Haluaisinkin toisen lapsen, mutta mies ei. Yksilapsisuuden hyvät puolet?

Esikoinen olisi saanut paremman ja jaksavamman äidin, jos olisi jäänyt ainokaiseksi. En ymmärtänyt etukäteen, että pinna ei riitäkään niin hyvin kahden kanssa. Lisäksi taloudellisesti oli helpompaa, kun riittäisi pienempi talo, ja kaikki muut lasten hankinnat tietysti puolittuisivat.

Tuo sisaruksen kaipuu varmaan osittain riippuu myös lapsen iästä. Mun serkkujen perheessä lapsilla on ikäeroa liki 10v, eivätkä koskaan kasvaneet mitenkään läheisiksi. Kun vanhempi lapsista oli teini-iässä, ärsytti häntä tietysti itseään reilusti nuorempi p*rskärpänen.

Olisin toivonut toista mutta onneksi edes yksi. Hyvä puoli on se, että olemme todella läheisiä lapsen kanssa. On varaa hankkia kaikki mitä lapsi tarvitsee ja hän voi harrastaa mitä haluaa. Matkustellessa riittää yksi hotellihuone ja tietenkin muutenkin halvempaa ostaa liput ym yhdelle kuin useammalle.

Olen itse ainokainen ja myös mulla on yksi lapsi. En keksi mitään huonoa puolta tästä, päinvastoin.

Mun työkaveri on ainoa lapsi, hänen miehensä on ainoa lapsi ja heillä on yksi lapsi. Oon joskus puhunut hänen kanssaan ja ei ole kaivannut sisaruksia ja ovat tyytyväisiä.

Yksilapsisuudessa on paljon hyviä puolia. Uskon, että voi tehdä kipeää, kun haluat toista, mutta aika varmasti siinäkin tekee tehtävänsä ja se helpottaa. Kannattaa miettiä niitä positiivisia puolia, mitä yksilapsisuudesta on.

Mulla on karmeat kokemukset sisaruksista ja monella muullakin, niin ei se sisarus automaattisesti onnea lisää. Pahimmillaan tuo vain paljon murhetta. Parhaimmillaan tuo onnea, mutta sitä ei etukäteen voi tietää.

Ainoana lapsena kasvaneet pärjää ihan tutkitustikin hyvin elämässä, koska saavat paljon aikaa, energiaa ja toki taloudellista tukeakin vanhemmilta, kun ei ole sisaruksia jakamassa kaikkea. Ymmärrän, että nyt harmittaa, mutta uskon, että sopeudut asiaan ajan kanssa, kun lapsi kasvaa ja löytää kavereita ja muuta seuraa. Ylipäätään kannattaa nyt varmaan jättää koko asian ylianalysointi vähemmälle ja keskittyä muihin asioihin, koska jos miehesi ei lapsia enää halua, ei sinulla vain ole vaihtoehtoja. Ei kannata pyöritellä loputtomasti päässään asiaa, jota ei voi muuttaa.

Kaikki perheen ainokaiset jotka tunnen ovat pärjänneet hyvin elämässään. On hyvä koulutus ja työpaikka.He ovat vanhemmilleen tärkeitä.Heidän ei tarvi kilpailla sisarusten kanssa. Lapsena saavat tukea ja paljon rakkautta vanhemmiltaan.

Tykkään lapsista.

Oma lapseni on maailman paras ja rakkain asia.

Mutta iso työ on hoitaa ja kasvattaa.

Kallistakin.

Siksi meillä vain 1 lapsi.

Eli poliitikot on tehneet elämisestä liian kallista veroillaan. Suomi on liian kallis paikka asua saatikka työskennellä.

M 49 w

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit keskittyä lapseen kunnolla, ei ole kahden eri luoteisen sisaruksen välisiä jännitetteitä ja niitä yhdistävän kasvatustyylin luomista.

Talous; ei kaksia menoja.

Kun ainoa lapsi muuttaa pois, olet varmasti vielä nuori ja se on siinä. Mitään ei ole kesken.

Ai nuori? Mä olin 50v. kun lapsi muutti pois.

Ei ap.

Onhan 50 vuotias vielä nuori. :D

N50

Kohtasinko kerrankin tilanteen että nainen välittää miehen mielipiteestä ja varsinkin lapsi asiassa. Kyllä tämä jollain tapaa historiallinen hetki.

Mun yksi kaveri on aina sanonut, että yksilapsisista lapsista tulee outoja. Sitä aikoinaan mietin paljon ja mietiskelin tuttavia, jotka ovat saaneet elää lapsuutensa ilman sisarusta. Olihan siinä kieltämättä perää.

