Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon kokeneet
13.10.2022 |
Miten olette kokeneet keskenmenon jälkeen avun saamisen henkiseen jaksamiseen?
Olin eilen lääkärissä. Hän totesi keskenmenon ja sanoi "tosiaan, raskautta ei enää ole. Olen pahoillani". Äänensävyssä ei ollut lainkaan empatiaa , huomasin, että se oli lääkärille arkipäivää. Sanat oli kuin tutuista vuorosanoista. Aloin itkemään toimenpidetuolissa ja hoitaja sanoi, että "saa itkeä, nämä ovat kamalia asioita".
Aamulla soitin neuvolaan ja kerroin tilanteeni, että keskenmeno oli tapahtunut. Hoitaja harmitteli puhelimessa ja jouduin itse pyytämään saisinko keskusteluapua. Kuulemma minulle soitetaan neuvolasta muutaman viikon päästä.
Tuntuu, että tilanteeseen jätetään aika lailla yksin, eikä kukaan ole kysynyt sitä miten puoliso jaksaa.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä vähän kaksijakoiset fiilikset tästä asiasta. Musta on hienoa, että keskusteluseuraa tai vertaistukea voi hakea vaikka tällaisilta palstoilta omatoimisesti, facebook-ryhmistä tai muista, mutta mielestäni ei ole terveydenhuollon asia alkaa jokaista keskenmenoa surkuttelemaan tai tarjoamaan kriisiapua. Lääkärit ja hoitajatkin tekevät työtään, eikä ole heidän asiansa siinä ruveta tueksi ja turvaksi - heidän työnsä on aivan jotain muuta.
Kun vaikkapa aikuinen kuolee sairaalassa onnettomuuden seurauksena, niin vastassa on ihan samanlainen "nyt kävi näin, otan osaa" -vastaus jonka jälkeen hoitohenkilökunta menee pois (kokemusta on). Se on semmosta ja niin niiden kuuluu tehdä. On aikuisten ja ihmisten itsensä vastuulla selvitä, eikä siinä mun mielestä tehdä mitään suurta vääryyttä surijaa kohtaan. Jokainen kokee asiat eri tavalla, niin ei ole hoitohenkilökunnan tehtävä alkaa kameleontiksi ja palvella meitä niissä tilanteissa.. Ikävä kyllä.
En siis halua vähätellä menetystäsi, mutta keskenmeno on yllättävän todennäköinen juttu, joskin kamala, mutta siihen pitää voida aikuisen jossain määrin myös varautua että niin voi käydä. Apua saa sitten läheisiltä kyllä aivan varmasti, jos vaan haluaa.
Toivon sinulle ja puolisollesi paljon lämpöä ja läheisyyttä, nyt vaan tuette toisianne tämän(kin) mäen yli! Ja uutta kannattaa ehkä alkaa yrittää mahdollisimman pian, niin saatte katseen tulevaisuuteen. Elämä ei pääty tähän, lupaan sen.
Näinhän se on. En nyt ole tarkoittanutkaan, että haluaisin jotain oikein pitkäkestoista terapiaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että neuvolasta oma terveydenhoitajani soittaa minulle muutaman viikon päästä. Kuitenkin hän on hoitanut minun edellistä raskautta ja olin ehtinyt käydä ensikäynnillä hänen luonaan.
Emme olleet kertoneet raskaudesta kuin yhdelle ystävälle ja en halua häntäkään kuormittaa liikaa asian tiimoilta, vaikka toki olen hänelle asiasta purkautunut. Elämä jatkuu ja toivon, että saisimme vielä elävän lapsen syliin saakka. Kiitos sanoistasi. Uskon, että päivä päivältä tämä asia helpottaa. Sitten kun saamme vielä puhuttua , mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Ymmärrän myös sen, että kukaan ei lupaa meille mitään , voimme vain toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti mennyt tosi aikaisin, jos ei ollut sairaalassa toimenpiteitä. Yleensä ne alle 3 kk keskenmenneet ovat viallisia ja koen että on ollut parempi niille ihmisen aluille päästä pois kuin syntyä erittäin vaikeisiin olosuhteisiin. Toki tukea saisi olla enemmän.
T. 2 keskenmenoa kokenut
Onpa typerä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti mennyt tosi aikaisin, jos ei ollut sairaalassa toimenpiteitä. Yleensä ne alle 3 kk keskenmenneet ovat viallisia ja koen että on ollut parempi niille ihmisen aluille päästä pois kuin syntyä erittäin vaikeisiin olosuhteisiin. Toki tukea saisi olla enemmän.
