Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä teet työksesi?"

Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".

Minä vastaan, että eiköhän puhuta vapaa-ajalla jostain mukavammasta asiasta kuin töistä.

Jos joku vastaisi minulle näin niin eipä kyllä paljoa kiinnostaisi jutella kyseisen ihmisen kanssa mistään. Ei sillä, että työpaikan kertominen olisi pakollista vaan tuo vastaus kuulostaa kummalliselta ja vittuilevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

Miksi yksi riippuvuutta aiheuttava aine saa tällaisen arvon ylitse muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden, että työpaikoillakin on oikein "kahvitaukoja"? Tupakkatauotkin on sentään epävirallisia.

Kahvilla on terveysvaikutuksia enemmän kuin haittavaikutuksia. Puristaako vanne päätäsi?

Vierailija kirjoitti:

Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.

Jos meillä ei yhdestä käskystä kahvi kelpaa, niin kysyn suoraan, että korjataanko pois, kun kellekään ei näköjään kelpaa. Mä en tuota pelleilyä rupea katselemaan.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kuuluu?"-kysymyksen esittäminen, koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla rehellistä vastausta siihen. Halutaan vain esittää kohteliasta, vaikkei pätkääkään kiinnosta, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Olen koittanut.

Oletko käynyt ulkomailla? Mielestäni tämä on yksi suomalaisen kulttuurin lukuisista hienoista piirteistä, että Suomessa kyseiseen kysymykseen oikeasti voi vastata totuudenmukaisesti. En ole samaa mieltä ettei ketään kiinnostaisi vastaus. Itse en ole ikinä kysynyt tuota kysymystä pelkästä kohteliaisuudesta enkä ole kokenut että kukaan olisi myöskään minulta kysynyt haluamatta oikeasti tietää vastausta.

Tässä ketjussa paljastuu mammojen älykkyys: ainoastaan muutama kommentoija on ymmärtänyt mitä tarkoittaa kirjoittamaton sääntö..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

Bingo! Ja kun viittaat uskontoon ja Jumalaan, käsittämättömintä on, että tuo nautintoaine KAHVI on myös kirkon suosiossa: ei tapahtumaa ilman kahvitarjoilua.

On erikseen vapaaehtoiset kahvittajat ja kahvinkaatajat. Voi Herra mu vereni!

Ja kiihkeästi supattaen seurakuntalaiset jonottavat kahvinsa tilaisuuden väliajalla tai messun päätteeksi. Onhan meillä termikin sille: kirkkokahvit! Miksei yhtä hyvin kirkkokofeiinit tai pappilapössyt!

Hectorkin laulaa hautajaisista, että "pappi sai taas kahvia juodakseen". Kyllä sitä kahvia joittenkin ihmisten on ihan "pakko saada" heidän omien sanojensa mukaan, joten riippuvuuttahan se sellainen on. Kirkko ja kirkkokahvitkin kuuluvat saumattomasti yhteen. Joskus kahvi on kuitenkin ollut kielletty nautintoaine, koska se aiheuttaa riippuvuutta.

Se kun vanhemmat ihmiset mutta jotkut nuoremmatkin sanovat ettei tarvitse kahvia ja odottovat kaikkien tietävän, että se kahvi pitää silti keittää. Ja kutsua kymmenen kertaa pöytään. En hitto jaksa.  En enää.

Jos sanot ettet halua kahvia,et saa kahvia.

Juhlaperinteet yleensä menee niillä kirjoittamattomilla pelisäännöillä. Esimerkiksi jouluaattona mummolaan, hautausmaalle ja saunaan tiettyyn aikaan.

Itse hyppäsin siitä perinnekelkasta pois jossain vaiheessa, kun lapset kasvoivat ja oma mummo kuoli.

Tupakan pummiminen! En tiedä onko sitä mitä ap hakee mutta moni tuntuu kuvittelevan että tupakoivien on täysin ok mennä pyytämään ventovieraalta tupakkaa.

"Suomalaisten tapa pitää yksi penkki tai jopa enempikin ilmarakoa muihin."

Kyllä väliä saa olla. Kerran olin kahvilla tyhjällä tai melkein tyhjällä huoltoasemalla. Joku toinen mies tuli kaverinsa kanssa istumaan vastapäätä samaan pöytään. Olin kyllä raivoa ja kiukkua täynnä. Uskomatonta käytöstä.

