Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisinkin toisen lapsen, mutta mies ei. Yksilapsisuuden hyvät puolet?
Alunperin sovimme, että yksi lapsi voi tulla jos on tullakseen. Nyt meillä on muutama vuosi takana perhearkea ja olen alkanut toivomaan lapselle sisarusta. Tiedän, että siinä ei ole mitään järkeä kun mies ei tule toiseen suostumaan. Itse en tykännyt olla raskaana (vaivoja), synnytys oli traumaattinen ja vauvavuosi todella rankka huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Odotin koko ajan, että lapsi kasvaa ja elämä helpottaa. Meillä ei olisi oikein tilaakaan toiselle, molemmat joutuisivat sulloutumaan samaan pieneen huoneeseen.
Silti huomaan olevani aidosti kateellinen kavereille, jotka ilmoittavat raskaudesta. Ihmiset kyselee milloin meilleKIN tulee toinen ja ihmettelevät jos vastataan, että ei taida tulla. Tuntuu, että kaikki tutut saavat nyt toisia lapsiaan kun esikoiset on 1-3v.
Lasta pitää koko ajan viihdyttää, vaikka ollaan koitettu opettaa leikkimään itsekseen. Hän haluaa seuraa ja onhan se ihan ymmärrettävää. Kateudella katselen puistossa keskenään leikkiviä sisaruksia, vaikka eihän se aina niin auvoista tietenkään ole.
Siis miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee yli? Tämän takia en aio erota eli perhettä rikkoa, uusperhekuvio ei muutenkaan houkuttele. Ei auta kun kestää tai sitten toivoa, että mies muka jotenkin muuttaisi mielensä.
Mitä hyviä puolia on yksilapsisuudessa ja miten voisin muuttaa omaa ajattelutapaa? Siis eihän tässä mun ajattelussa ole mitään järkeä? Tämä asia vaivaa mua ihan päivittäin ja jotenkin pitäis nyt päästä tästä yli. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Oon nyt kuukausia odotellut, että tää ois vaan joku vaihe. Helpottaako se sitten kun lähipiiriin ei enää synny pikkusisaruksia jatkuvalla syötöllä?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan aikanaan,kun miehen paras kaveri, mieheni tädin mies yms pitivät miehelle puhutteluja,ettei yksi lapsi riitä. Eivät auttaneet. Ei halunnut enempää lapsia. Siitä on jo kauan aikaa ja mies teki vasektomian.
Kuoleman kultti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan suht pienipalkkaisia ja pitkälti sen vuoksi päätettiin jättää lapsiluku yhteen. Nyt on varaa kustantaa perheelle riittävän tilava asuminen, kesälomareissut ja lapselle hieman kalliimpi harrastus. Ehkä jonkun mielestä "kylmä" ajattelutapa, mutta ihan onnellinen perhe meillä on. Itse ehkä vähän vieroksun heitä, ketkä tekevät monta lasta vaikkei ole resursseja niin isosta perheestä huolehtia.
Tämä on yleinen ajattelutapa niissä maissa, joissa yhteiskunta ei maksa perheen elatusta.
Me ajatellaan että yritetään panostaa enemmän lapsen serkus- ja kaverisuhteisiin, jos ei hankita toista lasta. Taloudellisesti meillä olisi esim. mahdollista kustantaa lapsen kaverikin mukaan lomamatkalle. Järjestetään myös leikkitreffejä, yökyläilyä, retkiä yms. Siltikin paljon helpompaa kuin jos olisi kaksi omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen vallalla ajattelu, että yksi lapsi on liian vähän ja enemmän kuin 2 tai korkeintaan 3 liiottelua. Me saatiin poika 5v kestäneillä lapsettomuushoidoilla ja jo ristiäisissä joku vanhempi sukulainen tokaisi että "seuraavaksi sitten tyttö heti perään, kun teilläkin alkaa ikää jo olemaan". Eli pitäisi siis olla se kaksi lasta ja mielellään vielä yksi kumpaakin sukupuolta.
