HS: Suomalaisten koulutustaso samaa sarjaa kuin Turkin tai Chilen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo ylikoulutettu ihmiset. Työpaikkoja ei ole kuin siellä suorittavassa työssä. Miksi kouluttaa itsensä kortistoon?

Ja suorittaviin töihin on mahdotonta saada ihmisiä, pelkän peruskoulun varassa on noin 35% työttömistä, mutta ei heille mikään työ kelpaa.

Toisaalta työttömät valittaa, että  töihin vaaditaan koulutusta, jota heillä ei ole eli missä mielee totuus.

Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Sosiaaliturvan ja matalimpien palkkojen välinen ero on niin pieni, että monet tietoisesti valitsevat jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Kovin suuri ero taas ei voi olla, koska tällöin sosiaaliturvalla ei eläisi. Matalapalkka-alat pyörivät jo nyt pitkälti ulkomaisen työvoiman varassa. Suomeen tulevat töihin ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Kyse on siis käytännössä orjatyöstä, mutta tätähän ei haluta ääneen sanoa. Poliitikot esittävät toistuvasti ratkaisuksi "työvoimapulaan" ulkomaista työvoimaa eli käytännössä kehitysmaiden asukkaiden riistoa, vaikka samanaikaisesti suomalaisia työttömiä on vaikka kuinka.

Moni ei tiedä, että nykyään toisen asteen opiskelijoille saatetaan maksaa "kuntoutusrahaa" siitä hyvästä, että he viitsivät opiskella. On siis nuoria, joita pitää houkutella kouluun rahapalkkiolla. Kuntoutusrahaa saavien nuorien määrä kasvaa koko ajan, mikä on toki selvä asia. Äkkiähän tällaisesta bonuksesta sana leviää. Käytännössä nuoret siis kiristävät valtiolta rahaa siitä, että eivät heittäydy yhteiskunnan elätettäviksi. Tällaiset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten järjestelmä on kääntynyt itseään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Suomessa ei saa kaikki vapaasti valita mitä opiskella, vaan saat opiskella sitä minne pääset sisään. Se johtaa pahimmillaan, että monessa paikkaa on ihmisiä, jotka haluavat opiskella ihan jotain muuta.

Monissa maissa maksetaan siitä koulusta, koska sitä alaa ihan oikeasti halutaan opiskella. Yksikään ei maksa siitä, että opiskella mitä tahansa paitsi ei haluamaansa alaa.

Kun koulutus maksaisi 500€ vuodessa ja saisi opiskella juuri sitä mitä haluaa, niin noita keskeytyksiä olisi vähemmän ja alan vaihto vanhempana olisi helpompaa.

Miten ihmeessä se, että rahalla pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mielestäsi lisää tasa-arvoa? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että perheen taloudellinen asema määrittää sitä, mitä vaihtoehtoja elämässä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo ylikoulutettu ihmiset. Työpaikkoja ei ole kuin siellä suorittavassa työssä. Miksi kouluttaa itsensä kortistoon?

Ja suorittaviin töihin on mahdotonta saada ihmisiä, pelkän peruskoulun varassa on noin 35% työttömistä, mutta ei heille mikään työ kelpaa.

Toisaalta työttömät valittaa, että  töihin vaaditaan koulutusta, jota heillä ei ole eli missä mielee totuus.

Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Sosiaaliturvan ja matalimpien palkkojen välinen ero on niin pieni, että monet tietoisesti valitsevat jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Kovin suuri ero taas ei voi olla, koska tällöin sosiaaliturvalla ei eläisi. Matalapalkka-alat pyörivät jo nyt pitkälti ulkomaisen työvoiman varassa. Suomeen tulevat töihin ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Kyse on siis käytännössä orjatyöstä, mutta tätähän ei haluta ääneen sanoa. Poliitikot esittävät toistuvasti ratkaisuksi "työvoimapulaan" ulkomaista työvoimaa eli käytännössä kehitysmaiden asukkaiden riistoa, vaikka samanaikaisesti suomalaisia työttömiä on vaikka kuinka.

Moni ei tiedä, että nykyään toisen asteen opiskelijoille saatetaan maksaa "kuntoutusrahaa" siitä hyvästä, että he viitsivät opiskella. On siis nuoria, joita pitää houkutella kouluun rahapalkkiolla. Kuntoutusrahaa saavien nuorien määrä kasvaa koko ajan, mikä on toki selvä asia. Äkkiähän tällaisesta bonuksesta sana leviää. Käytännössä nuoret siis kiristävät valtiolta rahaa siitä, että eivät heittäydy yhteiskunnan elätettäviksi. Tällaiset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten järjestelmä on kääntynyt itseään vastaan.

Suomeen tarvitaan kipeästi ulkomaista työvoimaa, mutta ei suinkaan matalapalkka-aloille pelkästään. Siihen meillä olisi reserviä omastakin takaa. Suomi tarvitsee koulutettua työvoimaa kipeästi. Yksi iso ongelma on, että meillä tulee kyllä lahjakkaita nuoria opiskelijoita maisterinopintoihin vähän joka alalle, mutta kun he valmistuvat, työpaikka pitäisi olla per heti, muuten oles k e lulupaa ei jatketa. Harva akateeminen työllistyy välittömästi, joten nämä ihmiset lähtevät muualle maailmaa. Meillä on myös huutava pula sote alojen ihmisistä. Sairaanhoitajista, sossuista jne kilpaillaan verissäpäin koko läntisessä maailmassa. Näitä pitäisi saada välittömästi lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Suomessa ei saa kaikki vapaasti valita mitä opiskella, vaan saat opiskella sitä minne pääset sisään. Se johtaa pahimmillaan, että monessa paikkaa on ihmisiä, jotka haluavat opiskella ihan jotain muuta.

