Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Valtionkirkko!

Pyydän, olkaa ystävälliset ja älkää tulko kommentoimaan, että wööö Suomessa ei ole valtionkirkkoa.

Suomessa on valtionkirkko verotusoikeuksineen ja muine käsittämättöminen etuineen.

Kirkon verotusoikeus on poistettava, elättäkööt pappis-syöttiläät miten tykkäävät.

Meidän kaikkien yhteinen aika on kallista - ajatttelu, joka estää työpaikalla kehityksen.

Edellisessä työpaikassa jos oli kokous, jossa nousi kunnon keskustelu, aina joku keskeytti sen sanomalla, että jatketaanko eteenpäin, että ehditään käydä läpi kaikki tämän kokouksen aiheet ja päästään kotiin.

Nykyisessä työpaikassa jaaritellaan kokouksissa talouden toteumista ja vaikka mistä tunnusluvuista vaikka tunti, mutta jos jotain oikeasti työtä tai työntekijöitä koskevaa asiaa yrittää puhua, ei ole aikaa. Asenne: Jatketaan keskustelua jossain muussa foorumissa. Siis missä muussa foorumissa sitä pitäisi jatkaa? En todella ymmärrä, paljonko se kustantaa työnantajalle, jos 20 minuuttia puhutaan oikeista työhön kuuluvista asioista.

Nykyiset työkaverit on osa ok ja osa on sitten niitä, jotka ei yhteisessä kokouksessa suutaan avaa. Kunhan länkyttävät asioista käytävillä. Viimeisin esimerkki oli kun työkaveri oli kaikille puhunut, miten ei vielä syyskuussakaan saatu tietää, saako joulun aikaan pitää pidemmän loman ja uskaltaako varata lomamatkan. Otin kuukausikokouksessa asian esille kohdassa muut asiat. Yksikön päällikkö sanoi, että mitä mieltä te olette, onnistuuko, itsehän te työnne suunnittelette. Minä olin ainoa, joka siihenkään mitään sanoi. Toiset istui kuin lampaat siellä ringissä ja huokaili. Seuraavana päivänä taas kahvitauolla se samainen työkaveri sanoi, että on se kumma, kun ei mitään päätöstä saa siihen, saako joulun aikaan 2 viikkoa lomaa. Oli lähellä etten räjähtänyt, koska itse ei kantaa ottanut edellisen päivän kokouksessa, huokaili vaan ja kehtaa valittaa seuraavana päivänä kahvilassa. Kun olin Ruotsissa töissä useamman vuoden 2000-luvun alkupuolella, tuollaista käytöstä olisi pidetty sopimattomana. Toki se diskuteeraus meni välillä vähän yli kokouksissa, mutta tuppisuuna ei istunut kukaan. Parantaa muuten tyytyväisyyttä työhönkin, kun pääsee vaikuttamaan.

Puhumattomuus, ynseys. Kun ollaan ujoja, peitetään se penseällä murjottamisella. Niin rasittavaa.

Myötätuntoinen kirjoitti:

Lapset opetetaan hyväksymään toisilta lapsilta huonoa kohtelua, koska "kaikkien kanssa pitää leikkiä". On totta, että lapset vasta opettelevat kaveritaitoja, mutta lapseni ei päiväkodissa saa valita leikkiseuraa sellaisesta lapsesta jonka kanssa yhteistyö sujuu ja joka ei lyö.. lapsellani on hyvät sosiaaliset taidot ja ilmeisesti siitä syystä hänet laitetaan "opettamaan", en ihmettelisi jos lapseni ajautuisi kiusaajaksi, kun ei pääse valitsemaan seuraansa.

Eihän aikuistenkaan tarvi hyväksyä huonoa kohtelua.

Ehkä et ole kasvatusalalla, mutta perusperiaate on, ettei ketään saa lyödä ja siihen puututaan heti. Kaikilla lapsilla on oikeus turvallisuuteen. Jos joku lyö, heti pitää kertoa aikuiselle. Meillä pyydetään anteeksi ja opetellaan, että ketään ei saa satuttaa.

