jaksa tehdä kotitöitä enkä ruokaa. Liikunta on sitten pakko lopettaa ja jäljelle jää vain pulloon tarttuminen. Se johtaa ennemmin tai myöhemmin joko kännissä töihin ilmestymiseentai töistä pois olemiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.
No ilmeisesti se 95% on työnantajalle riittänyt kun käsittääkseni et ole potkuja saanut vaan itse lähtenyt. Eli anna se 95% äläkä haikaile siihen sitä viittä prosenttia lisää
Ongelma on tämä: koko ajan jää jotain hoitamatta, kun paukut eivät riitä ja sitten se alkaa ennen pitkää näkyä ulospäin. Vähitellen kaikki kasaantuu ja alkaa tulla ongelmia töissä. Lisäksi tilanne syö henkisesti ja olo muuttuu huonoksi.
No oletko puhunut työnantajan kanssa työmäärän vähentämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.
No ilmeisesti se 95% on työnantajalle riittänyt kun käsittääkseni et ole potkuja saanut vaan itse lähtenyt. Eli anna se 95% äläkä haikaile siihen sitä viittä prosenttia lisää
Ongelma on tämä: koko ajan jää jotain hoitamatta, kun paukut eivät riitä ja sitten se alkaa ennen pitkää näkyä ulospäin. Vähitellen kaikki kasaantuu ja alkaa tulla ongelmia töissä. Lisäksi tilanne syö henkisesti ja olo muuttuu huonoksi.
No oletko puhunut työnantajan kanssa työmäärän vähentämisestä?
Olen kyllä. Edellisessä työpaikassa annettiin ymmärtää että on aika keksiä jotain muuta, jos työlle ei pysty antamaan sitä 100 %a. Nykyisessä työpaikassa keskustelun lopputulos on todennäköisesti täysin sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Kaikissa paikoissa ei onnistu työajan lyhennys. Ei kaikilla ole ymmärtäväisiä pomoja, jotka siihen suostuisivat. Samaa kuraa se on melkein kaikkialla, harvoin vaihtamalla paranee. Työntekijät nähdään koneina, ei ihmisinä.
Siinä vaiheessa jos ihminen on useampia kuukausia sairaslomilla niin asioista voi ja täytyykin neuvotella työnantajan, työterveyshuollon ja työntekijän kesken. Vaikka sitten lääkärin todistuksella tehdä jonkun aikaa osasairaspäivärahalla tai pidempään osakuntoutustuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Kaikissa paikoissa ei onnistu työajan lyhennys. Ei kaikilla ole ymmärtäväisiä pomoja, jotka siihen suostuisivat. Samaa kuraa se on melkein kaikkialla, harvoin vaihtamalla paranee. Työntekijät nähdään koneina, ei ihmisinä.
Siinä vaiheessa jos ihminen on useampia kuukausia sairaslomilla niin asioista voi ja täytyykin neuvotella työnantajan, työterveyshuollon ja työntekijän kesken. Vaikka sitten lääkärin todistuksella tehdä jonkun aikaa osasairaspäivärahalla tai pidempään osakuntoutustuella.
Ongelmana on se, ettei työmäärää edes yritetä sopeuttaa työntekijän tilanteen mukaan. Asioiden kasaantuminen tuottaa stressiä ja se puolestaan vaikeuttaa tehtäviin tarttumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on työvoimapula ja työpaikkoja hyvin tarjolla. Monella alalla ollaan valmiita kouluttamaan varsin tyhjästäkin aloittava ihminen, joten osaamisen puute ei ole välttämättä este. Tietyillä aloilla osa-aikaiset tunnit ovat jopa normi, kuten kaupassa, ja myös osa-aikaisia siivoustöitä on paljon. Samoin keikkatöitä on tarjolla esim. ravintola-alalla paljon, jolloin työmääränsä voi itse valita, ja töitä kuitenkin myös riittää. Näissä töissä ei palkalla juhlita, mutta työmäärän vähentäminen onnistuu hyvin, ja keikkatöissä voi myös vuorovalinnoissaan huomioida sen, missä paikoissa on inhimillisempi henkilöstömitoitus. Joten näitä ongelmia on ihan mahdollista ratkaista nykypäivänä, jos on siihen halukas ja valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Alalla on todella huonosti tarjolla osa-aikaisia työpaikkoja. Oman yrityksen pistäminen pystyyn voisi ehkä olla vaihtoehto, mutta sellaiseen ei ole voimavaroja.
Vaihda alaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on työvoimapula ja työpaikkoja hyvin tarjolla. Monella alalla ollaan valmiita kouluttamaan varsin tyhjästäkin aloittava ihminen, joten osaamisen puute ei ole välttämättä este. Tietyillä aloilla osa-aikaiset tunnit ovat jopa normi, kuten kaupassa, ja myös osa-aikaisia siivoustöitä on paljon. Samoin keikkatöitä on tarjolla esim. ravintola-alalla paljon, jolloin työmääränsä voi itse valita, ja töitä kuitenkin myös riittää. Näissä töissä ei palkalla juhlita, mutta työmäärän vähentäminen onnistuu hyvin, ja keikkatöissä voi myös vuorovalinnoissaan huomioida sen, missä paikoissa on inhimillisempi henkilöstömitoitus. Joten näitä ongelmia on ihan mahdollista ratkaista nykypäivänä, jos on siihen halukas ja valmis.