Monissa maissa maksetaan siitä koulusta, koska sitä alaa ihan oikeasti halutaan opiskella. Yksikään ei maksa siitä, että opiskella mitä tahansa paitsi ei haluamaansa alaa.

Kun koulutus maksaisi 500€ vuodessa ja saisi opiskella juuri sitä mitä haluaa, niin noita keskeytyksiä olisi vähemmän ja alan vaihto vanhempana olisi helpompaa.

Missä maassa voi muka vapaasti valita alan, jota opiskella? Lukukausimaksut, jonka määrän arvioit merkittävästi alakanttiin, ovat vain yksi kulueristä. Myös eläminen ja oppimateriaalit maksavat. Suomessa ei ole lukukausimaksuja, ja jälkimmäisiin saa tukea. Useimmissa maissa ei monilla nuorilla ole käytännössä ollenkaan mahdollisuutta opiskella. Kaikki ne, joilla mahdollisuus on, sen käyttävät, sillä vaihtoehtoakaan ei ole. Jos vanhemmat pistävät rahahanat kiinni, ei yhteiskunta auta. Tällöin on tehtävä niin kuin vanhemmat sanovat. Väittäisin, että maissa, joissa nuoret ovat taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan, opiskellaan paljon useammin aloilla, jotka eivät itseä niin kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kävin viime sunnuntaina puolenpäivän aikoihin Kontulan Lidlissä. Kymmenen ihmisen kassajonossa olin ainoa suomenkielinen. Kassakin oli ulkkis.

Koko ostarilla pyörivistä ihmisistä n. 80% oli ulkomaankielisiä.

Joten onko mikään ihme jos kouluissakin tilanne on se mikä se on.

Siltä se saattaa sielläpäin näyttää, mutta ulkomaalaistaustaisia asuu Suomessa kuitenkin vain 8% väestöstä, eli yli 90% on edelleen ihan vain suomalaisia. Tyhmää vetää johtopäätöksiä yhyden kaupungin tai kaupunginosan perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo ylikoulutettu ihmiset. Työpaikkoja ei ole kuin siellä suorittavassa työssä. Miksi kouluttaa itsensä kortistoon?

Ja suorittaviin töihin on mahdotonta saada ihmisiä, pelkän peruskoulun varassa on noin 35% työttömistä, mutta ei heille mikään työ kelpaa.

Toisaalta työttömät valittaa, että  töihin vaaditaan koulutusta, jota heillä ei ole eli missä mielee totuus.

Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Sosiaaliturvan ja matalimpien palkkojen välinen ero on niin pieni, että monet tietoisesti valitsevat jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Kovin suuri ero taas ei voi olla, koska tällöin sosiaaliturvalla ei eläisi. Matalapalkka-alat pyörivät jo nyt pitkälti ulkomaisen työvoiman varassa. Suomeen tulevat töihin ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Kyse on siis käytännössä orjatyöstä, mutta tätähän ei haluta ääneen sanoa. Poliitikot esittävät toistuvasti ratkaisuksi "työvoimapulaan" ulkomaista työvoimaa eli käytännössä kehitysmaiden asukkaiden riistoa, vaikka samanaikaisesti suomalaisia työttömiä on vaikka kuinka.

Moni ei tiedä, että nykyään toisen asteen opiskelijoille saatetaan maksaa "kuntoutusrahaa" siitä hyvästä, että he viitsivät opiskella. On siis nuoria, joita pitää houkutella kouluun rahapalkkiolla. Kuntoutusrahaa saavien nuorien määrä kasvaa koko ajan, mikä on toki selvä asia. Äkkiähän tällaisesta bonuksesta sana leviää. Käytännössä nuoret siis kiristävät valtiolta rahaa siitä, että eivät heittäydy yhteiskunnan elätettäviksi. Tällaiset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten järjestelmä on kääntynyt itseään vastaan.

Suomeen tarvitaan kipeästi ulkomaista työvoimaa, mutta ei suinkaan matalapalkka-aloille pelkästään. Siihen meillä olisi reserviä omastakin takaa. Suomi tarvitsee koulutettua työvoimaa kipeästi. Yksi iso ongelma on, että meillä tulee kyllä lahjakkaita nuoria opiskelijoita maisterinopintoihin vähän joka alalle, mutta kun he valmistuvat, työpaikka pitäisi olla per heti, muuten oles k e lulupaa ei jatketa. Harva akateeminen työllistyy välittömästi, joten nämä ihmiset lähtevät muualle maailmaa. Meillä on myös huutava pula sote alojen ihmisistä. Sairaanhoitajista, sossuista jne kilpaillaan verissäpäin koko läntisessä maailmassa. Näitä pitäisi saada välittömästi lisää.