Jotkut tuntuvat ajattelevan, että ainoa lapsi kasvaa lellityksi ja hemmotelluksi kakaraksi kun ei joudu jakamaan asioita sisaruksen kanssa. Tuokaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa vaan on täysin kasvatuksesta kiinni.No tämä just. Koko ajan saa kuulla vihjailua, että valinta (1 lapsi) on väärä. Vaikka kuinka ajattelisi, että p*skat mitä muut sanoo ja omapa on elämämme silti kommentit vaikuttaa ja tulee olo, että lapsi kärsii tästä kun sitä mieltä muut on.
Ap
Eikö tässä tapauksessa valinta ole miehesi eikä sinun? Sinä koet, että pitää puolustella miehen valintoja, mikä on tietenkin hankalaa.
Ohjaa kaikki kommentoijat miehesi luokse laukomaan mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi, tosin kohta jo aikuinen. Joskus ollaan juteltu asiasta ja kysyin onko kaivannut sisarusta. Sain vastaukseksi että asia ei mietitytä eikä hän ole kokenut jääneensä patsi mistään (eikä ole ollut yksinäinen). Ehkä luonnekin vaikuttaa kokemukseen sekä onko lapsella hyviä kavereita, muita tärkeitä ihmissuhteita jne. Lapsiluku jäi yhteen sekä taloudellisista että voimavarasyistä. Kun aika jättää meistä niin ajattelen että lapseni vierellä ja tukena on silloin hänen puolisonsa, ystävä taikka serkku tai joku muu tärkeä henkilö. Sisaruksen tekemisellä ei voi varmistaa että elämässä olisi tuki ja turva vaikeissa hetkissä. Minä hautasin isoveljeni muutama vuosi sitten. Nyt olen vanhenevien vanhempieni tukena yksin. Elämässä ei ole takeita mistään eikä sen kulkua voi hallita sataprosenttisesti.
Itse teen neljä lasta
Normaalisti ihmiset kuole ennen kuin täyttää 80 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan suht pienipalkkaisia ja pitkälti sen vuoksi päätettiin jättää lapsiluku yhteen. Nyt on varaa kustantaa perheelle riittävän tilava asuminen, kesälomareissut ja lapselle hieman kalliimpi harrastus. Ehkä jonkun mielestä "kylmä" ajattelutapa, mutta ihan onnellinen perhe meillä on. Itse ehkä vähän vieroksun heitä, ketkä tekevät monta lasta vaikkei ole resursseja niin isosta perheestä huolehtia.
Tämä on yleinen ajattelutapa niissä maissa, joissa yhteiskunta ei maksa perheen elatusta.
Maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa lapsia päinvastoin hankitaan turvaamaan perheen tulevaisuus.
Jos et hanki lasta olet huono ihminen
.
Ja kaikki on aina tätä mieltä
.
Aina syytetään ja syystä
.
Aina kysytään
Ja syystä
.
Vätys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan suht pienipalkkaisia ja pitkälti sen vuoksi päätettiin jättää lapsiluku yhteen. Nyt on varaa kustantaa perheelle riittävän tilava asuminen, kesälomareissut ja lapselle hieman kalliimpi harrastus. Ehkä jonkun mielestä "kylmä" ajattelutapa, mutta ihan onnellinen perhe meillä on. Itse ehkä vähän vieroksun heitä, ketkä tekevät monta lasta vaikkei ole resursseja niin isosta perheestä huolehtia.
Tämä on yleinen ajattelutapa niissä maissa, joissa yhteiskunta ei maksa perheen elatusta.
Maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa lapsia päinvastoin hankitaan turvaamaan perheen tulevaisuus.
