Lue keskustelun säännöt.
Haluaisinkin toisen lapsen, mutta mies ei. Yksilapsisuuden hyvät puolet?
Alunperin sovimme, että yksi lapsi voi tulla jos on tullakseen. Nyt meillä on muutama vuosi takana perhearkea ja olen alkanut toivomaan lapselle sisarusta. Tiedän, että siinä ei ole mitään järkeä kun mies ei tule toiseen suostumaan. Itse en tykännyt olla raskaana (vaivoja), synnytys oli traumaattinen ja vauvavuosi todella rankka huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Odotin koko ajan, että lapsi kasvaa ja elämä helpottaa. Meillä ei olisi oikein tilaakaan toiselle, molemmat joutuisivat sulloutumaan samaan pieneen huoneeseen.
Silti huomaan olevani aidosti kateellinen kavereille, jotka ilmoittavat raskaudesta. Ihmiset kyselee milloin meilleKIN tulee toinen ja ihmettelevät jos vastataan, että ei taida tulla. Tuntuu, että kaikki tutut saavat nyt toisia lapsiaan kun esikoiset on 1-3v.
Lasta pitää koko ajan viihdyttää, vaikka ollaan koitettu opettaa leikkimään itsekseen. Hän haluaa seuraa ja onhan se ihan ymmärrettävää. Kateudella katselen puistossa keskenään leikkiviä sisaruksia, vaikka eihän se aina niin auvoista tietenkään ole.
Siis miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee yli? Tämän takia en aio erota eli perhettä rikkoa, uusperhekuvio ei muutenkaan houkuttele. Ei auta kun kestää tai sitten toivoa, että mies muka jotenkin muuttaisi mielensä.
Mitä hyviä puolia on yksilapsisuudessa ja miten voisin muuttaa omaa ajattelutapaa? Siis eihän tässä mun ajattelussa ole mitään järkeä? Tämä asia vaivaa mua ihan päivittäin ja jotenkin pitäis nyt päästä tästä yli. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Oon nyt kuukausia odotellut, että tää ois vaan joku vaihe. Helpottaako se sitten kun lähipiiriin ei enää synny pikkusisaruksia jatkuvalla syötöllä?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa syntyy liian vähän lapsia
Vanhuksia alkaa olleen paikat täynnä
Yhteiskunnat romahtaa
Kehitysmaissa nuoret ovat enemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilapsisessa perheessä vanhempien ei tarvitse toimia aina erotuomareina. Ei ole riidankähinää. Monet vanhemmat ovat yllättyneitä siitä miten paljon heidän lapsensa tappelevat keskenään. Jatkuva käninä ja narina syö hermoja. Varsinkin jos oli elänyt ruusunpunaisissa haaveissa että kuinka sisarukset ovat parhaat kaverit. Niin ei aina käy. Sitten ihmettelee että miksi mun lapset on tollasia, niittenhän kuuluis rakastaa toisiaan.
Lapsi oppii kompromisseja kunhan hänellä on ikätovereita kavereina, ei sen toisen lapsen tarvitse olla sisarus. Tarhassa ja koulussa viimeistään oppii tavoille.
Yksi lapsi tulee halvemmaksi, tietenkin. Helpompi lomailla yhden kanssa, ja vanhempien hoitaa vuoronperään, helpompaa kun lapsi kasvaa vauvavaiheesta niin ei ole heti toinen perässä tulossa samaan putkeen, eli kuormittavaa vauvaelämää ja valvomista voi tulla 4-5 vuotta jos on kaksikin lasta. Yhden lapsen kanssa aikaa ja energiaa riittää puolisollekin paremmin.
Tuossa omia havaintoja lähipiiristä. Onnellisin tuntemani perhe on se jossa on vain yksi lapsi. Lapsi on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa syntyy liian vähän lapsia
Vanhuksia alkaa olleen paikat täynnä
Yhteiskunnat romahtaaKehitysmaissa nuoret ovat enemmistössä.
And?
En minä heistä välitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa syntyy liian vähän lapsia
Vanhuksia alkaa olleen paikat täynnä
Yhteiskunnat romahtaaKehitysmaissa nuoret ovat enemmistössä.
Lapsia syntyy liian vähän kaikkialla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa syntyy liian vähän lapsia
Vanhuksia alkaa olleen paikat täynnä
Yhteiskunnat romahtaaKehitysmaissa nuoret ovat enemmistössä.
Itse olen huolissani vain valkoisista lapsista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nää "mies tekee lisää lapsia sitten seuraavan kanssa" oikein on? Onko joku yleinen oletus, että miehet toimivat näin, vai onko kommentoijilla vain itsellään kokemusta asiasta?