Muiden työnteon määrän kyttääminen. Olen sen verran onnellisessa asemassa, että yrittäjänä minun ei ole pakko raataa 5 päivää viikossa, vaan yritykseni on pääosin kiinni perjantaisin. Samoin voin pitää 4 viikon loman kesällä, pari viikkoa hiihtolomien aikaan, syksyllä viikko lomaa ja joulun välipäivät. Toki läppäri mukana akuuttien tilanteiden varalle mutta pääosin lomailen nuo lomat. Työkseni konsultoin asiantuntijana aihetta, jossa tuntilaskutushinta on ns. sopiva.

Monille 50+ miehille tämä on aivan käsittämätöntä. Että joku ei yrittäjänä tee niska limassa töitä lauantaisinkin. Yksi alkoi jopa inttää, että minun pitäisi oikeastaan tehdä hänelle asiakkaana selvitys vapaapäivieni määrästä, "kun tuntuu että olet aina poissa perjantaisin, ei työaikalaki tuollaista salli". Hän siis oli ostanut minulta noin 15 tunnin edestä konsultointia, josta raportin toimitin hänen pomolleen etuajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kuuluu?"-kysymyksen esittäminen, koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla rehellistä vastausta siihen. Halutaan vain esittää kohteliasta, vaikkei pätkääkään kiinnosta, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Olen koittanut.

Oletko käynyt ulkomailla? Mielestäni tämä on yksi suomalaisen kulttuurin lukuisista hienoista piirteistä, että Suomessa kyseiseen kysymykseen oikeasti voi vastata totuudenmukaisesti. En ole samaa mieltä ettei ketään kiinnostaisi vastaus. Itse en ole ikinä kysynyt tuota kysymystä pelkästä kohteliaisuudesta enkä ole kokenut että kukaan olisi myöskään minulta kysynyt haluamatta oikeasti tietää vastausta.

Mä taas joudun työni puolesta kysymään tuota, vaikka mua ei kiinnosta kyseisten ihmisten kuulumiset tippaakaan.

- eri

Se että ei oikeasti tehdä koulukiusaamiselle mitään, se kaikki tuntuu olevan vain kaunista puhetta. Kivakoulu sitä ja tätä, mutta minusta kirjoittamaton sääntö on että kiusattu sai/saa itse kestää ja koittaa selvitä, tai jos onnistuu saamaan vanhempiensa avulla vaihdon eri kouluun niin sitten. Yleensä ei tätäkään vaan pitää vaan pärjätä ja kestää se kouluaika odottaen parempia aikoja. Jos kiusattu syrjäytyy/ei hakeudu heti jatkokoulutukseen tai muuten harhailee, niin pidetään häntä vain laiskana ja kehnona ihmisenä, riippumatta siitä millaisia hänen kouluvuotensa olivat.

Mielenterveysongelmien vähättäly ja se että ne ovat tabu, jos on jotain niin hulluhan se on, eikä mitenkään voi olla tavallinen ihminen jos käy terapiassa tai on ollut osastolla yms. Itsemurhia surkutellaan mutta masennusta, yksinäisyyttä ja ahdistusta ei oteta todesta. Paljon on tästäkin puhetta, mutta resurssit ovat olemattomat ja edes apua hakevat eivät usein apua saa.

'

Vierailija kirjoitti:

Juhlaperinteet yleensä menee niillä kirjoittamattomilla pelisäännöillä. Esimerkiksi jouluaattona mummolaan, hautausmaalle ja saunaan tiettyyn aikaan.

Itse hyppäsin siitä perinnekelkasta pois jossain vaiheessa, kun lapset kasvoivat ja oma mummo kuoli.

Mulle taas juhlaperinteet ovat tärkeitä. Ne yhdistävät sukupolvet toisiinsa ja kun tietää, että omilla lapsilla on samoja juhlaperinteitä kuin esivanhemmillaan (joita he eivät ole koskaan edes tavanneet) , se luo eräänlaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Jotenkin tuntee paremmin juurensa ja kuuluvansa tietyn suvun tiettyyn haaraan. Meidän suvussa on enää yksi sukuhaara, jossa vietetään kekriä, ja se on minä ja mun nyt jo aikuiset lapseni. Mulle - kuten mun isoäidilleni, isoisoäidilleni ja  isoisoisoäidilleni - kekri on vuoden tärkein juhla, Tärkempi kuin joulu. 

Olen aika usein palstalta lukenut ihmettelyjä, miksei Suomessa voisi olla Kiitospäivää tai vastaavia perinteisiä juhlapäiviä. No siksi, kun niitä vanhoja suomalaisia perinteitä ei ole haluttu noudattaa ja sen vuoksi ne ovat loppuneet. 

Opportunismi. Kaikki ovat keskustalaisia, nekin jotka muuta väittävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.