Suomessa on hyvät tuet ja tuki verkko
Ainoa syy olla hankkimatta lapsia on itsekkyys
Olen kuusilapsisen perhaan vanhin ja olin lapsena aina yksinäinen. Kukaan ei ollut oikean ikäinen eikä luonteinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuusilapsisen perhaan vanhin ja olin lapsena aina yksinäinen. Kukaan ei ollut oikean ikäinen eikä luonteinen
Niin minäkin
ja sisaruksista oli paljon seuraa ja tukea
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ehkäisy petti
.
Muuten kadut
.
Ehkä et vaan muista ottaa pillereitä tai heität vaan roskiin. Entä jos mies joskus pettää kuitenkin? Ryhdistäydy. Ei kukaan oo puhdaspulmunen
Näin juuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan suht pienipalkkaisia ja pitkälti sen vuoksi päätettiin jättää lapsiluku yhteen. Nyt on varaa kustantaa perheelle riittävän tilava asuminen, kesälomareissut ja lapselle hieman kalliimpi harrastus. Ehkä jonkun mielestä "kylmä" ajattelutapa, mutta ihan onnellinen perhe meillä on. Itse ehkä vähän vieroksun heitä, ketkä tekevät monta lasta vaikkei ole resursseja niin isosta perheestä huolehtia.
Tämä on yleinen ajattelutapa niissä maissa, joissa yhteiskunta ei maksa perheen elatusta.
Maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa lapsia päinvastoin hankitaan turvaamaan perheen tulevaisuus.
Suomessa on hyvät tuet ja tuki verkko
Ainoa syy olla hankkimatta lapsia on itsekkyys
No minusta on vähän kyseenalaista hankkia lapsia sillä mentaliteetilla, että perheen elatus on tukien varassa. Tai esim pyytää rahaa jostain keräyksistä vedoten siihen, että on tehty useampia lapsia ja molemmat vanhemmat ulkona työelämästä (ilman että syynä on sairastuminen tms. yllättävä takaisku).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan suht pienipalkkaisia ja pitkälti sen vuoksi päätettiin jättää lapsiluku yhteen. Nyt on varaa kustantaa perheelle riittävän tilava asuminen, kesälomareissut ja lapselle hieman kalliimpi harrastus. Ehkä jonkun mielestä "kylmä" ajattelutapa, mutta ihan onnellinen perhe meillä on. Itse ehkä vähän vieroksun heitä, ketkä tekevät monta lasta vaikkei ole resursseja niin isosta perheestä huolehtia.
Tämä on yleinen ajattelutapa niissä maissa, joissa yhteiskunta ei maksa perheen elatusta.
Maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa lapsia päinvastoin hankitaan turvaamaan perheen tulevaisuus.
Suomessa on hyvät tuet ja tuki verkko
Ainoa syy olla hankkimatta lapsia on itsekkyysNo minusta on vähän kyseenalaista hankkia lapsia sillä mentaliteetilla, että perheen elatus on tukien varassa. Tai esim pyytää rahaa jostain keräyksistä vedoten siihen, että on tehty useampia lapsia ja molemmat vanhemmat ulkona työelämästä (ilman että syynä on sairastuminen tms. yllättävä takaisku).
Sitä varten tuki on
Kaikilla vain yksi elämä
Ei kannata miettiä tuollaisia
Ootko hoopo
Lapsia kannattaa aina tehdä Suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainoana lapsena keksi mitään hyvää siinä. Voi tietysti johtua siitä että olen tyttö ja halusin aina pikkusisarusta ja asuttiin paikassa, missä minulla ei ollut kavereita. Poikalapsi ei ehkä kaipaa sisaruksia niin paljoa? Myös koiran hankkiminen voisi olla ratkaisu siitä olisi lapselle seuraa
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistuisi minulta. Katkeroituisin miehelle.
