Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"
13.10.2022 |
Elinaikaa max. puoli vuotta lääkärin mukaan, mutta kukaanhan nyt ei ole ennustaja.
Mummi suuttui tästä niin, että ei vastaa enää puhelimeen. Kun yritin mennä käymään, sanottiin että hän ei ota vieraita vastaan. Äitini kyllä pääsi häntä katsomaan. Tuntuu kamalalta.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää puheet, et nukkui rauhallisesti pois. Antaa väärän kuvan niille jotka ei o vielä kuolemaa läheltä seurannu, et se muka olis meidän normaalia unta. Nukkuu joo, mutta se on aiheutettu kipujen ja hengitysvajausten takia morfiinilla, kovalla lääkkeellä. Koitetaan välttää et ihminen ei itse tajua tukehtumiskuolemaansa. Morfiini vie tajun ja lamaa loputkin hengityksen. Kaamea asia.
Se lääkitys ja sedaatio tuossa tekee sen, ettei se ole kaamea asia, ei ainakaan niin kaamea kuin olisi luomuna.
Äitini kuoli syöpään luomuna. Olipa kaunista kuunnella sitä suoraa huutoa päiväkausia. Ei riittänyt pienessä sairaalassa kipupumppuja kaikille tarvitseville.
Syöpähoito on kehittynyt valtavasti. Samanlaisia tarinoita mm. äitini kertoi aikoinaan. t. syöpäpotilas
Tämä tapahtui 2015.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihminen kuolinvuoteellaan välttämättä halua, että tullaan katsomaan.
Itsekin sain syöpädiagnoosin ja elinaikaa samoin max puoli vuotta. Jos joku tulisi intoilemaan että nyt mennään kylpylään, kampaajalle, kosmetologille, manikyyriin, ostoksille, ravintolaan, Heurekaan, eläintarhaan, rasastustunnille ja jousiampumaan, niin blokkaisin kyseisen henkilön saman tien.
Haluan elää loppuelämäni rauhassa ja viimeisistä kuukausista nauttien, en intopiukeana joka suuntaan säntäillen ja teennäisesti iloiten joka asiasta.
Jos olisit ehdottanut mummille rauhallista yhdessäoloa ja vain ollut ja kuunnellut, niin hän olisi ottanut sinut vastaan ja viettänyt kanssasi aikaa mielellään. Mutta kun alat rääkyä ja vauhkota ja repiä häntä joka suuntaan, niin ei ihme, ettei hän halua olla kanssasi tekemisissä.
En minäkään jaksa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olla ja kuunnella vaan alkavat heti neuvoa ja piristää ja käskevät miettiä ja tehdä kivoja asioita. En halua tehdä ja leikkiä tekopirteää, vaan olla ja elää hetki kerrallaan. Ihan sama mikä elämäntilanne on ollut, mutta paskasti käyttäytyvät ihmiset olen karsinut elämästäni pois.
Jos minä sairastuisin parantumattomasti, olisin takuulla aivan sietämätön, ahdistunut, masentunut vihainen, peloissani ja ärtynyt. Tuskin jaksaisin yhtään ketään ihmisiä lähelläni. Tunnen itseni niin hyvin. Eikä se kuoleman hyväksyminen helppoa useinkaan ole. Helppo täällä on terveenä jeesustella, mutta tosipaikan tullen eri asia. Minä olen herkkä ja kiltti ihminen, mutta en halua kuolla, enkä varsinkaan tietää kuolevani jonkin tietyn ajan puitteissa.
Ehkä on jo ehdotettu, mutta ap:lle ehdottaisin, että menee mummon luokse kylään ja katselette yhdessä vanhoja valokuvia. Mummo voi kertoa kuvissa olevista ihmisistä ja ap laittaa korvan tai valokuvan taakse nimet, paikat ja ajankohdat. Mummo muutenkin ajattelee elettyä elämää ja muistoista voi saada lohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuolevan tarvitse olla kohtelias kenellekään. Ap:n olisi pitänyt ensin kysyä mummolta, mitä tämä haluaa tehdä, tai haluaako mitään.
No toisaalta, ei muidenkaan tarvitse loputtomiin ymmärtää että se on kuolemassa, jos haluaa sitten ihmisten muistavan että itsepäinen kuspiä oli, niin siitä vaan. On ihmisiä jotka eivät lähde siltä kuolevaltakaan kuuntelemaan ihan kaikkea, joten kuoleva jää sitten yksin.
On sekin mahdollista, ettei sairas tosiaan halua enää mitään eikä keltään. Haluaa olla jopa yksin. Eihän sellainen enää välttämättä merkitse itselle mitään, vain läheiset jää arvuuttelemaan menikö nyt kaikki oikein.
Kenen rahoilla? Ap:n vai mummon? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on jo ehdotettu, mutta ap:lle ehdottaisin, että menee mummon luokse kylään ja katselette yhdessä vanhoja valokuvia. Mummo voi kertoa kuvissa olevista ihmisistä ja ap laittaa korvan tai valokuvan taakse nimet, paikat ja ajankohdat. Mummo muutenkin ajattelee elettyä elämää ja muistoista voi saada lohtua.