Joka vuosi kuitenkin sairaanhoitajaksi hakee opiskelemaan huomattavasti enemmän nuoria kuin mitä on aloituspaikkoja. Eli meillä olisi kyllä ihan suomalaisiakin sairaanhoitajia enemmän, jos aloituspaikkojen määrää lisättäisiin reilusti. Lähihoitajien kohdalla tilanne on toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Suomessa ei saa kaikki vapaasti valita mitä opiskella, vaan saat opiskella sitä minne pääset sisään. Se johtaa pahimmillaan, että monessa paikkaa on ihmisiä, jotka haluavat opiskella ihan jotain muuta.

Monissa maissa maksetaan siitä koulusta, koska sitä alaa ihan oikeasti halutaan opiskella. Yksikään ei maksa siitä, että opiskella mitä tahansa paitsi ei haluamaansa alaa.

Kun koulutus maksaisi 500€ vuodessa ja saisi opiskella juuri sitä mitä haluaa, niin noita keskeytyksiä olisi vähemmän ja alan vaihto vanhempana olisi helpompaa.

Missä maassa voi muka vapaasti valita alan, jota opiskella? Lukukausimaksut, jonka määrän arvioit merkittävästi alakanttiin, ovat vain yksi kulueristä. Myös eläminen ja oppimateriaalit maksavat. Suomessa ei ole lukukausimaksuja, ja jälkimmäisiin saa tukea. Useimmissa maissa ei monilla nuorilla ole käytännössä ollenkaan mahdollisuutta opiskella. Kaikki ne, joilla mahdollisuus on, sen käyttävät, sillä vaihtoehtoakaan ei ole. Jos vanhemmat pistävät rahahanat kiinni, ei yhteiskunta auta. Tällöin on tehtävä niin kuin vanhemmat sanovat. Väittäisin, että maissa, joissa nuoret ovat taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan, opiskellaan paljon useammin aloilla, jotka eivät itseä niin kiinnosta.

Vähän ohi aiheen... kun mä aikoinaan olin oppikoulussa, oli vielä lukukausimaksut. Kummasti se, että vanhemmat joutuivat maksamaan jokaisesta lukukaudesta, motivoi lapsia olemaan perseilemättä niin, että olisi määräajaksi erotettu koulusta, sekä opiskelemaan niin, ettei jäisi luokalleen ( = vanhemmat joutuisivat maksamaan samasta lukuvuodesta kahteen kertaan). Oli oppikoulussa silti vähävaraistenkin perheiden lapsia, mutta he olivat nk vapaaoppilaspaikoilla eli kunta maksoi heidän lukukausimaksunsa. Mutta vapaaoppilaspaikalle pääseminen edellytti, että koulunkäynti tosiaan kiinnosti eikä perseilty ja vedetty pelkkiä vitosia kokeista. Piti olla jo kansakoulussa hyvät arvosanat ja lisäksi tietenkin pärjätä oppikoulun pääsykokeissa (kuten myös kaikkien muidenkin oppikouluun pyrkivien). Oppikouluun ei siis menty lusmuilemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Suomessa ei saa kaikki vapaasti valita mitä opiskella, vaan saat opiskella sitä minne pääset sisään. Se johtaa pahimmillaan, että monessa paikkaa on ihmisiä, jotka haluavat opiskella ihan jotain muuta.

Monissa maissa maksetaan siitä koulusta, koska sitä alaa ihan oikeasti halutaan opiskella. Yksikään ei maksa siitä, että opiskella mitä tahansa paitsi ei haluamaansa alaa.

Kun koulutus maksaisi 500€ vuodessa ja saisi opiskella juuri sitä mitä haluaa, niin noita keskeytyksiä olisi vähemmän ja alan vaihto vanhempana olisi helpompaa.

Missä maassa voi muka vapaasti valita alan, jota opiskella? Lukukausimaksut, jonka määrän arvioit merkittävästi alakanttiin, ovat vain yksi kulueristä. Myös eläminen ja oppimateriaalit maksavat. Suomessa ei ole lukukausimaksuja, ja jälkimmäisiin saa tukea. Useimmissa maissa ei monilla nuorilla ole käytännössä ollenkaan mahdollisuutta opiskella. Kaikki ne, joilla mahdollisuus on, sen käyttävät, sillä vaihtoehtoakaan ei ole. Jos vanhemmat pistävät rahahanat kiinni, ei yhteiskunta auta. Tällöin on tehtävä niin kuin vanhemmat sanovat. Väittäisin, että maissa, joissa nuoret ovat taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan, opiskellaan paljon useammin aloilla, jotka eivät itseä niin kiinnosta.

Vähän ohi aiheen... kun mä aikoinaan olin oppikoulussa, oli vielä lukukausimaksut. Kummasti se, että vanhemmat joutuivat maksamaan jokaisesta lukukaudesta, motivoi lapsia olemaan perseilemättä niin, että olisi määräajaksi erotettu koulusta, sekä opiskelemaan niin, ettei jäisi luokalleen ( = vanhemmat joutuisivat maksamaan samasta lukuvuodesta kahteen kertaan). Oli oppikoulussa silti vähävaraistenkin perheiden lapsia, mutta he olivat nk vapaaoppilaspaikoilla eli kunta maksoi heidän lukukausimaksunsa. Mutta vapaaoppilaspaikalle pääseminen edellytti, että koulunkäynti tosiaan kiinnosti eikä perseilty ja vedetty pelkkiä vitosia kokeista. Piti olla jo kansakoulussa hyvät arvosanat ja lisäksi tietenkin pärjätä oppikoulun pääsykokeissa (kuten myös kaikkien muidenkin oppikouluun pyrkivien). Oppikouluun ei siis menty lusmuilemaan. 