T. 2 keskenmenoa kokenutOnpa typerä kommentti.
Kyllä...
Vierailija kirjoitti:
Aborttikeskustelussa on kyllä painotettu ettei se vielä mikään oikea ihminen edes ollut. Vähän tuhdimmat kuukautiset.
Kyllä, olisi kiva tietää kumpiko se nyt on?
Kannattaisin ap:n näkemystä, että ihminen
Minulle annettiin keskeytyslääkkeitä, joista 1. pilleri piti ottaa heti hoitajan luona. Loput sai ottaa kotona.
Raskaus ei varsinaisesti ollut vielä mennyt kesken mutta alkion sydän ei sykkinyt. Sama on käynyt kahdesti hedelmöityshoidon jälkeen.
Olisin voinut varata ajan psykologilla mutta eihän se olisi asiaa muuttanut. Kurjaa, ettei raskautta voinut millään lääkkeellä tai hoidolla pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin kaivannut enemmän tukea keskenmenoa seuranneeseen raskauteen. Keskenmenon kykeni vielä jotenkin hyväksymään, kun sen oli saanut surra mutta yllätti täysin miten vaikeaa seuraavasta raskaudesta oli nauttia. Pelkäsin koko ajan, että raskaus menee kuitenkin kesken. Vasta, kun liikkeet alkoi tuntemaan raskauden puolivälissä, niin sitä rentoutui.
En kaivannut mitään keskusteluapua. Mulla on mies ja ystäviä. Terkka olisi laittaanut minut juttelemaan jonkun kanssa, mutten halunnut. Minulla on keskenmenoon hyvin järkiperäinen suhtautuminen. Olen onnellinen, että luonto päätti eikä minun tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että olisin tarvinnut varsinaista kriisiapua mutta suhtautuminen olisi voinut olla empaattisempaa. Joo, onhan se sairaalahenkilökunnalle arkipäivää ja alkoi olla jo minullekin, mutta kyllä se järkytyskin kasvoi jokaisen keskenmenon myötä. Nyt se oli vähän niinkuin, että sinähän olet jo tottunut näihin. Enkä tosiaankaan ollut. Luonnollisesti tiesin, että näinkin voi käydä mutta että niin monta kertaa peräkkäin ilman, että löytyi edes mitään syytä.
- 8 km/kkm rv 5-11-
Mulla 5 keskenmenoa. Niistä 2 kaavittiin. Ekan kaapi töykeä mieslääkäri. Rip (lentokoneensa putosi)
Tokan kaapi ystävällinen naislääkäri, joka tuli osastolle vielä minua halaamaan.
Mutta muuta lohdutusta en tosiaankaan saanut mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla 5 keskenmenoa. Niistä 2 kaavittiin. Ekan kaapi töykeä mieslääkäri. Rip (lentokoneensa putosi)
Tokan kaapi ystävällinen naislääkäri, joka tuli osastolle vielä minua halaamaan.
Mutta muuta lohdutusta en tosiaankaan saanut mistään.
Lisään, että se töykeä lääkäri oli venäläinen.
Tyhjennysvuoto jatkuu edelleen . Synnyttäneenä olen nähnyt myös istukan, miltä se näyttää. Olen varma, että tänään ulos tuli istukka jota oli ehtinyt tietysti jo kehittyä tuonne. Se oli kuin sellainen, mutta pienoiskoossa. Olo on ällöttävä. Pitikö tämäkin vielä kokea. Tänään ajatukset ovat olleet synkkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että kuinka kauan menee fyysisesti palautumiseen? Eilen tosiaan olen ollut sairaalassa tyhjennyksessä ja välillä edelleen kipuja.
Mietityttää vain viikonlopun yhdet juhlat. Tietysti ajatuksia saisi muualle, mutta vuodon kanssa vierailla oleminen tuntuu epämiellyttävältä.
Oletteko kertoneet keskenmenosta läheisille? Itse en halua mitään sääliä, mutta mietityttää olisiko juhlien pitäjille hyvä kertoa fiiliksistä. Emme olleet juuri kenellekään ehtineet raskaudesta kertomaan, vain muutamalle ja heille tietysti olen uutiset kertonut.
En kertoisi juhlien pitäjälle, vaan yrittäisin nauttia juhlista ja lähtisin vaikka aiemmin kotiin, jos siltä tuntuisi. Minulla raskaus oli jo niin pitkällä että kaikki tiesivät, siksi oli kerrottava.
