Paras kirja jonka olet lukenut?

Ei ole paras, mutta jäi mieleen: Juoppohullun päiväkirja. Jos olisin sen saanut keneltä tahansa muulta, olisin sen myös säästänyt

Missä on keisarinnan kiven kotka ? 2 vuotta se on ollut kunnostettavana mielestäni aika kauan. Havis Amandan patsas saatiin kunnostettua muutamissa kuukaudessa.

Seitsemän veljestä, Aleksis Kivi

Maeve Binchyn kirjat

Jouko Turkan kirja Aiheita on paras suomalainen kirja. 

Raamattu. 

kolmen kappaleen teoreema-trilogia

Henrika de Kermadec, SÄÄDYTÖN. WSOY ( esikoisteos )

Carlos Castaneda, MATKA IXTLANIIN

KORAANI

Keri Hulme - Mauriora

"Se on kaunis ja hirvittävä. Se on kypsä ja raaka. Se on unta ja totta. Se on runoutta ja luontoa. Se on äärimmäisen yksinkertainen ja äärimmäisen monikerroksinen." -Susanna Graham, New Zealand Herald

Tämän luen joka vuosi vuosi. Tarina on paikoin jopa melko järkyttävä, mutta lopulta kirjasta jää hyvä mieli, ja usko tulevaan. Henkilöhahmoihin kiintyy, jopa, ja ehkä varsinkin, heidän vikojensa ja inhimillisyytensä tähden. Tämä on loistavaa lukemista niin kesällä riippumatossa, kuin pimeässä peiton alla. Suosikkini kaikista sadoista lukemistani tai kuuntelemistani kirjoista.

Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hosseini) 

Ylpeys ja ennakkoluulo (Jane Austen) 

Kaikki isäni hotellit (John Irving)

Vierailija kirjoitti:

Carlos Castaneda, MATKA IXTLANIIN

Miksi melkein kaikki Castanedaa lukeneet pitää "Ixtlania" merkittävimpänä, tai suosittelee sitä?

Itsellenin C:n "Tarinoita Voimasta" oli se ylivoimaisesti herättävin juttu. Siinä kerrotaan miten noidan/soturin täytyy intentionsa keskittämällä kerätä voimaa, muuten ihmisestä tulee valittava ruikuttaja, joka luulee kaiken pyörivän hänen ympärillään. Kertoo mielestäni paljon siitä millainen nykyajasta on tullut, koska ihmisten mieli ei ole keskittynyt vaan sekava.

Siteeraan TV kirjan takakantta suoraan :

"Soturin mieltä tarvitaan jokaiseen tekoon, muuten ihminen kieroutuu ja muuttuu epämiellyttäväksi. Elämässä josta puuttuu soturin mieli, ei ole mitään voimaa. Katso itseäsi. Kaikki loukkaa ja ärsyttää sinua. Sinä uikutat ja valitat, ja kuvittelet että kaikki tanssittavat sinua pillinsä mukaan. Olet tuulen armoilla oleva lehti. Sinun elämässäsi ei ole minkäänlaista voimaa. Miten inhottavalta se mahtaakaan tuntua."

Se on tavallaan johdatus sitten toisiin CCn kirjoihin, koska vasta tarpeeksi voimaa intention avulla keräämällä voi päästä "toisiin todellisuuksiin", siis ensin ymmärrettyään nykyisen kulttuurin todellisen pinnallisuuden ja rajallisuuden. Koska ihmiset kuluttavat voimaansa kaikkeen pinnalliseen ja turhaan, he eivät ymmärrä enää todellisuuden olemusta, jota ei voi eikä pidä määritellä liian tarkkaan. Vaikka Castaneda oli itsekin osittain nykyajassa (=voimaton ja sekava) niin kertovat ne kirjat hyvin paljon nykyajastakin. Vaikka monille ne ovat tietenkin kauhistus, varsinkin jos on liikaa integroitunut materialistiseen ja egoistiseen elämäntapaan. 

Humiseva harju.

Lumen taju

Missing piece. En muista kuka kirjoittanut ja se on lyhyt ja englanniksi mutta pointti oli se että ei tartte olla täydellinen, jos yksi pala puuttuu niin elämässä menee hyvin.

Cormac McCarthy 

Rajaseudun kaupungit tai 

Kaikki kauniit hevoset

Jeffrey Eugenidesilta "Virgin Suicides", "Middlesex" ja "Marriage Plot" (toi vika on muistaakseni "Naimakauppoja" suomeksi).

Kaori Ekuni: "Blink Blink".

Siri Hustvedt: "Kaikki mitä rakastin".

Kurt Vonnegut: " Teurastamo 5".

Ja jo mainittu Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan".

Tykkään myös jostain Bukowskin ja Erlend Loen kirjoista.

Dumas, Monte Criston kreivi.

Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan

Nosto siksi, että teki aikanaan nuoreen minään voimakkaan vaikutuksen. On käsittämättömän kaunista ja herkkää kieltä, tällaista ei enää näe uudemmassa kirjallisuudessa. Kirja kuin maalaus, voisi sanoa.