Tähän vielä, että aiemmin meillä oppivelvollisuuden suorittaminen tarkoitti peruskoulun oppimäärän suorittamista. Käytännössä sitä, että sait peruskoulun päättötodistuksen. Nyt päätettiin muuttaa oppivelvollisuuden suorittaminen koskemaan vain ikää (18 vuotta) eikä enää oppimäärää. Tästä siis seuraa, että jokaisen nuoren on mentävä joko lukioon tai ammattikouluun, mutta siellä ei tarvitse olla päivääkään sen jälkeen, kun on täyttänyt 18. Eli tutkintoa ei tarvitse suorittaa loppuun. Voi reputtaa vaikka kaikki kokeensa, koska oppivelvollisuus päättyy joka tapauksessa sinä päivänä, kun täyttää 18. Mitään ei tarvitse oppia, mitään ei tarvitse opiskella. Riittää, että istuu luokassa, kunnes täyttää 18. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon tulee olemaan niitä, jotka eivät suorita tutkintoaan loppuun. Varsinkin, jos on oppivelvollisuuden vuoksi ammattikoulussa sellaisella linjalla, joka ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo ylikoulutettu ihmiset. Työpaikkoja ei ole kuin siellä suorittavassa työssä. Miksi kouluttaa itsensä kortistoon?

Ja suorittaviin töihin on mahdotonta saada ihmisiä, pelkän peruskoulun varassa on noin 35% työttömistä, mutta ei heille mikään työ kelpaa.

Toisaalta työttömät valittaa, että  töihin vaaditaan koulutusta, jota heillä ei ole eli missä mielee totuus.

Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Sosiaaliturvan ja matalimpien palkkojen välinen ero on niin pieni, että monet tietoisesti valitsevat jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Kovin suuri ero taas ei voi olla, koska tällöin sosiaaliturvalla ei eläisi. Matalapalkka-alat pyörivät jo nyt pitkälti ulkomaisen työvoiman varassa. Suomeen tulevat töihin ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Kyse on siis käytännössä orjatyöstä, mutta tätähän ei haluta ääneen sanoa. Poliitikot esittävät toistuvasti ratkaisuksi "työvoimapulaan" ulkomaista työvoimaa eli käytännössä kehitysmaiden asukkaiden riistoa, vaikka samanaikaisesti suomalaisia työttömiä on vaikka kuinka.

Moni ei tiedä, että nykyään toisen asteen opiskelijoille saatetaan maksaa "kuntoutusrahaa" siitä hyvästä, että he viitsivät opiskella. On siis nuoria, joita pitää houkutella kouluun rahapalkkiolla. Kuntoutusrahaa saavien nuorien määrä kasvaa koko ajan, mikä on toki selvä asia. Äkkiähän tällaisesta bonuksesta sana leviää. Käytännössä nuoret siis kiristävät valtiolta rahaa siitä, että eivät heittäydy yhteiskunnan elätettäviksi. Tällaiset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten järjestelmä on kääntynyt itseään vastaan.

Suomeen tarvitaan kipeästi ulkomaista työvoimaa, mutta ei suinkaan matalapalkka-aloille pelkästään. Siihen meillä olisi reserviä omastakin takaa. Suomi tarvitsee koulutettua työvoimaa kipeästi. Yksi iso ongelma on, että meillä tulee kyllä lahjakkaita nuoria opiskelijoita maisterinopintoihin vähän joka alalle, mutta kun he valmistuvat, työpaikka pitäisi olla per heti, muuten oles k e lulupaa ei jatketa. Harva akateeminen työllistyy välittömästi, joten nämä ihmiset lähtevät muualle maailmaa. Meillä on myös huutava pula sote alojen ihmisistä. Sairaanhoitajista, sossuista jne kilpaillaan verissäpäin koko läntisessä maailmassa. Näitä pitäisi saada välittömästi lisää.

Suomessa opiskelleet ulkomaalaiset tajuavat aika nopeasti, että koulutettujen nettopalkat ja ostovoima Suomessa on Länsi-Euroopan pahnan pohjimmaista ja siksi he lähtevät Suomesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2534-vuotias ei ole mielestäni enää nuori.

Tuo 25 on ikä, jolloin ne, jotka korkeakoulututkinnon aikovat suorittaa, ovat sen suorittaneet. Nuorempia ei ole järkeä ottaa mukaan tilastoon, sillä heillä ei tutkinto ole vielä valmis.

Jaa. Itse kyllä tunnen aika paljonkin ihmisiä, jotka ovat menneet yliopistoon yli 30-vuotiaana. Osa ollut aiemmin eri alojen töissä, mutta osa myös niitä, joilla opintojen aloittaminen viivästynyt esim. mielenterveysongelmien tms vuoksi. Minä aloitin opinnot 27-vuotiaana enkä todellakaan ole vuosikurssini vanhin, vaikka valtaosa toki onkin tullut suoraan lukiosta tai yhden välivuoden jälkeen.

