Lue keskustelun säännöt.
Haluaisinkin toisen lapsen, mutta mies ei. Yksilapsisuuden hyvät puolet?
Alunperin sovimme, että yksi lapsi voi tulla jos on tullakseen. Nyt meillä on muutama vuosi takana perhearkea ja olen alkanut toivomaan lapselle sisarusta. Tiedän, että siinä ei ole mitään järkeä kun mies ei tule toiseen suostumaan. Itse en tykännyt olla raskaana (vaivoja), synnytys oli traumaattinen ja vauvavuosi todella rankka huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Odotin koko ajan, että lapsi kasvaa ja elämä helpottaa. Meillä ei olisi oikein tilaakaan toiselle, molemmat joutuisivat sulloutumaan samaan pieneen huoneeseen.
Silti huomaan olevani aidosti kateellinen kavereille, jotka ilmoittavat raskaudesta. Ihmiset kyselee milloin meilleKIN tulee toinen ja ihmettelevät jos vastataan, että ei taida tulla. Tuntuu, että kaikki tutut saavat nyt toisia lapsiaan kun esikoiset on 1-3v.
Lasta pitää koko ajan viihdyttää, vaikka ollaan koitettu opettaa leikkimään itsekseen. Hän haluaa seuraa ja onhan se ihan ymmärrettävää. Kateudella katselen puistossa keskenään leikkiviä sisaruksia, vaikka eihän se aina niin auvoista tietenkään ole.
Siis miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee yli? Tämän takia en aio erota eli perhettä rikkoa, uusperhekuvio ei muutenkaan houkuttele. Ei auta kun kestää tai sitten toivoa, että mies muka jotenkin muuttaisi mielensä.
Mitä hyviä puolia on yksilapsisuudessa ja miten voisin muuttaa omaa ajattelutapaa? Siis eihän tässä mun ajattelussa ole mitään järkeä? Tämä asia vaivaa mua ihan päivittäin ja jotenkin pitäis nyt päästä tästä yli. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Oon nyt kuukausia odotellut, että tää ois vaan joku vaihe. Helpottaako se sitten kun lähipiiriin ei enää synny pikkusisaruksia jatkuvalla syötöllä?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
"Meilläkään mies ei halunnut toista lasta enkä pohjimmiltani minäkään. Tunsin vain valtavaa ulkopuolisista johtuvaa painetta ja syyllisyyttä (mm. tämä palsta). Onneksi en tehnyt päätöstä muiden mielipiteiden pohjalta ja painostanut miestäni. Saatikka hankkiutunut salaapäin raskaaksi. Meillä on ollut ihana elämä kolmisin ja olemme edelleen tosi läheisiä. Nyt lapsi on jo aikuinen. Jälkeenpäin ajatellen kolmisin eläminen sopi parhaiten meidän kaikkien luonteille. Ajatus, että tietty lapsimäärä olisi sopiva kaikille, on outo. Jotkut ovat elementissään useamman lapsen kanssa, minä olin ja olen yhden. Tärkeintä on itsetuntemus ja oman sydämen kuuntelu. Ei muiden mielipiteet."
-> Kiitos sinä, joka kirjoitit tämän! Sanoitit täydellisesti omat ajatukseni ja oman tilanteeni, paitsi että meidän ainokainen on vielä päiväkodissa. Ap:lle tsempit että tämä elämänvaihe on koetteleva, kun tosiaan lähipiiriin syntyy juuri niitä toisia.
Minulla on myös vahva maailmanparannussyy hankkia vain yksi lapsi, vaikka miehen motiivi on enemmänkin helppo elämä. Pystyn elämään paremmin itseni kanssa kun en pidä yllä epäkestävää päälukua, jolle maapallon resurssit eivät tule riittämään. Tämä olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät yhden lapsen max.
Tätä en voi sanoa kenellekään ääneen tietenkään. Mutta aika pianhan tästä joutuvat puhumaan ihan kaikki.
Valitettavasti lähivuosina väestönkato on niin valtava että tarvitaan paljon vauvoja. Tuollaiset ilmastohaihatukset tässä mielessä ovat hassutusta. Katso joskus mitkä tahot noita ajatuksia ajavat eteenpäin. Tulevaisuudessa juuri meidän lapsemme voivat ratkaista ne kaikki haasteet jotka nyt kehittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskasti porukka käyttää sanaa "hankkia" viitaten lapsen saantiin. Itse oon tottunut hankkimaan tavaraa ja huonekaluja. Toiset hankkii lapsia.