Hän tarkoitti outoja ja mä tarkoitan, että erilaisia, hyvällä tavalla. Todella luovia ihmisiä kaikki tuntemani. Peräänantamattomia oman polkunsa kulkijoita. Miinuksena sitten tietysti sellainen tietty jakaminen ja huomioonottaminen - ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kohtasinko kerrankin tilanteen että nainen välittää miehen mielipiteestä ja varsinkin lapsi asiassa. Kyllä tämä jollain tapaa historiallinen hetki.

Meille ei tullut kolmatta, eikä neljättä... kun mies ei halunnut. Kyllä meitä on paljon enemmänkin kuin noita luusereita, joilta "ehkäisy pettää".

Olet itse kokenut sen kolauksen, kun halusin toisen lapsen ja mieskin, mutta sitten mies perui asian. Se oli erittäin kova isku, mutta tajusin tietenkin, etten toista voi pakottaa sellaiseen.

Nykyisn mies on kuollut ja jäin yksin sen ainoan lapsen kanssa. Joten ihan hyvä niin, ettei ollut enempää lapsia.

Ite olen huomannut, että lapset ovat rakkauden kohteena huomattavasti olennaisempia kuin se mies (joka on mulla kyllä ihan hyvä ja rakas). Eli se mahdollinen lapsi menee heti ukkosi ohi. Mieti siis tosi tarkasti, haluatko kuitenkaan luopua siitä kakkoslapsihaaveesta. 

Yhden lapsen hyödyt: todella merkittävästi halvempaa, helpompi saada lapsi hoitoon, pikkulapsiaika nopeasti ohi... Onhan niitä. 

Niin arvattavaa! Ap pyytää luettelemaan yksilapsisuuden hyviä puolia ja täällä kehotetaan hankkiutumaan salaa raskaaksi ja hankkimaan toinen.

Yhden lapsen kanssa arki sujuu huomattavasti helpommin, kaikki aamut ja harrastuksiin kuskaamiset. Lapsi saa teidän täyden huomion. Rahaa säästyy kaikessa. Jos joskus haluatte toteuttaa jotakin spesiaalimpaa, ei tarvitse heti alkaa miettiä mistä säästetään tai onko ylipäätään mahdollista toteuttaa. Seuraa lapsi saa kavereista, joita saa mm. harrastuksista ja koulusta.

Tosiaankin pääsette suht nuorina viettämään "eläkepäiviä", kun ainokainen aikanaan aikuistuu. Harva sanoo ääneen katuvansa lapsia, mutta tunnen erään, joka eräänä päiväkotiaamuna huokasi, miten iltatähti olisi saanut jäädä tekemättä. Isommat lapset olivat jo pian lähdössä kotoa, ja tämä nuorin vasta siis päiväkoti-iässä.

Lapsia ei kaikille suoda. Sisar tarvitsee sisaren.  Se on sille aina sisar ja kaveri. 

Kukaan, joka saa useita lapsia, ei koskaan kadu sitä, että sai monta lasta.

Kun ikää tulee ja kerran sitten, ei enää voi saada lapsia, tulee monelle äidille mieleen,

miksi en tehnyt lapsia enempää.

Minkä ikäinen aloittajan lapsi nyt siis on? Entä aloittaja itse? En huomannut että aloituksessa olisi mainittu.

Nimittäin sillä on merkitystä. Jos nyt on jo takana "muutama vuosi lapsiaikaa", on juna saattanut mennä jo ohi. Vaikka aloittaisitte toisen yrittämisen heti, voi onnistumisessa kestää. Ikäeroa tulisi sen verran, että sisarussuhde toki syntyy, muttei lapsista varsinaisia leikkikavereita tule.

Tarvitseeko mieheltä kysyä, haluaako hän lapsen. 

Itse en ole kysynyt muitten, en miehen, enkä muittenkaan mielipidettä.

Lapsia syntyi kolme. 

Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin kadun, että en tehnyt lapsia enempää.

Itse ainoana lapsena kasvaneena halusin ehdottomasti esikoiselle sisäruksen. Ikäeroa oli 1,5 vuotta ja pikkulpaisaika oli rankkaa mutta päivääkään en ole katunut. Nyt (15- ja 13-vuotiaina) ovat yhdessä lintsillä, molemmilla kaverit mukana.

Minä olisin halunnut toisen lapsen, mutta en uskaltanut ehdottaa sitä miehelle, joka halveksui kaikkea pehmoilua, kuten vauvatoiveita. Mies on nykyään onneksi ex. Vaikka toista lasta ei koskaan tullut, olen onnellinen tästä yhdestä ja jälkikäteen olen todennut että aika paljon helpommalla olen päässyt yhden lapsen kanssa.

Nyt tyttäreni on 13-vuotias eikä hän ole koskaan edes kaivannut sisarusta, vaan on joskus jopa sanonut olevansa iloinen siitä, että on ainoa lapsi, kun on katsonut läheltä kavereidensa vääntöä sisaruksien kanssa. En siis usko, että kenenkään lapsuus menee siitä pilalle, että on ainoa lapsi.