Älä
Me hankittiin pari lasta vaikka ollaan yrittäjiä ja tulot on vähän yli 2000€/kk. Velkaakin löytyy. Hyvin pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan suht pienipalkkaisia ja pitkälti sen vuoksi päätettiin jättää lapsiluku yhteen. Nyt on varaa kustantaa perheelle riittävän tilava asuminen, kesälomareissut ja lapselle hieman kalliimpi harrastus. Ehkä jonkun mielestä "kylmä" ajattelutapa, mutta ihan onnellinen perhe meillä on. Itse ehkä vähän vieroksun heitä, ketkä tekevät monta lasta vaikkei ole resursseja niin isosta perheestä huolehtia.
Tämä on yleinen ajattelutapa niissä maissa, joissa yhteiskunta ei maksa perheen elatusta.
Maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa lapsia päinvastoin hankitaan turvaamaan perheen tulevaisuus.
Suomessa on hyvät tuet ja tuki verkko
Ainoa syy olla hankkimatta lapsia on itsekkyysNo minusta on vähän kyseenalaista hankkia lapsia sillä mentaliteetilla, että perheen elatus on tukien varassa. Tai esim pyytää rahaa jostain keräyksistä vedoten siihen, että on tehty useampia lapsia ja molemmat vanhemmat ulkona työelämästä (ilman että syynä on sairastuminen tms. yllättävä takaisku).
Sitä varten tuki on
Kaikilla vain yksi elämä
Ei kannata miettiä tuollaisia
Ootko hoopo
Lapsia kannattaa aina tehdä Suomessa!
No eipä kovin leveä leipä perheessä ole, jos pelkästään tukien varassa elellään. Mä olen vähävaraisesta perheestä (4 sisarusta) ja todellakin haluan, että omilla lapsilla on mahdollisuus harrastuksiin ja muutenkin samoihin asioihin kuin suurimmalla osalla luokkakavereista. Ja että lapsilla on kotona omat huoneet, itse kärsin aikanaan siitä kun omaa huonetta/rauhaa ei kotona ollut.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ainakin puolustaa toisiaan, on tukena, lohduttaa, leikkii ja pitää toisilleen seuraa
.
Tämä on kyllä yleistä
Kiva että teillä on noin. Oma lapsuuteni oli karmea kiusaavan isomman sisaruksen vuoksi, eivätkä välit parantuneet aikuisenakaan. Enkä ole ainoa, jolla on vastaavanlaisia kokemuksia. Mieheni on viisilapsisesta perheestä, ja samoja kokemuksia. Sisarkateutta ja kampittamista, joka on jatkunut aikuisuuteen saakka ja huipentunut perinnönjaossa.
Olen itse ainoa lapsi ja vanhempani ovat jo kuolleet. Olisin toivonut sisaruksia. Olin yksinäinen, vaikka oli naapurin lapsia ja serkkuja. Mutta silti, kun olin teini olisin kaivannut varsinkin isosiskoa ja -veljeä.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on yksi lapsi, tosin kohta jo aikuinen. Joskus ollaan juteltu asiasta ja kysyin onko kaivannut sisarusta. Sain vastaukseksi että asia ei mietitytä eikä hän ole kokenut jääneensä patsi mistään (eikä ole ollut yksinäinen). Ehkä luonnekin vaikuttaa kokemukseen sekä onko lapsella hyviä kavereita, muita tärkeitä ihmissuhteita jne. Lapsiluku jäi yhteen sekä taloudellisista että voimavarasyistä. Kun aika jättää meistä niin ajattelen että lapseni vierellä ja tukena on silloin hänen puolisonsa, ystävä taikka serkku tai joku muu tärkeä henkilö. Sisaruksen tekemisellä ei voi varmistaa että elämässä olisi tuki ja turva vaikeissa hetkissä. Minä hautasin isoveljeni muutama vuosi sitten. Nyt olen vanhenevien vanhempieni tukena yksin. Elämässä ei ole takeita mistään eikä sen kulkua voi hallita sataprosenttisesti.