Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon kokeneet
13.10.2022 |
Miten olette kokeneet keskenmenon jälkeen avun saamisen henkiseen jaksamiseen?
Olin eilen lääkärissä. Hän totesi keskenmenon ja sanoi "tosiaan, raskautta ei enää ole. Olen pahoillani". Äänensävyssä ei ollut lainkaan empatiaa , huomasin, että se oli lääkärille arkipäivää. Sanat oli kuin tutuista vuorosanoista. Aloin itkemään toimenpidetuolissa ja hoitaja sanoi, että "saa itkeä, nämä ovat kamalia asioita".
Aamulla soitin neuvolaan ja kerroin tilanteeni, että keskenmeno oli tapahtunut. Hoitaja harmitteli puhelimessa ja jouduin itse pyytämään saisinko keskusteluapua. Kuulemma minulle soitetaan neuvolasta muutaman viikon päästä.
Tuntuu, että tilanteeseen jätetään aika lailla yksin, eikä kukaan ole kysynyt sitä miten puoliso jaksaa.
Kommentit (141)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, elämä on valitettavasti sellaista, että aina ne haaveet ei toteudu. Toivottavasti vatsakivut alkaa hellittää. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että seuraava raskautesi onnistuu!
Mun eka keskenmeno oli viikolla 11 ja lääkärin lohdutus: "älä nyt itke, parempi mennä kesken tässä kuin muutaman viikon päästä". No joo, fakta mutta tapa millä se sanotaan oli tökerö.
Hoitohenkilökuntaa voisi kyllä opastaa kohtaamaan suruansa elävä potilas.
Sekään ei sitten lohduta että no, sähän ainakin tiedät voivasi tulla raskaaksi....joo-o, maailman surkein yritys lohduttaa. Nämä asiat ei ole automaatteja. Mulla on ollut 1 keskenmeno ennen kahta syliini saatua lastani, joiden yritys kesti kummankin kohdalla vuoden, ja sen jälkeen 3 keskenmenoa, eikä sitä kolmatta lasta koskaan meille tullut. Itkua on ollut kyllä paljon, mutta näistä kahdesta olen hyvin kiitollinen.
Toivotan sulle onnea yrittämiseen. Luonto nämä asiat lopulta päättää, ihminen voi vaan toivoa.