Se että opetamme lapsia leikkimään eri kavereiden kanssa, on osa kasvatusta. Lapset tulevat olemaan kouluissa, ja niissä tehdään paljon ryhmätöitä. Lapsen sosiaaliset taidot karttuvat ainoastaan olemalla toisten ihmisten kanssa. Valitettavasti on lapsia, jotka eivät päiväkotiin tullessaan osaa leikkiä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta harjoitella, miten kaverin kanssa leikitään. Päiväkodissa sitä sitten opetellaan. Joka päivälle on tarjolla useita tilanteita, joissa saa leikkiä toisten lasten kanssa pienissä ryhmissä tai pareittain. Opettelemme ihmisten kanssa toimimisen taitoja, mikä tarkoittaa, että erilaisten lasten on mahdollista tehdä yhdessä asioita.

Usein myös vapaaseen leikkiin on mahdollisuus esim. ulkona, jossa voi valita, kenen kanssa leikkii tai pelaa. Jos joku jää yksin, aikuinen auttaa häntä pääsemään mukaan leikkeihin.

Ikävää, jos sinua ei miellytä lapsesi saama seura siellä päiväkodissa. Ehkä seuraavana päivänä on parempi tuuri ja lapsesi saa leikkiä erilaisten lasten kanssa, sellaisten, joista hän pitää. Tai voitte kutsua kotiin leikkiseuraksi sen kaikkein mukavimmat kaverin.

Muistathan että lapsilla on kehityksessään erilaisia vaiheita. Siitä villimmästä ja vilkkaammasta saattaa vielä kuoriutua esiin todellinen herrasmies. Me kasvattajat emme jaa lapsia hyviksiin ja pahiksiin. Sosiaalisten taitojen kehitys on eri vaiheessa, myös lapsen temperamentti ja vanhempien näyttämä esimerkki vaikuttavat siihen.

Lapsesta ei onneksi tule kiusaajaa vain sen takia, ettei hän aina voi valita, kenen kanssa leikkii. Asia on nimittäin päin vastoin. Mitä erilaisempia tyyppejä opimme kohtaamaan, sitä helpommin se myöhemmin elämässä sujuu. Joku on sanonut, että entisajan kansakouluissa opettajilla oli niin kova auktoriteetti, että lapset oppi käyttäytymään toisiaan kohtaan. Niin, entisajan kouluissa ei myöskään kysytty, haluatko sinä Liisa istua Jaakon vieressä. Istutte vierekkäin ja piste. Kaverin auttaminen ei ollut vapaaehtoista vaan pakollista. Jos Maija tarvitsi apua yhteenlaskutehtävässä ja Kalle oli omansa osannut tehdä, opettaja sanoi Kallelle, että auta Maijaa. Ei siinä kyselty, onko Kallen mielestä Maija ansainnut häneltä apua tai onko Maija kiva.

Vierailija kirjoitti:

Minua nyppii huonot käytöstavat ja kuppikuntaisuus. Se, ettei esimerkiksi tervehditä luokka- tai työkavereita, elleivät he kuulu omaan sisäpiiriin. Muut ihmiset ovat kuin ilmaa näille junteille.

Sama koskee somekommentointia ja esim. koulu- ja työyhteisöjen whatsapp-ryhmissä porukka vastaa ainoastaan oman sisäpiirinsä viesteihin.

Mun entisessä työpaikassa monta, monta vuotta sitten tietyt tyypit kävi yhdessä ruokatauolla ja muita ei pyydetty mukaan. Yksi nuori tyttö ei aamuisin tervehtinyt ketään muita kuin sen omia parhaita työkavereita. Ihmettelin, missä se on oikein kasvanut. Kävi myöhemmin ilmi, jätän nyt julkisesti kertomatta. Sen paikkakunnan tyyliin ei vissiin ole kuulunut tervehtiminen.

Kyllä ihan kirjoitetut säännöt kuten liian lyhyet tuomiot ottaa päähän!

https://vm.tiktok.com/ZMFM4LXvB/

Kaikkea en jaksanut selata läpi mutta vielä yhtään ei tullut vastaan liittyen saunaan. Saunominen on ihan jees. Omalla porukalla. Mutta kun kaiken maailman illanistujaisiin pitää aina liittää sitä saunomista ja nykyään sitä paljuilua. Mua ei huvita istua firman somevastaavan ja kirjanpitäjän kanssa jossain ihon riekaleissa paljussa. Ja mennä sen jälkeen saunaan istumaan vierekkäin. En ymmärrä pakkosaunottamista joka virkistysyhteydessä.

