Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?
Minulla se on, kun kaikkien oletetaan rakastavan lomaa. Minusta on ärsyttävää, kum kysytään mitä teit lomalla, kun en tehnyt mitään.
Kommentit (1007)
Se, että aina kun tapahtuu jokin kaltoinkohtelu, ajatellaan, että vika on aina siinä kaltoinkohtelun uhrissa, ei koskaan itse kaltoinkohtelun tekijässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.
Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.
Tämä pitää paikkaansa!
Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, jossa esim. henkilöt A, B ja C ovat kaupungilla. Paikalle saapuu A:n ja B:n yhteinen kaveri D. Lopulta kolmikko A, B ja D tekee yhdessä lähtöä jonnekin kaverinsa illanistujaisiin. C:llä ei ole mitään suunnitelmia illalle, mutta häntä ei kutsuta mukaan, eikä edes yritetä selvittää olisiko OK jos hän tulee. C lähtee yksin kotiin.
Olen asunut useita vuosia ulkomailla, ja minulla on ystäviä monista eri maista. En ole törmännyt em. kaltaiseen käytökseen missään muualla kuin Suomessa. Kaikissa muissa kulttuureissa, joista tunnen ihmisiä, on sellainen tapa, että kaikki seurassa olijat kutsutaan mukaan. On myös tavallaan kirjoittamaton sääntö, että jos vaikka istut iltaa muutaman kaverin kanssa, ja joku toinen kaveri soittaa ja pyytää baariin, niin kaikki seurassa olevat ovat tervetulleita. Ei siinä aleta erotella kuka on osa mitäkin porukkaa ja siksi oikeutettu tulemaan.
En ymmärrä, miksi suomalaiset pelkäävät porukoiden sekoittumista niin paljon.
Että olisi ok hieroa sontaan hinkattua ihq-muoti-massa-kånkenia (joka näyttää siltä että vähintään bull mentula on hyppinyt sen paskarepun päällä seistyään lehmän paskakasassa) bussissa tai ratikassa toisen naamaan tai vaatteisiin. EI ole.
Vierailija kirjoitti:
Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.
Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.
Tämä on täysin totta. Olen pieneltä paikkakunnalta tulleena usein ollut se ylimääräinen, jota ei kutsuta mukaan.
Kävin pieneltä kotipaikkakunnaltani noin 30km päässä isommassa kaupungissa sijaitsevaa lukiota. Minulla oli lukiossa viiden tytön porukka, jonka kanssa vietettiin aikaa koulussa ja jonkin verran myös vapaa-ajalla. Kun päästiin ylioppilaaksi, kysyin heidän suunnitelmistaan illalle. Kaikki heistä olivat menossa muista kuin kouluympyröistä tuttujen ystävien kanssa jonnekin. Minulla ei ollut mitään suunnitelmia. Kun yritin varovasti tiedustella, että sopisiko liittyä seuraan, kaikki antoivat ymmärtää, että ei oikein sovi. Vietin sitten lakkiaispäivän illan yksin puistonpenkillä istuen kun ei ollut muita kavereita joiden luo mennä. Olisin halunnut jäädä kotiin, mutta vanhempani olivat sitä mieltä, että "tuoreet ylioppilaat lähtevät aina kaupungille juhlimaan", joten minunkin piti lähteä, ja vanhemmat suorastaan pakottivat ulos. Tuo oli yksi elämäni kamalimmista "juhlailloista".
- Kursailu. Olen Satakunnasta kotoisin, toinen vanhempi Etelä-Hämeestä, ja tämä tapa on meidän suvussa pahana. Olen herättänyt suurta pahennusta menemällä itse ensin vaikka en todellakaan ole vanhin tai arvokkain, kun en jaksa katsella sitä miten emäntä pyytää jo kolmatta kertaa kahville ja vieläkään ei tapahdu oikein muuta kuin joku ehkä jupisee "kai sitä voisi kupposen ottaa" katsellen samalla ympärilleen olisiko hänen soveliasta nousta vai loukkaako se jotain.
- Lahjojen vastaanottamisessa se että pitää kauheasti sanoa ettei mulle olisi tarvinnut mitään, ja myös lahjan antajan kuuluu vähätellä lahjaansa, niin kuin se olisi ihan vaan jotain halpaa merkityksetöntä roinaa. Olen joskus sanonut tietyille vanhemmille sukulaisille vain "Kiitos", kun ovat tuoneet tuliaisen, ja ovat olleet melko ällistyneitä. He kun valmistautuivat esittämään sen "Ei kuule maar vaan mulle mittään olis tarttenu" - "Tää nyvvaan on tämmönen halpa, tarjouksesta ostin, ei oo oikein mikkää, jämäkappale" shown.