Vastauksia lukematta sanoisin, että viime viikolla luin lehdestä kyselystä, jossa oli työnantajilta (ei miltään visioijilta vaan ihan todella niiltä ihmisiltä, jotka työväkeä palkkaavat) kysytty mistä työvoimasta on eniten pulaa. Vastaus oli yksiselitteinen: ammattikoulun käyneistä duunareista. Siitäpä sitten vaan kaikki lähdeviittaustekniikkaa harjoittelemaan niin Suomi pelastuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo ylikoulutettu ihmiset. Työpaikkoja ei ole kuin siellä suorittavassa työssä. Miksi kouluttaa itsensä kortistoon?

Ja suorittaviin töihin on mahdotonta saada ihmisiä, pelkän peruskoulun varassa on noin 35% työttömistä, mutta ei heille mikään työ kelpaa.

Toisaalta työttömät valittaa, että  töihin vaaditaan koulutusta, jota heillä ei ole eli missä mielee totuus.

Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän. Sosiaaliturvan ja matalimpien palkkojen välinen ero on niin pieni, että monet tietoisesti valitsevat jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Kovin suuri ero taas ei voi olla, koska tällöin sosiaaliturvalla ei eläisi. Matalapalkka-alat pyörivät jo nyt pitkälti ulkomaisen työvoiman varassa. Suomeen tulevat töihin ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Kyse on siis käytännössä orjatyöstä, mutta tätähän ei haluta ääneen sanoa. Poliitikot esittävät toistuvasti ratkaisuksi "työvoimapulaan" ulkomaista työvoimaa eli käytännössä kehitysmaiden asukkaiden riistoa, vaikka samanaikaisesti suomalaisia työttömiä on vaikka kuinka.

Moni ei tiedä, että nykyään toisen asteen opiskelijoille saatetaan maksaa "kuntoutusrahaa" siitä hyvästä, että he viitsivät opiskella. On siis nuoria, joita pitää houkutella kouluun rahapalkkiolla. Kuntoutusrahaa saavien nuorien määrä kasvaa koko ajan, mikä on toki selvä asia. Äkkiähän tällaisesta bonuksesta sana leviää. Käytännössä nuoret siis kiristävät valtiolta rahaa siitä, että eivät heittäydy yhteiskunnan elätettäviksi. Tällaiset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten järjestelmä on kääntynyt itseään vastaan.

Suomeen tarvitaan kipeästi ulkomaista työvoimaa, mutta ei suinkaan matalapalkka-aloille pelkästään. Siihen meillä olisi reserviä omastakin takaa. Suomi tarvitsee koulutettua työvoimaa kipeästi. Yksi iso ongelma on, että meillä tulee kyllä lahjakkaita nuoria opiskelijoita maisterinopintoihin vähän joka alalle, mutta kun he valmistuvat, työpaikka pitäisi olla per heti, muuten oles k e lulupaa ei jatketa. Harva akateeminen työllistyy välittömästi, joten nämä ihmiset lähtevät muualle maailmaa. Meillä on myös huutava pula sote alojen ihmisistä. Sairaanhoitajista, sossuista jne kilpaillaan verissäpäin koko läntisessä maailmassa. Näitä pitäisi saada välittömästi lisää.

Joka vuosi kuitenkin sairaanhoitajaksi hakee opiskelemaan huomattavasti enemmän nuoria kuin mitä on aloituspaikkoja. Eli meillä olisi kyllä ihan suomalaisiakin sairaanhoitajia enemmän, jos aloituspaikkojen määrää lisättäisiin reilusti. Lähihoitajien kohdalla tilanne on toinen. 

Aloituspaikkojen lisääminen ei hyödytä mitään niin kauan, kun valmistuneita opiskelijoita ei saada pysymään alalla. Jos ne, jotka ovat alalle motivoituneimpia, jättävät alan, miten ihmeessä vähemmän motivoituneet sillä pysyisivät? Terveydenhuoltoalan koulutukset ovat todella kalliita, joten aloituspaikkojen määrä on suhteutettava tarpeeseen ja alan houkuttelevuus pidettävä tarvetta vastaavalla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Suomessa ei saa kaikki vapaasti valita mitä opiskella, vaan saat opiskella sitä minne pääset sisään. Se johtaa pahimmillaan, että monessa paikkaa on ihmisiä, jotka haluavat opiskella ihan jotain muuta.

Monissa maissa maksetaan siitä koulusta, koska sitä alaa ihan oikeasti halutaan opiskella. Yksikään ei maksa siitä, että opiskella mitä tahansa paitsi ei haluamaansa alaa.

Kun koulutus maksaisi 500€ vuodessa ja saisi opiskella juuri sitä mitä haluaa, niin noita keskeytyksiä olisi vähemmän ja alan vaihto vanhempana olisi helpompaa.

Missä maassa voi muka vapaasti valita alan, jota opiskella? Lukukausimaksut, jonka määrän arvioit merkittävästi alakanttiin, ovat vain yksi kulueristä. Myös eläminen ja oppimateriaalit maksavat. Suomessa ei ole lukukausimaksuja, ja jälkimmäisiin saa tukea. Useimmissa maissa ei monilla nuorilla ole käytännössä ollenkaan mahdollisuutta opiskella. Kaikki ne, joilla mahdollisuus on, sen käyttävät, sillä vaihtoehtoakaan ei ole. Jos vanhemmat pistävät rahahanat kiinni, ei yhteiskunta auta. Tällöin on tehtävä niin kuin vanhemmat sanovat. Väittäisin, että maissa, joissa nuoret ovat taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan, opiskellaan paljon useammin aloilla, jotka eivät itseä niin kiinnosta.