Naiset luulee et mua aina huvittaa antaa niille mun 10 tuuman moloo.myös miehet.ei

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoinen kirjoitti:

Lapset opetetaan hyväksymään toisilta lapsilta huonoa kohtelua, koska "kaikkien kanssa pitää leikkiä". On totta, että lapset vasta opettelevat kaveritaitoja, mutta lapseni ei päiväkodissa saa valita leikkiseuraa sellaisesta lapsesta jonka kanssa yhteistyö sujuu ja joka ei lyö.. lapsellani on hyvät sosiaaliset taidot ja ilmeisesti siitä syystä hänet laitetaan "opettamaan", en ihmettelisi jos lapseni ajautuisi kiusaajaksi, kun ei pääse valitsemaan seuraansa.

Eihän aikuistenkaan tarvi hyväksyä huonoa kohtelua.

Ehkä et ole kasvatusalalla, mutta perusperiaate on, ettei ketään saa lyödä ja siihen puututaan heti. Kaikilla lapsilla on oikeus turvallisuuteen. Jos joku lyö, heti pitää kertoa aikuiselle. Meillä pyydetään anteeksi ja opetellaan, että ketään ei saa satuttaa.

Se että opetamme lapsia leikkimään eri kavereiden kanssa, on osa kasvatusta. Lapset tulevat olemaan kouluissa, ja niissä tehdään paljon ryhmätöitä. Lapsen sosiaaliset taidot karttuvat ainoastaan olemalla toisten ihmisten kanssa. Valitettavasti on lapsia, jotka eivät päiväkotiin tullessaan osaa leikkiä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta harjoitella, miten kaverin kanssa leikitään. Päiväkodissa sitä sitten opetellaan. Joka päivälle on tarjolla useita tilanteita, joissa saa leikkiä toisten lasten kanssa pienissä ryhmissä tai pareittain. Opettelemme ihmisten kanssa toimimisen taitoja, mikä tarkoittaa, että erilaisten lasten on mahdollista tehdä yhdessä asioita.

Usein myös vapaaseen leikkiin on mahdollisuus esim. ulkona, jossa voi valita, kenen kanssa leikkii tai pelaa. Jos joku jää yksin, aikuinen auttaa häntä pääsemään mukaan leikkeihin.

Ikävää, jos sinua ei miellytä lapsesi saama seura siellä päiväkodissa. Ehkä seuraavana päivänä on parempi tuuri ja lapsesi saa leikkiä erilaisten lasten kanssa, sellaisten, joista hän pitää. Tai voitte kutsua kotiin leikkiseuraksi sen kaikkein mukavimmat kaverin.

Muistathan että lapsilla on kehityksessään erilaisia vaiheita. Siitä villimmästä ja vilkkaammasta saattaa vielä kuoriutua esiin todellinen herrasmies. Me kasvattajat emme jaa lapsia hyviksiin ja pahiksiin. Sosiaalisten taitojen kehitys on eri vaiheessa, myös lapsen temperamentti ja vanhempien näyttämä esimerkki vaikuttavat siihen.

Lapsesta ei onneksi tule kiusaajaa vain sen takia, ettei hän aina voi valita, kenen kanssa leikkii. Asia on nimittäin päin vastoin. Mitä erilaisempia tyyppejä opimme kohtaamaan, sitä helpommin se myöhemmin elämässä sujuu. Joku on sanonut, että entisajan kansakouluissa opettajilla oli niin kova auktoriteetti, että lapset oppi käyttäytymään toisiaan kohtaan. Niin, entisajan kouluissa ei myöskään kysytty, haluatko sinä Liisa istua Jaakon vieressä. Istutte vierekkäin ja piste. Kaverin auttaminen ei ollut vapaaehtoista vaan pakollista. Jos Maija tarvitsi apua yhteenlaskutehtävässä ja Kalle oli omansa osannut tehdä, opettaja sanoi Kallelle, että auta Maijaa. Ei siinä kyselty, onko Kallen mielestä Maija ansainnut häneltä apua tai onko Maija kiva.