Periaatteessa hyvä idea. Omien kokemusteni mukaan korkeakoulutettuna näihin paikkoihin ei kuitenkaan pääse. Ilmeisesti hakija koetaan jotenkin epäilyttäväksi jopa silloin, vaikka hakisi työttömän statuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Alalla on todella huonosti tarjolla osa-aikaisia työpaikkoja. Oman yrityksen pistäminen pystyyn voisi ehkä olla vaihtoehto, mutta sellaiseen ei ole voimavaroja.
Vaihda alaa
Olen yrittänyt, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Etusijalla työpaikkoihin ovat aina kokeneemmat henkilöt.
Paljon on ihmisiä jotka ei halua tai oikeasti yritä edes ratkaista asioita. Mikään muutos ei onnistu syystä tai toisesta. Jossakin vaiheessa voi mennä kuppi totaalisesti nurin tai sitten sama virsi jatkuu vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jatkaa aina samalla tavalla jos kerta uupuu ja romahtaa? Minkään muuttaminen ei ole muka mahdollista (uusi työ, työajan lyhennys, vaatimustason laskeminen, työn uudelleen järjestelyt) ja sitten taas muutaman kuukauden jälkeen on sairaslomalla. Raha tuskin on oikeasti syy koska nuilla sairaslomilla tippuu kelan sairaspäivärahalle ja kun eläkkeestäkin haaveilee. Joten tulot laskee joka tapauksessa, miksei sopeuttaisi omaa talouttaan terveyden vuoksi.
Kaikissa paikoissa ei onnistu työajan lyhennys. Ei kaikilla ole ymmärtäväisiä pomoja, jotka siihen suostuisivat. Samaa kuraa se on melkein kaikkialla, harvoin vaihtamalla paranee. Työntekijät nähdään koneina, ei ihmisinä.
No sitten alan vaihto. Jos ei pysty esim asiantuntijatyöhön, sitten pitää mukautua asiaan ja miettiä itselleen toinen ura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on työvoimapula ja työpaikkoja hyvin tarjolla. Monella alalla ollaan valmiita kouluttamaan varsin tyhjästäkin aloittava ihminen, joten osaamisen puute ei ole välttämättä este. Tietyillä aloilla osa-aikaiset tunnit ovat jopa normi, kuten kaupassa, ja myös osa-aikaisia siivoustöitä on paljon. Samoin keikkatöitä on tarjolla esim. ravintola-alalla paljon, jolloin työmääränsä voi itse valita, ja töitä kuitenkin myös riittää. Näissä töissä ei palkalla juhlita, mutta työmäärän vähentäminen onnistuu hyvin, ja keikkatöissä voi myös vuorovalinnoissaan huomioida sen, missä paikoissa on inhimillisempi henkilöstömitoitus. Joten näitä ongelmia on ihan mahdollista ratkaista nykypäivänä, jos on siihen halukas ja valmis.
Periaatteessa hyvä idea. Omien kokemusteni mukaan korkeakoulutettuna näihin paikkoihin ei kuitenkaan pääse. Ilmeisesti hakija koetaan jotenkin epäilyttäväksi jopa silloin, vaikka hakisi työttömän statuksella.
No miksi kerrot koulutuksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on työvoimapula ja työpaikkoja hyvin tarjolla. Monella alalla ollaan valmiita kouluttamaan varsin tyhjästäkin aloittava ihminen, joten osaamisen puute ei ole välttämättä este. Tietyillä aloilla osa-aikaiset tunnit ovat jopa normi, kuten kaupassa, ja myös osa-aikaisia siivoustöitä on paljon. Samoin keikkatöitä on tarjolla esim. ravintola-alalla paljon, jolloin työmääränsä voi itse valita, ja töitä kuitenkin myös riittää. Näissä töissä ei palkalla juhlita, mutta työmäärän vähentäminen onnistuu hyvin, ja keikkatöissä voi myös vuorovalinnoissaan huomioida sen, missä paikoissa on inhimillisempi henkilöstömitoitus. Joten näitä ongelmia on ihan mahdollista ratkaista nykypäivänä, jos on siihen halukas ja valmis.
Periaatteessa hyvä idea. Omien kokemusteni mukaan korkeakoulutettuna näihin paikkoihin ei kuitenkaan pääse. Ilmeisesti hakija koetaan jotenkin epäilyttäväksi jopa silloin, vaikka hakisi työttömän statuksella.
No miksi kerrot koulutuksesi?
Koska se näkyy joka tapauksessa työhistoriastani. Vaihtoehtoisesti pitkäaikaistyöttömänä esiintyminen ei sekään edesauttaisi työllistymistä.
Ongelma on tämä: koko ajan jää jotain hoitamatta, kun paukut eivät riitä ja sitten se alkaa ennen pitkää näkyä ulospäin. Vähitellen kaikki kasaantuu ja alkaa tulla ongelmia töissä. Lisäksi tilanne syö henkisesti ja olo muuttuu huonoksi.