Minä olen omani hankkimalla hankkinut. Haittaako se sinua? Olen jahdannut ovulaatioita ja laskeskellut päiviä ja ravannut inseminaatioissa ja nähnyt todella paljon vaivaa asian eteen niin voin hyvillä mielin sanoa että olen nimenomaan hankkinut kaikki lapseni. Teikäläiselle varmaankin haikara kuljetti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään posiitivista asiaa yksilapsisuudesta.
Minulla sama tilanne. Luulen, että eroan tämän asian takia ja hankin toisen itsellisesti.
T. Ainoa lapsi joka oli aina yksinäinen
Lapsesi varmaan ottaisi kuitenkin mieluummin ehjän perheen kuin puolisisaruksen.
Tiedätkö, on todella inhottavaa arvottaa lapsia tällä tavalla. Saman äidin lapset ovat kyllä täysin sisaruksia keskenään. Nuo puolikkaat ovat vain ilkeiden ihmisten päässä. Suhteet tekevät perheen, ei genetiikka. Miten perheet joilla on vaikkapa 1 biologinen lapsi ja 2 adoptoitua, menetkö ilkkumaan että eivät ole oikeasti perhettä?
Minä olen kasvanut yksin ilman sisaruksia ja voin kertoa että koko lapsuuten niitä toivoin! Kuinka yksinäiseksi tunsin itseni kun vanhempani kuolivat, ei ollut ketään joka olisi ollut jakamassa surua eikä ketään jolla olisi ollut muistoja lapsuudesta ja perheestämme silloin! Eli en suosittele kenellekään, sisaruksia kaipaa myös aikuinen.
Kaikki on kiinni teidän lapsenne kasvatuksesta, sekä hänen temparamentista (jälkimmäiselle, ei anneta tarpeeksi ajatusta yleisesti ottaen. Tiedän, koska työskentelen varhaiskasvatuksen parissa).
Lapsella Ei siis tarvitse olla sisarusta, ihan vain sen sisaruksen takia. Eli sen takia, ei kannata hankkiutua raskaaksi. Vaan tärkeintä on miten lapsi kasvatetaan. Opetetaan käytöstavat ja miten maailma toimii. Esim. Lapsi ymmärtää kyllä, miksi ja milloin pitää odottaa vuoroaan, kunhan hänelle opetetaan se.
Se missä vanhemmat menevät usein vikaan on se, kun lapsia kohdellaan kuin he eivät ikinä tekisi mitään väärin. Eli silotetaan elämää enemmän kuin tarvitsisi, ihan vain ettei haluta, että Oma lapsi pettyy tai että he tekevät väärin. Lasten pitää ottaa vastuuta tekemisistään. Oli se sitten sitä, että pitää pyytää anteeksi toiselta tai että ymmärtää tehneensä väärin.
Eli hankkikaa toinen lapsi, jos todella haluatte hänet, älkää missään nimessä hankkiko toista lasta, vain sen takia, että olette hankkineet toisen. Se on pahinta, mitä lapselleen voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ainoa lapsi, minulla on 3 sisarusta. Mieheni suku on myös todella pieni, minulla suuri. Sisarusparvessa ei ole ollut helppoa aina ja ongelmia on toisinaan vieläkin, mutta olen aina ollut iloinen siitä että minulla on sisaruksia.
Nyt kun mieheni vanhemmat ovat jo aika vanhoja ja muisti prakaa yms, hän on aivan yksin asioiden hoitamisen kanssa. Minä toki autan jonkin verran, mutten kaikkea voi tehdä eikä se ole minun vastuullanikaan. Jos me eroaisimme, mieheni jäisi aivan yksin. En toki ole mihinkään lähdössä ja meillä menee vallan hyvin, mutta huomaan mieheni usein pelkäävän sitä yksinjäämistä ja minusta se tuntuu pahalta. Antaisin mitä vaan, jotta hänellä olisi sisaruksia jakamassa taakkaa vanhemmistaan ja joiden luona kyläillä. Joku, joka ymmärtää hänen taustaansa ja lapsuuttaan yms. Kukaan muu tässä maailmassa ei ymmärrä tai jaa niitä muistoja. Se on jotenkin hurja ajatus minusta, kun minulla on useampi sisarus jotka ovat kokeneet samat asiat kuin minä..