Jaa. Kun lastani on taas kerran päiväkodissa lyöty ja potkittu, niin kyse on ryhmän aikuisten mielestä siitä, että "toinen lapsi vain leikki hiukan eritavalla". Mun mielestä kivaan leikkiin ei kuulu väkivalta ja olen sanonut lapselleni, että jos kyseinen väkivaltainen lapsi yrittää tulla leikkiin mukaan, hivuttaudut vain pois jonnekin muualle, jotta et joudu taas satutetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaikkien yhteinen aika on kallista - ajatttelu, joka estää työpaikalla kehityksen.

Edellisessä työpaikassa jos oli kokous, jossa nousi kunnon keskustelu, aina joku keskeytti sen sanomalla, että jatketaanko eteenpäin, että ehditään käydä läpi kaikki tämän kokouksen aiheet ja päästään kotiin.

Nykyisessä työpaikassa jaaritellaan kokouksissa talouden toteumista ja vaikka mistä tunnusluvuista vaikka tunti, mutta jos jotain oikeasti työtä tai työntekijöitä koskevaa asiaa yrittää puhua, ei ole aikaa. Asenne: Jatketaan keskustelua jossain muussa foorumissa. Siis missä muussa foorumissa sitä pitäisi jatkaa? En todella ymmärrä, paljonko se kustantaa työnantajalle, jos 20 minuuttia puhutaan oikeista työhön kuuluvista asioista.

Nykyiset työkaverit on osa ok ja osa on sitten niitä, jotka ei yhteisessä kokouksessa suutaan avaa. Kunhan länkyttävät asioista käytävillä. Viimeisin esimerkki oli kun työkaveri oli kaikille puhunut, miten ei vielä syyskuussakaan saatu tietää, saako joulun aikaan pitää pidemmän loman ja uskaltaako varata lomamatkan. Otin kuukausikokouksessa asian esille kohdassa muut asiat. Yksikön päällikkö sanoi, että mitä mieltä te olette, onnistuuko, itsehän te työnne suunnittelette. Minä olin ainoa, joka siihenkään mitään sanoi. Toiset istui kuin lampaat siellä ringissä ja huokaili. Seuraavana päivänä taas kahvitauolla se samainen työkaveri sanoi, että on se kumma, kun ei mitään päätöstä saa siihen, saako joulun aikaan 2 viikkoa lomaa. Oli lähellä etten räjähtänyt, koska itse ei kantaa ottanut edellisen päivän kokouksessa, huokaili vaan ja kehtaa valittaa seuraavana päivänä kahvilassa. Kun olin Ruotsissa töissä useamman vuoden 2000-luvun alkupuolella, tuollaista käytöstä olisi pidetty sopimattomana. Toki se diskuteeraus meni välillä vähän yli kokouksissa, mutta tuppisuuna ei istunut kukaan. Parantaa muuten tyytyväisyyttä työhönkin, kun pääsee vaikuttamaan.

Tämä "asiantuntija" voisi päivittää osaamisensa anteeksipyynnön vaatimisen suhteen...

https://www.tunnetaitojalapselle.fi/anteeksipyytaminen_tul.html

Leffafriikki kirjoitti:

Leffaetiketti. Tuntuu, että ei edes karkkipussia sais avata, ettei joku häiriinny. Kun pitää olla niin hiljaa kuin huopatossutehtaalla. Toista se on esim. Hollannissa. Siellä saa nauraa ääneen, kommentoida, siellä taputetaan hyville kohtauksille eikä tule pahoja katseita tai hyssyttelyjä jos puhut vieruskaverillesi leffan aikana jotain. On myös ihan ok mennä vessaan kesken näytöksen.

Siellä on tarkoitus katsoa elokuvaa, eikä olla kuin omassa olkkarissa. Karkkipussin voi avata ennen leffan alkua ja aikuinen osaa käydä vessassakin etukäteen.

Se että naista ei muka saisi lyödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaikkien yhteinen aika on kallista - ajatttelu, joka estää työpaikalla kehityksen.

Edellisessä työpaikassa jos oli kokous, jossa nousi kunnon keskustelu, aina joku keskeytti sen sanomalla, että jatketaanko eteenpäin, että ehditään käydä läpi kaikki tämän kokouksen aiheet ja päästään kotiin.