Tuokin on aina yksilökohtaista. Olen itse mummi ja iäkäs , mutta en osaa ajatella missään kohtaa elämässäni eläväni tuollaista valokuvienkatseluelämää. Minulla on hyvät välit lasteni ja lastenlasteni kanssa, mutta olen omannäköistä elämää enkä ole koskaan osannut haikailla ja elää "menneeessä". Ehkä olen vähän outo! En myöskään ole shoppailija tai kasvohoidoissa käyvä. Elän kuitenkin monin tavoin rikasta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla olisi syöpä ja elinaikaa jäljellä muutama kuukausi olisin kanssa suuttunut ap:n ehdotuksesta,rauhassa minäkin olisin halunnut olla ja vaikka rukoilla apua ja armoa Jumalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Yritit parhaasi ja ymmärrän, että pahoitit mielesi, olit ystävällinen, mummusi ei ollut, hän olisi voinut vastata kauniimmin.
Kuolevanko pitäisi oikein miettiä käytöstään, kuolevanko pitäisi jaksaa ymmärtää,vaikka nuori sukulainen ei ymmärrä mistään mitään. Minä en ymmärrä, että ap. pahoitti mielensä. En todellakaan! Paitsi jos on 14 v. Kuolevanko oikein pitäisi vielä olla ystävällinen! Ymmärrän, ymmärrän niin hyvin, että suuttui: tunteeton ja piittaamaton lapsenlapsi yrittää saada pinnat kotiin viime metreillä. Kun on laiminlyönyt isoäitinsä tähän asti! Vai mitä ap, niinhän sinä olet tehnyt?
Ei se kuolema tee ketään yleväksi. Kuolema on hirveä asia. Puoli vuotta kuolemaan..en haluaisi tavata teeskentelevää ihmistä.
Voi hitto ap! Olet typeryksien typerys!
Näköjään ei mennyt läpi yritän uudestaan lievemmin sananmuodoin: ai että kuolevan on ajateltava lähiomaisten tunteita ettei vaan uniikkihiutaleelle tule paha mieli??suurin osa suuttuu tuollaisista pinnallisista asioista jokainen ottaa erillä tavalla lähestyvän kuoleman mutta uskallan väittää että enimmäkseen kuoleva on vihainen,kauhistunut ja monenlaiset tunteet jyllää mutta päällimmäisenä mielessä ettei halua kuolla siinä ei kasvohoidot ravintolat tms lohduta jos ihminen ei halua kuolla ja on vain vihainen ja järkyttynyt koko ajan,nuorten pitäis ajatella muutakin kuin MITÄ MINÄ HALUAN,MINÄ HALUAN MINÄ HALUAN! Koska selvästi tuo ap ehdotukset siltä kuulostaa, kun minun mummi teki kuolemaa ja oli erittäin negatiivinen niin ei siinä pystynyt kuin kuuntelemaan ja olemaan tukena,kuolevalle pitää sallia negatiiviset tunteet, eikä marista että onpa kiittämätön ja säälimätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voi nyyh. ap loukkaantui. entäs se mummo? onko sillä helppoa, kun sille sanotaan, että se kuolee pian?
Taitaa olla, kun jaksaa kiukutella kuin pikku kakarat, loppuun asti. Ei ikä mieltä lisännyt, askelta vain lyhensi.
Viha on muutosvoiman tunne. Mummo joutuu kohtaamaan käsittämättömän tilanteen: oman elämän loppumisen. Viha on kenties kanavoitunut kohtuuttomasti aloittajaa kohtaan, mutta mummo voi tarvita vihaansa. Elämä ei aina lopu rauhallisesti ja kiitollisena. Siinä voi olla loogisuus, arvokkuus, ja kohtuus kaukana, kun tosiasillista tilannetta ei pääse karkuun.
Toivottavasti aloittaja ja mummo löytävät sovinnon.
Asian kanssahan sai mennä mummille. Mummikin on ehkä suhteellisen nuori ap:n lapsellisuudesta päätellen, joten luopuminen voi olla hänelle vielä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ettei mummo vastaa enää ap:lle puhelimeenkaan / ei halua olla tekemisissä, viittaa kyllä siihen ettei välttämättä ole mikään mukava ihminen ylipäänsäkään.
Tai sitten on vaan ahdistunut. Hitto, että ihmiset osaa olla tyhmiä...
Jep. Ikävä juttu ap:lle, mutta mummohan se tässä on kuolemassa...
Älä ap huoli. Joku toinen olisi ymmärtänyt, että halusit käytännössä järjestää mukavia hetkiä yhdessä, ja osannut sanoakin, jos kaipaa vain rauhallista yhteis-/yksinoloa kotona. Mummisi on kuitenkin omanlaisensa ihminen/eri kohdassa itsensä kanssa nyt. Anna mennä tästä eteenpäin hänen ehdoillaan.
On se kamalaa, kun mummo ei osaa käyttäytyä oikein edes kuolemansairaana.
<sarkasmi päättyy>
Ilkeitä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhuksia on Suomi täynnä. On niitäkin, joita ei kukaan kaipaa eläessään eikä kuollessaan - juuri samanlaisia hirviöitä kun aloittajan mummo vaikuttaa olevan. Ota rennosti ja lakkaa edes yrittämästä, olet osasi tehnyt.