- Se miten herkkiä aiheita uskonto ja politiikka on monissa piireissä. Olisi joskus kiinnostavaa niistäkin keskustella, mutta ne on ihan tabu muuten kuin hyvin läheisten kesken tai verkkofoorumeilla.
- Naapurikateus. Vanhempieni kotiseuduilla rehottaa oikein sekä äijien että akkojen juorukerhot, joissa postilaatikkorivistön luona juorutaan jos joku on ostanut auton, remontoinut jotain, jos jotain on sattunut jollekin tai sen lapsille tms. Usein se on pahantahtoista ja kateellista se juoruaminen. Tyyliin "että oikein mersun osti. Onko voittanu Lotossa tai periny. On nyt niin prammeeta ja olevinaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että vieraat ja tutut pitää kutsua kotiin illanistujaisiin. Miksei voi mennä ravintolaan tai baariin ihan noin vaan.
En tykkää yhtään istua kenenkään kotona enkä halua sohvalleni ketään.
Ravintolassa ollaan puolueettomalla maaperällä eikä tarvi stressata tarjoilun kanssa.
Nuoriso jo ymmärtää lähteä seurustelemaan ulos.
Vierailija kirjoitti:
Että ei osata ottaa kehuja vastaan. Jos kehun jonkun mekkoa, vastaus on usein " Tämmöinen vanha, rutjake! Hyvä, että kehtaa käyttää!" Jos minua kehutaan, olen ottanut tavaksi vain kiittää. Joskus, varsinkin vanhempi väestö katsoo pitkään, koska "vastaan väärin".
Itse vastaan usein aidosti ilahtuneesti suunnilleen "kiitos, mäkin tykkään!" Enpä ole ajatellut, että joku ehkä pitää sitä jotenkin ylimielisenä tai nokkavana vastauksena, mutta nyt kun mainitsit, niin moni kyllä usein tuolla tavalla kieltää saamansa kehut... Onkohan monikin ajatellut minun olevan kauhean ylpeä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että vieraat ja tutut pitää kutsua kotiin illanistujaisiin. Miksei voi mennä ravintolaan tai baariin ihan noin vaan.
En tykkää yhtään istua kenenkään kotona enkä halua sohvalleni ketään.
Ravintolassa ollaan puolueettomalla maaperällä eikä tarvi stressata tarjoilun kanssa.
Nuoriso jo ymmärtää lähteä seurustelemaan ulos.
Vähän samaa mieltä, mutta tämä tapa ei ole Suomessa tosiaan pahimmillaan. Jenkeissä ja Kanadassa esim. työelämään kuuluu verkostoitua kutsumalla ihmisiä kotiin. Jo taloa rakennettaessa tai hankittaessa varmistetaan että on tilaa "for entertaining" eli kutsujen pitämiseen. Suomessa sentään kodit ei ole ylisuuria siksi että täytyy pitää isoja kutsuja.
Keski-ikäisillä ja vanhemmilla ainakin tasapäisyyden vaatimus, eritoten pienillä paikkakunnilla. Itseään ei saa tuoda esiin oikein mitenkään, tai saa paheksuntaa ja takanapäin puhumista. Pitäisi olla kuin kaikki muutkin, ja jos ei ole, se pitäisi parhaansa mukaan piilottaa. Jos esim. olisi rikastunut yritystoiminnalla, on kuitenkin erittäin paheksuttavaa omistaa erityisen "pröystäilevä" auto tai pukeutua näyttävästi, ainoa hyväksyttävä rikas on semmoinen josta ei mistään oikein erota että sillä on rahaa. Muutenkin esim. pukeutuminen on sellainen että jos poikkeaa ikäluokkansa ja sukupuolensa normaalityylistä, puhutaan pahaa. Meidänkin kylille muutti Helsingistä etätyömahdollisuuksien myötä noin 40 v nainen. Hän pukeutuu ilmeisesti liian helsinkiläisittäin eli hienosti, ja akat juoruaa että mikä sekin luulee olevansa, oikein korkokengillä sipsuttelee ja maalia naamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että perheessä nainen käy töissä sekä hoitaa myös lapset ja kotityöt.
Samaan aikaan kuin mies... käy töissä.
Tasa-arvoa.