Vähän ohi aiheen... kun mä aikoinaan olin oppikoulussa, oli vielä lukukausimaksut. Kummasti se, että vanhemmat joutuivat maksamaan jokaisesta lukukaudesta, motivoi lapsia olemaan perseilemättä niin, että olisi määräajaksi erotettu koulusta, sekä opiskelemaan niin, ettei jäisi luokalleen ( = vanhemmat joutuisivat maksamaan samasta lukuvuodesta kahteen kertaan). Oli oppikoulussa silti vähävaraistenkin perheiden lapsia, mutta he olivat nk vapaaoppilaspaikoilla eli kunta maksoi heidän lukukausimaksunsa. Mutta vapaaoppilaspaikalle pääseminen edellytti, että koulunkäynti tosiaan kiinnosti eikä perseilty ja vedetty pelkkiä vitosia kokeista. Piti olla jo kansakoulussa hyvät arvosanat ja lisäksi tietenkin pärjätä oppikoulun pääsykokeissa (kuten myös kaikkien muidenkin oppikouluun pyrkivien). Oppikouluun ei siis menty lusmuilemaan. 

Ilman muuta kannattaa vedota omiin oppikoulumuistoihin tässä. Maailma ja esimerkiksi se, miten lapsia kasvatetaan, kun ei ole muuttunut yhtään 50 vuodessa.

On yleisesti tiedossa, että nimenomaan peruskoulu-uudistus nosti aikoinaan Suomen koulutuksen mallimaaksi. Oppimistulokset ja yleinen koulutustaso lähtivät uudistuksen myötä nopeasti kasvuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu aika uskomattomalta siihen nähden, että Suomessa on ilmainen koulutus. On melkoista näköalattomuutta olla käyttämättä tätä mahdollisuutta. Köyhemmissä maissa, kuten juuri Turkissa tai Chilessä, haaveillaan koulutuksen mahdollistamasta elintason noususta. Suomessa on elintaso ollut jo niin pitkään korkea, että nuoremmat ikäluokat pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Tietty elintaso pitäisi myös saada ilman, että sen eteen tekee itse mitään. En syytä tästä nuoria, vaan ilmiö taitaa olla pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin väistämätön lopputulos.

Toinen ilmiö on akateeminen työttömyys. Moni vanhempi milleniaali on kohdannut tämän, joten ehkä nuoremmat osaavat valita paremmin. Nykyään kysyntää on nimenomaan osaaville duunareille, kuten putkimiehille, hitsaajille, ym. Toki heitäkin on vähemmän, kun Sipilän hallitus leikkasi ammattiopetuksesta.

Akateeminen työttömyys liittyy osaltaan myös Suomessa ja laajemmin Pohjoismaissa vallitsevaan "sinusta voi tulla mitä vain, älä anna kenenkään sanoa, että et voi toteuttaa unelmiasi" -idealismiin. Toki myös esimerkiksi sosiaalisella medialla on tässä osansa. Omia vahvuuksia ja heikkouksia ei opita tuntemaan eikä asettamaan realistisia tavoitteita. Tavallisuus ei riitä, pitää olla erityinen. Tällöin totta kai petytään, kun oma epärealistinen unelma vaikkapa ammattilaisurheilijan tai huippukirurgin urasta ei toteutunutkaan.

Samoin saatetaan hakeutua opiskelemaan heikosti työllistävällä alalle ilman mitään ajatusta siitä, mitä tutkinnolla olisi tarkoitus tehdä ja onko todellisuudessa edellytyksiä toimia alan työtehtävissä. Esimerkiksi kaikenlaisiin media- ja viestintäalan koulutusohjelmiin on tunkua sekä toisella että korkeakouluasteella, vaikka alan työllisyysnäkymät ovat heikot ja työolot raskaat (epäsäännölliset työajat, heikko palkka, pakkoyrittäjyys). Suosittujen alojen opiskelijapaikkakiintiöt ovat tarpeeseen nähden liian suuret, sillä näin saadaan opiskelijamäärää nostettua ja valtiolta hankittua tuloja pienten paikkakuntien oppilaitoksille.

Aamen. Olen itse huonosti työllistynyt "humppamaisteri", jonka olisi pitänyt miettiä asioita kerran jos toisenkin heti nuorena. Mantra vaan oli silloin ja taitaa olla yhä edelleenkin, että kannattaa kouluttautua niin pitkälle kuin ikinä mahdollista, sitten taivaasta sataa jotain mannaa. On ihan turha vertailla koulutustasojen työllistävyyttä, pitää vertailla aloja ja ammatteja. Kyllä se lääkäri tai juristi tienaakin, mutta ei se "humppamaisteria" lohduta. Samaten ammattikoulusta varmaan myös valmistutaan ihan eri tavalla työllistäviin ammatteihin.

Liikaa korkeakoulutettua porukkaa Suomessa. Itse olen käynyt vai ammattikoulun ja lähes aina saanut töitä kun vain olen firmaan mennyt kysymään. 4kk olen elämäni aikana ollut työttömänä.