Tässäkin huomaa kuinka tabu keskenmeno on. Miksi siitä ei saisi puhua?
Tottakai saa puhua, mutta minusta toisen juhlat eivät ole sopiva paikka ja aika siihen. Siitä voi tulla jollekin sellainen olo, että haluaa pilata toisen ilon omalla surullaan.
Olen ap ja tässä olin ajatellut sanoa ennen juhlia mahdollisesti asiasta, en siellä juhlissa paikan päällä. Ihan siksi, että saatan yht äkkiä purskahtaa itkuun jota en voi pidättää. Siinä mielessä voi olla hämmentävää muille, jos eivät tiedä mikä vaivaa
No jätä hyvänen aika menemättä!!
En saanut minkäänlaista tukea oikein mistään. Keskenmenoa edelsivät vielä lapsettomuushoidot, jonka vuoksi kokemus keskenmenosta oli todella raskas. Kun olin toisen kerran raskaana ja otin puheeksi jatkuvan pelon raskauden keskeytymisestä neuvolassa, niin sitä ei kommentoitu mitenkään. Koen, että asiasta ei olisi saanut edes puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut minkäänlaista tukea oikein mistään. Keskenmenoa edelsivät vielä lapsettomuushoidot, jonka vuoksi kokemus keskenmenosta oli todella raskas. Kun olin toisen kerran raskaana ja otin puheeksi jatkuvan pelon raskauden keskeytymisestä neuvolassa, niin sitä ei kommentoitu mitenkään. Koen, että asiasta ei olisi saanut edes puhua.
Surullista, että vielä lapsettomuushoitojen läpi käynyt ei saa kunnon tukea keskenmenoon. :( Mullekin neuvolasta sanottiin lohdutukseksi "tää naisen elämä on joskus aika rankkaa". Ei lohduttanut.
Kauanko muilla kestänyt vuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Kauanko muilla kestänyt vuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen?
11 päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko muilla kestänyt vuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen?
11 päivää.
Tuliko kaikki "runsaampi" hyytymä ja materiaali siinä kun tyhjennyslääkket sait vai tuliko vuodon lisäksi tätä materiaali näiden 11 päivän aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko muilla kestänyt vuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen?
11 päivää.
Tuliko kaikki "runsaampi" hyytymä ja materiaali siinä kun tyhjennyslääkket sait vai tuliko vuodon lisäksi tätä materiaali näiden 11 päivän aikana?
Kahtena ensimmäisenä päivänä tuli runsaammin mutta ei mitenkään niin valtavasti. Yösiteillä pärjäsi hyvin. Muuten oli normaalia kuukautisvuotoa muistuttavaa.
On kyllä vähän kaksijakoiset fiilikset tästä asiasta. Musta on hienoa, että keskusteluseuraa tai vertaistukea voi hakea vaikka tällaisilta palstoilta omatoimisesti, facebook-ryhmistä tai muista, mutta mielestäni ei ole terveydenhuollon asia alkaa jokaista keskenmenoa surkuttelemaan tai tarjoamaan kriisiapua. Lääkärit ja hoitajatkin tekevät työtään, eikä ole heidän asiansa siinä ruveta tueksi ja turvaksi - heidän työnsä on aivan jotain muuta.
Kun vaikkapa aikuinen kuolee sairaalassa onnettomuuden seurauksena, niin vastassa on ihan samanlainen "nyt kävi näin, otan osaa" -vastaus jonka jälkeen hoitohenkilökunta menee pois (kokemusta on). Se on semmosta ja niin niiden kuuluu tehdä. On aikuisten ja ihmisten itsensä vastuulla selvitä, eikä siinä mun mielestä tehdä mitään suurta vääryyttä surijaa kohtaan. Jokainen kokee asiat eri tavalla, niin ei ole hoitohenkilökunnan tehtävä alkaa kameleontiksi ja palvella meitä niissä tilanteissa.. Ikävä kyllä.
En siis halua vähätellä menetystäsi, mutta keskenmeno on yllättävän todennäköinen juttu, joskin kamala, mutta siihen pitää voida aikuisen jossain määrin myös varautua että niin voi käydä. Apua saa sitten läheisiltä kyllä aivan varmasti, jos vaan haluaa.
Toivon sinulle ja puolisollesi paljon lämpöä ja läheisyyttä, nyt vaan tuette toisianne tämän(kin) mäen yli! Ja uutta kannattaa ehkä alkaa yrittää mahdollisimman pian, niin saatte katseen tulevaisuuteen. Elämä ei pääty tähän, lupaan sen.