Ei saa sanoa olevansa kaunis tai älykäs. Sellainen johtaa heti vikojen etsimiseen ja lyttäämiseen. Monessa maassa on ihan tavanomaista että joku voi ilmoittaa vahvuudekseen vaikka ulkonäkönsä tai älykkyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä voi johtua siitä että minulla on junttia sukua ja kaveripiiriä, mutta koen että täällä aika harvoin kokee stimuloivia älyllisiä keskusteluja. Puhe aina vaan menee sillä arjen tasolla, millaiset säät on ollut, lapsista jutellaan, tavallisesta elämästä jutellaan, ehkä jostain telkkariohjelmista jutellaan tai julkkiksista. Kun asuin briteissä, siellä pubeissa juteltiin politiikasta, maailman tilanteesta ja konflikteista, tieteen uusista saavutuksista joista oli uutisoitu päälehdisssä jne. Se oli jotenkin kiinnostavampaa kuin se ainainen esim. tiettyjen ystävien kanssa "no huh huh kun sitä ruoanlaittoakin on 20 vuotta tehnyt niin ei vaan jaksaisi mutta taas täytyy miettiä mitä perheelle tekisi (perään puoli tuntia viikon menun suunnittelua)".
Kun tulee juhliin ja saa kuohuviinilasin käteensä, tapana on että saa juoda vasta sitten kun isäntä tai emäntä toivottaa kaikki tervetulleeksi..Yleensä siinä vaiheessa juoma on lämmintä eikä kukaan ole rentoutunut. Olen alkanut rikkoa tätä kirjoittamatonta sääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:
"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."
Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.
Onhan tuominut. Se on laittanut suomalaiset juomaan aivan järkyttävän pahoja litkuja. Siinähän se vitsi onkin, että nää kahvinlatkijat juovat lähinnä värjättyä vettä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
"Mitä teet työksesi?"
Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".
Mina kehittelisin jonkun jutun josta ei voi oikein puhua, vahan niinkuin olisin CIA:n palveluksessa. :D
Vierailija kirjoitti:
Se, että vieraat ja tutut pitää kutsua kotiin illanistujaisiin. Miksei voi mennä ravintolaan tai baariin ihan noin vaan.
En tykkää yhtään istua kenenkään kotona enkä halua sohvalleni ketään.
Ravintolassa ollaan puolueettomalla maaperällä eikä tarvi stressata tarjoilun kanssa.
Nuoriso jo ymmärtää lähteä seurustelemaan ulos.
Jaa, minulla käy suhteellisen paljon vieraita ihan extempore ja tarjotaan sitä mitä on. Salamia siivutetaan, juustoja laudalle ja leipää sekä hapankorppua, suolakurkkua, paprikaa, tomaatteja jne. Vieras tulee ajallaan, talo elää tavallaan. Näin meillä tehdään ja teetä, kahvia, vettä, viiniä, olutta juotavaksi ja seurustellaan kivasti siinä jonkun aikaa. Mitään "illanistujaisia" en ole eläissäni pitänyt, vihaan jo koko sanaa. Mitä istumista siinä illassa on ja juttelut on tunnissa tehty. En jaksaisi kenenkään kanssa koko iltaa istua. Sohvalla ei istuta vaan ruokapöydässä keittiössä tai joskus ruokasalissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä teet työksesi?"
Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".
Mina kehittelisin jonkun jutun josta ei voi oikein puhua, vahan niinkuin olisin CIA:n palveluksessa. :D
Kysymys kannattaa kyllä vaihtaa muotoon "käytkö töissä", kun läheskään kaikki eivät käy. Olisi aktuellimpi kysymys.
Mielestäni se parjattu piirre suomalaisissa, että ei tungeta toisen naamalle on enemmänkin hyvä. Ikävä kyllä americantyylinen feikki yltiöystävällisyys kaikessa teennäisessä imelyydessään valtaa hiljalleen ala täälläkin.
Se että vieraiden kanssa ei saisi puhua, jossain vaikka odotustilassa, pysäkillä, kauppajonossa. Olen ihan introvertti, etten yleensä puhu minäkään, mutta joskus sattuu jotain hauskaa tai muuten kiinnostavaa, josta olisi kiva vaihtaa sananen muiden paikallaolijoiden kanssa. Harvassa vaan on ne ihmiset, jotka juttelee yhtään vähää.
Sellainen yrmyily. Ei hymyillä kun puhutaan. Torjuva asenne.
Olen kuullut että itä-Suomessa olisi toisin. Itse asun etelä-Suomessa.
Alue: Aihe vapaa
Siis mitä pitäisi tajuta? Meinaatko, että ne jotka pitävät kahvista ja perinteisestä joulunvietosta, eivät oikein saisi tehdä kumpaakaan kun on vanhanaikaista tai ei niin suosittua? Suksi sinä vaan mäkeen ja tee niinkuin itse haluat, jätä joulu väliin ja kahvi juomatta. Älä tarjoa moisia ohjeita vapaassa maassa eläville, jokainen saa tehdä just niinkuin haluaa. Aion juoda elämäni loppuun asti kaffetta ja viettää joulua kans. Tuliko selväksi? Pitäisi se nyt tajuta, että ihmiset tekee just niinkuin he haluavat!