Nykyisessä työpaikassa jaaritellaan kokouksissa talouden toteumista ja vaikka mistä tunnusluvuista vaikka tunti, mutta jos jotain oikeasti työtä tai työntekijöitä koskevaa asiaa yrittää puhua, ei ole aikaa. Asenne: Jatketaan keskustelua jossain muussa foorumissa. Siis missä muussa foorumissa sitä pitäisi jatkaa? En todella ymmärrä, paljonko se kustantaa työnantajalle, jos 20 minuuttia puhutaan oikeista työhön kuuluvista asioista.

Nykyiset työkaverit on osa ok ja osa on sitten niitä, jotka ei yhteisessä kokouksessa suutaan avaa. Kunhan länkyttävät asioista käytävillä. Viimeisin esimerkki oli kun työkaveri oli kaikille puhunut, miten ei vielä syyskuussakaan saatu tietää, saako joulun aikaan pitää pidemmän loman ja uskaltaako varata lomamatkan. Otin kuukausikokouksessa asian esille kohdassa muut asiat. Yksikön päällikkö sanoi, että mitä mieltä te olette, onnistuuko, itsehän te työnne suunnittelette. Minä olin ainoa, joka siihenkään mitään sanoi. Toiset istui kuin lampaat siellä ringissä ja huokaili. Seuraavana päivänä taas kahvitauolla se samainen työkaveri sanoi, että on se kumma, kun ei mitään päätöstä saa siihen, saako joulun aikaan 2 viikkoa lomaa. Oli lähellä etten räjähtänyt, koska itse ei kantaa ottanut edellisen päivän kokouksessa, huokaili vaan ja kehtaa valittaa seuraavana päivänä kahvilassa. Kun olin Ruotsissa töissä useamman vuoden 2000-luvun alkupuolella, tuollaista käytöstä olisi pidetty sopimattomana. Toki se diskuteeraus meni välillä vähän yli kokouksissa, mutta tuppisuuna ei istunut kukaan. Parantaa muuten tyytyväisyyttä työhönkin, kun pääsee vaikuttamaan.

Tämä "asiantuntija" voisi päivittää osaamisensa anteeksipyynnön vaatimisen suhteen...

https://www.tunnetaitojalapselle.fi/anteeksipyytaminen_tul.html

Pahoittelut, väärä lainaus. Kritisoin sitä, joka kirjoitti "Ehkä et ole kasvatusalalla, mutta perusperiaate on, ettei ketään saa lyödä ja siihen puututaan heti. Kaikilla lapsilla on oikeus turvallisuuteen. Jos joku lyö, heti pitää kertoa aikuiselle. Meillä pyydetään anteeksi ja opetellaan, että ketään ei saa satuttaa"

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea en jaksanut selata läpi mutta vielä yhtään ei tullut vastaan liittyen saunaan. Saunominen on ihan jees. Omalla porukalla. Mutta kun kaiken maailman illanistujaisiin pitää aina liittää sitä saunomista ja nykyään sitä paljuilua. Mua ei huvita istua firman somevastaavan ja kirjanpitäjän kanssa jossain ihon riekaleissa paljussa. Ja mennä sen jälkeen saunaan istumaan vierekkäin. En ymmärrä pakkosaunottamista joka virkistysyhteydessä.

Enpä ole ikinä päässyt saunaan tai paljuun työkavereiden kanssa. Hoitoalalla ei mihinkään virkistyspäiviä ole rahaa. Jouluruokaiu tarjotaan kerran vuodessa. Tosin jonakin vuonna se oli vain joulutorttu ja glögi ja ruokailun sai vain ne, jotka sattui aatoksi työvuoroon.