Itse lapsettomuuden pelossa eläneenä olisin ollut kiitollinen yhdestäkin lapsesta. Kaksi oli onnen täyttymys!
Kaikki eivät saa edes sitä yhtä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en saanut aikaan toista lasta koska olin mustasukkainen omasta huomiostani tuolle ainokaiselle. Tuntui ihan hirveälle menetykselle, etten voisi enää pitää sylissä yksin häntä! Ihan patologista tiedän, mutta meillä on seurauksena kuitenkin ihan erityinen suhde. Ei varmaan ole kovinkaan tyypillistä 17 vuotiaan pojan puhua äidin kanssa kaiken maailman jutut autoista tunteisiin ja elämänfilosofiaan.
Siis positiivisena puolena todella läheisen ja avoimen suhteen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kanssa helpompaa. Ihan oikeasti.
Hyvää: Lapsi ei joudu taistelemaan perinnöstä.
Huonoja puolia mm ettei opi jo kodin turvassa tulemaan toimeen toisten viidakon lakien mukaan eläjien kanssa. Altis siis huonoille kokemuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh? Hanki se lapsi.
Mies hankkii kuitenkin sitten uuden naisen kanssa.
Sulle ei jää kun säääli
Miksi miesten pitäisi ottaa naisen mielipiteet huomioon joka asiassa niin kuin naiset vaatii kun naisia ei missään asiassa kiinnosta miehen mielipide?
Minä taas oon vähän kateellinen niille, joilla on vain yksi. On paljon helpompaa heillä. Kouluaikana saa keskittyä esim. vain yhden läksyihin, vähemmän muistettavaa hammaslääkärit ja muut, matkustelu halvempaa ja helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tekee sinun mielipiteestä paremman että sitä pitäisi kuunnella samalla kun sinä et välitä tippaakaan miehen mielipiteestä? Oletko säästänyt rahaa uuden lapsen kasvatukseen vai odotatko että mies maksaa kaiken?
Jos on yksi lapsi vain, hän varmasti on kaivannut että hänellä olisi sisaruksia, joista saisi leikkikaverin,
jos ei muualta. Sisaret ovat rikkaus.
Perheen ainoa lapsi hemmoteltu sellainen, joka saa kaiken huomion, hänestä tulee minä minä,
hän tuskin ottaa muita huomioon, koska hän on oppinut olemaan huomion keskipiste, hän ei ole oppinut jakamaan mitään, vaan pitää aina kaiken mitä on itsellään.
Vanhemmat takertuu yleensä liikaa ainokaiseensa, entä, jos häntä ei joskus enää olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sisaruksen
Ei kiitos.
t. Ainokainen jolla myös "vain" yksi lapsi
Vierailija kirjoitti:
Jos on yksi lapsi vain, hän varmasti on kaivannut että hänellä olisi sisaruksia, joista saisi leikkikaverin,
jos ei muualta. Sisaret ovat rikkaus.
Perheen ainoa lapsi hemmoteltu sellainen, joka saa kaiken huomion, hänestä tulee minä minä,
hän tuskin ottaa muita huomioon, koska hän on oppinut olemaan huomion keskipiste, hän ei ole oppinut jakamaan mitään, vaan pitää aina kaiken mitä on itsellään.
Vanhemmat takertuu yleensä liikaa ainokaiseensa, entä, jos häntä ei joskus enää olisikaan.
Rupes ihan naurattamaan kun luin tuota. Sisarukset ovat pahimmillaan kaukana rikkaudesta ja rikkauden sijaan raskas taakka. Sisarukset voivat kiusata pahemmin kuin kukaan muu. Kaikki huipentuu perinnönjaossa, jossa monen todellinen luonne tulee esiin.
Yhden lapsen äitinä olen sitä mieltä, että ainokaisen kasvatukseen pitää panostaa aika tavalla ettei lapsesta kasva itsekäs itsevaltias. Kavereiden kanssa oppii jakamaan omastaan ja ystävyyssuhteisiin tuleekin paljon kannustaa ja kuljettaa aktiivisesti jo pienenä kavereiden luokse. Omatoimisuus meillä vähän niin ja näin, kun on aina saanut palvelua. Koko suvun ainokainen vielä. Mutta ollaan esim lomille kutsuttu kavereita mukaan ja lapsi viihtyy hyvin myös meidän aikuisten seurassa. On nyt 18v. Itse sanoo nauttivansa ainokaisena olemisesta ja on tosi suosittu kaveri. Murrosikä oli erittäin vaikea ja koen että siinä näkyi se, ettei ole koskaan riidelllyt ja tapellut muiden kanssa. Kuten minä veljieni kanssa pienenä.
Hyviä puolia on se ettei omaa huomiota tarvitse jakaa ja pieni koti riittää. On ns aikaa panostaa lapseen täysillä.