On nuortenkin keskuudessa. Eräissä illanistujaisissa 26-vuotiaana ja kun kysyttiin mitä teen sanoin, että opiskelen vielä. Kysyjä vastasi, että aijaa, eikä puhunut minulle loppuiltana. Sijoitusneuvojat ja it-alantyypit olivat mielenkiintoisia! 

Kamalaa. Itse en edes halua puhua työstäni vapaalla, enkä enää vastaa baarissa kyselijöille vaan käännän keskustelun muualle. Eikä varmaan ole kovin kiva alkaa selittää työttömyydestään tuntemattomalle ihmiselle.

Minä olen siivooja. Sitä ihmetellään laajasti, koska minun oletetaan usein olevan kulttuurialan ihmisiä.

Olen kyllä kulturelli,mutta jostain pitää elää ja fyysinen työ pitää pään kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tietty epäluuloinen jupina sosiaalisena ilmiönä. Se on aika yleinen, ja se jännästi läpäisee kyllä ihan kaikki kansankerrokset ja ikäryhmät, ei siis todellakaan koske vain valkoisia ja vanhuksia. Eli tämä, että kun suomalaiset esim. jonottaa johonkin tai vaikka ollaan samassa bussissa ja bussi odottamattomasti pysähtyy tai kun istutaan tuntemattomien kesken odotushuoneessa ja viimeksi tullut pääseekin lääkärille meidän kauemmin odottaneiden ohi, niin heti alkaa se jupina "mikähän nyt on kun jono ei liiku", "unohtiko kuski miten painetaan kaasua", "ai täällä pääsee jotkut jonon ohi". Negatiivista sarkastista jupinaa. Todella kuluttavaa kuunnella. Mä en yksinkertaisesti tajua, mikä tän jupinan funktio on, muuta kuin että lopuksi kaikilla on ihan petetty olo ja huono mieli.

Tämä on muuten mielenkiintoinen ilmiö. Kuitenkin aina valitetaan, kun suomalaiset eivät ilmaise tunteitaan, mutta sitten, kun ilmaisevat ärtymyksensä tai harminsa, sekään ei ole hyvä juttu. "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa" on toki ihan hyvä sääntö, mutta sitten taas valitetaan, kun suomalaiset ovat hiljaa. 

Mutta tuohan juuri ei ole tunneilmaisua vaan jotain ihme nihilististä v*ttuilua, jolla kätketään se oma huoli. Keinoiltaan populistista. Sosiaalipsykologinen ilmiö.

Jos bussi jää talvella jäiseen mäkeen jumiin, tunneilmaisuahan olisi ilmaista huoli ja pelko vaikka sanomalla, että apua, mulla on kiire, myöhästynköhän mä. Tai silleen, että (koska Suomessa ollaan ja osataan elää talvella) rauhoitellaan toisiamme ja jotkut menee ehkä juttelemaan kuskille ja katsotaan, auttaisiko vaikka istuinpaikoilta siirtyminen bussin painopistettä muuttumaan, jos se vaikka auttaisi meitä kaikkia pääsemään eteenpäin.

Mutta ei. Se on aivan liian usein juuri noin, että yksi aloittaa jupinan ja marinan, johon muut sitten myös lankeavat. Aivan kuin jokin myrkky leviäisi ihmisestä toiseen. Ja se ei ole koskaan sellaista järkiperäistä, että voi vitsi, onkohan bussifirma unohtanut huolehtia talvirenkaista tai onkohan kunta jättänyt hiekoittamatta tämän mäen. Ei, vaan se on sitä, että "öh höh höh, onkohan kuski ostanut ajokorttinsa Venäjältä" ja "näin meitä petetään, ei se aikataulu pidä, vaikka luvattiin, meidät petettiin".

Kuskille ei saisi mennä kesken ajon juttelemaan. Kuskin pitää keskittyä ajamiseen ja auton hallintaan. 

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

Unohdit vielä sen, että se suomalaiseen makuun muokattu kahvi on vielä ihan käsittämätöntä kuraa, josta saa vain närästyksen ja pahan maun suuhunsa.

Se, että vanha ihminen olisi jotenkin kunnioitusta herättävä ja arvokas henkilönä, vaikka olisi minkälainen riivinrauta ja pahanilmanlintu tahansa.

Kyllä se kunnioitus pitää ansaita, oli sitten minkä ikäinen vain.

Se, että pahimmastakin juoposta ja vaimonhakkaajasta tai häntäheikistä tulee kuoltuaan lähes pyhimyksenomainen henkilö, josta ei saa pahaa sanaa ( lue totuutta ) sanoa, tai muuten sanoja lynkataan.