Tiedän kyllä useita ainoita lapsia, jotka tällä hetkellä porskuttavat onnellisena ja sanovat ettei kaipaa sisaruksia, mutta nyt kun olen seurannut vierestä tätä kurjempaa puolta kun ainokainen joutuu olemaan yksin vastuussa vanhemmistaan ja murehtimaan heidän vointiaan, käymään auttamassa harva se päivä, niin tiedän että ikävät ajat odottaa kyllä niitä muitakin ainokaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meilläkään mies ei halunnut toista lasta enkä pohjimmiltani minäkään. Tunsin vain valtavaa ulkopuolisista johtuvaa painetta ja syyllisyyttä (mm. tämä palsta). Onneksi en tehnyt päätöstä muiden mielipiteiden pohjalta ja painostanut miestäni. Saatikka hankkiutunut salaapäin raskaaksi. Meillä on ollut ihana elämä kolmisin ja olemme edelleen tosi läheisiä. Nyt lapsi on jo aikuinen. Jälkeenpäin ajatellen kolmisin eläminen sopi parhaiten meidän kaikkien luonteille. Ajatus, että tietty lapsimäärä olisi sopiva kaikille, on outo. Jotkut ovat elementissään useamman lapsen kanssa, minä olin ja olen yhden. Tärkeintä on itsetuntemus ja oman sydämen kuuntelu. Ei muiden mielipiteet."
-> Kiitos sinä, joka kirjoitit tämän! Sanoitit täydellisesti omat ajatukseni ja oman tilanteeni, paitsi että meidän ainokainen on vielä päiväkodissa. Ap:lle tsempit että tämä elämänvaihe on koetteleva, kun tosiaan lähipiiriin syntyy juuri niitä toisia.
Minulla on myös vahva maailmanparannussyy hankkia vain yksi lapsi, vaikka miehen motiivi on enemmänkin helppo elämä. Pystyn elämään paremmin itseni kanssa kun en pidä yllä epäkestävää päälukua, jolle maapallon resurssit eivät tule riittämään. Tämä olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät yhden lapsen max.
Tätä en voi sanoa kenellekään ääneen tietenkään. Mutta aika pianhan tästä joutuvat puhumaan ihan kaikki.
Valitettavasti lähivuosina väestönkato on niin valtava että tarvitaan paljon vauvoja. Tuollaiset ilmastohaihatukset tässä mielessä ovat hassutusta. Katso joskus mitkä tahot noita ajatuksia ajavat eteenpäin. Tulevaisuudessa juuri meidän lapsemme voivat ratkaista ne kaikki haasteet jotka nyt kehittyvät.
Ennen kaikkea jokainen lapsi tarvitsee hyvän kasvualustan. Eihän muuten ole ns hyödyksi yhteiskunnalle. Mihinkään synnytystalkoisiin yhteiskunnan takia en suosittele, ei ole tervettä lisääntymistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meilläkään mies ei halunnut toista lasta enkä pohjimmiltani minäkään. Tunsin vain valtavaa ulkopuolisista johtuvaa painetta ja syyllisyyttä (mm. tämä palsta). Onneksi en tehnyt päätöstä muiden mielipiteiden pohjalta ja painostanut miestäni. Saatikka hankkiutunut salaapäin raskaaksi. Meillä on ollut ihana elämä kolmisin ja olemme edelleen tosi läheisiä. Nyt lapsi on jo aikuinen. Jälkeenpäin ajatellen kolmisin eläminen sopi parhaiten meidän kaikkien luonteille. Ajatus, että tietty lapsimäärä olisi sopiva kaikille, on outo. Jotkut ovat elementissään useamman lapsen kanssa, minä olin ja olen yhden. Tärkeintä on itsetuntemus ja oman sydämen kuuntelu. Ei muiden mielipiteet."
-> Kiitos sinä, joka kirjoitit tämän! Sanoitit täydellisesti omat ajatukseni ja oman tilanteeni, paitsi että meidän ainokainen on vielä päiväkodissa. Ap:lle tsempit että tämä elämänvaihe on koetteleva, kun tosiaan lähipiiriin syntyy juuri niitä toisia.