M35

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Alanvaihto on kyllä Suomessakin melko vaikeaa nykyään, kun ensikertalaiskiintiöt ovat niin isoja. Tämä myös saa monet viivästyttämään opintojen aloitusta, varsinkin jos yo-todistus ei ole parhaimmasta päästä, ei halua käyttää ensikertalaiskiintiötä alaan, josta ei ole varma. Myöskin opintotuen määrä on rajallinen, joten kyllä useimmat ovat kokemukseni mukaan aika tarkkoja siihen mihin korkeakouluun tukikuukautensa käyttävät.

Itse ajattelen, että on sekä yksilölle että yhteiskunnalle parempi vaihtaa alkuvaiheessa alaa mieluisampaan kuin lusia väkisin koulutus loppuun ja todeta sitten, ettei todellakaan halua tehdä töitä sillä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu aika uskomattomalta siihen nähden, että Suomessa on ilmainen koulutus. On melkoista näköalattomuutta olla käyttämättä tätä mahdollisuutta. Köyhemmissä maissa, kuten juuri Turkissa tai Chilessä, haaveillaan koulutuksen mahdollistamasta elintason noususta. Suomessa on elintaso ollut jo niin pitkään korkea, että nuoremmat ikäluokat pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Tietty elintaso pitäisi myös saada ilman, että sen eteen tekee itse mitään. En syytä tästä nuoria, vaan ilmiö taitaa olla pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin väistämätön lopputulos.

Olla käyttämättä ilmaista koulutusta? Siis missä todellisuudessa sinä oikein elät? Ei opiskelemaan voi mennä omalla ilmoituksella tai kävelemällä oppilaitokseen sisään.

Suomesta lähtee moni ulkomaille opiskelemaan kun Suomessa ei saa opintopaikkaa. Monessa muussa opiskelupaikan saaminen on paljon helpompaa. Usein riittää se, että haluaa mennä opiskelemaan. Koulutus ei ole silloin ilmaista, mutta saapahan sentään koulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo ylikoulutettu ihmiset. Työpaikkoja ei ole kuin siellä suorittavassa työssä. Miksi kouluttaa itsensä kortistoon?

Ja suorittaviin töihin on mahdotonta saada ihmisiä, pelkän peruskoulun varassa on noin 35% työttömistä, mutta ei heille mikään työ kelpaa.

Toisaalta työttömät valittaa, että  töihin vaaditaan koulutusta, jota heillä ei ole eli missä mielee totuus.

Keskusteluissa usein nähdään, että on kaksi ryhmää: yliopiston tai ammattikorkeakoulun käyneet ja sitten pelkän peruskoulun käyneet. On toki suorittavia töitä, joita voi tehdä peruskoulupohjalta, mutta moneen hommaan vaaditaan ammattipätevyys, jonka saa ammattikoulusta. Jos tätä ei ole, niitä töitä ei tehdä. Vaikka olisit ajanut autokoulussa kuorma-autokortin, et aja työksesi kuorma-autoa ellei sinulla ole ammattipätevyyttä. Eikä auta, vaikka olisit suorittanut samantasoisen tutkinnon ja olisit vaikka lähihoitaja, et silti aja kuorma-autoa. Ei kaikkiin suorittaviin töihin vain kävellä ja sanota, että moi mä aloitan nyt. Moni korkeasti koulutettu ei jostain syystä tunnu tajuavan tätä. Täällä av:llakin joskus näkee kommentteja, joissa kehotetaan huonosti työllistyvää maisteria vain "menemään" töihin, joita ei saa ilman lupia tehdä.

Suomen tila kohentuisi huomattavasti, jos ammattikoulutukseen panostettaisiin ja sitä arvostettaisiin ja työolot paranisivat näissä ammateissa. Mutta ei, hullummaksi vain menee ja asiantuntijat yrittävät hiki päässä keksiä uusia hassunhauskoja aloja, joita voi opiskella korkeakoulussa, ettei kukaan vain joudu alentumaan siivoamaan toisen eritteitä tai lattioita tai pyörittämään autonrattia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2534-vuotias ei ole mielestäni enää nuori.

Tuo 25 on ikä, jolloin ne, jotka korkeakoulututkinnon aikovat suorittaa, ovat sen suorittaneet. Nuorempia ei ole järkeä ottaa mukaan tilastoon, sillä heillä ei tutkinto ole vielä valmis.

Esim. kaikki lääkärit valmistuvat vasta 25 ikävuoden jälkeen. Onhan tuo outo tilasto kun tiedetään, että Suomessa opiskellaan muita maita pidempään. 30-35 alkaa olla melko lopullinen aika, jolloin tutkinto valmistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa korkeakouluun mennään poikkeuksellisen myöhään, monissa maissa yliopisto-opiskelut aloitetaaan 17-18-vuotiaana. Suomessa korkeakoulukelpoiseksi valmistutaan yleensä sinä vuonna kun täytetään 19 vuotta. Miehillä tuhlaantuu vielä jopa vuosi armeijassa. Suomessa on myös vaikeaa päästä korkeakouluihin. Monissa muissa maissa kuka tahansa pääsee yliopistoon ja vasta myöhemmin osa karsiutuu pois jos ei pärjää. Meillä esimerkiksi lääkäriopintoihin moni yrittää vuosikausia ennen kuin pääsee edes opiskelemaan.