Joskus 20 vuotta sitten olen saanut torkkupeiton joululahjaksi työnantajalta. Sen jälkeen meno vain köyhtynyt. Joskus oli kahvipaketti ja suklaarasia. Viime vuonna oli pelkkä kiitoskortti. Itse järjestettiin virkistys pakollisen täydennyskoulutuspäivän jälkeen. Käytiin omalla rahalla syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoinen kirjoitti:

Lapset opetetaan hyväksymään toisilta lapsilta huonoa kohtelua, koska "kaikkien kanssa pitää leikkiä". On totta, että lapset vasta opettelevat kaveritaitoja, mutta lapseni ei päiväkodissa saa valita leikkiseuraa sellaisesta lapsesta jonka kanssa yhteistyö sujuu ja joka ei lyö.. lapsellani on hyvät sosiaaliset taidot ja ilmeisesti siitä syystä hänet laitetaan "opettamaan", en ihmettelisi jos lapseni ajautuisi kiusaajaksi, kun ei pääse valitsemaan seuraansa.

Eihän aikuistenkaan tarvi hyväksyä huonoa kohtelua.

Ehkä et ole kasvatusalalla, mutta perusperiaate on, ettei ketään saa lyödä ja siihen puututaan heti. Kaikilla lapsilla on oikeus turvallisuuteen. Jos joku lyö, heti pitää kertoa aikuiselle. Meillä pyydetään anteeksi ja opetellaan, että ketään ei saa satuttaa.

Se että opetamme lapsia leikkimään eri kavereiden kanssa, on osa kasvatusta. Lapset tulevat olemaan kouluissa, ja niissä tehdään paljon ryhmätöitä. Lapsen sosiaaliset taidot karttuvat ainoastaan olemalla toisten ihmisten kanssa. Valitettavasti on lapsia, jotka eivät päiväkotiin tullessaan osaa leikkiä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta harjoitella, miten kaverin kanssa leikitään. Päiväkodissa sitä sitten opetellaan. Joka päivälle on tarjolla useita tilanteita, joissa saa leikkiä toisten lasten kanssa pienissä ryhmissä tai pareittain. Opettelemme ihmisten kanssa toimimisen taitoja, mikä tarkoittaa, että erilaisten lasten on mahdollista tehdä yhdessä asioita.

Usein myös vapaaseen leikkiin on mahdollisuus esim. ulkona, jossa voi valita, kenen kanssa leikkii tai pelaa. Jos joku jää yksin, aikuinen auttaa häntä pääsemään mukaan leikkeihin.

Ikävää, jos sinua ei miellytä lapsesi saama seura siellä päiväkodissa. Ehkä seuraavana päivänä on parempi tuuri ja lapsesi saa leikkiä erilaisten lasten kanssa, sellaisten, joista hän pitää. Tai voitte kutsua kotiin leikkiseuraksi sen kaikkein mukavimmat kaverin.

Muistathan että lapsilla on kehityksessään erilaisia vaiheita. Siitä villimmästä ja vilkkaammasta saattaa vielä kuoriutua esiin todellinen herrasmies. Me kasvattajat emme jaa lapsia hyviksiin ja pahiksiin. Sosiaalisten taitojen kehitys on eri vaiheessa, myös lapsen temperamentti ja vanhempien näyttämä esimerkki vaikuttavat siihen.

Lapsesta ei onneksi tule kiusaajaa vain sen takia, ettei hän aina voi valita, kenen kanssa leikkii. Asia on nimittäin päin vastoin. Mitä erilaisempia tyyppejä opimme kohtaamaan, sitä helpommin se myöhemmin elämässä sujuu. Joku on sanonut, että entisajan kansakouluissa opettajilla oli niin kova auktoriteetti, että lapset oppi käyttäytymään toisiaan kohtaan. Niin, entisajan kouluissa ei myöskään kysytty, haluatko sinä Liisa istua Jaakon vieressä. Istutte vierekkäin ja piste. Kaverin auttaminen ei ollut vapaaehtoista vaan pakollista. Jos Maija tarvitsi apua yhteenlaskutehtävässä ja Kalle oli omansa osannut tehdä, opettaja sanoi Kallelle, että auta Maijaa. Ei siinä kyselty, onko Kallen mielestä Maija ansainnut häneltä apua tai onko Maija kiva.

Jaa. Kun lastani on taas kerran päiväkodissa lyöty ja potkittu, niin kyse on ryhmän aikuisten mielestä siitä, että "toinen lapsi vain leikki hiukan eritavalla". Mun mielestä kivaan leikkiin ei kuulu väkivalta ja olen sanonut lapselleni, että jos kyseinen väkivaltainen lapsi yrittää tulla leikkiin mukaan, hivuttaudut vain pois jonnekin muualle, jotta et joudu taas satutetuksi.