Minulla on myös vahva maailmanparannussyy hankkia vain yksi lapsi, vaikka miehen motiivi on enemmänkin helppo elämä. Pystyn elämään paremmin itseni kanssa kun en pidä yllä epäkestävää päälukua, jolle maapallon resurssit eivät tule riittämään. Tämä olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät yhden lapsen max.
Tätä en voi sanoa kenellekään ääneen tietenkään. Mutta aika pianhan tästä joutuvat puhumaan ihan kaikki.
Valitettavasti lähivuosina väestönkato on niin valtava että tarvitaan paljon vauvoja. Tuollaiset ilmastohaihatukset tässä mielessä ovat hassutusta. Katso joskus mitkä tahot noita ajatuksia ajavat eteenpäin. Tulevaisuudessa juuri meidän lapsemme voivat ratkaista ne kaikki haasteet jotka nyt kehittyvät.
Ennen kaikkea jokainen lapsi tarvitsee hyvän kasvualustan. Eihän muuten ole ns hyödyksi yhteiskunnalle. Mihinkään synnytystalkoisiin yhteiskunnan takia en suosittele, ei ole tervettä lisääntymistä..
Synnytystalkoot!
Tee oma osasi!
Lapsia täytyy syntyä Suomeen lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia täytyy syntyä Suomeen lisää!
Jos perheet voi huonosti niin se syntyvyys ei ole kenenkään etu. Kun jokainen ymmärtäisi huomioida myös omat voimavaransa, toki on tilanteita joita ei voi millään tavalla ennustaa.
Eniten mikä minua ärsyttää ainokaisessani (Minulla on siis yksi tyttö 10-v.) että kun on hetki kun ei tehdä mitään niin narisee kun ei ole mitään tekemistä, on niin tylsäääää! Miksi hän odottaa aina minun olevan jokin 24/7 viihdyttäjä. On vapaa menemään ulos hakemaan kaveria ulos mutta ei mene. Muutenkin on todella arka ja varovainen kaikessa ja on ns. ylijattelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdintoja jälleen sarjassaamme nainen ei toteuta unelmiaan miehen mielipiteiden takia... Vuonna 2022...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä sukupolvea elossa. On siinä ollut aikaa luoda muistoja, joita voi keskenään jakaa, vaikka ei sisaruksia olekaan. Poikani asuu iäkästä isovanhempaa lähinnä, ja on varmasti myös läheisin. Mutta ei siitä ole takeita, kuka täältä ensimmäisenä lähtee ja kenelle ne asiat jää hoidettavaksi.
Minulla on sisarus, mutta olemme niin erilaisia, ettemme ole läheisiä. Ystävät ja puoliso ovat läheisempiä.
Eikö pallo ole ihan tarpeeksi täynnä jo, pallon kuormituskyky ylitettiin jo aikoja sitten, nykyisellä populaatiolla vain kulutetaan lisää, ei anneta mitään takaisin....
In the year 9595
I'm kinda wonderin' if man is gonna be alive
He's taken everything this old earth can give
And he ain't put back nothing
Nauti lapsestasi, ja elämästänne, ei lisää ihmisiä tänne, joiden tulevaisuus täällä ei niin aurinkoiselta muutenkaan tänä päivänä näytä. Ja jää varaa vaikka tällaiseen:
https://gemtrade.fi/product/upea-valkehtiva-ranneketju-18k-kultaa-19-cm/
Olen jo vanha, minulla on tosin vielä vanhempi äiti elossa. En osaa tähän sanoa muuta kuin, että yksin sinä synnyt ja yksin sinä kuolet. Siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Läheisin minulle taitaa olla yksi vanha ystävä.
Mieti vähän
Lapsi tarvii sisaruksen
.
Kurjaa olla ainaoa lapsi!
.
Paljon ihmisvihaa täällä!
Iso siskona voin sanoa, että säästyy uskomaton määrä rahaa, jos jättää sen toisen lapsen hommaamatta. Veli tuli varmaan vanhemmillekin yllättävän kalliiksi, harrastuksia piti karsia ja ne lopulta jäivät kokonaan.
Ja jos käy huono tuuri, sisarukset eivät tule lainkaan toimeen.
Ei lapsi jää yksin. Olette vanhempia ja keskittykää häneen.