Suomessa moni myös keskeyttää koulun ja vaihtaa linjaa. Tämä on meillä mahdollista kun ei ole lukukausimaksuja. Tämä taas pidentää opiskeluaikaa. Monissa maissa käydään opiskellaan loppuun se ala mikä on aloitettu, ei ole varaa vaihtaa alaa.

Suomessa ei saa kaikki vapaasti valita mitä opiskella, vaan saat opiskella sitä minne pääset sisään. Se johtaa pahimmillaan, että monessa paikkaa on ihmisiä, jotka haluavat opiskella ihan jotain muuta.

Monissa maissa maksetaan siitä koulusta, koska sitä alaa ihan oikeasti halutaan opiskella. Yksikään ei maksa siitä, että opiskella mitä tahansa paitsi ei haluamaansa alaa.

Kun koulutus maksaisi 500€ vuodessa ja saisi opiskella juuri sitä mitä haluaa, niin noita keskeytyksiä olisi vähemmän ja alan vaihto vanhempana olisi helpompaa.

Missä maassa voi muka vapaasti valita alan, jota opiskella? Lukukausimaksut, jonka määrän arvioit merkittävästi alakanttiin, ovat vain yksi kulueristä. Myös eläminen ja oppimateriaalit maksavat. Suomessa ei ole lukukausimaksuja, ja jälkimmäisiin saa tukea. Useimmissa maissa ei monilla nuorilla ole käytännössä ollenkaan mahdollisuutta opiskella. Kaikki ne, joilla mahdollisuus on, sen käyttävät, sillä vaihtoehtoakaan ei ole. Jos vanhemmat pistävät rahahanat kiinni, ei yhteiskunta auta. Tällöin on tehtävä niin kuin vanhemmat sanovat. Väittäisin, että maissa, joissa nuoret ovat taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan, opiskellaan paljon useammin aloilla, jotka eivät itseä niin kiinnosta.

Vähän ohi aiheen... kun mä aikoinaan olin oppikoulussa, oli vielä lukukausimaksut. Kummasti se, että vanhemmat joutuivat maksamaan jokaisesta lukukaudesta, motivoi lapsia olemaan perseilemättä niin, että olisi määräajaksi erotettu koulusta, sekä opiskelemaan niin, ettei jäisi luokalleen ( = vanhemmat joutuisivat maksamaan samasta lukuvuodesta kahteen kertaan). Oli oppikoulussa silti vähävaraistenkin perheiden lapsia, mutta he olivat nk vapaaoppilaspaikoilla eli kunta maksoi heidän lukukausimaksunsa. Mutta vapaaoppilaspaikalle pääseminen edellytti, että koulunkäynti tosiaan kiinnosti eikä perseilty ja vedetty pelkkiä vitosia kokeista. Piti olla jo kansakoulussa hyvät arvosanat ja lisäksi tietenkin pärjätä oppikoulun pääsykokeissa (kuten myös kaikkien muidenkin oppikouluun pyrkivien). Oppikouluun ei siis menty lusmuilemaan. 

Tähän vielä, että aiemmin meillä oppivelvollisuuden suorittaminen tarkoitti peruskoulun oppimäärän suorittamista. Käytännössä sitä, että sait peruskoulun päättötodistuksen. Nyt päätettiin muuttaa oppivelvollisuuden suorittaminen koskemaan vain ikää (18 vuotta) eikä enää oppimäärää. Tästä siis seuraa, että jokaisen nuoren on mentävä joko lukioon tai ammattikouluun, mutta siellä ei tarvitse olla päivääkään sen jälkeen, kun on täyttänyt 18. Eli tutkintoa ei tarvitse suorittaa loppuun. Voi reputtaa vaikka kaikki kokeensa, koska oppivelvollisuus päättyy joka tapauksessa sinä päivänä, kun täyttää 18. Mitään ei tarvitse oppia, mitään ei tarvitse opiskella. Riittää, että istuu luokassa, kunnes täyttää 18. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon tulee olemaan niitä, jotka eivät suorita tutkintoaan loppuun. Varsinkin, jos on oppivelvollisuuden vuoksi ammattikoulussa sellaisella linjalla, joka ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa. 

Suurin ongelma uudistuksessa on, että koulujen velvollisuuksia lisättiin väärästä päästä. Koulupudokkuuden ehkäiseminen pitäisi aloittaa jo perusasteella, ja tähän pitäisi olla muitakin keinoja kuin se, että velvotetaan toisen asteen oppilaitokset roikottamaan koko ikäluokkaa nimellisesti koulussa kirjoilla. Ne nuoret, jotka ovat motivoituneita ja koulukuntoisia, ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon ilman pakkoakin. Ne, jotka eivät opiskelemaan kykene, eivät aiemmin kuormittaneet kouluja vaan heidät saatiin joustavasti siirrettyä työpajoihin ja muihin nuorisotoimen järjestämiin palveluihin. Nyt, kun kaikkien on pakko opiskella, kuormittavat sellaiset nuoret, jotka aivan varmasti eivät saa tutkintoaan valmiiksi ja vaikka saisivatkin, eivät kykene työhön, kouluja merkittävästi. Koulujen tarjoaman tuen resursseja ei ole riittävästi lisätty, hyödytön palaveraaminen ja raporttien kirjoittelu vain on lisääntynyt.