Tuosta kannattaa tehdä ilmoitus päiväkodin johtajalle, jolla on velvollisuus puuttua ja hoitaa asia kuntoon. Minulla on kolme lasta, eikä ketään heistä ole lyöty tai potkittu kertaakaan isossa päiväkodissa.

Se, että pitää KAHVIpaketti viedä tuliaisena mukana, kun mennään jonnekin kylään.

Eikö sitä KAHVIa muka kaikki ole jo itkineet niin paljon, että luulisi, ettei semmoista tuliaista enää odoteta. Tapahan on ajalta, jolloin KAHVI oikeasti oli vähän erikoisempaa. Mutta aina ne silmät vaan kirkastuu, niin kuin olisi jotain arvokastakin saanut lahjaksi, kun vie jollekin tuliaisena KAHVIa.

Jalankulkijoiden vähätteleminen. Jopa pääkaupunkiseudun tiheissä asutuskeskittymissä liikennejärjestelyt ja liikennevalot suunnitellaan autojen ehdoilla, ja turvallinen kadun ylitys voi vaatia jalankulkijalta satojen metrien ylimääräisen matkan. Myös tietöitä suunnitellessa jalankulkija tulee ihan viimeisenä prioriteettilistalla, eikä jalankulkijoille ole välttämättä edes suunniteltu vaihtoehtoisia reittejä, toisin kuin autoille. Suojatiellä jalankulkija saa odottaa tien ylittämistä pitkään, ja kun vihdoinkin joku jalo autoilija alentuu noudattamaan liikennesääntöjä, jalankulkijan pitäisi erikseen kiittää tästä eleestä heiluttamalla kättä.

Vierailija kirjoitti:

Että metelöinti on muka hyväksyttävää jos sen aiheuttaja on lapsi

Kaikki meistä on lapsina metelöineet, jopa sinä. Lapsen luontainen tapa ilmaista innostusta, mielipahaa, säikähdystä tai kipua, on purkaa sitä äänellä. Liittyy aivojen kykyyn kontrolloida tunneilmaisua. Sama on edessä vanhoilla muistisairailla ihmisillä. Ero on siinä, että lasta voi opettaa pikkuhiljaa kontrolloimaan tunneilmaisuaan, vanhuksella ne taidot vaan hiipuu lisää.

Vaatimattomuuden korostaminen menee joskus Suomessa liiallisuuksiin. Erityisesti vanhemmat naiset tekevät vaatimattomuudestaan performanssin Siskonpeti-sarjan marttyyriäitisketsien tapaan. Varsinkin tytöt ja naiset kasvatetaan vaatimattomuuteen. Olen jo nuorena tietoisesti asettunut tätä mallia vastaan. Kun minua kehutaan, kiitän, enkä aloita tavanomaista "voi voi, tämähän oli vain tällainen surkea räpellys" -esitystä, ja voin puhua onnistumisistani ja hyvistä ominaisuuksistani ääneen nolostelematta. Toki tämä joitakin ärsyttää, mutta haluan osaltani näyttää, että ei ole mitään pahaa siinä, että on terve itsetunto tai että iloitsee saavutuksistaan. Tämä on eri asia kuin katteeton leuhkiminen, jatkuva itsekorostus tai muiden lyttääminen, jotka ovat yhtä raskasta kuunneltavaa kuin liioiteltu vaatimattomuuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoinen kirjoitti:

Lapset opetetaan hyväksymään toisilta lapsilta huonoa kohtelua, koska "kaikkien kanssa pitää leikkiä". On totta, että lapset vasta opettelevat kaveritaitoja, mutta lapseni ei päiväkodissa saa valita leikkiseuraa sellaisesta lapsesta jonka kanssa yhteistyö sujuu ja joka ei lyö.. lapsellani on hyvät sosiaaliset taidot ja ilmeisesti siitä syystä hänet laitetaan "opettamaan", en ihmettelisi jos lapseni ajautuisi kiusaajaksi, kun ei pääse valitsemaan seuraansa.

Eihän aikuistenkaan tarvi hyväksyä huonoa kohtelua.

Ehkä et ole kasvatusalalla, mutta perusperiaate on, ettei ketään saa lyödä ja siihen puututaan heti. Kaikilla lapsilla on oikeus turvallisuuteen. Jos joku lyö, heti pitää kertoa aikuiselle. Meillä pyydetään anteeksi ja opetellaan, että ketään ei saa satuttaa.

Se että opetamme lapsia leikkimään eri kavereiden kanssa, on osa kasvatusta. Lapset tulevat olemaan kouluissa, ja niissä tehdään paljon ryhmätöitä. Lapsen sosiaaliset taidot karttuvat ainoastaan olemalla toisten ihmisten kanssa. Valitettavasti on lapsia, jotka eivät päiväkotiin tullessaan osaa leikkiä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta harjoitella, miten kaverin kanssa leikitään. Päiväkodissa sitä sitten opetellaan. Joka päivälle on tarjolla useita tilanteita, joissa saa leikkiä toisten lasten kanssa pienissä ryhmissä tai pareittain. Opettelemme ihmisten kanssa toimimisen taitoja, mikä tarkoittaa, että erilaisten lasten on mahdollista tehdä yhdessä asioita.

Usein myös vapaaseen leikkiin on mahdollisuus esim. ulkona, jossa voi valita, kenen kanssa leikkii tai pelaa. Jos joku jää yksin, aikuinen auttaa häntä pääsemään mukaan leikkeihin.

Ikävää, jos sinua ei miellytä lapsesi saama seura siellä päiväkodissa. Ehkä seuraavana päivänä on parempi tuuri ja lapsesi saa leikkiä erilaisten lasten kanssa, sellaisten, joista hän pitää. Tai voitte kutsua kotiin leikkiseuraksi sen kaikkein mukavimmat kaverin.

Muistathan että lapsilla on kehityksessään erilaisia vaiheita. Siitä villimmästä ja vilkkaammasta saattaa vielä kuoriutua esiin todellinen herrasmies. Me kasvattajat emme jaa lapsia hyviksiin ja pahiksiin. Sosiaalisten taitojen kehitys on eri vaiheessa, myös lapsen temperamentti ja vanhempien näyttämä esimerkki vaikuttavat siihen.

Lapsesta ei onneksi tule kiusaajaa vain sen takia, ettei hän aina voi valita, kenen kanssa leikkii. Asia on nimittäin päin vastoin. Mitä erilaisempia tyyppejä opimme kohtaamaan, sitä helpommin se myöhemmin elämässä sujuu. Joku on sanonut, että entisajan kansakouluissa opettajilla oli niin kova auktoriteetti, että lapset oppi käyttäytymään toisiaan kohtaan. Niin, entisajan kouluissa ei myöskään kysytty, haluatko sinä Liisa istua Jaakon vieressä. Istutte vierekkäin ja piste. Kaverin auttaminen ei ollut vapaaehtoista vaan pakollista. Jos Maija tarvitsi apua yhteenlaskutehtävässä ja Kalle oli omansa osannut tehdä, opettaja sanoi Kallelle, että auta Maijaa. Ei siinä kyselty, onko Kallen mielestä Maija ansainnut häneltä apua tai onko Maija kiva.

Jaa. Kun lastani on taas kerran päiväkodissa lyöty ja potkittu, niin kyse on ryhmän aikuisten mielestä siitä, että "toinen lapsi vain leikki hiukan eritavalla". Mun mielestä kivaan leikkiin ei kuulu väkivalta ja olen sanonut lapselleni, että jos kyseinen väkivaltainen lapsi yrittää tulla leikkiin mukaan, hivuttaudut vain pois jonnekin muualle, jotta et joudu taas satutetuksi.

Eikös tuo kirjoittaja just sanonut, että ketään ei saa lyödä eikä potkia ja siihen puututaan. Sano sille sun kullanmurulle, että kertoo hoitajalle tai lastentarhanopelle, jos joku satuttaa. Jestas miten avutonta sakkia. Jos sua lyö joku kadulla niin sä ilmeisesti vaan lähdet syrjemmälle etkä edes poliisille soita. Se lyöjä varmaan oppii ettei saa toista kertaa lyödä.